Namnamnamnamnam, ruokaa!

Imetys sujuu nyt siis hyvin. Kuvassa Emil on tosi pieni, nyt hän on perin liian suuri noihin vaatteisiin. 

Mietin vain semmoista, että kun tahtoisin päästä laihemmaksi itse. Olisi aikas mukavaa tiputtaa ehkä 5kg, niin olisin sitten ihan virallisestikin normaalipainoinen. Mitään vikaa tässäkään painossa ei liene, mutta olisi siinä aika suuri henkinen ero. Esteenä tälle on kova ruokahalu (ja herkkuhalu). Voipi olla, että imetys onnistuisi ihan hyvin vaikka nyt vähän alkaisin tarkkailla syömisiä. Jättäisin suklaat ja herkut pois. Mutta kamalan kovasti niitä tekee mieli, onkohan se merkki jostain tarpeesta?  Herkkutarpeesta, heh. Ja toisaalta, ehtiihän sitä kituutella sitten imetyksen loputtua,  nyt kun saisi kerrankin mättää rauhassa..

Oevoe. Puntarilla painaa imetys ja eilen leivotut voisilmäpullat sekä toisella puolella hoikempi itse. Valitsepa siitä sitten!

Vaatteet sopis niin paljon paremmin päälle jos toi maha olis edes pienepi, jos sitä nyt ei tiukemmaksi nahkasta nopiasti saakkaan.

Syyllisyys.

Mikä siinä on, että äitinä koen syyllisyyttä vähän kaikesta vähän koko ajan? Pitäisi huolehtia molemmista lapsista tasapuolisesti, sitten myös itsestä, miehestä ja kodista. Elsin tuolilta putoamisen jälkeen on Elsi välillä itkenyt kovasti kipeää olkapäätään, ja Emil on jäänyt niissä tilanteissa taustalle. Tänäkin aamuna Elsi parkui vaikka miten paljon, ja Emil vaan olla lötkötti sitterissä ja kuunteli. Koitin rauhoitella Elsiä ja hymyillä ja jutella Emilille samalla.

En vain piisaa kaikkeen. Elsi-raukka sai olla niin vähän aikaa vauva, joutuu kävelemään itse ja osaamaan asioita itse, eikä mahdu aina syliin vaikka haluaisi.  Ja Emil taas ei paremmasta tiedäkään. Tänään tajusin, ettei Emil ota juuri lainkaan vastaan jaloillaan "seistessä". Okei, onhan hän vasta sen kolme kuukautta, mutta tunsin syyllisyyden piston: onkohan se liikaa siinä sitterissä?

Näen miestä lähinnä iltaisin pienen hetken ennenkuin menen itse nukkumaan väsyneenä. Jutellaan päälimmäiset tuntemukset puolella sanalla ja sivutaan päivän tapahtumia. Siinäpä se monesti on.  Kotikin on mitä on, en saa kunnolla siivottuakaan kun aina joku itkee tai tarvitsee muualle.

Enkä tahtoisi itseänikään tyystin unohtaa.

Emil 3kk

Tänään oli neuvola. Emil oli kasvanut hyvin, nyt 63,5cm ja 7,4kg. Elsi oli saman ikäisenä sentin lyhyempi ja 5,7kg. Vielä ei kierähdä, mutta juttelee kyllä kovasti, hymyilee valloittavasti ja näprää sormiaan.

Elsin kanssa on riittänyt tällä viikolla ihmettelemistä. Toissapäivänä tyttö tipahti ruokapöydän tuolilta alas ja itkeskeli pitkään. Tipahtaminen ei näyttänyt kipeältä eikä pudotus ollut korkea, joten tulkitsin tytön olevan vain normaalia pitkävihaisempi. Koitin kaikenmaailman hämäyskeinoja käyttää,  että unohtaisi harminsa. Välillä niin kävikin, jonkun hetken oli aloillaan eikä itkenyt. Silti itku taas alkoi, ja lopulta tajusin johonkin todella sattuvan.

No, illalla käytiin päivystyksessä ja seuraavana aamuna vielä terveyskeskuksessa, mutta ei mikään kohta nyt murtunut sitten ollut. Joku pahempi pehmytkudosvaurio kai, ilmeisesti toisessa olkapäässä. Raasu, sanoo vain "attu.." (siis Sattu), eikä paljoa käytä kättään.

