Vaunuharkintoja nro 3 tai enemmän.

Ekana vähän kertomusta aiemmasta: Olin siellä lääkärissä tiistaina. Lääkäri oli vähän nuiva, ja käyttäytyi kuin olisin tosi vaivalloinen. Mitään vikaa missään ei kumminkaan ollut, mikä on tietenkin hyvä. Vaikka olisin mieluusti ottanut semmoiset määräykset vastaan, että "et saa missään nimessä tehdä mitään kurjaa, vaan ainoastaan kaikkea mistä tykkäät." En saanut semmoisia, harmiksi. Painosta se lääkäri taas toisteli, että ei sais nousta kun on jo vähän ylipainon puolella, ja toisteli, että tartten sokerirasituksen. Hohhoi, kyllä mää sen tiiän, eikä se paino oo noussut kuin 600g koko raskauden aikana.. Mutta sama se.

Kysyin kanssa suonikohjuista, mutta ei tuntunut lääkäriä oikeen kiinnostavan. Sanoi vaan että niitä tulee, ja varmaan lisääkin. KYsyin voinko tehä niille ite jotain, niin se sanoi että tukisukkia voit käyttää, mutta ei hän nää siinä järkeä. En taida uskoa tuota lääkäriä, koska niin moni on saanut nimenomaan ohjeeksi käyttää niitä sukkia, ettei kohjut lisäänny ja pahene. Aattelin mennä ostamaan tukisukkahousut tänään.

No sitten:

(kuva: teutonia.de)
Käytiin miehen kanssa vaunuaitassa kattomassa brion vaunuja. Tai niitä aateltiin, ehkä Brion happy tai joy-merkkejä. Mutta ne oli sitten niin julmetun suuria hyökkäysvaunuja, ja me tahottais aika pienet, koska auto on aika pieni ja pitäis mahtua julkisiinkin. Tykästyttiin sitten teutonian noihin vaunuihin. Ei ehkä tuohon väriin, mutta kumminkin. Nuo on siis Teutonia Fun-merkkiset. Maksaa jotain 800 huitteilla tuolla kaupassa. Nuo etupyörät ei oo kovin pienet, vaikka tuossa näyttävätkin pieniltä, ja niitä oli ihan todella kätevä kyllä työnnellä.. Tuumin vähän sitä lunta ja loskaa kyllä, mutta suurimman osan vuodesta ollaan kuitenkin huollettujen katujen äärellä. Mutta mene ja tiedä.. saahan noihin sitten tilattua eri rungonkin jos tahtoo.

Ihan jos ulkonäköä aattelisin, niin olisin tahtonut tuon kovalla kopalla (se on kaunis), mutta sitten tuumin, että kyllä tuo irtopehmee koppa on kyllä kätevä meillä. Asutaan ekassa kerroksessa, mutta muutama porras kyllä on. Niin tuossa voisi nostaa eka lapsen vaikka nukkuvana sisälle, ja tulla sitten hissaamaan rattaat niistä portaista.

No, kotiin päästyä kattelin sitten heti myiskö joku tuommoisia käytettynä, ja kyllä vain, 2006 mallia. Meen tänään kattomaan yksiä. Mies antoi ohjeeksi, että katso niitä kriittisesti kuin Karpo. :) Yritän. Hyvä mennä yksin, niin voin vedota tarpeen vaatiessa siihen, että miehen pitää nähdä eka mun ottaman kuvat tms.

Ei muuta, nyt rupeen koulutöihin!

22+3

Aurinkomaanantai.

Vietin tänään koko päivän auringossa. Ensin tapasin sisaren lapsia, joiden kanssa kävin puistossa. Oli varsin hauska, kun aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta. Sitten yhtäkkiä pikkuinen pilvenretale tilkitsi valon, niin siskon pienempi lapsi parkaisi hämmästyneenä "Nyt tuli myöhä!"

