perjantai 28. elokuuta 2009

35+3

Kohta alkaa jo kolmaskymmenes seitsemäs raskausviikko. Hurjaa! Se kun on kulunut loppuun, lapsi on täysiaikainen syntymään.




Tässä kuvaa ekana hääpäivältä, ja sitten kanssa yhdestä mekosta jonka ostin. Tosi edustava kuva on. :D Mutta siinä näkyy myös meidän uusi kirjahylly (uuh, ikea!! <3 :D ) sekä myöskin kierrätyskeskuksesta ostettu pöytä, joka maalattiin valkoiseksi.

Sokereiden kohoaminen johtui sitten kortisonipistoksista, joita sain vauvan keuhkoja kypsyttämään. Ei ne ihan entisellä tasollaan ole vieläkään, iltasokerit on usein koholla vähän, mutta aamusokerit on ainakin laskeneet taas alas. En tiedä mitä niille tehdään, ei varmaan mitään. Tiistaina lääkäriaika, jolloin on synnytystapa-arvio ja muut, niin kai ne siellä sitten katsoo. Jännittää lapsen koko! Nimittäin se lääkäri, joka otti mut sisään kättärille silloin pari viikkoa sitten, sai ultralla lapsen kooksi 2300g ja se olis aika suuri nousu siihen aiempaa 1350g mikä oli viikolla 29+. Mutta toisaalta se lääkäri oli tosi kiireinen ja ultrasi sen kohdunsuunkin ihan väärin, että en sitten tiedä. Nyt ne kait koittaa tosi tarkkaan katsoa ne tuolla. Ja sitten taas jos se on isokokoinen vauva, ne käynnistää synnytyksen aikaisemmin, mikä ei rehellisesti haittaisi yhtään!

Olen aivan tajuttoman kypsä olemaan raskaana. En olis ajatellut silloin itkeskellessäni sitä etten taatusti koskaan saa lasta, että olisin näin tavottoman halukas pääsemään eroon tästä jättikuulasta! Mutta silloin en tiennytkään miten kamalaksi se olon ajoittain tekee. Eilen kävin hakemassa tämän koneeni huollosta, kävin samalla yhdessä ainoassa vaatekaupassa ja istumassa kaverin kahvipöydässä, ja kärsin koko lopun illan kunnolla kipeistä supistuksista. Vielä yöllä herätessä kuumotti selkää ja mahaa. Ja lisäksi oon niin väsynyt! Olen alkanut taas syödä rautaa, koska silmäluomet on ulkoa mustat ja sisältä valkeat, ja eikös se juuri kerro raudanpuutteesta se. Tänään ajattelin kanssa hakea vitamiineja apteekista. Vaikka yleisesti ottaen oon sitä mieltä, että normaali ruoka riittää, nyt tuntuu että lisäapu ei olis pahitteeksi.

Olen saanut mahaan nyt kaikkiaan viisi arpea, joista yksi on salamanmuotoinen. Olen siis maha-harrypotteroitu! :D Kolme arpea tuli jo aikaa sitten, ne on mahan oikealla puolella, ja nyt on kaksi semmoista ihan pientä vasemmalla. Saa nähdä miten suureksi ne kasvavat, olen koittanut niitä rasvailla. Ei minua sinänsä haittaa ne arvet yhtään, mutta en nyt välttämättä ihan kauheasti niitä tahtoisi. Ja jos tässä nyt vielä useampi viikko pitää kasvattaa mahaa, niin niitä saattaa vielä varmaan tulla.

Tänään ajattelin siivota vaatekaapin. Tuumin, että siirrän jo pois osan äitiysvaatteista ja kesävaatteista, ja otan tilalle niitä raskauden jälkeisiä vaatteita. Ei tässä nyt kuitenkaan niin kamalan kauaa ole enää.. pahimmillaankin seitsemän viikkoa. Ja iso osa noista äitiysvaatteiksi sopivista vaatteista on kuitenkin aika vähällä käytöllä, ja semmoiset perusvaatteet on ne mitkä menee koko aika. OStin muuten eilen myös pihlajanmarjanpunaiset ja petroolin siniset sukkahousut. Ne on ihanat, mutta niitä ei kykene tällä mahalla kyllä käyttämään, totesin sen eilen kun käytin niitä. Pitkänpäälle puristaa liikaa, harmillista.