Puhetta

 Elsi on ihan yhtäkkiä alkanut puhua vaikka mitä. Toistelee lauseiden loppuja ja sanoo vaikka mitä sanoja: auto, bil, kissa, Tauno, Helmi, nälkä, suihku, äta, läsa, koppotikoppoti.. vaikka mitä. Muutos puheliaaseen suuntaan tuntuu tapahtuneen viikon-kahden sisällä. Muutenkin hän tuntuu koko ajan ottavan harppauksia ymmärryksen saralla, leipoessakin osaa "auttaa" kovasti (lähinnä sotkemisessa). Lisäksi Elsi löysi kaapista kirpparilta ostamani vauvanuken, jota hän kovasti hoitaa. Mies liimasi kasaan minun lapsena tekemän nukensängynkin Vavvalle.

 

Emil on saanut tarkemmasta päivärytmistä kiinni. Pari viikkoa sitten sanoin äidilleni, ettei Emilillä muuta rytmiä olekaan kuin yö-päivä. Nyt kuitenkin asiat on tarkentuneet: Emil herää noin 7:30, menee ekoille unille noin 9:30 ja nukkuu vajaan tunnin. Sitten hän valvoo noin 12:30 asti jolloin menee pitkille unille jonnekin kolmeen-neljään saakka, ja ottaa usein vielä pienet silmäykset sitten kuuden jälkeen. Yöunille käy 20-21.  Kai tämä on tullut siitä, kun Elsin kanssa käydään usein aamulla puistossa leikkimässä ja Emil sitten nukkuu matkan sinne ja sieltä kotiin ja jatkaa kotona vielä unia.

 Minä itse kaipaan vähän aikaa itselle. Tai no, en oikeastaan niin hirveästi kaipaa, mutta keksisin kyllä mitä tekisin jos sitä aikaa olisi: kävisin lenkillä (voitteko uskoa että juoksen jo 5km! tavoite on päästä kymppikuntoon kesäksi, mutta saapa nähdä), uimassakin, lakkaisin kynsiä, ompelisin, leipoisin, piirtäisin, lukisin kirjoja. Miettisin jotain muuta kuin lapsia. Nukkuakin voisin kernaasti. Semmoisia pieniä asioita olisi kiva tehdä, mutta ehtiihän sitä. Ei tämä vauva-aika kauaa vie, sitä ei tajunnut ekalla kertaa. Nyt ei niin harmita räjähtänyt olemuskaan. 

Tuossa viime viikolla lähdettiin muuten lasten kanssa kauppaan. Ajattelin, että enpä jaksa mennä kuitenkaan leikkipuiston aamuohjelmiin, mutta käyn toisessa puistossa ulkoilemassa kotimatkalla lasten kanssa. No, siellä oli sitten kamalan paljon rattaita, ja huomasin jonkun laulutuokion olevan justiin alkamassa. Päätin sitten riisua kumminkin lapset ja mennä sinne. Vasta omia ulkohousuja jalasta vetäessä (lapset siis jo riisuttu) tajusin lähteneeni pyjamassa..

Sisustamista aka. siivoamista.

 Siivosin ja järjestelin viimein sen kirjahyllyn. En saanut sieltä taaskaan kaikkea ei-kirjamaista pois (mihin ne sitten laitan!?), mutta järjestelin kirjat väreittäin. Se tekee rauhallisemman näköisen kirjahyllyn. Olin yllättynyt miten paljon värikkäitä kirjoja meillä onkaan, keltaisia, punaisia  ja oranssejakin.

Lopuksi näytän vielä tällaisen, kehystin vanhan keittiöpyyhkeen. Sen sain äitini ystävältä vanhojen lakanoiden joukossa. Lakanoista olisi tarkoitus ommella lapsille tilkkupeitot. Voi kunpa ehtisin siihen ruveta, se vaan vaatii niin ison tilan ja mielellään lastenhoitajan. Muuten on nuppineula jonkun silmässä tai mahassa. Taululla ei ole vielä paikkaa. En osaa päättää. Se on nyt pianon päällä odottamassa.

Mukavaa sunnuntaita!