tiistai 31. maaliskuuta 2009

Aamupohdintoja.

Eipä mitään erityistä asiaa tänään. Huomenna on neuvola yhdeltä, hauskaa ja vähän jännää myös. Kiva päästä kuulemaan miten verepaineet ja muut menee tällä hetkellä, ja miten varsinkin paino on. Mittasin saunan toisen pukkarin vaalla, ja sen mukaan paino olis tippunut kilon-pari. Voi ollakin, on ruoka maistunut vähän huonosti. Ainakaan en usko painon nousseen. Mutta sehän nähdään!

Mies tulee mukaan neuvolaan, kun sillä sattui olemaan vapaapäivä. Siellä kuunnellaan sitten kanssa sydänääniä, mutta nehä me ollaan kuultu jo kotona. :) En taida tahtoa kertoa dopplerista neuvolassa, pitävät vielä kahjo-äitinä. 

Olin jo luullut pahoinvoinnin lähteneen liki kokonaan, mutta se on hiipinyt vähän takaisin, ruoja. Koulussa ruoka maistuu huonosti, ja erityisesti koulun salaatit, niinkuin aiemminkin, enkä ymmärrä miksi. Niihin laitetaan usein jotain mausteita, ne ainakin tökkii, mutta ihan perus porkkanaraastekin tekee koulussa pahaa. Enkä siksi, kun se on seissyttä.

Pitäisi oikeastaan ruveta lähtemään hommiin sinne koululle. On vaan niin mukava tässä istua, kun aurinko paistaa. Lopetan lapsuuden yhteen lempirunoon:

Paista aurinko vähän
kylmään koipeeni tähän.
En voi varpaita kenkiin sulkea,
tahdon paljain varpain kulkea.

14+1

lauantai 28. maaliskuuta 2009

sydänäänet 13+5

Koitan laittaa tähän nauhoitetta meiän verson sydämestä. <3

Vaunuharkintoja nro 2


Mietiskelin taas niitä vaunuja, ja nyt tahtoisin ehkä tällaiset. Ne on Ora Saaga-malliset, ja luulen, että olisivat meille aika hyvät. Niihin saa alle kauppatavarat (ehodoton bonus, koska kauppaan on vähän matkaa), työntösuunnan saa käännettyä ja sisäkankaan saa vaikka itse valita millaisen ikinä tahtoo. :) En tiedä tahdonko, koska valmiina oli jo mukavia vaihtoehtoja, esimerkiksi semmoinen vihreä ruudullinen. Mutta ehkä! Ja se ei maksa enempää. Nuo tehdään Suomessa, paitsi runko kai jossain muualla, ja se olis minusta mahottoman hyvä juttu. Näyttävät kivalta myös.. semmoiselta perusväriseltä. 

Vähän haaveilen yhä niistä ihanista vanhanaikaisista, mutta kyllä nuo yhdistelmät olis kumminkin hyvät. 

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Doppleri tuli!

Viimeinkin. Olin varmaan maailman kammottavin asiakas, kun laitoin sinne sähköpostia joka päivä. Kun eivät ilmoittaneet koska lähettävät, niin otti aivoon. Nyt se sitten tuli, ja sain kuunnella niitä pumputuksia, ja hyvinhän ne kuului ja löytyi. :) Tosi kivaa!

13+4

torstai 26. maaliskuuta 2009

Mahakuva nro 1


Otin tänään ekan mahakuvan. Tai mies sen otti, kun oli niin tohkeissaan uudesta puhelimestaan. Musta mun maha on jo valtava! Siis pömppää on jo ennestään tietty, mutta siltikin! Ja seison tuossa ihan suorassa, ja koitin jopa vähän imaista sisään.. Hohhoi! Mutta ehkä se saa olla tuommoinen. Eipä se ainakaan tästä pienene. Nuo housut on muuten mammahousut. Ne h&m:n. Nyt on siis viikkoja 13+3


Olen tänään lisäksi leiponut piirakan, siivonnut ja neulonut vauvan nuttua. Se on liki valmis, mutta en oikein tiedä mitä teen vielä kaulukselle. Se on mallattu 68cm villapaidan mukaan, semmoisen valmisvillapaidan siis. Muuntelin mallia niin, että laitoin nappilistan eteen. siinä valmispaidassa oli napit kaulalta kainaloon. Pitää vielä päätellä kaikki langat ja ommella napit kiinni. Minusta siitä tuli varsin hieno! Vähän ehkä leveät hihat tuli.. Seuraavaan osaan jo paremmin. Jos enää jaksan tehdä mitään.. Huoh, tuntuu väsyneeltä. Mulla on semmoinen ongelma, että innostun ja neulon ja neulon ja neulon  vaan, kunnes pää on puuroa ja oikeaa, joskus murtunutta, solisluuta pakottaa. Sitten en enää pitkään aikaan jaksa tehdä mitään.  

