perjantai 31. joulukuuta 2010

Neuvola, kun Emil 5vko 3pvä. (kai)

En pysy perässä lapsen iästä. No, kuitenkin, Emil oli kasvanut tosi hyvin. Painoa on nyt 5140g ja pituutta 56,5cm. Eli kahdessa viikossa tullut kilo painoa, huh!

Tänään syödään halloumi-pinjansiemensalaattia (nam!) ja otetaan vuosi vastaan. Minä otan sen varmaan luomien läpi, nukkumalla siis. Mahtava vuosi 2010 onkin ollut.

torstai 23. joulukuuta 2010

Aatonaatto.



Elsillä on ponnari! Taustalla taas sisustuspyykit. Tänä vuonna ostin perunalaatikon, muut tein. Kinkun ostin kiireessä valmiiksi paistettuna, siis vahingossa. Lahjat on paketeissa, kohtalainen siivous on tehty ja rauha talossa. En ota painetta tänä jouluna mistään. Aloitin jo itselleni joululahjaksi ostamani kirjan Totta. Siis Riikka Pulkkisen toinen kirja. Luin sen ensimmäisenkin joskus, ja pidin siitä riittävästi lukeakseni tuon toisenkin. Se on todella runollista tekstiä sisältävä kirja, jokainen lause kävisi koruksi kaulaan - lähes ainakin. Välillä kyllä väsyn runoilmaisuihin, mutta silti ihailen niitä. Kauniisti ja todellisesti kuvailtua. Hahmot on tässäkin kirjassa jotenkin rikkonaisia sieluiltaan, mutta ehkä ihmiset on. En tiedä.

Hyvää joulua kaikille!
Maija, Elsi 1v2kk ja Emil 1kk

tiistai 21. joulukuuta 2010

Kuulumisia


Kas hyvää kuuluu. Meille kaikille.

Elsi on oppinut leikkimään pieniä kuvitteluleikkejä. Esimerkiksi syöttää nukkeja ja tarjoilee kuvittelukahvit. Elsi myös "laskee" asioita omalla kielellään, osoittaa ja sanoo yy, kell, klaa, boo, kaikkea semmoista. Tai sitten laskee sanoen kissa, koira, kissa, koira, kissa, koira..

Emil on kasvanut tosi hyvin, kotivaaka näytti taas 400g nousua viikolle. Ensiviikolla on taas punnitus neuvolassa (raukat "joutuivat" ottamaan väliviikolla!). Olen nyt sitä mieltä, että maito varmaankin piisaa, ja koitan olla miettimättä koko juttua ja elän sitten mahdollisten muutosten kanssa myöhemmin. Emil on ihan supertyytyväinen vauva. Ei juuri itke ikinä ja on vaan ja makoilee. En tiennyt, että vauvat voi olla tällaisiakin! Toivottavasti jatkuukin näin.

Minäkään en ole kovin väsynyt nyt. Tai no siis kun teen vain nämä perheasiat niin on hyvä, ei kyllä energia riittäisi juuri muuhun. Asiat silti hyvin, mieli hyvä ja niinpoispäin. Päätä särkee valitettavasti välillä, koska nukun Emil kainalossa vähän rutussa usein. Mutta sentään nukun, se  on hyvä.

Miehen jalkavaiva on jo parempi, toivotaan myös jatkossa samaa.

torstai 16. joulukuuta 2010

Hajapää

En muista nykyään mitään mitä olen sopinut, ja sovin sitten kaikkien ihmisten kanssa päällekäin asioita. Sitten joudun siirtelemään ja perumaan. Aivot ei kertakaikkiaan tunnu riittävän pitämään kasassa kaikkia asioita. En muista miehen työvuoroja, enkä lääkäriaikoja, enkä varsinkaan osaa ottaa niitä huomioon muista asioista jutellessani. Tällä viikolla olen joutunut kahdesti peruuttamaan saman ystävän tapaamisen (kerran neuvolan ja toisen kerran muun tärkeän asian takia), ja myös siirtelemään muita menoja ja tarkistelemaan aikoja "olikos se nyt siihen ja siihen aikaan".  Eilen sovin isovanhempien kanssa että tulevat Elsin kanssa leikkimään lauantaina, ja sitten tänään muistin että yhden ystävän piti tulla lauantaina.. Ja taas piti selvitellä.

Pahoitteluni kaikille siitä. Tällä hetkellä nukun tosi vähän ja tosi katkonaisesti ja päivät menee kohtalaisessa sumussa. Hyvin ne kyllä kulkee, mutta ilmeisesti kaikkien muiden kustannuksella. Toivon kaikkien ystävieni suhtautuvan nyt tähän kaikkeen ymmärryksellä ja lempeydellä, koska en tahallani kiusaa kaikkia sotkemalla kaikki aikataulut jatkuvasti. Kai se on myönnettävä kuitenkin, että pääosassa minulla on tällä hetkellä kohtuullinen pärjääminen lasten kanssa ja muu tulee kakkosena. Se tarkoittaa myös minua itseäni, miestä, parisuhdetta ja muuta sukua, noin esimerkiksi.

