Neuvola, kun Emil 5vko 3pvä. (kai)

En pysy perässä lapsen iästä. No, kuitenkin, Emil oli kasvanut tosi hyvin. Painoa on nyt 5140g ja pituutta 56,5cm. Eli kahdessa viikossa tullut kilo painoa, huh!

Tänään syödään halloumi-pinjansiemensalaattia (nam!) ja otetaan vuosi vastaan. Minä otan sen varmaan luomien läpi, nukkumalla siis. Mahtava vuosi 2010 onkin ollut.

Aatonaatto.

Elsillä on ponnari! Taustalla taas sisustuspyykit. Tänä vuonna ostin perunalaatikon, muut tein. Kinkun ostin kiireessä valmiiksi paistettuna, siis vahingossa. Lahjat on paketeissa, kohtalainen siivous on tehty ja rauha talossa. En ota painetta tänä jouluna mistään. Aloitin jo itselleni joululahjaksi ostamani kirjan Totta. Siis Riikka Pulkkisen toinen kirja. Luin sen ensimmäisenkin joskus, ja pidin siitä riittävästi lukeakseni tuon toisenkin. Se on todella runollista tekstiä sisältävä kirja, jokainen lause kävisi koruksi kaulaan - lähes ainakin. Välillä kyllä väsyn runoilmaisuihin, mutta silti ihailen niitä. Kauniisti ja todellisesti kuvailtua. Hahmot on tässäkin kirjassa jotenkin rikkonaisia sieluiltaan, mutta ehkä ihmiset on. En tiedä.

Hyvää joulua kaikille!
Maija, Elsi 1v2kk ja Emil 1kk

Kuulumisia

Kas hyvää kuuluu. Meille kaikille.

Elsi on oppinut leikkimään pieniä kuvitteluleikkejä. Esimerkiksi syöttää nukkeja ja tarjoilee kuvittelukahvit. Elsi myös "laskee" asioita omalla kielellään, osoittaa ja sanoo yy, kell, klaa, boo, kaikkea semmoista. Tai sitten laskee sanoen kissa, koira, kissa, koira, kissa, koira..

Emil on kasvanut tosi hyvin, kotivaaka näytti taas 400g nousua viikolle. Ensiviikolla on taas punnitus neuvolassa (raukat "joutuivat" ottamaan väliviikolla!). Olen nyt sitä mieltä, että maito varmaankin piisaa, ja koitan olla miettimättä koko juttua ja elän sitten mahdollisten muutosten kanssa myöhemmin. Emil on ihan supertyytyväinen vauva. Ei juuri itke ikinä ja on vaan ja makoilee. En tiennyt, että vauvat voi olla tällaisiakin! Toivottavasti jatkuukin näin.

Minäkään en ole kovin väsynyt nyt. Tai no siis kun teen vain nämä perheasiat niin on hyvä, ei kyllä energia riittäisi juuri muuhun. Asiat silti hyvin, mieli hyvä ja niinpoispäin. Päätä särkee valitettavasti välillä, koska nukun Emil kainalossa vähän rutussa usein. Mutta sentään nukun, se  on hyvä.

Miehen jalkavaiva on jo parempi, toivotaan myös jatkossa samaa.

Hajapää

En muista nykyään mitään mitä olen sopinut, ja sovin sitten kaikkien ihmisten kanssa päällekäin asioita. Sitten joudun siirtelemään ja perumaan. Aivot ei kertakaikkiaan tunnu riittävän pitämään kasassa kaikkia asioita. En muista miehen työvuoroja, enkä lääkäriaikoja, enkä varsinkaan osaa ottaa niitä huomioon muista asioista jutellessani. Tällä viikolla olen joutunut kahdesti peruuttamaan saman ystävän tapaamisen (kerran neuvolan ja toisen kerran muun tärkeän asian takia), ja myös siirtelemään muita menoja ja tarkistelemaan aikoja "olikos se nyt siihen ja siihen aikaan".  Eilen sovin isovanhempien kanssa että tulevat Elsin kanssa leikkimään lauantaina, ja sitten tänään muistin että yhden ystävän piti tulla lauantaina.. Ja taas piti selvitellä.

Pahoitteluni kaikille siitä. Tällä hetkellä nukun tosi vähän ja tosi katkonaisesti ja päivät menee kohtalaisessa sumussa. Hyvin ne kyllä kulkee, mutta ilmeisesti kaikkien muiden kustannuksella. Toivon kaikkien ystävieni suhtautuvan nyt tähän kaikkeen ymmärryksellä ja lempeydellä, koska en tahallani kiusaa kaikkia sotkemalla kaikki aikataulut jatkuvasti. Kai se on myönnettävä kuitenkin, että pääosassa minulla on tällä hetkellä kohtuullinen pärjääminen lasten kanssa ja muu tulee kakkosena. Se tarkoittaa myös minua itseäni, miestä, parisuhdetta ja muuta sukua, noin esimerkiksi.

Kyllä tämä taas oikenee, jahka saan enemmän nukkua.

Neuvolaa, kun Emil 3vko 1pvä.

Emilin paino oli noussut 410g viikkoa kohden, eli huisasti! Sovittiin kahden viikon päähän vielä punnitus, jotta ei tarvitse olla huolissaan. Elsillä oli nousua tässä vaiheessa 325g viikkoa kohden, ja Elsi painoi tämän verran (4300g) kutakuin viikkoa myöhemmin.. Ehkä mennään siis hyvällä mallilla. Sain myös ohjeen olla laihduttamatta :D jota toteutan tässä paraillaan syömällä suklaata.