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Liikemietintöjä.

Makasin tänään mahallani lattialla, laitoin tyynyn varpaiden alle ja tunnustelin mahaa. Sitten tuntui kuin joku olisi kääntynyt, ja kuin pieni koputus kävisi. Jos hengitin syvään, koputus alkoi uudestaan. Semmoinen hitaahko, epäsäännöllinen pieni taputus. Ensin mietin, että onko se joku suoni kun sykkii, mutta oma sydän kyllä sykkii paljon nopeammin. 

Varmaan vaan toiveunta, mutta olisipa hauskaa, jos se olisi sen verson liikettä. Jotkut kuitenkin tuntee liikkeet jo tosi aikaisin, samoin äiti kertoo tunteneensa jo ekasta. Mutta mene ja tiedä, enköhän sitten myöhemmin osaa arvioida mistä kyse oli. Koko tuntemus hävisi käytyäni vessassa, arvelen rakon painaneen kohtua enemmän esille. Huoh, onpa jännää. Mutta vielä aikaista tällaiselle toki, siltikin sitä innostuu. :D


Kirkas aamu.

Tämä viikko oli sitten viimeinen harjoitteluviikko. Tuntui lopulta taas haikealta jättää ne muksut taa, ja ne aikuisetkin, jotka alkoivat jo tuntua tutuilta. Kuukausi on aika pieni aika olla päiväkodissa, siinä alkaa vasta saada kunnon kontaktia lapsiin, eikä edes kaikkiin. Tuollakin oli muutama niin kova luu, että tuntuivat yhäkin vierailta. Lapset lauloi mulle laulun, ja olisin itkenyt, jos ei yksi lapsista olis alkanut häslätä jotain ja se katkaisi haikeuden hetkeksi.

Sain huutonetistä voittamani vauvanvaatteet, ja ne oli kyllä mahtavat.  Katteltiin niitä miehen kanssa, ja kyllä ihmeteltiin miten voikaan olla, että meillä kohta joku niitä käyttää! Vaikea sitä on vieläkin uskoa, tai tajuta miten voi olla että ME voitaisiin saada OIKEASTI se lapsi maailmaan asti. 

Mistä puheen ollen, olin äidin luona käymässä. Se ahisti, koska äiti alkoi puhua kaikkea ikävää näin:
Äiti: Pitkä on vielä tie teillä, eipä vielä yhtään tiedä kuinka käy!
Minä: Mutta onhan meillä jo hyvät onnistumisprosentit, 96%.
Äiti: Joo, mutta kun miettii, että 4 sadasta EI onnistu, niin tuntuu jo kummasti todennäköisemmältä! Ja entä sitten kaikki ne, jotka synnytyksessä saa komplikaatioita!

Huoh.. En tahtois yhtään nyt mitään ahistuksen lisäämistä. Mutta minkäs teet. Mun äitee on semmoinen, että se tykkää jotenkin ihmetellä elämän hankaluuksia, ja sen mielestä aina vaikeuksista puhuminen etukäteen on hyvästä. Mut ei se aina kyllä niin ole.

Maha on kasvanut todella, harjoittelussa yksi äiti kysyi oonko raskaana. :) Hauskaa. Tarkkasilmäinen äiti oli. Se kylläkin huojentui selvästi kun sanoin olevani, ei varmaan ollu ihan varma. 

Niin ja se doppleri ei oo vieläkään tullut! Roarg! 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

H&M vaatteet:

Laitan tänne kuvan kahesta vaatteesta mitkä tuli nyt. Niitten lisäksi tuli yksi paita, trikoinen, mutta siitä en löytänyt kuvaa netistä, ja sitten legginssit. Mutta mustia legginssejä on kaiki nähneet.


Tuo paita on semmoinen kankainen, luulen sen olevan tosi kiva kesällä. Se käy nytkin kun maha ei ole vielä niin iso, ja varmaan sitten synnytyksen jälkeenkin.