Tuumin semmoista, että laitan niitä varmaan huutonettiin, jos joku vaikka tahtoisi mun vaatteita ostaa. Tai lähinnä että menisivät käyttöön eikä roskiin tai minnekään kaappiin seisomaan.

Ihanaa, ensi viikolla on syyskuu. :)

lauantai 15. elokuuta 2009

Hidastumista.

Käyn aika hitaalla vaihteella nykyään, kaikki pitää tehdä hissutellen.Kävelen pienin hitain askelin, ja kotona puuhatessa voin viedä yhden tavaran paikalleen kerrallaan, sitten pitää taas levätä. Kestää aika kauan viikata pyykit, kun ensin voi viikata osan, sitten osan, sitten viedä ne myös osissa paikoilleen. Meneehän se päivä noinkin, toki. :) Herkästi alkaa supistaa ja sattua, niin täytyy tosi rauhassa tehdä asioita.

Tänään on eräätkin häät, ja huomenna eräskin hääpäivä.Olen siis tässä aamusta hissukseen omaa kotia järjestänyt. Mieshän oli ihana, ja siivosi tarkasti kaikki pinnat minun ollessa makaamassa osastolla, mutta tavaroita oli kyllä vielä pinoissa pöydillä ja niin pois päin. Meillä on miehen kanssa erilaiset tavat siivota: minä tykkään, että pinnat on tyhjät ja tavarat kauniisti asetellut, mutten niin nopeasti ahdistu pölystä. Mies taas hermostuu heti, kun kissankarvaleppeet ilmestyvät nurkkiin (noin joka toinen päivä kahden kissan taloudessa) muttei ahdistu niinkään jos ruokapöydällä on kirjoja, lehtiä, levyjä ja tavaraa pinoissa, kunhan on puhdasta. Sinänsä asia toimii täydellisesti, koska me sitten siivotaan omalla tavallamme ja tulos on useinmiten molempia tyydyttävä. Tänään siis minä järjestin tavarat pöydiltä pois.

Huomenna aamulla herätään rakkausaamiaiselle. Sitä varten pitäisi ehkä vielä käydä kaupassa, jotain on jo kyllä hankittu. Ajateltiin ihania juustoja ja keksejä ja hedelmiä aamiaiseksi, mutta itseasiassa raskaana saa syödä aika harvoja juustoja.. En oo kyllä ollut äärimmäisen tarkka juustorajoitteista, mutta en tiiä.. ostettiin sitten kahtaa erimausteista fetaa, ja tehdään semmoinen fetainen salaatti aamuksi. Ei niin ihanaa kuin joku brie ja aura.. mutta melkein. Illalla käydään sitten ravintolassa vallan. En aio huomenna juuri mitata sokereita. Mitä turhaan, ne on korkeat kumminkin.

Tosiaan tänä aamuna oli taas korkea sokeri.Listaan tähän nyt mitä söin eilen:

Aamu: kaksi palaa ruisleipää juustolla ja tomaatilla, vajaa desi rasvatonta maitorahkaa ja puoli teelusikallista hilloa.
Lounas: kaupan maksalaatikkoa puolikas purkki (olen hairahtunut maksalaatikkoon, iik!), salaattia, lasi maitoa.
Välipala: omena, pala ruisleipää juustolla.
Illallinen: reilu desi perunamuusia, 2 lihaisaa nakkia, salaattia.
Iltapala: kaksi palaa ruisleipää juustolla, vajaa desi rasvatonta maitorahkaa ja puoli teelusikallista hilloa.

