Joulu juhlittu

 "Äiti, minä haluan mekon. Ja sitten saparot. Ja vielä siivet, minä olen keijukainen." Selvä, ei kai siinä sitten muuta. Ilahduttaa tämä mielikuvituksen herääminen, kun nukkeja hoidetaan "hyss, ollaan ihan hiljaa, tytöt nukkuu!" ja leikitään monenlaisia otuksia. 

Elsi on välillä iso sanoen "äiti laitetaan lapset nukkumaan ja katsotaan me telkkaria", tarkoittaen siis Emiliä ja hoitolastamme. Tai "Emil et saa ottaa tätä, tämä on aikuisten!"
Välillä Elsi on ihan pieni vauva, joka pitää ottaa syliin kuin vastasyntynyt.

Mielikuvitus on tullut myös öihin, jolloin Elsi näkee unia ja painajaisia. Viimeyönä hän itki kovasti ja selitti jotain kummallista "reikä valuu, sinne tippuu" ja osoitteli sängyn jalkopäätyä. Aamulla kyselin mistä oikein oli kyse, niin jotenkin ymmärsin asian liittyvän hämärästi myös mummon vessan tuuletushormin ulinaan. Kovalla tuulella mummon vessassa siis kuuluu kummitusmaista ääntä.

"Minä vähän käikähdin."

Emil on pienisuuri myös, ja huutaa nyt jaloissa "tyiiiii, tyiiiiiiiii!" eli syliin haluaa päästä. Kirjoita lisää siis toiste.

Pitkästä aikaa

En tiedä miksi olen ollut niin hiljaa täällä. Ehkä ei ole energia riittänyt, ehkä en ole keksinyt sanottavaa. Ehkä olen tarvinnut ajatustaukoa. Nyt tuli yhtäkkiä taas halu kirjoittaa.

Tämä kuva on talon pihasta viime talvelta.

 

Perheemme elää odotuksen tunnelmissa: asuntomme on laitettu myyntiin ja vuoden sisällä muutamme mieheni isoisän rakentamaan taloon. Se on pieni, kaunis ja hyväkuntoinen rintamamiestalo. Tätä muutosta on pohdittu pitkään, heiluteltu edes taas ja järkeilty miten asia kaikkien kannalta olisi paras hoitaa. En vielä tiedä muuton ajankohtaa, mutta nyt on jokatapauksessa yksi peruuttamaton askel otettu ja nykyinen asunto päätetty myydä.

Lapset ovat kasvaneet kovasti. Emil on oppinut kävelemään ja puhumaan, sanoja tulee jo monta. Vikkeliä puhumaan ovat molemmat lapseni olleet. Elsi puhuu myös jo pitkiä lauseita ja paljon juttuja, ja toistelee kuulemiaan fraaseja leikeissään. Lääkärileikin päätteeksi sanoi nukelle "Nyt voitte mennä kotiin, oikein peippaasti meni, oikein hauskaa päivää teille!" Nauroin taustalla itsekseni.

Lääkärissä onkin juostu niin paljon, ettei mikään ihme lentävien lauseiden päätyminen tytön puheeseen. Syksyn aikana on ollut jos jonkinlaista huolta, hengenahdistuksista kummallisiin allergioihin. Ilmeisesti lapset sairastivat myös parvorokon, jota ensin epäiltiin lääkeaineallergiaksi. Kun hoitolapsi sai parin viikon päästä saman reaktion, epäilys siirtyikin sitten parvorokkoon. Elsillä siis tuli koko kroppa täyteen nokkosihottuman näköistä paukamaa, kasvot turposivat ja henki meni ahtaalle.

Myös tosiaan allergiarintama on ollut tylsää tarpomista. Elsi on nyt maidottomalla ruokavaliolla, jotta nähtäisiin auttaako se hengitystieinfektioiden ja korvatulehdusten vähentämisessä. Sen myötä on maidon aiheuttamat oireet lisääntyneet hurjasti, joten maitoa joutuu ihan tosissaan varomaan. Myös Emil on huoleni aiheena samasta syystä, pojalla on paino tippunut kovasti pukkervolukemistaan. En kuitenkaan ole löytänyt muuta selkeää allergiaa kuin chili ja soija. Ne nyt on hurjan helppo välttää, eli en niistä edes mitään huolta koe. Toki soijaa olisi ollut kiva käyttää nyt ruoanlaitossa Elsin takia, mutta ruoat tulevat nyt sitten kaurakermoilla.