Kanssa nuo housut oli yllättävän kivat! Ne vaan pitää lyhentää. En oo pitkään aikaan käyttänyt löysälahkeisia farkkuja, vaan aina pillejä, mutta nyt aattelin että se on varmaan mukavampi päällä. Ne oli yllättävä sopivat nyt myös, koska otin aika suuren koon ja epäilin niitä tosi väljiksi, mutta olivat aika hyvät jo.. tai sitten minä oon kasvanut, sekin voi olla. 

Taas on sunnuntai.

Eilinen ilta oli tosi ihana. Mies on salaromantikko, ja oli kuntosalilla ollessaan tippa linssissä kuunnellut yhtä rakkauslaulua. Sen oli toissailtana tilannut iTunesista, ja ihan rakkaudessa sitä sitten kuunnellut. Hän tuli kotiin, ja soitti sen heti mulle, ja minähän itkeä paruin kun kaikki oli niin herkkää. Poltettiin kynttilöitä (varovasti, kun Helmi-kissa on polttanut kerran häntänsä) ja oltiin aivan rakkaudessa. Mahtavaa, juurikin olla kotona.

Tänään ollaan kasattu eteisen kaappia. Meillä oli eteisessä hylly, joka on alkuperäinen tän talon rakennusvuodelta, siis kaikissa asunnoissa ja saunatiloissa on ollu samat hyllyt. Se otettiin irti seinästä maalauksen ajaksi silloin remontissa, eikä sitä saatu takaisin. Se tippui jatkuvasti, kunnes luovutettiin. Talo on rakennettu -59 ja se on kai ollut aika pulaista aikaa, kun seinistä suurin osa on aika hötöstä. Nyt sitten viimein ostettiin tilalle ihan kaapit. Harmi vaan, niitä ei saa ihan siihen kohtaa kuin haluaisin, koska siinä on juurikin patteri. Kunhan putkiremontti sitten jonkun vuoden päästä tulee, käännetään se patteri eri seinälle.

Pahoinvointi on taas ollut vähäistä. Hetken aamulla kuvotti ja kerran aamupäivällä, mutta sitten on taas ollut lähes normaali olo. Kohtua on venytelty eilen ja tänään aikamoisesti, vihlontaa on vähän väliä. Tuntuu oikeastaan aika hauskalta. 

Jatketaan kohta kaapin ovien kiinnityksellä. Mukavaa sunnuntaita!

11+6

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Ihana lauantai.

Tuntuupa, että on todella kauan kun olin mitenkään vapaalla. Viikot on menneet harjoittelussa, ja viime viikonloppu oli aika hulinainen. Silloin lauantaina kierrettiin vaikka millä asioilla miehen kanssa, ja sunnuntaina sitten siivottiin asunnon kaapit. Siihen vierähti koko päivä! Hohhoi. Miten sitä kaksi ihmistä saakin niin paljon tavaraa nurkkiinsa?

Olen tänään vaan oleskellut kotona uusissa äitiysvaatteissa. :) Ne tulivat h&m:ltä viimeinkin, yhdet leveälahkeiset farkut (tosi kivat, en olis uskonut niitten olevan niin mukavat, ja venyvät niin että varmaan aika kauan käyvät), yhdet mammalegginssit (joita olen tosissaan jo odotellut) ja pari paitaa. Ilahdutti kummasti. :) Minusta nämä paidat on semmoiset, että käyvät hyvin ennen isoa mahaakin, ja ovat varmasti kivat sen kanssakin.

Tarkoitus olisi tänään vähän romantisoida kotona miehen kanssa. Ollaan jotenkin kohdattu aika vähän viimeaikoina, ja on ihanaa vähän viettää kahden iltaa, ihan vain kotona. Muutenkin läheisyys on jäänyt vähälle, kun olen ollut niin väsynyt.

Nyt muuten tuntuu, että sekä pahoinvointi että väsymys ovat väistymässä! Ei ole tänäänkään ollut kuin ihan pientä heikotusta, mahtava olo. Eilen särki massiivisesti päätä, mutta aamulla oli ihan ihmeellinen olo kun jaksaakin juttuja.  Tänään on silti vihlonut kohdusta, semmoisia pistoksia tuntuu. Niitä on tuntunut aina joskus aiemminkin, etten sinänsä ole huolissani.

