Yksinäisyyden poistoa:

En ole sinänsä yksinäinen, siis kavereita on ja perhettä ja elämänpiiriä. Kaipaan silti jotain jutteluseuraa päivisin. Olen miettinyt mitä se sitten voisi olla ja mistä sitä saisi, äitiystäviä on aika kaukana tai hankalien yhteyksien takana. Sitten tuumin, että voisi kerätä porukan, johon tulisi omat tuntemat äidit ja heidän tuntemansa äidit, ja sopia tapaamispäivän aina johonkin kahvilaan. Vaikka joka toinen viikko, niin ei olisi liian tiheään. Itse ehkä tykkäisin jokaviikkoisestakin, mutta se ei ole kovin realistinen tavoite ehkä.. vaikka jos äitejä olisi riittävästi ei niin haittaisi jos/kun joku ei pääsekään. Sitten voisi kahvitella ja jutustella ja syödä vaikka pullaa yhdessä, aika mukavaa.

Pitäisi vielä löytää kahvila, johon pääsisi vaunuilla ja jonka lähellä olisi hyvä hoitohuone.  Ja saada kokoon se porukka. Jos tätä nyt sattuisi lukemaan joku muu hieman yksinäinen äiti, niin tervetuloa mukaan. Tai ei sitä nyt tarvitse äitikään tietenkään olla, saa muutenkin tulla juttuporukkaan mutta pitää vaan sitten sietää lapsia ja vauvoja. :)

Verikokeiden tuloksia ja niin kaunista päivää!

Käytiin Elsin kanssa ulkona aamulla jo pitkällä kävelyllä. Ihana sää!

Nyt tuo on tosi kiukkuinen, mikä lie harmittaa. Ehkä hampaat, kun ylähampaat on ihan puhkeamaisillaan.  Menee täällä takapuolellaan ja valittaa, haluaisi koko ajan tehdä kaikkea kiellettyä kuten vetää johtoja irti pistorasioista ja muuta sensellaista.  Olen laittanut tuoleja niiden eteen esteeksi, ja sitten tuo kulkee sen tuolin eteen itkemään. Aika hupaisaa.

Sain tosiaan tuloksia sen radiel-tutkimuksen takia otetuista verikokeista. Siinä oli maksa-arvot ja kilpirauhaset ja pitkäaikaissokerit ja kolesterolit ja kaikki tutkittu. Missään niistä ei ollut moitittavaa, mahtavaa! Kolesterolikin oli 4,2, siis kokonaiskolesteroli.

Taidan lähteä viemään tuon kiukkuliisan välipalalle..

Syntyneelle uudelle lapselle.

Laajaan perheeseen on syntynyt Elsin serkku. Olen itkeskellyt siitä ilosta pitkin päivää. Haikean onnellista kaikki. Ompelin myös lahjaksi pupupeiton, tai unilelu se varmaan on.  Huomenna käyn häntä katsomassa.

Meillä kaikki hyvin. Elsi on oppinut nousemaan istumaan. 17+1

Hih,

luin tänään tuon eilisen tekstin, ja se kuulostaa dramaattisemmalta kuin miten sen tarkoitin. Oli vain tosi väsynyt ja teki mieli nukkua pumpulissa. Mies oli illan jossain harrastamassa (vaikka olin ihan poikki, ärh :D) ja Elsin nukuttaminen kesti aika kauan. Sen jäljiltä oli semmoinen haikean väsynyt tunnelma, ja olisi kaivannut vähän hemmottelua.

Monesti jos olen väsynyt unelmoin pumpuliin vajoamisesta. Siinä voisi sitten makoilla kunnes tuntuu taas paremmalta. Ja syödä vaikka niitä konvehteja.

Taidanpa mennä keittelemään keiton loput lämpimäksi minulle ja tytölle. Piirakkaakin oli, mutta se meni vähän huonoksi.. tosi surkea leipuri olen kun onnistuin pilaamaan valmiista murotaikinasta tehdyn piirakan. :D

Olenpa herkkä ja väsynyt.

