sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

vauvauutisia


Lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Tekaisin heistä yhdelle lahjaksi pehmokirjan. Se meni ruttuun, koska ei ollut tukikangasta alla (miksei sitä koskaan ole varastossa?), muuten se on minusta aika kiva.







Lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Tekaisin heistä yhdelle lahjaksi pehmokirjan. Se meni ruttuun, koska ei ollut tukikangasta alla (miksei sitä koskaan ole varastossa?), muuten se on minusta aika kiva.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Elämänvaiheen loppu


Sain vakituisen työpaikan. En siitä, missä kävin keskiviikkona, vaan tänään olin toisessa haastattelussa. Se olikin tiukka, kysymykset haastavia ja haastattelijat tarkkoina. Minusta se oli hyvä, koska tuli tunne viisaasta paikasta, jossa todella välitetään siitä kuka töissä on. 

 

Miten nämä kotivuodet menivätkään näin pian? Pienet vauvani menevät hoitoon muuanne. Ensimmäinen irtipäästön hetki. 

On haikeaa, jännittävää, ihmeellistä, innostavaa, pelottavaa. Odotan, jännitän ja pelkään. Tulevat haasteet, otan teidät vastaan.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Omenankukkia, orvokkeja, narsisseja.


 Omenapuun oksat kukkivat nyt kauniisti. 



 Elsin lempikirja on Beatrix Potterin Tarina räätälistä. Kai siksi, kun se on niin pikkuinen. Ja eläinten kuvia, rimssuhelmoja. Ja "lääkäri, joka istuu pöydällä." Muovitin sen jokaisen sivun, kun alkoi vanha kirja repeillä jatkuvasta mukana kulkemisesta ja vieressä nukkumisesta.



Ajoimme lasten kanssa pyörällä puutarhalle ostamaan kesäkukkia. Ostimme orvokkeja ja narsisseja, ja pistimme ne ruukkuihin portaille. Minun piti ottaa niistä kuvia, mutten ole vielä ehtinyt. Laitoin jokaiselle portaalle yhden ruukun, ja sidoin kaitelle kaksi niininarulla. 


Emil osallistui kuvaamiseen ja ihmetteli omaa ja äidin naamaa ruudussa. 

Olen ihan poikki nyt. Tänään oli työhaastattelu syksyä varten ja onnistuin myöhästymään siitä vähän. Olin kirjoittanut ajan väärin tai he olivat sanoneet sen väärin tai jotain. Onneksi olin niin "ajoissa", että en myöhästynyt sitten montaakaan minuuttia ja itse haastattelu meni hyvin. Katsotaan mitä syksy tuo, olenko vielä kotona vai ehkä työssä. En tiedä mitä tahtoisin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Hiekkakakkua ja multakasoja


Päivä on vietetty ulkona aamusta lähtien. Hiekkalaatikko on riittävän kuiva kakkujen tekoon (älä tule paha kakku, tänne ei mahdu) ja ilma ihanan lämmin.


Oma iho tuntuu ulkoilmaa saaneelta. Tiedättekö sen tunteen, on kuin itsekin tuoksuisi keväältä.


Jokapuolella puskee esiin uutta kasvillisuutta. Sormet syyhyävät istutuksien äärellä, mutta ihan vielä ei ole tarpeeksi lämmin. 


Tein ison työn ja käänsin vanhan lehtikompostin. Otin sieltä jo maatunutta multaa käyttöön, ja pistin loput takaisin pihalta haravoitujen lehtien kaveriksi. Usko meinasi loppua, kun piti alkaa täyttämään kompostia tyhjentämisen jälkeen. Kaupunkulaiskäteni saivat rakkoja, raukat!

Kun tekee pihatöitä tietämättä mistään mitään, on apua marttojen kirjoista. Silti osa jutuista menee "jaa emmää vaan tiiä, tehhää jotenkin". Esimerkiksi lehtikompostin pohjaan Kaikki kompostoinnista -kirja neuvoo laittamaan oksia. Toisessa kohdassa sanotaan, että oksat pitäisi kompostiin katkoa pieniksi. Mutta niinkö myös sitten sinne pohjalle? Miten paljon niitä pitää laittaa? Viskelin sitten mielestäni keskimittaista risua sen verran kuin jaksoin, ja annoin olla. Syteen tai saveen, lähti hän kompostinsa kanssa.


Jouduin myös hillitsemään "iiik-yök, karkuun" -refleksiä, kun tunkiosta paljastui tällaisia kavereita. Sitten päätin kiinnostua heistä, ja naps oli iphonella googletettu mitä nämä ovat: Sarvikuonokkaan toukkia! Ai mahtavaa. Näistä tulee ihanan ällöjä mönkijöitä, jahka kasvavat. Ei siis yökötä yhtään. Ei tietenkään. 


Kellarista kaivoin saviruukut portaille. Taidan hakea niihin orvokkeja, ehkä myös narsisseja.


