maanantai 29. marraskuuta 2010

Nimivääntöä..

Mies empii (taas) nimeä. Oltiin jo sovittu Launosta, mutta nyt tuo empii. Katsotaan miten käy. Itse vieläpä tuon keksi, mutta nyt sitten taas jahkailee.. Olisi niin kiva jo saada varma nimi ja lupa tottua siihen, nytkin tuntuu jo vaikealta vaihtaa pois Launosta kun olen jo viikon poikaa niin kutsunut.

Imetys tuntuu sujuvan. Otteessa on ollut vikaa ja nännit on ihan rikki, mutta tänään olen kai saanut kiinni semmoisesta oikeanlaisesta asennosta. Yöt on olleet todella katkonaisia. Kerran nukuin kolme tuntia putkeen, mutta muuten tunnin-parin pätkissä ollaan pärjäilty. Vielä se ei verota, mutta kohta varmaan. Koitan suhtautua tähän sillä zen-lammas -mentaliteetillä ja mennä päivän kerrallaan. Tiedossa on pitkä väsynyt aika, mutta yksi päivä huomaan että molemmat lapset on nukkuneet yönsä putkeen. Sitä odotellessa!

Elsi on ollut kiukkuinen pieni tyttö, mutta toisaalta pussailee Launoa (tai pitäisiköhän palata takaisin "vauvaan") ja silittelee päästä. Vauva on kantoliinassa paljon jolloin Elsi välillä unohtaa koko homman, ja ihmettelee kuullessaan vauvan ääniä.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Itkut saapui.

Herkistelin tänään maailmaa. Launo on ihana, Elsi on ihana, mies on ihana ja elämä on kaunis.

Toinen tissi on niiiiiiiiiiiiiiiin kipeä imettäessä. Ote on hyvä eikä mitään vikaa paitsi tottumattomuus. Samaa taisi olla Elsin kanssa saman rinnan kohdalla alkuun. Lansinoh auttaa onneksi vähän.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kotielämää.

Olen syönyt kuin hevonen ja kaikkien tuomia herkkuja. Yöllä heräsin vatsan kurnimiseen! Oikeasti, en ole varmasti koko raskauden aikana ollut nälkäinen, vaikka söinkin niin vähän. Nyt sitten maha kurnii koko ajan ja myös janottaa.

Yöllä mittasin kerran Launon verensokerit, kun en osannut rauhoittua nukkumaan: Launo siis ei syönyt koko yötä! Varmasti sairas merkki, heh. Eihän niissä mitään vikaa ollut, taisi vain olla kylläinen jo valmiiksi.

Elsi on ollut vähän kärttyinen ja hämmentynyt tänään. Silittelee kuitenkin minua koko ajan, tulee halaamaan jalkoja ja silittää niitä. Oli niin älytön ikävä Elsiä sairaalassa ollessa, että tekisi itsekin mieli vain istua tyttö sylissä ja ihmetellä miten kaunis ja ihana lapsi hän onkaan. Samoja tunteita on kyllä Launoa kohtaan, häntäkin voisin tuijotella tunnista toiseen. Mikä lykky, että juuri meille tuli ne maailman parhaat lapset.

Miehellä on yhä se tulehdus jaloissa, toivottavasti eivät määrää häntä ihan vuodelepoon. Se olisi aika raskasta muulle perheelle. Maanantaina sitä tutkitaan taas.

Ai niin ja syntymäpäivän aamukahvilla sain miehen ja Elsin tekemiä omena-kardemummamuffinsseja, lahjaksi sain toivomiani pieniä asioita: hiuslakkaa (jää aina ostamatta!) ja vesipullon. Siis semmoisen urheilujuomapullon, jota voi pitää sohvassa ja juoda aina imettäessä siitä. Hyviä lahjoja, aivan yllätyksiä! Miten osasivatkaan. :)

En ole itkeskellyt yhtä paljon kuin Elsin synnytyksen jälkeen, mutta rakkautta maailmaa kohtaan riittää. Nyt kuului tissihuuto, pitää mennä!

torstai 25. marraskuuta 2010

Kotona jälleen!

Poikamme Launo Veikko Albert syntyi maanantaina 22.11. klo 9:47, 3560g ja 49cm.  Sunnuntaina oli ollut tosiaan koko päivän supistuksia, ja illalla nukkumaan mennessä (joskus kahdeksan jälkeen) ne alkoivat tuntua sen verran että menin suihkuun potemaan. Siellä ne sattuivat kuitenkin enemmän ja alkoi tosissaan mietityttää onko lähtö piankin. Odoteltiin miehen kanssa olotilan muutosta suuntaan tai toiseen, ja puolen yön aikaan soitettiin miehen vanhemmille ja pyydettiin tulemaan meillepäin pikkuhiljaa.  Yhden jälkeen oltiin sitten kätilöopistolla, jossa supistuksia piirtyi käyrälle kolmen-neljän minuutin välein, kohdunsuu oli neljä-viisi senttiä auki ja kalvorakko pullotti. Käskivät jäädä synnyttämään.