Sokerit oli eilen aamulla korkeat, aamiaisen jälkeen unohdin mitata, lounaan jälkeen hyvät, illallisen jälkeen korkeat, iltapalan jälkeen hyvät, ja tänä aamuna taas korkeat. En ihan ymmärrä tätä. Tai no ymmärrän, keho hajoilee raskauteen. Diabeteshoitaja sanoi, että jos syö ohjeen mukaan ja silti on korkeita, tarvitsee apua insuliinilta. Että varmaan semmosta sitten on edessä.

Kohta alan kihartaa tukkaa ja toivoa kahvivieraita. Kutsuin anopin ja apen käymään, ja olisi kiva kun tulisivat niin eil olisi taas pitkä ja yksinäinen päivä edessä. Onneksi sitten iltapäivällä on kuitenkin seuraa ja tekemistä, ja aamupäivän voi hyvin käyttää pitkälliseen kaunistautumiseen.

33+4

torstai 13. elokuuta 2009

Voi vammaisuuden määrää!

Hermo alkaa kyllä nyt revitä! Mittailin toissapäivänä sokerit, ja tuloksena oli että viidesta arvosta kolme korkeat, ja sama jatkui eilen : aamusokeri 6,0 ja aamiaisen jälkeinen 7,8, lounaan jälkeen hyvä 6,9, illallisen jälkeen 8,3, iltapalan jälkeen hyvä arvo 7,6. Tänä aamuna 5,6.. Soitin eilen  diabeteshoitajalle, joka kehotti ottamaan viikon ajan joka päivä käyrän, ja kertomaan tulokset sitten. Jos jatkuvasti heittoja, joudun insuliinille. Syy saattaa olla jo siinä, että syön liian vähän/harvoin, mikä tuntuu tokki ihan höhlältä, syödä nyt enemmän kuin haluaisi..

Kokeilin siis eilen syödä välipalaksi ruisleipää, ja iltapalalla kaksi palaa yhden sijaan, mutta  silti oli korkeita arvoja. Huoh. No, insuliinille on sitten ruvettava jos on, onneksi kuitenkin sekään ei ole minulle ja miehelle vieras asia.

Eilen puuhailin vähän: kävin ostarilla tiimarissa ja kultakaupassa, ja pakkasin erästäkin lahjaa siskon kanssa lattialla istuen. Sen kyllä illalla tunsi, ja olo oli aika voimaton ja väsynyt. Tänään aamulla maha oli aika kireä ja selkä ja maha kuukautiskipuiset, mutta ei mitään hälyttävää supistelua ollut kuitenkaan. Koitan tänään ottaa aika rauhassa. Päiväohjelmaan kuuluu pyykin viikkaus narulta, dvd-levyjen siirtäminen pöydältä kaappiin ja tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen. Voimien mukaan myös käyn kaupassa ratikalla (tuntuu muuten naurettavalta ajaa yksi pysäkinväli kauppaan..) kauppakärryn avustuksella, ja jos äitiyspakkaus tulee tänään postiin, käyn hakemassa sen joko miehen tai ystävän kanssa. :) Toivon kovasti, että tulisi.

Sieltä kultakaupasta ostin muuten ittelleni uuden vihkisormuksen. :) Se oikea on jäänyt suureksi kun paino on niin tippunut tässä, ja sainkin ostaa kaksi milliä pienemmän sormuksen. Se on kultainen, ja siinä on helmi keskellä kruunussa. <3>

Tuli tuossa mieleen se päivä, kun sain ovulaatiotikkuun plussan. Mahassahan se plussa potkii. Hauskaa!


keskiviikko 12. elokuuta 2009

Pohdintaa.