Kävin taas pitkästä aikaa lukemassa helistimen tekstejäni. Yhä vieläkin ne saavat minut itkemään. Samoin se pieni paketti kirjahyllyssä, jossa on se pieni myssy. En mieti keskenmenoa enää normaalisti, mutta se tuli nyt mieleen kun luin netissä jonkun juuri keskenmenon kokeneen tekstiä. Se aika oli kamalan raskasta minulle, ja se jotenkin haavoitti sitä onnentunnetta jota raskautta kohtaan voi kokea. Elsin odotus oli pelokasta aikaa, erityisesti alkuvaihe ennenkuin aloin tuntea liikkeitä, enkä koskaan koko raskauden aikana osannut täysillä luottaa saavani lapsen elävänä syliin. Jotenkin kierosti jopa toivoin aikaista synnytystä, koska sitten se lapsi oikeasti olisi siinä. En oikeasti toivonut tietenkään, mutta jollain lailla sekin tuntui.. en osaa selittää.

Olen nyt kamalan väsynyt. Olin kaupungilla Elsin kanssa ostamassa kävelykärryä (hieno muuten) ja raukka ehti väsyä niin ettei koko matkaa suostunut vaunuissa olemaan. Piti sitten kantaa, ja se sai supistelemaan. Sitten mummolassa Elsi oksenti taas kummitädin päälle. Kotimatkalla nukahti syliin, niin sain työntää rattaita ja kantaa Elsiä, joka oli aivan tajuttoman hellyyttävä mutta myös painava.

Rakastan tätä elämää ja kotia ja perhettä ja elämäntilannetta. Mutta nyt on semmoinen olo, että voisin ottaa konvehtirasian ja vaipua pumpuliin itkemään. Semmoisia hitaita kyyneliä, joista ei tiedä mistä syystä ne valuvat.

Elsi 8,5kk ja rv16+3

100 vaippaa/2vrk

Onpas ollut hurjat pari vuorokautta! Toissailtana Elsi alkoi ripuloida, joskaan silloin en vielä ihan ajatellut sitä ripuliksi vaan vähän tavallista isommaksi ja kummallisemmaksi kakaksi. Seuraavana päivänä aamupuuro ja lounas maistuivat vielä, mutta vaipat täyttyi semmoisella kuralla niskasta polviin pitkin päivää. Illemmalla sitten alkoi oksentelu. Ajateltiin vielä, että kun kuumetta oli vain tosi vähän 38,3°C ja vointi muuten ihan semmoinen virkeä, että nukkukoon kotona yön ja katsotaan vielä. Mutta sitten yhtäkkiä kuume pompsahti neljäänkymppiin ja lapsi  tärisi horkassa ja oksenteli kaaressa. Päätettiin lähteä päivystykseen kun kuume oli niin korkea eikä mikään pysynyt missään päässä sisällä.

Siellä sitten yritettiin ensin antaa suun kautta särkylääkettä, mutta sen oksensi samantien kaaressa ulos. Samaten supot tulivat hetkessä ripulina ulos. Lääkäri oli sitten sitä mieltä, että kuumetta täytyy kuitenkin saada alemmas, joten se pitää laittaa suoneen. Ja jos kerran laitetaan kanyyli, niin samantien kannattaaa tiputtaa nestettä. Kolmeen asti yöllä oltiin sitten tiputuksessa, jonka jäljiltä olo olikin Elsillä paljon parempi. (Jaaha, nyt kaivataan, jatkan myöhemmin)

Mahaa ja ryömintää.

Vertailun vuoksi laitan tähän nyt mahakuvia. Ensimmäinen on Elsiä odottaessa 17+3 otettu, toinen on tänään 15+4. Eikös ole eroa mahoissa? Ja kuitenkin viitisen kiloa eroa painossa, siis tässä tokassa on painoa vähemmän. Jännä juttu!

Elsi osaa jo tosi kivasti ryömiä. Tai oikeastaan se kiitää takapuolellaan. Tai matelee takapuolellaan. Se on jokatapauksessa vähän siellä täällä meidän kämpässä ja selkeästi ylpeä siitä. Tänäänkin matkusti takapuolellaan keskilattialta pöydän kautta pianon kylkeä paukuttamaan, missä on kuitenkin useapi metri matkaa. Sieltä se sitten katseli iloissaan, että etpä äiti usko missä olen!