Kuitenkaan supistukset eivät olleet mitään kamalan kovia, en tarvinnut ilokaasuakaan. Ne sattui kyllä, mutta ihan hengittely ja keskittyminen riitti. Kätilö ehdotti että nukkuisin vähän, koitin sitä mutta ei se oikein onnistunut ja supistukset alkoivat laantua. Kuudelta aamulla kätilö venytteli kovin ottein kohdunsuuta ja kalvoja (sepä muuten tuntuu) ja supistukset kovenivatkin siitä äkkiä tosi paljon. Aloin ottaa ilokaasua. Vartin yli seitsemän aamuvuoron kätilön kanssa sovittiin kalvojen puhkaisusta, jonka jälkeen alkoikin todella tapahtua. Olin hirveän kipeä, imin ilokaasua ja olin aivan pihalla maailman menosta. Jossain välissä tuntui että en enää lainkaan kestä, mies kysyi haluanko lisää kivunlievitysta ja paruin haluavani. Kätilö saapui, ja siihen mennessä olin jo palannut vähän kaasumaailmasta ja tajusin ponnistusvaiheen olevan lähellä. Kätilö totesi niin todella olevan, ja Launo syntyikin kahdessa minuutissa.

Kaikki meni kerrassaan hyvin, en revennyt, yhden ompeleen sain kyllä. Pystyin kävelemään osastolle ja seuraavanakin päivänä olin tosi hyväkuntoinen verrattuna Elsin synnytyksen jälkeisiin päiviin ja viikkoihin.

Launon verensokereita mittailtiin ja niissä harmiksi oli matalia arvoja. Lisämaitoa annettiin, tosin halusin pitää sen määrän vähäisenä jottei maidonnousu häiriintyisi. Siksi sairaalassa vietettiin kolme yötä ja liki neljäskin. Onneksi sokerit sitten paranivat ja maitokin on jo paremmin noussut. Ei se vieläkään mitenkään valumalla tule, mutta ilmeisesti tarpeeksi Launon tarpeisiin kun painonlaskukin kääntyi nousuun. Työtä sen eteen on todella nähty, mutta se on ilmeisesti kannattanut. Tuttia en aio Launolle antaa vielä muutamaan viikkoon ja lisämaidot aion tässä vaiheessa hörpyyttää - jos niihin joudun. Olen kyllä luottavaisempi maidon suhteen tällä kertaa ja annan vain pojan imeä niin paljon kuin mielii. Kipeää se kyllä vielä tekee!

Elsi kävi Launoa ja minua katsomassa maanantaina iltapäivällä, mutta se oli raukalle niin stressaavaa että ei tuotu tyttöä sinne hämmentymään toiste. Kotona pärjäsi hyvin isänsä kanssa, joskin yhtenä iltana oli itkenyt äitiä ja yhtenä yönä muuten vain parkunut.

Kamala turvotus vielä vaivaa, mutta eiköhän se laske kun alan taas enemmän liikkua ja aikaa kuluu. Paino on nyt laskenyt kaksi kiloa.

Huomenna täytän itse 28 ja miehellä on jotain yllätyksiä, jännää. :)

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

kuulumisia.

vaikea kirjoittaa kännykällä. ei päästä pojan kanssa vieläkään kotiin, koska raasulla on matalia sokereita eikä maito ole noussut. Tosi kurjaa, koska Elsi oli illalla itkenyt äitiä.. Muutenkin alkaa hormoonit vaikuttaa ja kaikki itkettää. saa taas tosissaan etsiä tissiluottamusta,mutta ehkä ne itkuhormoonit lupaa jo maidon nousua. Poika on ihana. Kova ikävä kotiin jo. Kamala turvotus tullut itseen, en tohdi puntarille.

maanantai 22. marraskuuta 2010

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Huu miten tihenee!

Nyt 6-7min väliä supistuksilla ja selvästi kovempia. Vielä pystyy puhumaan supistuksen tullessa tosin, vaikkakin vaivalloisesti. Koitin käydä suihkussa, mutta siellä supistuksia tuli 2min välein, varmaan asennon takia. Soitin jo synnärille että ollaan varmaan tulossa tänä yönä, mutta sanoin katselevani vielä tovin. Käskivät ottaa panadolia ja käymään suihkussa.

Kuules veli, taidat syntyä ensi yönä.

Supisteleepi yhä.