Lähdin niin kiireellä ja innoissani kotiin sieltä sairaalasta, että unohin kysyä ohjeita olemiseen. Soitin sinne tuossa sitten. Sanoivat, että kun tlanne ei ollutkaan niin hurj kuin luultiin, voin hyvin kävellä ja olla, mutta jos supistukset alkavat niin hetimiten pitkälleen vaan. Saan käyä ulkona ja tehdä kaikkea, mikä hyvältä tuntuu. Aika varovasti taidan ottaa ainakin seuraavat pari viikkoa, mutta ei sinänsä siis tarvitse olla ihan makuultaan. Mies ei antais mun nousta ollenkaan :D mutta tuon soiton jälkeen vähän paremmin jo rauhoittui. :) Taidan jatkaa koulutyötä nyt kuitenkin, jos vaikka pari tehtävää saisin vielä alta pois ennen synnytystä. Siihenkin kun voi mennä vielä sen pari kuukautta hyvinkin.

Käytiin kanssa Haikarassa valmennuksessa. Tuosta osastoajasta tuli semmoinen olo, että sama se missä synnyttää. Ei se haikara niin kummalliselta tuntunutkaan, tai erityisen hienolta, ne muutkin osastot on hyviä ja ihmisiä on kaikissa erilaisia. Täytyy vain toivoa, että osuu omalle kohdalle joku itselle sopiva. Ensi viikolla on aikamoista menemistä, kun maanantaina neuvola, tiistaina toinen valmennus ja keskiviikkona tapaaminen kätilön kanssa. Emmittiin vähän miehen kanssa tahdotaanko mennä sinne valmennukseen ja kätilön tapaamiseen, mutta kai me nyt mennään silti. Mies vaan joutuu olemaan töistään vähän poissa.. mutta ei kai sille mahda nyt mitään.

Tuntuu vähän höynäytetyltä, kun oli niin huolissaan ja ihmeissään ja sitten kaikki olikin vaan hätävarjelun liioittelua. Mutta toisaalta hyvä niin, mieluummin näin. Ja kyllähän se kanssa huvittaa!

Paino on taas tippunut, tuossa välissä se vähän nousi, mutta se taisi olla nestettä kun nyt on alhaisempi paino kuin neuvolassa on mitattu alusta asti. Saa silti nähdä mitä se näyttää maanantaina, kun siellä on erilainen puntari.

33+1

tiistai 11. elokuuta 2009

Supistuskriiseistä:

Terve taas blogi, kesti vähän päästä tänne kertomaan tapahtumia. Kävin tuossa kätilöopistolla päivystyksessä makaamassa kolme yötä.

Perjantaina kävelin miehen kanssa noin kilometrin verran hissuksiin. Se otti kyllä voimille, mahalihakset vähän venyskelivät, mutta ei supistellut siinä. Seuraavana päivänä sitten maha oli kaikesta liikkeestä heti kovana, eikä hellittäny ennen kuin pisti pitkäkseen. Iltaakohden supistukset alkoi jo särkeä, ja viiden maissa soitin sitten kättärille kysyäkseni pitäiskö tulla vai voinko olla kotona. Kehottivat kokeilemaan kuumaa suihkua ja parasetamolia. En enää jaksanu seistä suihkussa, vaan istuin sitten tuolissa, mutta maha oli koko ajan siellä niin kova, ettei päästänyt rennoksi ollenkaan. 

Kävin sohvaan pitkäkseni, ja supistuksia tuli puolessa tunnissa kymmenen, ja ne alkoi tehdä kipeää. Ei paljon, mutta kumminkin. Soitin taas kättärille, ja käskivät lähteä tulemaan. Siellä sitten päivystävä lääkäri ultrasi, ja oli saanut kaulalle mittaa 19mm, jota ei tosin kertonut mulle siinä. Käski jäädä yöksi ja laitettiin kortisonipiikki kypsyttämään vauvan keuhkoja. 

Siellä vierähti sitten kolme yötä. Iltaisin aina vähän lupailtiin, että huomenna ehkä voisi jo päästä kotiin lepäämään, mutta sitten aamulla taas peruttiin. Tänään siten viimein toinen lääkäri ultrasi kohdunsuun, ja yllättäen saikin sille mittaa liki 4cm! Lääkäri sanoi, että kanava on kallistunut eteen ja siksi vaikea mitata. Päästi sitten kotiin, mutta käski kyllä levätä tiukasti, koska kaula on tosi pehmeä ja sormelle auki ja lapsen pää jo varsin alhaalla, ja kun supistukset alkaa niin herkästi säännöllistyä liikkeestä.