Kyllä tämä taas oikenee, jahka saan enemmän nukkua.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Neuvolaa, kun Emil 3vko 1pvä.


Emilin paino oli noussut 410g viikkoa kohden, eli huisasti! Sovittiin kahden viikon päähän vielä punnitus, jotta ei tarvitse olla huolissaan. Elsillä oli nousua tässä vaiheessa 325g viikkoa kohden, ja Elsi painoi tämän verran (4300g) kutakuin viikkoa myöhemmin.. Ehkä mennään siis hyvällä mallilla. Sain myös ohjeen olla laihduttamatta :D jota toteutan tässä paraillaan syömällä suklaata.


Tänään ollaan ekaa päivää ilman miestä lasten kanssa, jännää! Eilen tosin oli myös aamupäivän poissa lääkäriajallaan, ja silloinkin meni varsin hyvin. Tuntuu nyt, että kahden lapsen hoitaminen on jollain tavalla helpompaakin kuin yhden lapsen hoitaminen. Vaikka työmäärä jonkin verran lisääntyy, on otteet varmemmat ja asenne erilainen. Vauva tuo myös ison sisaruksen elämään uutta sisältöä, joka on monessa tilanteessa hyödyksi.


Varmaan tulee vielä riittämättömiä päiviä, jolloin tuntuu ettei osaa mitään ja ei riitä mihinkään. Mutta murehdin niitä kun eteen osuvat.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Imetyshuolia taas kerran.

Emil imee koko ajan. Hereillä ollessa saattaa olla ehkä puoli tuntia jossain kohtaa jolloin ei ole rinnalla. Yöt on ihan tajutonta rumbaa tissinvaihtoineen päivineen. Joinain öinä on yksi 2-3h pätkä yhtenäistä unta, joinain Emil syö 30min-1h välein koko yön. En ole aivan kuollut väsymyksestä, koska menen nukkumaan Emilin kanssa aina Elsin mentyä nukkumaan klo 20 ja mies herää Elsin kanssa aamulla.

Oliko se tällaista Elsinkin kanssa.. Muistan, että jossain välissä ainakin Elsi heräsi ehkä kolmesti yössä. Ja että toisaalta Elsi oli itkuisempi. Koskahan se muuttui.. Ainakin pissaa ja kakkaa tulee ja lapsi on tyytyväinen, että ehkä elän sillä tiedolla. Ottaisikohan ne minut ja Emilin neuvolassa punnituksiin vähän useammin alkuun? Tai pitäisiköhän ostaa joku hedelmävaaka kotiin?

perjantai 3. joulukuuta 2010

Kantoliina ja imetys.

Olen koittanut kovasti harjoitella kantoliinassa imettämistä. Jos Emil harrastaa yhä pitkiä imetysrupeamia sitten kun mies on töissä, on minun oikeastaan pakko imettää osin kantoliinassa. Tai ainakin muuten kävellen. Kietaisuristikehto-sidonta on tähän omiaan, mutta vielä pitää harjoitella.

Missähän välissä uskallan alkaa tarjota Emilille tuttia.. Pelkään, että en sitten tunnista oikeaa nälkää tarpeeksi hyvin ja maito alkaa ehtyä. Nyt olen sitten itse toiminut tuttina. Eilen kokeiltiin miehen kanssa tuttia Emilille, koska halusin päästä suihkuun ja eräskin nuori mies oli erimieltä. Ainakin vielä tutti on ylipäätään liian iso pieneen suuhun ja saa aikaan yökkimistä.

Elsi on jo tottuneempi. Ei tunnu enää normaalisti häiritsevän Emilin läsnä- tai sylissäolo. Imettäessäkin Elsi tulee siihen kainaloon pesimään eikä enää kiellä. Eilen silti raukka sai kovan hepulin illalla kun pääsi liian väsyneeksi, ja silloin en minä eikä mies olisi saanut hänen mielestään pitää Emiliä sylissä. Yöllä tyttö heräsi johonkin ja oltiin sitten kaikki kolme (minä, Emil ja Elsi) hakemassa unta Elsin huoneessa. En vielä tahdo mitään unikouluja, katson vielä viikon miten Elsin unet asettuu.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Emil Albert.

Pojasta tulikin Emil Albert, ja nyt se lukee jo maistraatin papereissa. Itseä alkuun harmitti Launosta luopuminen, mutta on sen nimen pakko olla molemmista hyvä. Emil oli ollut meillä listalla alusta asti, mutta se oli kuitenkin jätetty pois. Koitettiin välttää e-sarjaa, mutta noh.. jos se eellä alkava nimi nyt on kaunis ja ihana niin miksipä sitä ei sitten käyttäisi.


