Elsi on huomenna 8vko vanha.

Elsin ja isän yhteinen päivä oli mennyt tosi hyvin, ei mitään huolta siinä. Se jännitti kyllä minua tosi paljon, ja piti soittaa usein miehelle, että onhan kaikki hyvin. Olihan tietenkin, vaikka mies oli vähän yllättynyt päivän raskaudesta.

Nyt oon empiny semmosta, että mistä nykyään tietää riittääkö maito? Elsin paino on noussut tähän asti (viimeviikon lääkärintarkastuksen mukaan) semmoiseen tahtiin, että riittävän maidon alarajalla tavallaan. siis tarpeeksi, mutta juuri ja juuri. Ja aika usein imettäessä Elsi saa raivaria, kun tuntuu että tahtoisi imeä mutta ei jotenkin tykkää siitä.. Usein sitten tyytyy tuttiin, mutta en sitten tiedä tahtoisiko enemmän maitoa. 

Tänäänkin illalla Elsi ihan tosissaan tarttui tissiin, mut ei sitten halunnutkaan imeä. Tarttui aina mut sit alkoi nopeasti parkua vihaisesti.  Tiiän, että maitoa alkais tovin päästä tulla jos Elsi vaan jaksais imeä, mut ei se meinaa jaksaa. Tutista se tykkää kovasti. Välillä kaikki toimii tosi hyvin, mutta välillä hurjan huonosti. Yöllä maitoa herii paljon ja välillä päivälläkin, mutta juuri iltaisin sitä ei paljon tule.

Onkohan sitten niin, että tissit on tottuneet semmoiseen rytmiin, ettei iltaisin juuri imetä..? Ja mitenhän tiheään pitäisi imeä, Elsin imuväli on kuitenkin usein 2-3h.

Sitten kerron, että kestoillaan nyt oikeestaan kokonaan myllymuksujen taskuvaipoilla. Ja se on kivaa. Ja sitten emmin kovasti tohinko lähteä huomenna viettämään syntymäpäivää kaupunginselkään illaksi, vai jäänkö kotiin.

Terveisiä toiseen kertaan.

Elsi nukkuu nyt parvekkeella päiväuniaan. Viime yö oli tosi katkonainen, johtui ehkä toissapäivänä juodusta korvikkeesta. Kävin silloin ekaa kertaa juoksulenkillä sitten alkuraskauden (4km, hurjaa.. toivottavasti kunto kasvaa pian!) ja sillä aikaa tyttö oli saanut jonkun hepulin ja mies oli syöttänyt sille pullollisen korviketta. Meiän pullo tosin vetää vaan desin, mutta silti. En tiedä onko nyt haitannut se vai disflatylin hetkellinen katkos (se loppui ja eilen saatiin vasta uutta, meni kaksi päivää ilman), mutta yön lapsi nukkui käytännössä ainoastaan pää minun tyynyllä. Aina omaan sänkyyn siirrettäessä meni vain pieni hetki ja hän heräsi, ja oli pakko nostaa takaisin viereen. Kuuden aikaan noustiin Elsin kanssa sit kokonaan, tai minä nousin nukuttamaan häntä keinutuoliin ja jätin miehen nukkumaan.

Eipä meidän elämässä oikein mitään uutta ole. Elsi kasvaa ja oppii kaikkea, juttelemista ja hymyilemistä ja muuta. Katselee silmät kierossa omaa nyrkkiään välillä, muttei ole vielä tajunnut osaavansa liikuttaa sitä. Välillä itkee, välillä ei. Semmoista normaalia. Kaikista tottunein Elsi on tietenkin minuun, ja se taitaa vähän harmittaa miestä.. hän kun on joutunut viimeaikoina olemaan aika paljon poissa. Se onneksi nyt helpottaa.  

Ensi perjantaina on se pelätty päivä, kun olen koko päivän poissa ja Elsi on miehen kanssa. Minua hirvittää etukäteen se kovasti, tytön itkut ja miehen vähäinen hoitovastuu ja omat maitorinnat ja ikävä kotiin ja lapsen kipeä maha ja entä jos se vaan kaipaa minua? Varmaan kaikki silti menee paremmin kuin pelkään, ja ainakaan lapsi ei yhteen kenties itkuiseen päivään kuole, itkeehän se minunkin hoidossa aina joinain päivinä paljon. Jotenkin vaan kun ei sitten voi olla itse lohduttamassa ja hoivaamassa.. Rankinta tää ehkä onkin just minulle, ei niinkään lapselle tai miehelle.

Yhden lyhyen pätkän olin jo poissa, silloin sisko hoiti Elsiä. Kävin kampaajalla. Onneksi sain lähdettyä niin että tyttö nukkui, enkä sitten voinut soittaa kampaajalta kesken että miten menee. En siis kyennyt, kun mietin että jos siellä sitten itketään niin lähden varmaan värit päässä takaisin kotiin, oli mikä oli. Tai sitten itkeä tihuutan siellä kampaamon tuolissa. Laitoin tekstiviestin siskolle kun olin kotimatkalla, enkä siinäkään uskaltanut kysyä miten menee, mutta onneksi meni hyvin silti. Kun jäin ratikasta pois kotipysäkillä, piti juosta loppumatka. Mies kysyi, että pompinko juostessani ja kurkin niin ikkunasta. :D En sentään, muttei sekään kait kaukana ollut.