Aamulla supistuksia tuli tosiaan noin 8min välein, mutta sitten ne laantuivat. Mies lähti Elsin kanssa vanhemmilleen, minä menin omilleni. Käytiin isän kanssa käynnistyskävelyllä, joka toimi aika hyvin. Supistuksia alkoi taas tulla alle 10min välein ja se on jatkunut nyt kahdesta asti, eli reilu kolme tuntia. Kovin kipeitä ei ole, mutta kuitenkin säännöllisiä. Saapa nähdä koska lähdetään, tänään, huomenna, yöllä, ylihuomenna? Jokatapauksessa ei liene kaukana. Tuntuu jo paremmalta henkisesti: taitaa ne vauvat yleensä syntyä.

Huomenna neuvola aamulla 8:30 jos ei yöllä lähdetä. Ajattelin koittaa kävellä sinne. Isä hakee minut ja Elsin sitten klo 10 heille, jotta ei tarvitse olla yksin. 22.11.2010 olisi aika hyä päivämäärä minusta.

Oliskohan tänään hyvä päivä syntyä?

Yö meni heittelehtiessä. Selkää särki, joitain kipeitä supistuksia jotka herätti. Kuuma oli, maha sekaisin. Pakotin miehen suostumaan ikkunan raottamiseen, ja sain sitten nukuttuakin jotenkin. 5:20 Elsi heräsi (miksiköhän noin aikaisin) eikä sitten kukaan olla nukuttu.

Nyt on aamun särkenyt selkää ja mahaa ja supistellut 8min väleillä. Luulen melkein, että lähtö koittaa tänään. Huono olo on ja vuorotellen kylmä ja kuuma. Vielä ei pelota, kun ei vielä satu niin paljon. Tein Elsin päivärytmistä listan hoitajille ja olen koittanut etsiä vauvan turvakaukalon pienennöskappaletta tässä. Seuraavan supistuksen pitäisi tulla minuutin päästä, hetkinen.. no ei höh miksi just nyt on pidempi väli sitten! :D

Katsotaan katsotaan, onko väärä hälytys vai mikä on. 38+6

lauantai 20. marraskuuta 2010

Plääh mikä olo!

Illalla tuli supistuksia alle 10min välein. Ei kovin kipeitä, mutta kuitenkin. Kävin nukkumaan kännykkä kourassa, että jos yöllä haluan katsoa kelloa. Heräsin yhteen kovempaan supistukseen tunnin päästä, enkä enää saanut unta.

On kamalan kuuma, hiki, kurja olla. Supistuksia ei enää tule, mutta muuten on mälsää. Pidin nukkumaan mennessä ikkunaa hetken auki, mutta miehellä oli tietysti kylmä kun ulkona on pakkasta. Sain ensin hyvin unta mutta sitten hormoonipatterit lämmitti liikaa.

Heräsinpäs klo 5.

Tuleekohan tästä kakkosvauvasta kova herättelijä, kun en saa unta herättyäni.

Eilen luin täältä Elsin odotuksen viimeisiä viikkoja. Luin niitä myös miehelle, ja naureskeltiin niille hyväntahtoisesti: on se vaan niin erilaista! Silloin minuuttien kuluttaminen oli suurimmassa roolissa ja aika kului katsellen dvd-videoita ja lukien hassuja kirjoja. Nukkuen päiväunia aina kun nukutti. Kuulostaa itseasiassa jälkikäteen tosi ihanalta, nyt kun on vähän väsynyt ja silti on erilailla velvollisuuksia. Muutenkin tuntuu etten "pystynyt tekemään" juuri semmoisia asioita joita nyt teen ihan hyvillä mielin, kuten siivoamista ja ruoanlaittoa. Se oli jotenkin ihan ylivoimaista silloin. Tosin nytkin.. ehkä ne jäisi tekemättä nytkin jos olisi vaihtoehtoja. Varmaan nytkin ihan mielellään makoilisin tämän lopun ja katsoisin dvd:ltä sarjoja.

Sitä luulisi, että toista odottaessa osaisi olla lammasmaisessa Zen-tunteessa koko ajan. Helpompaa se kyllä onkin, mutta juuri näin kun herää yöllä sadatta kertaa pissalle, ei saakaan enää unta, janottaa ja kolottaa - kyllä sitä tulee kärsimättömäksi. Onneksi tuo lapsi mahassa melskaa, niin ei tarvitse olla huolissaan kuitenkaan.

Lohdutti myös, kun luin joku päivä taannoin tästä Saariston lapset-blogista nuorimman lapsen syntymästä: meni pitkäksi odotus ja käynnistykselle asti. Okei siis toki toivon ettei mene niin kauaa, mutta jälkikäteen kukaan tuskin harmistelee viikkoa-kahta pidempää odotusta tai synnytyksen alkutapaa - jos siis kaikki vain menee hyvin.