Imuroiminen on tällä hetkellä tuottanut suuria hankaluuksia. Elsi pelkää imuria, enkä jaksa nyt mahan kanssa kantaa sitä kantoliinassakaan. En tiedä jos selkäpuolella saisin. sitteristä osaa kiivetä pois. Lattialla vain huutaa, ja tänäänkin kun päätin imuroida pari huonetta Elsi suuttui niin kovasti! Parkui räkä poskella ja oli niin loukkaantunut pikaimuroinnin jälkeen ettei suostunut edes silmiin katsomaan hetkeen. Leppyi se sitten kuitenkin, on aika dramaattinen tapaus hän.

Elsi 8,5kk ja rv15+4

Muovijuttuja

On ollut hiljaista tällä rintamalla, koska ollaan oltu Elsin kanssa mökillä. Mies jäi kotiin, kun me tytöt lähdettiin mummon ja isopapan sekä kummitädin kanssa mökille. Reissu meni varsin mukavasti, vaikka Elsi ei juuri suostunut kenenkään muun sylissä olemaan, hetken kävi aina piipahtamassa mutta tosi vikkelään alkoi kaivata takaisin minun syliin. Se oli vähän raskasta, kun normaalisti voi paremmin laskea maahankin ja antaa miehen syliin. Ja sanoa kakkavaipan tultua että nyt on kyllä sinun vuoro. :D

Elsin kanssa on ollut kiva käydä kanssa leikkipuistossa. Eihän  se siellä kovin paljon osaa tehdä, katsoo vierestä kun pykään kakkua toisen perään ja sitten rikkoo ne, ja maistelee muotteja. Ja keinuu vauvakeinussa. Mutta silti, on päivässä asioita taas lisää joita voi tehdä. Kohta lähdetään ulos odottelemaan isää töistä.

Olen mukana Radiel-tutkimuksessa, jossa koitetaan ehkäistä raskausdiabetes ja diabetes myöhemmin elämässä. Ilmeisesti olen kuitenkin vain niitä joilla raskausdiabetes tulee sukuvikana kun diabetesta on molemmilla puolilla sukua ja raskausdiabetestakin siskolla. Eikä hoitaja osannut paljon vikaa elämäntavoista löytää, liikuntaa koitan nyt lisätä ja olla entistä tarkempi ruokien suhteen. Niissä varmaan mättää lähinnä ne määrät, otan ehkä juuri sen yhden ratkaisevan voileivän liikaa tai jotain. sinänsä on kiva tietää tekevänsä asiat aika oikein ja ettei varmaankaan ole oma vika että on raskausdiabetes, mutta onhan se tietty tylsää ettei sitä sitten varmaan voi estää. Niin ja itseasiassa diabetes todettiin jo sokerirasituksessa niinkuin epäilin. Aamusokeri oli vielä kyllä hyvä mutta se tunnin päästä mitattu arvo ylitti lukemat, eli diagnoosi tuli. Ilmeisesti nyt sitten ajoittain mittaan sokereita taas ja katsotaan lähteekö ne kovasti huonontumaan. Toivottavasti ei, viimeksihän pysyivät ihan hyvin hallussa kun oli tosi (lopussa TOSI) tarkka.

Ai juu, Elsi laajensi ruokavaliotaan muoviin.. Istuin lattialla seurassaan syömässä tarjottimelta, joka kiinnosti Elsiä tosi paljon. Kun olin melkein valmis otin lautasen syliin ja annoin tarjottimen Elsille, joka alkoi nyhtää irti sitä päälystävää muovia. Kun huomasin sen hetikohta niin otin tietenkin tarjottimen lapselta pois, mutta en ole ihan varma jos sai syötyä muovia palasen. Koitin onkia sitä suusta ja välillä olin tuntevinani palan ja välillä en, mutta en jokatapauksessa saanut sitä pois. Oli pakko soittaa ensin isälle, joka sanoi "ei hätää, kakka tulee joko muovitettuna tai ei" ja sitten vielä terveysneuvontaan (koska isän neuvot on joskus aika hurjia tyyliin "ai jalka katkesi, ota buranaa ni kyllä se siitä") jossa sanottiin oikeastaan samaa. Eli söi tai ei, ei huolta. Hassu juttu silti.

Nyt mennään ulos!