Aijuu, tilasin kuulkaas kotidopplerin. :D Meinasin etten tilaa, mutta tilasinpas siltikin. En tiedä miten käy, tuleeko siitä vain harmia. 

11+5

torstai 12. maaliskuuta 2009

Rattaista.

Voi että, sain rippiä isosiskolta epäkäytännöllisistä ratastoiveista. Sisko lateli pitkät pätkät käytännöllisiä piirteitä rattaissa. Onhan siinä perääkin.. mutta voi että silti vanhat rattaat olisivat niin kauniit, tai ainakin juuri vanhan näköiset.

Mutta on se totta niinkin, että pitää miettiä käytännöllisyyttä. Rattaiden tulis mahtua meiän autoon mielellään, ja  sitten kanssa olla näppärät joukkoliikenteessä. 

Tuntuu vähän niinkuin huonovointisuus olis vähenemässä. Nytkin oli pitkä pätkä, ettei melkein ollenkaan kuvottanut! Olispas kiva olla taas hyvällä voinnilla. 

11+3

Nopea vaunupäivitys!


Löysin ihanat vaunut, jotka niin niin haluaisin, mutta en tiedä saanko miestä taipumaan niihin myös. Ne on minusta tosi kauniit.. Serkku sanoi, että sitä vieläkin harmittaa kun ei ostanut ekalle lapselle niitä vaunuja kun olisi oikeasti tahtonut. Sen mielestä mun pitäis ostaa nuo.. Niin minunkin mielestä, mutta saankohan miehen samalle mielelle. :)

Niihin saisi sitten myöhemmin matkaratas-liitoksen.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Sunnuntaita.

On taas ihanan rauhallista. Jonkin aikaa oli kirkas taivas, ja katselin kun aurinko nousi. 

On ollut hassua ja ihanaa ajatella, että se pieni ihminen heiluskelee mahassani nytkin. Tai ehkä se juuri nyt nukkuu. Ostettiin eilen miehen kanssa Kära barn- Boken om dig -kirja, joka on kuvitettu muumeilla ja väleissä on muumisitaatteja. Olin miettinyt tehdä kirjan itse ehkä, mutta jotenkin tykkäsin tuosta niin kovin. Ehkä teen kirjan itsekin. En tiedä. 

Pahoinvointi välillä todella harmittaa. Vaikken tahdo siitä valittaa varsin.. siltikin välillä olisi kiva olla ilman sitä. On ikävää, kun ei oikein koskaan ole hyvä olo. Perjantai oli mulle aika raskas päivä harjoittelussa, ja ehkä muutenkin. Aamulla bussissa aloin melkein itkeä, kun kuuntelin iPodista Egotripin Mian laulun. Siinä sanotaan, että sinä olet parasta mitä on sattunut, ja teki mieli soittaa miehelle, että "niinpä, sinä olet parasta mitä on sattunut!" nauroin vähän itselleni siinä samalla. Mutta muutenkin oli tunteet herkässä, ja oli raskas päivä kaikkine kommelluksineen. Nukahdin kotiin päästyäni sohvaan, ja nukuin viidestä kahdeksaan, ja sitten olin pari tuntia hereillä, kunnes taas nukuin kymmenestä seitsemään.

Tänään tehdään varmaan taas perinteinen kierros miehen vanhemmille. Ainiin eilen ostin uuden takin kevääksi, semmoisen joka antaa myöten raskaudelle, muttei ole valtava viittakaan. Voisin ehkä kuvata sen ja laittaa tänne.. Mutta ihan nyt en ehdi, pitää mennä laittamaan aamiaista ennen pahaa oloa!

Ainiin huomenna alkaa viikko 12 jo. :)

minä ja verso, 10+6

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Albert-Kaarina nähty!

Ultrassa on nyt käyty, ja siellä heilui 3,42cm lapsi. Se heilutteli käsiään ja venkoili selkäranka mutkalla ja potkiskeli vähän jaloillaan. Oli aika ihanaa sitä katsella. Näin vilaukselta sormetkin. Olisi vain ollut kiva saada ihan hetki, vaikka minuutti vain katsella sitä ilman pysäytettyä kuvaa, kun nyt tuntui kätilöllä olleen niin kiire ettei ehtinyt antaa vilkuilla. Niskaturvotusta oli 0,6 eli ihan tarpeeksi vähän. Eipä sillä niin väliäkään, ei oltaisi keskeytetty kuitenkaan. 

Onnellista! :) rv 10+1