Lakkaanpa jaarittelemasta ja menen kokeilemaan nukkumista, jospa hetken ehtis vielä torkkua.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Siivouspäivä.

Siivouspäivä on tavallaan viikon paras päivä. Ei siksi ettäkö siivoaminen olisi erityisen ihanaa, mutta on niin kiva kun on selkeät kuviot tekemisen suhteen, siisti koti, puhtaat lakanat ja sauna illalla. Ja siivoamisen jälkeen on myös ihanaa käydä pitkäkseen juomaan kahvia. Vähän oli toiveissa myös siivoussupistukset ja niistä seuraava synnytys.. mutta ainakin tuli siistimpää jos ei vauvaa tullutkaan.

Kirjoitan nyt tosi paljon, kun olen niin kärsimätön. Tuntuu ettei tämä vauva varmaankaan synny koskaan. Ei varmaan juu ikinä. Jää sinne ja sulaa pois. Tai jotain semmoista. 38+4

38+4

Täällä yhä. Eilen oltiin Elsin kanssa evakossa kotoa, kun miehellä on jalassa joku tulehdus niin sai sitä lepuuttaa. Toivoin supistusten yltyvän, mutta eihän ne niin tietty tehneet. Tänään oli aamulla myös kummallisia kolotuksia selässä ja liikkuessa tuli kovia vihlauksia mahaan ja kohdunsuulle. Kyllähän tässä jo varsin kovasti odottaa synnytystä alkavaksi. Jokainen päivä tuntuu mahdolliselta synnytyspäivältä ja ajatus huomiseen asti odottamisesta mahdottomuudelta. Puhumattakaan lasketusta ajasta tai sen ylimenevistä päivistä.



Eilen tuli sitten ensilumi. Elsi oli hyvin varuillaan ulkona, selvästi kummissaan ja ihmetyksissään, olisi mielellään ollut sylissä. Lumessa oli sen verran vaikea kävelläkin.

torstai 18. marraskuuta 2010

Yökukkumista.

Heräsin tuossa kahden maissa vessaan ja juomaan. Elsi havahtui siihen, harmistelin sitä. Sille oli tullut joku mystinen yökakka, joka piti sitten vaihtaa. Otin sen meidän väliin lopuksi yötä nukkumaan.

Jo siinä vaippaa vaihtaessa oli jotenkin kumma olo. Semmoinen "jaa- jotain ehkä tapahtuu kohta" -olo. Sitten alkoi supistella, ja tunnin verran niitä tuli noin 10minuutin väleillä. Semmoisia vähän kipeitä, selässä tuntui lähinnä. Mutta sitten ne loppui. Nyt vain vähän kolottaa selkää.

En silti saanut enää unta. Kohta menen taas kokeilemaan.

Nyt tässä istuessa on tullut kovempia supistuksia ja tiheämmin, alle 10min. Olen nyt sitten kahden vaiheilla istuisko tässä ja katsois tilannetta vai koittaisko mennä nukkumaan silläkin uhalla että laantuvat. Luulen, että Elsin syntymään vaikutti silloin se liikkuminen ja istuminen seminaarissa ja sensemmoinen. Toisaalta syntyyhän se joskus kuitenkin ja uni on aika tärkeä asia ja mukava juttu elämässä. Menispä vedet! Ja au taas supistaa. Nyt on 38+3.

 Ja aamuedit 7:43: Ei mitään uutta, katsotaan eteenpäin. Ei supistele, kolottaa kylläkin.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Tunnustus.

 
Sain tunnustuksen Saariston lapset-blogista, itseasiassa jo aikaa sitten mutten ollut vain huomannut. Ilahduinpas siitä! Tunnustus pitää jakaa seitsemälle blogille ja tunnustaa itsestä seitsemän asiaa.
IINU: Niin ihania käsitöitä ja se kauppa on lempi-ikkunaostospaikkani.
Retroelephant: Katselen mielelläni retrokuoseja ja kirpparilöytöjä.
Mehukattitonkka: Minulle uusi tuttavuus, mutta kovin kiva.
Modvaatekaapilla: Myös uutta minulle, mutta siis hei pitsejä ja käsitöitä ja rimssuja - voiko mennä vikaan?
Karin: Tämä on minusta hassu, viihdyttävä ja värikäs blogi kirppareista ja muodista. Olen välillä itse ihan pihalla "nykymuodista" (mitä mummoilua!), mutta sitä on kiva seurata silti.
Ruttu-nuttu: Ihanan taitavasti tehtyjä lastenvaatteita. Ei aina minun tyylisiä, mutta silti ihailen kovasti.
Meidanpieninuppu: Vauvan saamisesta ja vauva-arjesta kertova blogi, jolla varsin kiva kirjoittaja.
Oli oikeastaan aika vaikea valita noin monta, koska en lue niin kovin aktiivisesti blogeja nykyään. Ennen luin paljon enemmän muotiblogeja ja sisustusblogeja, mutta nykyään ehdin paneutua niihin asioihin entistä vähemmän -  sattuneesta syystä. Seuraavaksi tunnustan asioita:

1: Lasken asioita: Esimerkiksi kun ostan hedelmiä kaupasta, ostan parillisen määrän.
2: Olen seitsenlapsisen lapsuudenperheeni kuudes lapsi ja neljäs tyttö.
3: Jos minulla olisi enemmän omaa aikaa, viettäisin sen kirpputoreilla, ommellen ja lukien kirjoja.
4: Lapsen saatuani koen tulleeni tyhmemmäksi, esimerkiksi en kykene lukemaan enää muuta kuin suomeksi.
5: Olen kohtalainen romantikko, mutta romantiikaksi riittää kuitenkin pienet eleet. Niitä vain pitää olla riittävästi.
6:  Olen syönyt nyt raskauden loppuvaiheessa suklaatakin, enkä jaksa mitata...
7: Haluaisin painostaa mieheni suostumaan erääseen nimeen tulevalle lapselle. Mies kun ei ymmärrä miten hyvä se olisi!



tiistai 16. marraskuuta 2010

Helei, uusia vaatteita!!



H&M-pakettini raskauden jälkeiseen elämään saapui eilen, ja hain sen tänään. Kaikki paitsi yksi vaate oli ihania, ja se yksikin olisi ehkä ollut mutta oli rinnanympärykseltään liian nafti. Ilahduinpas kovin paljon, ja siitä riemusta kuvasin tänne (lähes) koko satsin.  Tähän kuului siis villakangastakki, villatakki, nahkahanskat, kaksi mekkoa (joissa voi imettää, koska ne saa edestä auki), vimmamyssy jossa kukka sekä tuommoiset kengät (sopivat hiekkikselle). Olen ostanut varsin vähän mitään itselleni viimeisen vuoden aikana, niinpä tuntui sitten ihanalta saada vähän uutta. Esimerkiksi hoitoaineesta ja hiuslakasta on tullut luksustuotteita. Ne jää aina ostamatta: "no mä oon jo ostanut NÄIN paljon kaikkea ruokaa, mitähän nekin maksaa, en nyt tällä kertaa ota, ehkä sit seuraavan kerran.."

(jälkihuomautus: Niin kiva kuin vimmamyssy olisikin, meinasin kyllä villamyssyä)

Iloa ja kyynelehtimistä.

Luin Elsin syntymän aikojen tekstejä ja pakko sanoa että minulla on maailman kivoimpia lukijoita. En tiedä oikein montako tätä lukee tai millaisia ihmisiä he ovat. Eniten kirjoitan tätä itseä varten. Elsin syntymän aikoihin oli niin paljon niin kivoja kommentteja että aloin kuulkaas siitä liikutuksesta pillittämään.

Että kiitos vain niistä ja kaikista muistakin. Jonkin aikaa menee vielä, ja sitten voin selata taaksepäin mennyttä raskautta ja ihmetellä elämää kahden lapsen äitinä. Kiva kun olette mukana.

38+1

maanantai 15. marraskuuta 2010

38+0

Mahakuva 38+0 tyylikkäässä yöpuvussa.
Eilen oli isäinpäivä. Koitin kovasti puhua pikkuveljelle isäinpäivänä syntymisen eduista, mutta ei tuo kuunnellut. Muuten päivä meni tosi kivasti, vaikkei mitään erityistä tehtykään. Illalla kävin oman isän, äidin, siskon ja veljen kanssa syömässä. Tuntui kuin olisi suuremminkin olla yöjalassa kello kahdeksalt kotiutuessa, kun tulin keskustan kautta kotiin ja ilmassa haisi grilliruoka.

Olen niin älyttömän kärsimätön näkemään pikkuveljen. Eilen luin synnytystä ennakoivista merkeistä kertovia viestiketjuja illan. Eipä mitään erityisiä merkkejä ole, supistuksia kyllä ja jotain vuotoja ja sensemmoisia, mutta ei mitään mistä erityisesti osaisi arvata lapsen syntyvän pian. Paras merkki lienee lähestyvä laskettu.

Jotta taas en tuskastuisi liikaa tähän oloon (olen valtamerialus ähkyssä) ajattelin keksiä taas tekemistä päiville. Elsi tietenkin täyttää päiviä tosi hyvin, mutta jotain muutakin toimintaa on kiva saada. Tänään menen vanhemmilleni käymään, huomenna famo tulee kylään ja on neuvola, keskiviikolle pitää keksiä jotain, torstaina tulee ystävä lapsineen käymään ja perjantai onkin taas siivous- ja saunapäivä.