Itse olen välillä ollut tolkuttoman väsynyt, välillä taas ihan hyvällä mielellä. Lapset nukkuvat pääosin hyvin ja kaikki voivat ylipäätään yleensä hyvin. Joskus kuitenkin mietin voisiko tätä elämää helpottaa jostain kohdasta, mutta sitten hyvin nukutun yön jälkeen tuntuu kaikki taas ihan normaalilta.

Joulu on ihan kohta, enkä ole vielä tehnyt mitään sen eteen. No siivonnut taas kirjahyllyn. Lähiaikoina olen ajatellut leipoa pipareita (ehkä tänään lasten kanssa, nythän meillä on päivisin lapsia kolme) ja ensiviikolla paneutua laatikoihin.

Mukavaa joulunodotusta meiltä kaikille muille, tulisipa jo lunta tännekin!

Hiljaisuus

Olen ollut sekä kiireinen että sanaton. Mies on ollut isäkuukaudellaan ja kiireisesti ja hitaasti samaan aikaan. Meillä on myös aloittanut Emilin ikäinen hoitolapsi. Ensi viikolla alkaa taas isätön arki, jännää!



Aamulöysäilyä, kohta matka puistoon.

Puputalo

Hyvää syntymäpäivää, rakas lapseni.

Kaksi vuottani äitinä

 

 Erittäin odotettu raskaus alkoi viimein.

Jälkikäteen mietittynä se oli ihanaa aikaa,

mutta tuolloin kyllä jännitin niin kovasti

keskenmenoa ja ihan kaikkea, etten meinannut pysyä nahoissani.

Sisareni Heli voi todistaa tämän, lukuisat

paniikkipuhelut kuunnelleena. Kiitos siskolle!

 Sitten syntyi maailman ihmeellisin lapsi. Kesti hetken huomata hänen olevan tyttö. Ensimmäinen yö sairaalassa oli mieleenpainuva kokemus. Olin väsynyt, kärsin verenhukasta ja istuminen oli kivuliasta. Lapsi itki paljon, mutta siinä hän nyt oli, sylissä viimein.

 Kotiin pääsyn jälkeen tuli yhtäkkiä syksy. Saimme tehdä monia ensimmäisiä asioita, tässä ensimmäinen vaunukävely. Sairaalaan lähtiessä oli ollut vielä kesä ja minulla päällä vain toppi ja ohkainen huppari. Kotiin tullessa piti olla jo takki. Sitten yhtäkkiä lehdet kellastuivat ja putosivat alas: lapseni toi kauniin ruskan tullessaan.

 Pieni väävää, kuten hänet nimesimme. Elsin itku oli sellaista laulavaa.

 Kannoin ensimmäiset kuukaudet Elsiä paljon liinassa, koska hän itki niin paljon ja liinaan rauhoittui. Keinutuolissakin istuin monet illat lapsi sylissä.

 Talvi oli todella luminen ja kylmä. Monesti mietin uskaltaako Elsiä nukuttaakaan parvekkeella, kun on niin perin jäinen sää.

 Ensimmäisiä syömishetkiä. Imetys oli vaikeaa ja jäikin surujen jälkeen taa jo 3,5kk kohdalla. Kiinteitä Elsi alkoi syömään kutakuin 4kk iässä, kun korvikemäärät olivat niin suuret.

 Unta saatiin niin kovin vähän. Olin jo uudestaan raskaana, ja voi miten väsynyt alkuun. Muistan miettineen "mitähän tästä tuleekaan!" Mutta alkuväsymyksen ja pahoinvoinnin jälkeen tuntui taas uudelta.

 Maha kasvoi. Katsokaa nyt miten pieni Elsi vielä olikaan.. on se hurjaa ajatella. Kas, tuolla kurkkaa mieskin!

 Kesä oli kuuuuuuuma! Valitin niin paljon! Hiki vaan valui ja apua haettiin täyteen pakkautuneilta uimarannoilta. Tämä kyseinen retki tehtiin toisen siskon kanssa.

 Myös Seurasaaressa uimme ja toivoimme tuulen vilvoitusta.

 Elsi oppi kävelemään noin 11kk iässä. Ensin elävien kuolleiden kävelyä, josta tässä kuva.

 Ja täytti vuoden, oi mitä juhlaa! Ja olin niin poikki sinä päivänä, kun pikkuveli painoi liitoksia ja synttärivalmisteluja tehtiin. Elsi sai lahjaksi muunmuassa pienen kitaran isältään.

 Pikkuveli kasvatti mahaa yhä vain.