Tänään ollaan ekaa päivää ilman miestä lasten kanssa, jännää! Eilen tosin oli myös aamupäivän poissa lääkäriajallaan, ja silloinkin meni varsin hyvin. Tuntuu nyt, että kahden lapsen hoitaminen on jollain tavalla helpompaakin kuin yhden lapsen hoitaminen. Vaikka työmäärä jonkin verran lisääntyy, on otteet varmemmat ja asenne erilainen. Vauva tuo myös ison sisaruksen elämään uutta sisältöä, joka on monessa tilanteessa hyödyksi.


Varmaan tulee vielä riittämättömiä päiviä, jolloin tuntuu ettei osaa mitään ja ei riitä mihinkään. Mutta murehdin niitä kun eteen osuvat.

Imetyshuolia taas kerran.

Emil imee koko ajan. Hereillä ollessa saattaa olla ehkä puoli tuntia jossain kohtaa jolloin ei ole rinnalla. Yöt on ihan tajutonta rumbaa tissinvaihtoineen päivineen. Joinain öinä on yksi 2-3h pätkä yhtenäistä unta, joinain Emil syö 30min-1h välein koko yön. En ole aivan kuollut väsymyksestä, koska menen nukkumaan Emilin kanssa aina Elsin mentyä nukkumaan klo 20 ja mies herää Elsin kanssa aamulla.

Oliko se tällaista Elsinkin kanssa.. Muistan, että jossain välissä ainakin Elsi heräsi ehkä kolmesti yössä. Ja että toisaalta Elsi oli itkuisempi. Koskahan se muuttui.. Ainakin pissaa ja kakkaa tulee ja lapsi on tyytyväinen, että ehkä elän sillä tiedolla. Ottaisikohan ne minut ja Emilin neuvolassa punnituksiin vähän useammin alkuun? Tai pitäisiköhän ostaa joku hedelmävaaka kotiin?

Kantoliina ja imetys.

Olen koittanut kovasti harjoitella kantoliinassa imettämistä. Jos Emil harrastaa yhä pitkiä imetysrupeamia sitten kun mies on töissä, on minun oikeastaan pakko imettää osin kantoliinassa. Tai ainakin muuten kävellen. Kietaisuristikehto-sidonta on tähän omiaan, mutta vielä pitää harjoitella.

Missähän välissä uskallan alkaa tarjota Emilille tuttia.. Pelkään, että en sitten tunnista oikeaa nälkää tarpeeksi hyvin ja maito alkaa ehtyä. Nyt olen sitten itse toiminut tuttina. Eilen kokeiltiin miehen kanssa tuttia Emilille, koska halusin päästä suihkuun ja eräskin nuori mies oli erimieltä. Ainakin vielä tutti on ylipäätään liian iso pieneen suuhun ja saa aikaan yökkimistä.

Elsi on jo tottuneempi. Ei tunnu enää normaalisti häiritsevän Emilin läsnä- tai sylissäolo. Imettäessäkin Elsi tulee siihen kainaloon pesimään eikä enää kiellä. Eilen silti raukka sai kovan hepulin illalla kun pääsi liian väsyneeksi, ja silloin en minä eikä mies olisi saanut hänen mielestään pitää Emiliä sylissä. Yöllä tyttö heräsi johonkin ja oltiin sitten kaikki kolme (minä, Emil ja Elsi) hakemassa unta Elsin huoneessa. En vielä tahdo mitään unikouluja, katson vielä viikon miten Elsin unet asettuu.

Emil Albert.

Pojasta tulikin Emil Albert, ja nyt se lukee jo maistraatin papereissa. Itseä alkuun harmitti Launosta luopuminen, mutta on sen nimen pakko olla molemmista hyvä. Emil oli ollut meillä listalla alusta asti, mutta se oli kuitenkin jätetty pois. Koitettiin välttää e-sarjaa, mutta noh.. jos se eellä alkava nimi nyt on kaunis ja ihana niin miksipä sitä ei sitten käyttäisi.


Tänään käytiin neuvolassa punnituksessa, ja Emilin paino oli noussut kotiutumispainosta 3280 jo lähes syntymäpainoon 3510. Maito ilmeisesti siis piisaa hyvin! Koitan nyt vain suhtautua luottamuksella ja huolehtia vasta jos erityistä syytä siihen löytyy, jos Emil on itkuinen tai jos paino ei nouse riittävästi. Neuvolan täti sanoi ettei saa imettää liian kauan, rintojen pitää saada levätä ja niin pois päin. En taida uskoa, vaan imettää aina kun poika tahtoo.

Tänään paino oli aamulla sama kuin ennen raskautta. :) Katsotaan laskeeko se siitä vielä. On kyllä laiha olo! Se ei kestä varmaan kauaa se olo, mutta pitää nauttia siitä nyt kun se vielä on. :)

Elsi-raasu on kyllä yhä hämmentynyt. Omaa sydäntä kyllä riipii kun en voi aina ottaa syliin kun Elsi niin tahtoisi. Eilen kun imetin Emiliä ja mies ei ollut kotona, alkoi Elsi heti komentaa minua sormi ojossa "eieieieieieiei!" Heti kun nänni lähestyi Emilin suuta kuului kamala ei-parkuna ja sydäntä särkevä itku. Toivotaan, että kaikki tottuvat uuteen perheenjäseneen ja sen tuomiin muutoksiin pian.