Sitten kävin kokeilemassa uusia bikineitä uimastadionilla. Lähinnä keskityin ystävien kanssa auringon ottoon ja rupatteluun. Kerran uin altaan toiseen päähän, eli 50m, eikä se tuntunut hyvältä, niin kävelin sitten laitaa myöten takaisin. Aion silti ostaa maauimalaan kausikortin (ehkä jo huomenna), koska ihan vaan vedessä pulahtaminen ja saunominen tuntuu mukavalle.

Huomenna lääkäri. 

22+0

Sunnuntaina maailma kylässä.

Näin ystävääni ja istuskeltiin maailma kylässä-tapahtumassa. Oli varsin mukavaa, ostin myöskin bikinit. Aion huomenna mennä maauimalaan makoilemaan iltapäivällä, ja tahdoin pirteät bikinit siksi aikaa. Tai siis ylipäätään, mutta raskauden ajaksi tarttin vähän suuremmat kuin normaalisti. Kustomoin niitä kanssa vähän, alaosasta leikkasin etukappaleesta kuminauhan pois, ja käänsin sitä vähän sisään. Näin se ei tule ollenkaan tuon mahakummun päälle.

Mulla on kanssa alkava suonikohju vasemassa jalassa, hyh! Kammoa. Kestän varsin hyvin kaiken maailman raskausarvet, mutta suonikohjuja en tahtoisi. Aion kysyä asiasta lääkärissä tiistaina. Taidan tarvita tukisukat, tai ehkä tukisukkahousut, koska tuo suoni lähtee niin ylhäältä. Ostin apteekista tähän hätään jotain itsetarttuvaa ideaalisidettä. Tosi kammon tuntuista paljaalle iholle, pitää jotain sukkahousua leikata tonne väliin varmaan.  

Huomenna vaihtuu taas viikko. nyt on 21+6

Ulkopotku.

Tuossa lopussa pitäis olla videopätkä siitä, miten juniori potkii mahan läpi. Näytän siinä sormella potkukohtaa, pitää kattoo aika tiukasti noin pientä ruutua, että näkee missä potku on. Ettikää semmosta mahanahkan nytkähdystä, mää sanon siinä videossa sen jälkeen että potku kävi. Taitaa olla siinä noin 13 sekunnin kohilla. :D Otin niitä videoita kaksi, ja ajattelin editoida ihan vaan ne potkut, mutta en ossaa. :D Kone ei jotenkin hyväksy sitä tallennemuotoa, joka kännykän videoissa on, antaa kattoa muttei editoida. Mies osaa ehkä paremmin.

Kaikki siis hyvin auringon alla. Neuvolan suosituksesta käyn lääkärillä tiistaina, koska supistuksia on paljon jos olen koululla. Tiistain luennon jälkeen (3h kovalla penkillä istumista) supisti kipeästi ja kauan, levossa. En usko silti olevan hätää, mutta hyvä juttu kun tarkistavat.

Lapsi on jo niin iso, että sen liikkeistä suurimman osan tuntee. Näin viime yönä unta, että se painoi kasvonsa ja kätensä mun vasenta kylkeä kohti, ja itte painoin vähän käsillä ympäriltä, niin sen kasvonpiirteet näkyi korvien kaaria myöten. Huusin miehelle että tuu nyt kattoo, tuu tuu! :) Aika hurjan näköistä olis, jos niin oikeasti kävis. Ollaan naurettu miehen kanssa, että olis hassua jos se olis niinkuin imumonni, naama kiinni mun mahanahkassa. :)

Sunnuntain valituslaulu.

Onko ihan kamalaa jos sanon, että mua kyllästyttää raskaana oleminen? Nyt juuri on semmoinen olo. On jotenkin ihan hirveesti energiaa, mutta sitten samalla tuntuu, ettei mitään jaksais tehdä. Mahassa on kanssa vähän huono olo, ja tuo myllääjä sekoittaa sisuskaluja entisestään. Kiva kun liikkuu, mutta nukkuisi vaikka välillä..

Aika tuntuu niin kamalan pitkältä. Kumarteleminen alkaa olla hankalaa, kun henki ei meinaa kulkea silloin. Kaiken lisäksi tiedän, ettei olo helpommaksi siinä suhteessa tule. Ihanaa saada lapsi, mutta kaipaan vähän omaa vartaloa takaisin. Nytkin kun on semmoinen olo, että normaalisti lähtisin lenkille tai johonkin, mutta nyt en voi kun alkaisi supistaa, eikä se vaan tuntuisi hyvälle.