Eiköhän tämä taas tästä! Elsin flunssakin helpottaa, yöt on menneet taas hyvin vaikka päivällä yskitäänkin.

p.s: kuka siivois meiän kirjahyllyn?

lauantai 13. marraskuuta 2010

Taas pumpulipäivä.

Otin sisään parvekkeelta vauvankeikutuskiikun. Se ostettiin Elsin syntymän aikoihin huuto.netistä ja siinä oli hyvä keikuttaa kiukkuista Elsiä illat. Toivon veljestä vähemmän kiukkuista ja itkuista, mutta jos niin ei ole niin keinu on valmiina.

Olen aivan tajuttoman väsynyt taas. Elsi kun on ollut sairaana ja nukkunut huonosti, eikä tämä valtamerialus kestä kovin suuria keikutuksia uppoamatta tällä hetkellä. Mies tajusi sen (vähän piti kyllä vihjailla suoraan) ja lähti Elsin kanssa vanhemmilleen päiväksi niin saan nukkua. Eipä kuin tuumasta toimeen. Kunpa saisi vielä niitä konvehteja..

37+5 (tai 38+5 jos sitä oltaisiin siirretty silloin rakenneultrassa. Nyt se päähänpinttymä palasi!)

perjantai 12. marraskuuta 2010

Potilas ja väsynyt äiti

Elsi on sairaana. Muutaman yön valvotti nuha, sitten oli jo pari hyvää yötä ja kivaa päivää. Eilen illalla yski pariin otteeseen, johon Elsin farmo kauhisteli liekö tyttö sairastunut. Olin silloin sitä mieltä että eipä varmastikaan, olisiko viima vain käynyt vähän keuhkoihin kun ulkoiltiin. Yö meni silti yskiessä ja nyt päivällä kulkee henki tosi huonosti. Myyrää on katsottu sitten melkein jatkuvana luuppina, kun muuten kaikki on Elsillä huonosti eikä mikään toimi ja itkettää vain koko ajan. 

Pakko myöntää, että koville ottaa itselläkin. On vähän flunssaa myös minulla,  keuhkot tuntuu aroilta. Lisäksi nuo valvotut yöt raskauden viimepäivien päälle tuntuu tosi rankoilta. Meneehän se tästä. Toivottavasti en tule kovin kipeäksi, olisi kurjaa synnyttää kovasti sairaana.

37+4

torstai 11. marraskuuta 2010

Mobile

Sain Elsin pikkuvauva-aikaan ystävältä kassin vanhoja vauvanleluja. Niistä osa tuli silloin käyttöön ja osa jäi kaappiin odottamaan parempia aikoja. Esimerkiksi vähän minusta karmiva pellemobile, onko muiden mielestä pellet joskus karmivia? Jotenkin tuo oli semmoinen, vielä kun pellet olivat vähän kuluneita. Pahoittelut, rakas ystäväni jolta lelut sain, kun näin ikävin sanoin mobilea kuvailen! Onneksi tiedän meidän olevan niistä kohtalaisen samaa mieltä.




Nyt sitten löysin mobilen ja päätin tehdä sen uusiksi. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään mobilea olemassakaan, ja semmoinen on välillä ihan kiva. Runko päätettiin maalata valkoiseksi kokonaan. Kokeilin ensin lähitiimarin suosittelemaa maalia, mutta se ei kyllä toiminut. Väri ei tullut lainkaan tasaiseksi tai peittäväksi ja itseasiassa se on vesiliukoista lopulta vaikkei sen pitänyt olla. Mies kävi sitten Bauhausista spraymaalin, mutta en ole vielä maalannut. Pellet otin pois, ja tein tiimarin huovista eläimiä. Se oli ihan älyttömän hauskaa puuhaa, tekisi mieli tehdä niitä hirveästi lisääkin! Voisihan niitä laittaa roikkumaan vaikka ikkunaankin, tai muuten vain naruun peräjälkeen. Jos jotakuta kiinnostaa tehdä samoja, niin voin vaikka piirtää niiden kaavat. Ei ne kyllä kovin monimutkaisia ole itsekään piirtää.

Semmoista vielä, että älytön paineentunne on tullut tänään kaverikseni. Kamalan hirveää kävellä, vaikka tuossa välillä oli taas aika hyvä olla ja mennä. Nyt tuntuu seistessä, että vauva lumpsahtaa ulos just eikä kohta, olo on melkein kuin Elsin ponnistusvaiheessa. No ilman niitä hirveitä särkyjä tietenkin, mutta semmoinen kamala paine. 

37+3

(pahoittelen huonolaatuisia kuvia, nyt meillä ei vain ole parempaa kameraa käytössä, samasta syystä oli pakko kuvata parvekkeella paremmassa valossa)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Sarjakuvista.