Mutta en sitten tiedä kuka mittaa ja millä luotettavuudella. Sen tiedän, että liikkeet ei tosiaan tee hyvää, ja pistänkin ihan suosiolla pötkökseen. vielä 4 viikkoa siihen, että lapsen katsottaisiin olevan täysiaikainen, eli sinne asti pitäisi lepäillä.  

Mitoista muutenkin vielä: se eka lääkäri sai lapsen painoarvioksi 2400g, mutta en oikein usko. Kolmen viikon takainen painoarvio kun oli 1350.. mutta no, lapsen paino nähdään sen synnyttyä, siihen asti voidaan arvailla.

33+0

sunnuntai 2. elokuuta 2009

31+5

Onpas vierähtänyt aikaa viimekerrasta! Tiivistän nyt sitten vähän enemmät asiat kerralla. Ensinnäkin kävin siellä lääkärissä kohdunsuun tarkistuksessa, eikä muutosta sen lääkärin mielestä ollut tapahtunut. Kehoitti silti vielä lepäilemään tai siis varomaan rasitusta sinne viikolle 34+ asti. Nyt on 31+5, eli pari viikkoa vielä pitää kovasti varoa. En kyllä sittenkään vielä toivo lasta syntyväksi, kun on ne niin reppania vielä. Supistuksia on jatkuvasti, välillä tekevät vähän kipeää ja välillä eivät. Yleensä eivät. Iltaisin tuntuu, ettei juuri hetkeä ilman supistusta olekaan. Mutta no, en voi niitä estääkään, joten tulkoon sitten. Pakko ajatella vain reagoivansa sitten muihin merkkeihin.

Sokerit on pysyneet hyvin hallinnassa. Aika tarkkana niiden kanssa saa olla, mutta stressiä on vähentänyt tuo mittari. Saan mitata sillä kaksi/kolme päivää viikossa, ja toisina sitten vain luotan sokereiden pysyvän samaan tapaan. Aivan täysin sokerittomaksi ei olla miehen kanssa ryhdytty, vaan iltapäiväkahvin aikaan ollaan syöty kaksi keksiä. :0 Heh, sillä ei ole kyllä väliä, koska ei sekään nosta sokereita kuin ihan pieneksi hetkeksi vähän korkeammalle. Muutaman hassun lapsuksen tein tuossa, en muista kerroinko mannapuurokriisistä, mutta sehän on pelkkää vaaleaa vehnää maidon kera se.


Oltiin mökillä käymässä myös. Saatiin nukkua isäni viime kesänä rakentassa aitassa, ja se oli kyllä ihana. Näin siellä hurjasti outoja unia, mikä ei kyllä ole mitenkään poikkeavaa minulle. Muunmuassa siskoni soitti kertoakseen, että kävi synnyttämässä puolestani "kun mulla kerran oli nyt aikaa". Olin ihan innoissani, että jes, lähdenkin tästä kättärille kattomaan miltä lapsi näyttää. Siellä ollessani tajusin, että aijuu, mullahan on tää maha tässä vielä, että eipä kai ole mahdollista. :D

Mökillä oli kovasti mustikoita. Ajateltiin ensin miehen kanssa lähteä niitä poimimaan, mutta ei me sitten rohjettu.  Olishan se vaatinut aikamoista kyykkimistä, ja selkä olis varmaan ollut sen jälkeen tosi kipeä. 
Selkäsärkyä käytiin muuten lieventämässä Flamingossa, ja voi pyhä jysäys se oli ihanaa! Kolme tuntia kylpyjä ja höyrysaunoja ja smoothieita.. Suosittelen kaikille raskaille ja kipeille!