 Elsistä tuli taitava pieni liikkuja. Tässä kuvassa on meneillään kukkuu-leikki isän kanssa.

 Sitten syntyi Emil. Pikku Pullervoni. Hän oli niin kovin hieno. Jälleen sairaalassa vietetyt päivät tuntuvat kuin unelta, niin ihanalta. Toinen lapseni toi mukanaan talven, sain katsoa kätilöopiston ikkunasta miten suuri lumimyräkkä mylläsi ulkona. Itse olin turvassa pienen nyyttini kanssa peittopesässä.

 Olin niin haikean onnellinen, kaksi ihanaa lasta. Kuka olisi muutama vuosi sitten arvannut?

 Toinenkin talvi oli luminen, muttei yhtä kylmä. Työntelin p&t tuplavaunuja (yst. kesken pete) hangessa kyllästymiseen asti.

 Välillä jäätiin sisään kuuntelemaan paukkumaissia ja ihailemaan lunta vain ikkunoista. Paukkumaissi saa minut aina palaamaan Emilin syntymän jälkeisiin kuukausiin.

 Elsistä kasvoi pieni tyttö, ei enää mikään vauva. Temppumaakari marakatti.

Hän oppi kertomaan mitä haluaa ja se helpotti montaa asiaa arjessa.

Alkuun Emil lähinnä nukkui, kun me leikimme Elsin kanssa. Erityisesti rattaisiin poika simahti vikkelään.

 Leivoimme aika paljon keväällä. Emil nukkui niin pitkiä unia, että aikaa jäi äidin ja tytön kahdenkeskiselle puuhailulle.

 Elsi oppi leikkimään leluillaa, nukuttamaan vauvaa ja hoivaamaan, päristelemään autoilla.

 Lunta riitti ja riitti ja riitti.

 Ompelin vaatteita lapsille. Hevoselle tein harjan, muu on yhä kesken.

 Japanissa tapahtui maanjäristys ja ydinturma. Uutisesta taittelimme ydintuhohatun.

 Emil liikkui, hieman. Hän myös kasvoi pulleana poikana. Ehkä syötin häntä kevyessä paniikissa enemmän kuin olisi ollut tarve.

 Voi mitkä pienet varpaat!

 Kevät alkoi kolkuttaa, se oli ihanaa! Elsi poimi kukkia ja ulkona pääsi paremmin liikkumaan.

 Vappuna naamiaisissa puin lapset kissoiksi. Kukaan muu ei ollut pukeutunut, olin pettynyt. Mutta me olimme hienoja kuitenkin.

 Pahvilaatikkoleikki on parasta. Emil nauroi niin kovaa Elsin kurkkiessa luukuista. Ensimmäisiä kunnon hekotuksia!

 Auringon lämmittäessä hiekkalaatikoillekin pääsi.

 Lukuisia kesän kävelyretkiä. Tykästyin enemmän yhdistelmät+seisomalauta -yhdistelmään.

 Mökillä vietimme useamman viikon kesällä.

 Lapset ovat hitsautuneet toisiinsa kiinni tämän vuoden aikana. Toinen kaipaa toista, jos heräävä aikaisemmin. Aamulla nauravat yhdessä omille jutuilleen ja pöristelevät puuro suussaan.

 Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään.  Kiitos elämä, kun annoit minulle nämä kaksi ihmettä.

Sairastupaa..

 Elsi on taas taas taas ollut sairaana. Alan jo epäillä vaikka mitä. Sai raasu hengenahdistusta flunssasta, ja lääkäri määräsi avaavaa lääkettä piipun kanssa kotiinkin. Miten kaikki lenssut tuntuukin iskevän Elsiin niin kovaa? Joka nuha johtaa hirveään herättävään yskään, korvatulehdukseen tai viikkokausien pärskimiseen. Kun tuo nyt pian kasvaisi, niin kehon putkistotkin tekisivät niin.

Menihän tässä jo varmaan liki kaksi viikkoa terveenä.

Liikakansoitus

 Saako haaveilla kolmannesta lapsesta, kun maapallon väkimäärä vain kasvaa? Saako ajatella sen olevan enemmän muista kiinni kuin itsestä? Saako itsekkäästi vain toivoa Vielä sitä yhtä.

Vaikka tietää miten paljon suuremman hiilijalanjäljen länsimainen lapsi jättää?

Vaikka tietää maailmassa olevan niin kovin paljon lapsia ilman äitejä, isiä, koteja ja ruokaa?

seikkailuretki