No olen kyllä kamala vinku-iita nyt, mutta ehkä saan tämän pois mielestä sitten.

Muuten ollut kiva päivä, kuvassa minä ja maha tänään.

20+6

Unia.

Näin yön mittaan ihan tosi monta omituista unta:

1) Lapsi syntyi, keisarileikkauksella.  Se oli poika, ja sen nimeksi tuli Nuutti. En muistanut leikkauksesta juuri mitään, ja näin lapsen vasta kotona (joka oli kummasti lapsuudenkotini, jossa melkein kaikki unet tapahtuu). 

Sitten uni jotenkin muuttui, ja olinkin joku vapaustaistelija, joku nuori mies. Olin kolmen kaverini kanssa tekemässä mielenosoituksellista näytöstä. Aiottiin ampua ilmoille hurja määrä raketteja, jonka piti kuvastaa jotain. Olin vähän niinkuin hengessä mukana, mutten ihan tajunnut miksi niin tehdään. Sytyttelin raketteja, niistä tuli mahtavia kuvioita taivaalle. Kaverit hihkui. Yhtäkkiä joku ampui vieressäni seisovan miehen, joku jostain talon katolta. Juoksin piiloon. Poliisit tulivat ja ottivat minut kiinni. Olin taas minä, en enää mies, ja minulla oli se vastasyntynytkin. Poliisit olivat ottaneet myös mieheni kiinni. Koitin selittää, ettei tarkoitus ollut kuin ampua raketteja, ei kai se niin iso rikos ole. Pitelin lasta sylissä, ja joku vartija sanoi, että pääsen ainakin perhevankilaan miehen ja lapsen kanssa. Jossain tässä välissä heräsin.

2) Lapsi  oli taas syntynyt. Mietin miten se voi olla mahdollista, koska olen vasta puolivälissä. Mies sanoi, että katos nyt, tuossa se on sylissäsi. Ihmettelin kuinka voi olla, koska mahakin on vielä tallella, iso maha, katso nyt mies kun tässä on tämä maha. En voinut käsittää miten saatoin nähdä lapsen sylissä ja mahan ja potkut tuntuivat mahassa. Mies meni (lapsuuden kotini) ruokapöydän alle rikkomaan juomalaseja ja sanoi "se syntyi! se syntyi!" 

Ajattelin, että miehen verensokereiden täytyy olla matalalla, siksi kaikki on niin oudosti. Komensin häntä syömään, mutta hän ei suostunut. "sun on syötävä nyt! Istu tähän !", huusin. Taisin kiroillakin, pakottaakseni hänes syömään. Koitin selittää miehelle, että lapsi ei ole vielä syntynyt, hän vain luulee niin koska verensokerit on niin matalalla.

Taisin herätä jossain tässä.

3)Taas lapsi oli syntynyt, nyt se oli tyttö, ja sen nimi oli Molla. En muista siitä unesta enempää.

Aikamoista. Olipa kiva yö. Tykkään nähdä unia.

Kevättä ja supistushuolta.

Meidän talon vieressä on puisto, jossa on maailman kauneimmat japanin kirsikkapuut. Ne on nyt juuri kukassa.

Herkästi on tänään supistellut. Hain putket ja vien näytteet labraan huomenna, niin saavat katsoa onko joku tulehus. Mahassa melskataan niin paljon, etten sinänsä ole kovin huolissani, mutta kuitenkin on hyvä tarkistaa. Selkäkin on kipeä, mutta ehkä se on vain väsynyt jotenkin. Nukuin kumminki lattialla viimeyöstä osan, kun nukahin telkkarin ääreen.

Katsotaan miten käy.

Haikaraan.

Eilen oli neuvola. Arvoissa ei mitään uutta eikä ihmeellistä. Paino oli noussut, on nyt 600g lähtöpainon yläpuolella. Sain kehuja painon hyvästä pitämisestä, ei ole kyllä tarttenut yhtään edes yrittää. sf-mitta oli muistaakseni 24, eli ei siinäkään mitään ihmettä. 