Olen pohtinut pitkään mitä tehdä sarjakuvien kanssa. Pistäisikö niitä tänne vai pimittäisikö joskus siinä toivossa että ne joskus oikeasti julkaistaan. Olen päätynyt nyt siihen, että piirrän niitä tänne, koska en tiedä haluanko tässä vaiheessa elämää tehdä niitä "pakosta" vaan vain huvikseen ajoittain. Tässä siis eräs vanha kuva. 

Elsi nukkuu, mies on kokouksessa ja minä istun koneella. Luin taas vanhoja tekstejäni, ja mietin miten paljon elämä onkaan muuttunut. Elsin myötä erityisesti, mutta myös miehen myötä. Luin Elsin odotuksen aikoja: miten erilaista odottaminen olikaan silloin! Olin paljon enemmän huolissani ja tavallaan myös innoissani, odotin niin kamalasti näkeväni sen lapsen. Näin jatkuvasti unia vauvaan liittyen, mutten osannut kuvitella mitä vauvan saaminen oikeasti on. Nyt kyllä kovasti jo odotan veljeä mahan toiselle puolelle, mutta silti on kärsivällisempi olo. Tällä kertaa tiedän mitä tuleman suurinpiirtein pitää. Tiedän miten lopullista se  vauvan saaminen sitten on. Ja toisaalta miten hienoa myös, mutta että miten vähän merkitystä on jälkikäteen sillä minä tarkkana päivänä vauva lopulta syntyy.

Olen myös miettinyt kovasti sitä miten saan taas uuden synnytyskokemuksen. Tarinan siitä miten toinen lapseni tuli maailmaan. Siitä tulee ensimmäisiä asioita lapseen liittyen. Kun katselin ennen Elsin syntymää Elsin vauvakirjassa olevaa synnytysaukeamaa, tuntui todella oudolta että sen joskus saa täyttää. Veljen kohdalla on sama asia. Kirjassa lukee etukäteen kohtia kuten syntymä, hampaiden tulo, ulkonäkö, ensimmäiset synttärit ja niin edespäin. Joku päivä olen kirjoittanut niihin, joku päivä ne tulevaisuuden asiat on muistoja.

Huomenna koitan saada kuvia aikaiseksi tekemästäni mobilesta, se on aika hauska! Nyt kun lupasin, niin on pakko muistaa kuvata valoisaan aikaan. 

Maija, Elsi nukkuvana ja veli 37+1

maanantai 8. marraskuuta 2010

Neuvola 37+0

Soitettiin pianoa, joskin Elsin mielestä olin lähinnä tiellä. Päädyttiin sitten syöttötuoliratkaisuun.

Kävin neuvolassa. Uutisia ei juurikaan ole, paino ei noussut taaskaan, joskin tuntuu että on nestettä tullut kroppaan. Veli on laskeutunut tosi alas, ja sf-mitta pudonnut. Terkka arveli pienemmäksi käsituntumalla tuota lasta kuin ultran arvio oli, mutta minä vähän luulen hänen halunneen vähän briljeerata ja vain olla erimieltä lääkärin kanssa. On kuitenkin aika helppo oletus tehdä, että eka ja toka lapsi muistuttaisivat toisiaan, ei se silti välttämättä paikkaansa pidä. Silti aika kiva ajatus, ei kovin suuri vauva.

Ei muuta oikeastaan. Kaunis ilma, Elsi taas terve flunssasta. Tai nuha on vielä, mutta nukkui hyvin viimeyön (kiitos kaunis siitä!) ja on ollut paljon reippaampi tänään ja jopa syönyt jotain. 

Niin ja olen nyt miettinyt tuota imetysasiaa: luulen tekeväni niin, että pyrin tehostettuun imetykseen, mutta en millään lisävehkeillä. Haluan imetykseltä (vasta-aineita lapselle,) luonnollista ja helppoa tapaa ruokkia lapsi ilman pullonpyöritystä ja maidon rahtaamista kaupasta. Niitä en saavuta imetysapulaitteella, vaan uuden hankalan lisävälineen. Jos oma maitoni ei taas riitä, imetän osaimetyksellä niin kauan kuin se onnistuu ja siirryn sitten pulloon kokonaan. Koitan tehdä koko asiasta vähemmän stressaavan tällä kertaa.


sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Huomenna täysiaikainen.

Tänään siis on 36+6. Tuntuu hassulta olla taas tässä.