Löysin myös savisen pupun, ja sehän on kuin viidakossa asuisi.

Sunnuntain valmiimpi koti


 Sain viimein sen uuden maton. Huonekalut ovat taas vaihdelleet vähän paikkojaan, on niin vaikea päättää missä niiden olisi hyvä. Olen elänyt lapsena kodissa, jossa seuraavana aamuna saattoivat huonekalut olla vaihtaneet kokonaan paikkaa äidin saatua rymsteerausvimman. Ehkä siitä on jäänyt jotain minuunkin, kun koti ei koskaan tunnu valmiilta ja huonekalujen siirtäminen virkistää mieltäni niin. 



Myös verhot saatiin viimein seinään. Pidän niistä kovasti! Ovat niin ilmavat ja raikkaat.


Karsin omenapuuta pari viikkoa sitten, ja talteen otetuista oksista on alkanut tulla nuppuja! Tekisivätpä juuriakin, niin koittaisin juurruttaa ne ulos.

 




Pelargonioilla on vielä matkaa kukkimiseen.



perjantai 20. huhtikuuta 2012

Verstasleskeys

  
 Minusta on tullut puuverstasleski, kun mieheni viettää illat sahailemassa vaneria radion tahtiin. Hän on niin onnellinen saadessaan puuhata juttujaan, ettei malta tulla nukkumaankaan. Asia ei ole haitannut, olen itsekin keksinyt iltapuhteita. Ja sahanpurun tuoksuinen mies on mukava asia. 

 
Täällä asuessa on keksinyt enemmän puuhattavaa. Ehkä en ole yhtä väsynyt, tai ehkä se on tämä elämänmuutos. On hurjan mukavaa tarttua haravaan ja kuopsutella maata, virkkailla leikkiruokia ja piirtää taas luonnoslehtiöön. Tuntuu vain kynä vähän kankealta tällä hetkellä.

Kävimme vanhalla kodilla hakemassa pihaan jääneet hiekkalelut. En ole varma miten hyvin lapset muistivat kodin. Elsi juoksi kyllä pihalla heti keinuille ja puhui "vanhasta kodista" jälkikäteen. Emil ei tainnut tietää lainkaan mistä paikasta oli kyse. 

On toisaalta mukavaa huomata, että lapset ovat jo juurtuneet tänne hyvin. Toisaalta taas vanhakin koti oli minulle rakas, ja tuntuu haikealta kun sen on jäänyt niin taa. Täällä on ihanaa, mutta niin oli sielläkin.  Lapsille tämä tulee olemaan ainut koti jonka muistavat.

Tämä koti täytyy jotenkin lunastaa omaksi. Kulkea ovenkarmien alta ja narisuttaa porrasaskelmia. Sisätila tuntuukin jo aika tutulta, mutta uloskatsoessa on kuin olisi kylässä miehen vanhemmilla. Pihakin täytyy tehdä tutuksi: mullat kuopsutella, nurkat nuuhkia, kukat kastella ja ruohon tuoksussa nukahtaa.

Lankakakkuja ja lastenhuonetta

Sadepäivänä on puuhattu tällaista:

 Keitelty kahvia pienten keittiössä.


 Kutitettu ja kiipelty.

Siivoiltu.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kotoutumista

 Tulppaanit on sitten kauniita vanhenneinakin. Sain nämä anopilta pääsiäiseksi, ja tänään viskasin viimeisetkin pois. Kuvasin silti ensin..
 Pelargoniat puskevat esiin, jessss!! Minä niin tykkään sellaisista mummopelargonioista.
 Pääsiäislinnuista on jäljellä enää osa, koska niitä on heiluteltu niin ponnekkaasti.
 Taas näitä villasukkakuvia. Mutta kun ovat niin kodikkaita, villasukat ja räsymatot.
 Turtlesvoita pikkukeittiössä.
 Elsi kuvasi minut, Emil pomppi päällä.
 King Kong
 Tuolta minäkin nyt näytän, arvaattekos. Kello on jo paljon, ja minä kukun täällä. Mutta rennosti.
 Koitin ottaa tyylikkään sisustuskuvan uudesta päiväpeitosta ja tyynyistä, mutta tästä tulikin tuollainen apinakuva. Sopii edellisten kanssa linjaan, toisaalta.
 Oho, onpa tämä suttuinen kuva. No, kuitenkin, keksin kasveille paikan! Portaiden ylätasanne siis.
Olen virkannut muffinsseja leikkikeittiöön. Niitä on nyt jo kolme (sekä yksi herneenpalko), näytän ne loput huomenissa. Ja mikäli toivotte, voin kirjailla ohjeenkin.

Mikäli ette hoksanneet, löysin kameran laturin ja sen johdon. Niin että innostuin kuvaamisesta. Tässä sitten tulos, eikä edes läheskään kaikki kuvat, tietokoneella lienee kuvaähky.