Soitin tänään Haikaranpesään ilmoittautuakseni sinne synnyttämään. :) Se teki hyvän mielen, tuntuu jotenkin oikeammalta tuo.. tai siis todellisemmalta. Siellä on sitten paikka valmiina, jos sinne asti päästään. :) 

Nyt tuli taas jos-sana. Nimittäin tänä aamuna on jomottanut menkkamaisesti selkää. Se hirvittää. Katsotaan miten käy. Taidan lähteä kävelylle, jos vaikka olis kyseessä lihasjumi joka pitää saada auki.

(kuva: http://plaza.fi/s/f/editor/images/Strasbourg-haikara211.jpg)

Sadetta, ukkosta, maanantaita.

Tänään ukkosti! Hauskaa, sillä olen aina tykännyt ukkosesta. Lapsena juostiin ympäri taloa nakuna ja huudettiin kovaan ääneen "nyt on ukkonen!" Ei haitannut, että satoi, kun ei ollut vaatteita kastumassa.  Nyt en alkanut niin tehdä :D mutta tuo mahalapsi säikähti ekaa jyrähdystä niin, että potkaisi kovaa napaani vasten. Reppana. Ei se seuraavista ollut milläänkään. 

Muutenkin hän on potkiskellut tänään varsin kovaa, jopa niin että se näkyy päällepäin. Koitin saada sitä videolle, mutta niinhän siinä tietenkin kävi että potkut hiljeni heti kun filmi alkoi rullata. 

Yksi asia on vielä ilahduttanut: huomasin eilen hennon linea negran! Hoo. Jännittäviä muutoksia. 

20+0, puolet edessä.

rv 19+5

Olen ollu tänään oikeestaan koko päivän itekseen kotona, kun eka mies oli töissä ja sitten se lähti johki saunomaan. Aloin sitten miettiä, että mitähän sitä tekis itekseen koko päivän, ja päätinkin alkaa ompelemaan! Kävin tuossa vieressä Finlaysonilla ostamassa Ajatus-kangasta, ja siitä rupesin väkräämään uutta päällistä sitteriin. Sen ostin käytettynä. Siitä tuli varsin hieno! Jos tekisin sen nyt uudestaan, niin osaisin paremmin, mutta on se silti ihan hieno.  Tuo kangas on tosi kiva minusta. Valittiin se vähän yhdessä miehen kanssa, se katto töissä netistä, tykkäs tuosta ja sitten kanssa semmosesta toisesta, mutta tuosta oli ainoostaan paksua kangasta. Niin valitsin sitten tuon.

Kävin kanssa kaupassa ostamassa kissanhiekkaa. Aattelin kävellä kauempaan kauppaan, joka oli virhe, koska siellä myytiin vaan puupellettejä (Helmi ei tykkää niistä ja protestoi pissaamalla sänkyyn) ja sitten 10l paketteja.. Semmonen oli sitten otettava, ja se painoi kaheksan ja puoli kiloa! Oli aika kaameeta kanniskella sitä ja muita ostoksia takaspäin sateessa. Mutta ei se mitäänkään, koska hkl palvelee, otin siis bussin kotiin (2 pysäkkiä, noloa!) ja nynnyilin muutenkin sen kantamisessa.

Tänään on supistanut nyt kerran, tai ehkä kahdesti. Ja lisäksi lauloin semmoista nukuttamislaulua lapselle, ja se ei ollenkaan nukahtanut vaan villiintyi ihan ja alkoi potkimaan. :D Kannattaa varman vähän vielä harjoitella sitä. 

Olen yhäkin pikkuisen apeana. Tähän asti on ollut etappeja mitä odottaa, ultria ja puoliväliä.. ja nyt ei enää ole kuin se että se tulee ulos. Lisäksi menin höhlä youtubeen: koitin löytää videoita, joissa olis raskausmahoja viikolla 20, ja sitten näinkin tällä viikolla syntyneen lapsen, joka ei tietenkään selvinnyt. Huoh. Tuli surkea olo, niin toivon oman pysyvän tuolla mahassa loppuun saakka.  Onneksi tiistaina on neuvola, en ole sitä oottanutkaan näin kuin viimeksi ekaa kertaa. Jos ne osais sanoa jotain valaisevaa noista supistuksista. 