Supistuksia on tänään taas tullut aika paljon, mutta riippuu vielä asennosta miten kipeitä ne on. Nyt tässä istuessa koneella supistukset on aika kipeitäkin, mutta jos pistän pitkäkseni ne on lähinnä epämukavia. Myös epäilin tänään tuliko vessassa käydessä lapsivettä, mutta sen jälkeen ei ole tullut. Kai se sitten oli jotain muuta. Emmin sitä kyllä, koska ei tuoksunut juuri miltään (tai ehkä vähän makealta) ja ihan kuin olisi ollut vähän vaaleanpunaista väriltäänkin.. Mutta en sitten tiedä. Soitin päivystykseen, jossa sanoivat minun voivan odotella kotona alkaako tulla lisää, jos side kastuu niin pitää tulla. (au, taas supistaa)

No, kaukana ei pikkuveli maailmasta silti ole, oli nyt kyseessä väärä hälytys tai ei. Huomenna neuvola.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Olenko vähän hullu?

Harkitsen imetysapulaitetta jos oma maito ei näytä riittävän. Olenkohan sekaisin?

torstai 4. marraskuuta 2010

Hui!

Etsin erästä kuvaa viime tammikuulta täältä blogista, ja pääsyin siinä ohessa lukemaan sen ajan tekstejä. Jumpe että onkin ollut imetys minulle vaikea asia silloin. Alkoi ihan pelottaa tuleva: miten ikinä selviän seuraavan lapsen ruokkimisesta, kun toiveeni todentotta on pidempi imetys..

No, tuleva tuo mitä tuo.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

36+2

Kuvassa maha 36+2, takana sisustuspyykit ja Elsin maalaus, jossa muunmuassa jalanjälkiä.

Kävely käy hankalasti, mutta vähän päivästä riippuen miten hankalasti. Eilen oli aika hyvä päivä ja kävelin aika paljon (bussilla puistoon mutta sieltä 1,5km takaisin, iltapäivällä kävin myös kirpparilla, matka yhteensä ehkä 1km). Tänään sitten oli paljon vaikeampi kävellä. Menin kauppaan (vajaa kilometri matkaa, en tiedä, menin sen ratikalla) ja kävelin siellä ja sitten oli tarkoitus tulla toisen leikkipuiston kautta kotiin. En sitten millään jaksanut, koska sattui niin ja oli niin märkää etten olisi voinut edes istua missään. Ulkoiluhousut ei mahdu jalkaan, nääs.  Käveltiin sitten Elsin kanssa suoraan kotiin, ja sai tuo sentään osan matkaa kävellä myös. Nyt kohta väsytän Elsiä kylvyllä ja sitten syödään ja mennään molemmat nukkumaan.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Synnytystapa-arviosta, päivää.

Tänään oli sitten se jännä päivä, että sain arvauksia Velin koosta. Pitäisi kuulemman nyt olla noin 3kg ja laskettuna aikana sitten noin 3800g. Samoja arvauksia sain silloin Elsistäkin, eli ehkä aika samankokoinen lapsi olisi tulossa. Mene ja tiedä, koska kuitenkin Elsi oli 3560g ja jos Velin arvio heittäisi vaikka nuo maltilliset 300g alaspäin, olisi Veli jo yli nelikiloinen.. joka sitten kuulostaa jo pelottavalta.

Sain silti kehuja tiukasta kuristani dieetin suhteen: halleluja! Kerrankin kehuja, kun yleensä saa vain rättejä ja risuja. Lääkäri sanoi, että olet selvästi hyvin huolehtinut lapsesta, kun se on niin pieni. Kiva kuulla, koska niin todella olen yrittänyt tehdä.

Famo oli hoitamassa Elsiä lääkärikäyntini ajan. Kävin samassa sykäyksessä sitten ostamassa puhelimen, koska eräskin kuolasuu on pilannut jo kaksi (minun oman ja miehen vanhan) kännykän imeskelemällä niitä. Enpä vahingosta viisastuneena anna tätä uutta puhelinta lapselle käteen enää. Oli pakko hankkia luuri, että on millä soittaa apua sitten jos synnytys alkaa äkisti.

Lääkäri epäili silti, että ihan vielä ei tule kiire. Kohdunsuu kaksi senttiä auki, mutta kanavaa kuulemma vielä myös parisen senttiä jäljellä. On kuulemma tosi harvinaista, että toinen lapsi syntyisi ennenaikaisesti jos ensimmäinen on syntynyt täysiaikaisena. Toivoisin silti, että tämä tulisi aika pian siinä 38+0 jälkeen kuitenkin, sen verran väsyttävää, kivuliasta ja ikävää elo kummun kanssa on.

Nyt tuon reissun jälkeen on tullut taas kipeitä supistuksia noin 10min välein, mutta eiköhän ne siitä taas laannu. Viimeksi Elsin kohdalla myös limatulppa irtosi synnytystapa-arvion jälkeisenä päivänä, että ehkä jotain sellaistakin on odotettavissa.

(Vaikea ajatella, että menisi yli lasketusta.. kostautuukohan se tuskaisina ylipäivinä sitten..)

36+0