Terveisiä vauvadementialasta!

Olen niin unohtelevainen ja hidas ja hassu, etten muista tännekään kirjoittaa! Nyt kuitenkin teen ainakin jonkinmoisen päivityksen.

Elsi on siis puolisentoista kuukautta vanha nyt. Itkut on vähentyneet, satunnaisia kovia parkuja on joskus, mutta disfaltylin avulla arki sujuu varsin hyvin. Ei hän viihdy oikein missään muuakka kuin sylissä hereillä ollessaan, tai lattiallakin ihan vieressä pitää olla äidin tai isän.  Se on kuitenkin aika pieni vaiva, joskin sitten siivoamiset ja muut pitää hoitaa tytön nukkuessa. Tai jättää hoitamatta.  Jos Elsi itkee, niin syy löytyy yleensä mahasta ja hoituu yleensä röyhtäyttämällä, sillä hän saa vissiin ilmaa mahaan tutistakin. Mahallaan maatessaan myös pierut liikkuu hyvin.

Elsi herää yleensä kahdeksan-yhdeksän aikaan aamulla, käy nukkumaan noin kymmeneltä uudestaan. Silloin aina parvekkeelle, jossa nukkuu sitten kolme tuntia, lähes kellontarkasti. Sitten herää, ja jos käydään ulkona kävelyllä nukkuu toisetkin pitkät unet, mutta muuten yleensä torkahtelee illan aikana monta kertaa.

Syömisten suhteen  on niin, että aamulla, päiväunien jälkeen ja ennen yöunia on selkeät nälkävaiheet, ja muuten saattaa imeä vähän niinkuin turvaksi tai pieneen nälkään. Tutti kyllä kelpaa suuhun päivällä lähes koko ajaksi. 

Elsi osaa katsoa silmiin, kääntää päätä puheen suuntaan, seurata katseella liikkuvia asioita.

Jaa, pitää mennä nukkuun näköjään, ku kerta mieskin menee. :) kirjoitan valmiiksi tämän toiste. :)

Ongelmia.

Elsi itki eilen lähes tauotta jostain noin neljästä yhdeksään. Sitä selvästi sattui mahaan, mutta muitakin syitä saattoi olla, väsymystä ja nälkää. Elsi ei nukkunut kuin kaikkiaan neljä tuntia päivällä, ja raivo saattoi aiheuttaa syömättömyyttä. Epäilen kuitenkin, että onkohan sillä jotan refluksiasiaa. Illalla oikein kuulin kuinka sen kurkkuun nousi nestettä ja se nieleskeli sitä, ja aina havahtui siihen. Vasta kun nostin sängyn päätyä, se rauhoittui unille. Lisäksi Elsi on aiemminkin ollut itkuisa. Syöminen on hankalaa usein, ja Elsi laskee tissistä irti jatkuvasti ja känisee ja vääntelehtii ja syö taas. Luulen, että sillon nousee happoa kurkkuun.

Jos näitä päiviä tulee useampia, käyn kyllä lääkärillä tytön kanssa, jos vaikka saataisiin jotain apua. Kamala katsoa kipua lapsen kasvoilta.

Pallomekkopäivä.

Olen tuuminut, miten helposti voisin ommella omista vanhoista vaatteistani pikkuisia vaatteita Elsille, mutta vielä en ollut ryhtynyt tuumaan. Tänään sitten päätin, että nyt on se päivä, ja ommella läväytin vanhasta marimekon paidastani pallomekon. Leikkasin hihat suoraan vaan ranteesta poikki ja käytin siis hihan mallin ja resorin valmiina. Samoin käytin kaulan resorin ja nepit. Etu- ja takakappaleen mallin leikkasin kohtalaisen vapaalla kädellä bodya ohjenuorana käyttäen. Olkasaumaan ja helman ja yläosan saumaan ompelin sisään vahvikkeeksi silkkinauhaa (tuli äitiyspakkauksessa harsojen ympärillä), jotta sauma ei venyisi.

Tuo paita oli omassa käytössä päätynyt jo lenkkipaidaksi, en arjessä käyttänyt sitä koskaan muuten. Ajattelin, että koska kuosi on niin nätti, se ansaitsee tulla käytetyksi päivittäin, ja siksi raaskin leikata. 

Meidän pienen perheen eka isäinpäivä on tulossa kovaa vauhtia. Olen empinyt sopivaa lahjaa, ja nyt tullut tulokseen. En tohdi sitä kertoa (koska en voi olla ihan varma ettei mies lue sitä täältä, tuskin, mutta silti), mutta otan siitä kuvan ja näytän sitten jälkikäteen. Mies odottaa isäinpäivää kovasti.

(ps: tuntuipa oudolta katkaista tuo kuva kaulasta! Mutta se onkin kuva mekosta, ei niinkään lapsesta..)