Mitähän vielä. Rakastan miestä, ja lasta. 

haikeutta.

Olen pikkuisen apeana. Tuntuu kovin vaikealta nyt taas uskoa, että tuo ultrakuvien ihmeellinen tyyppi tulisi joskus onnellisesti mahastani ulos, minulle ja miehelle syliin. Pelkään, että jotain tapahtuu, enkä sitten saakaan lasta syliin. 

Ei mitään järkiperäistä syytä tähän ole. Kunhan jännittää. Kuuntelen välillä dopplerilla, ja välillä tuo potkii. Supistuksia on useita päivässä. Onneksi on tiistaina neuvola, ja voin kysyä niistä. Olin tosi pettynyt vauva-lehden "kaikki supistuksista" -juttuun, kun ei siinä kerrottu mitään näistä varhaisista supistuksista. 

19+4

Kevättä ja pieniä varpaita!

Voi että mitä kaikkea on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen! Olen saanut kamalasti ihania vauvanvaatteita, hieman poikapainotteisia. Haettiin sitteri ja rintapumppu ja mitä kaikkea muuta, kun voitin huudon huuto.netissä. Maha vaan kasvaa, niinkuin näette pian kuvissa. Supistuksia on jatkuvasti, mutta ei kovin montaa päivässä ja aina kivuttomia, yleensä selkeästi liikkuessa. 

Ostin tuommoisia paitoja kaksi kappaletta, tuon turkoosiraidallisen, joka oli l-kokoa (pikkuisen iso rintojen kohilta, mutta mahasta sopiva) ja sitten toisen, joka on XL-kokoa ja punaraidallinen. Sen ajattelin käyvän sitten myöhemmin, joutuu ehkä kyllä lyhentämään olkaimia. Maha on katsokaas kasvanut reilusti, eikä ihme! Käytiin nimittäin tänään rakenneultrassa, ja siellähän asuu mahassa ihminen: 20cm pitkä ja 290g painava. Kaikki elimet hienot, eikä missään rakenteissa vikaa. <3>

Huomasin, että tuohan reagoi tökkimiseen koko ajan. Olen koittanut sitä välillä herätellä ja tökiskellä liikkumaan, se on tuntunut tuloksettomalta. Mutta kätilön painellessa ultralaitteella vauvan päätä, se piteli käsiään korvilla suojana.. voi toista. Ajattelin sitten, että täytyy lakata tökkimästä lasta, kun se noin selvästi sen huomaa.

Ei kysytty sukupuolta, vaikka kätilö sen varmasti tiesi. Kysyi sillälailla merkitsevästi, että tahdommeko tietää jotain vielä. Ei me haluttu.. tai haluttiin, muttei kumminkaan kysytty. Se nähdään sitten. Oltiin vähän näkevinämme ehkä pippeli, mutta ei oltu varmoja ollenkaan. 

Ostin myös tuommoisen mekon kesäksi, se on marjapuuromaisen vaaleanpunainen ja pienillä valkoisilla pilkuilla peitetty. Minusta se on tosi iloinen, kiva käyttää sitä kesällä ison mahan kaverina. Tuli huonoja kuvia, kun piti ite ottaa, enkä jaksanut mitenkään asentaa ajastinta. Ja tuossa ekassa kuvassa on takana kanssa meiän Tauno nuolemassa takapuoltaan, ah! :D 

Oliskohan muuta kerrottavaa.. No ajattelin ainakin hakea synnytyspaikkaa Haikaranpesästä kättäriltä. Mutta katsotaan mahtuuko sinne. Ainakaan ei mitään estettä tällä hetkellä terveyden puolesta ole, vauvakin on terve ja hieno. Etten sanoisi täydellinen! Aika ihanaa. :)