Sää ei ollut varsin huono, mutta ei kyllä ihan hyväkään. Ollaan miehen kanssa käyty nyt vissiin neljänä kesänä yhdessä tuolla mökillä, eikä kertaakaan ole sattunut kunnolla hyvää kesäsäätä. Jonain vuonna oltiin viikko, ja koko sen viikon oli 14 astetta ja satoi. Mies ja isä kaivoi kuoppaa kaivurilla. Siitä piti tulla kaivo, mutta siitä tuli lähinnä mutaläjä. :)

Tässä ensimmäinen kuva lapsesta yksin. :D Kuva on otettu kotiseutumuseolta. Hassu sattuma oli, kun kävin museon myymälässä. Siellä myytiin paikallista runokirjaa, jonka kannessa oli äitini piirtämä kuva pienestä nukkuvasta tytöstä vuodelta 86-87. Laskeskelin sitten minkä ikäinen olin silloin, ja totesin että senhän on pakko olla minä! En voinut sitä kirjaa ostaa, kun ei ollut käteistä, mutta sisko taisi käydä sen hakemassa museolta myöhemmin, ja äiti sitten varmensi että minähän se. Meidän perhe on siis tuolta seudulta kotoisin, ja siksi äidinkin piirtämä kuva on siellä kirjan kannessa. Tosin äidiltä ei lupaa sen kättämiseen oltu kysytty.. 

Olen ylipäätään nyt voinut aika väsyneesti. En muista aina ottaa rautaa, ja luulen hemoglobiinin olevan aika alhainen. Lisäksi selkää jomottaa ja supistaa koko ajan, ja mieli on ajoittain tosi heittelevä. En ole juurikaan raivonnut (ehkä kerran?), mutta itkeskellyt sitäkin enemmän. No, päivät vaihtelee aika paljon, ny on esimerkiksi tosi hyvä mieli ja energiaa vaikka mihin. Harmi vain, kun ei sitä voi juuri käyttää, kun pitää varoa supistuksia. 

Opiskelujen suhteen päätin,  että teen niitä nyt kuukauden vielä (vointia kuulostellen: en nää järkeä yrittää lukea tenttijuttuja samalla kun itken jotain päätöntä väsymystä), ja sen jälkeen lopetan oli tilanne mikä hyvänsä.  Silloin viimeistään alkaisi muutenkin äitiysloma. Kelalta ei ole muuten tullut päätöstä äitiyspakkauksesta eikä äitiysrahasta vieläkään. Pitää taas soittaa ja hoputella.

Näin viimeyönä unta, jossa lapsi syntyi keskosena. Se lähetettiin meille sitten postitse, tipahti ressu postiluukusta. Hoidin sitä, mutta se oli tosi hauras. Puhuin äidin kanssa puhelimessa vauva sylissä, ja koitin antaa sitä miehelle syliin, mutta mies ei saanut siitä kunnolla kiinni ja vauvan kaula venyi kuin purkka. Se kyllä palautui hiljakseltaan takaisin normaaliksi. Vauvalla piti olla päässä myös kuminen uimalakkia muistuttava pipo, jotta aivot pysyvät kasassa.  
Sitten heräsin, ja näin myöhemmin jatkoa unelle, jossa lapsi olikin hauki. Minun piti huolehtia siitä, erityisesti raikkaasta vedestä jossa hauki sai uida. Se oli aika liukas hauki, ja vettä piti vaihtaa koko ajan. Sitten taas heräsin, ja nukahdin uudestaan. Muistin taas hauki-lapseni, ja isä oli vienyt sen lapsuudenkotini vessaan. Vaihdoin sille taas vettä, se oli jo ihan henkihieverissä vanhassa vedessä vannassaan. Nostin sen lavuaariin, mutta se loikkasi pois, ja olikin samalla kissanpentu.. Hankala hoidettava!

Mietin muuten, että olisi mielenkiintoista kerätä raskaanaolevien unia, ja tehdä niiden pohjalta sarjakuvakirja.