Tänään käytiin neuvolassa punnituksessa, ja Emilin paino oli noussut kotiutumispainosta 3280 jo lähes syntymäpainoon 3510. Maito ilmeisesti siis piisaa hyvin! Koitan nyt vain suhtautua luottamuksella ja huolehtia vasta jos erityistä syytä siihen löytyy, jos Emil on itkuinen tai jos paino ei nouse riittävästi. Neuvolan täti sanoi ettei saa imettää liian kauan, rintojen pitää saada levätä ja niin pois päin. En taida uskoa, vaan imettää aina kun poika tahtoo.

Tänään paino oli aamulla sama kuin ennen raskautta. :) Katsotaan laskeeko se siitä vielä. On kyllä laiha olo! Se ei kestä varmaan kauaa se olo, mutta pitää nauttia siitä nyt kun se vielä on. :)

Elsi-raasu on kyllä yhä hämmentynyt. Omaa sydäntä kyllä riipii kun en voi aina ottaa syliin kun Elsi niin tahtoisi. Eilen kun imetin Emiliä ja mies ei ollut kotona, alkoi Elsi heti komentaa minua sormi ojossa "eieieieieieiei!" Heti kun nänni lähestyi Emilin suuta kuului kamala ei-parkuna ja sydäntä särkevä itku. Toivotaan, että kaikki tottuvat uuteen perheenjäseneen ja sen tuomiin muutoksiin pian.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Nimivääntöä..

Mies empii (taas) nimeä. Oltiin jo sovittu Launosta, mutta nyt tuo empii. Katsotaan miten käy. Itse vieläpä tuon keksi, mutta nyt sitten taas jahkailee.. Olisi niin kiva jo saada varma nimi ja lupa tottua siihen, nytkin tuntuu jo vaikealta vaihtaa pois Launosta kun olen jo viikon poikaa niin kutsunut.

Imetys tuntuu sujuvan. Otteessa on ollut vikaa ja nännit on ihan rikki, mutta tänään olen kai saanut kiinni semmoisesta oikeanlaisesta asennosta. Yöt on olleet todella katkonaisia. Kerran nukuin kolme tuntia putkeen, mutta muuten tunnin-parin pätkissä ollaan pärjäilty. Vielä se ei verota, mutta kohta varmaan. Koitan suhtautua tähän sillä zen-lammas -mentaliteetillä ja mennä päivän kerrallaan. Tiedossa on pitkä väsynyt aika, mutta yksi päivä huomaan että molemmat lapset on nukkuneet yönsä putkeen. Sitä odotellessa!

Elsi on ollut kiukkuinen pieni tyttö, mutta toisaalta pussailee Launoa (tai pitäisiköhän palata takaisin "vauvaan") ja silittelee päästä. Vauva on kantoliinassa paljon jolloin Elsi välillä unohtaa koko homman, ja ihmettelee kuullessaan vauvan ääniä.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Itkut saapui.

Herkistelin tänään maailmaa. Launo on ihana, Elsi on ihana, mies on ihana ja elämä on kaunis.

Toinen tissi on niiiiiiiiiiiiiiiin kipeä imettäessä. Ote on hyvä eikä mitään vikaa paitsi tottumattomuus. Samaa taisi olla Elsin kanssa saman rinnan kohdalla alkuun. Lansinoh auttaa onneksi vähän.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kotielämää.

Olen syönyt kuin hevonen ja kaikkien tuomia herkkuja. Yöllä heräsin vatsan kurnimiseen! Oikeasti, en ole varmasti koko raskauden aikana ollut nälkäinen, vaikka söinkin niin vähän. Nyt sitten maha kurnii koko ajan ja myös janottaa.

Yöllä mittasin kerran Launon verensokerit, kun en osannut rauhoittua nukkumaan: Launo siis ei syönyt koko yötä! Varmasti sairas merkki, heh. Eihän niissä mitään vikaa ollut, taisi vain olla kylläinen jo valmiiksi.

Elsi on ollut vähän kärttyinen ja hämmentynyt tänään. Silittelee kuitenkin minua koko ajan, tulee halaamaan jalkoja ja silittää niitä. Oli niin älytön ikävä Elsiä sairaalassa ollessa, että tekisi itsekin mieli vain istua tyttö sylissä ja ihmetellä miten kaunis ja ihana lapsi hän onkaan. Samoja tunteita on kyllä Launoa kohtaan, häntäkin voisin tuijotella tunnista toiseen. Mikä lykky, että juuri meille tuli ne maailman parhaat lapset.

Miehellä on yhä se tulehdus jaloissa, toivottavasti eivät määrää häntä ihan vuodelepoon. Se olisi aika raskasta muulle perheelle. Maanantaina sitä tutkitaan taas.

Ai niin ja syntymäpäivän aamukahvilla sain miehen ja Elsin tekemiä omena-kardemummamuffinsseja, lahjaksi sain toivomiani pieniä asioita: hiuslakkaa (jää aina ostamatta!) ja vesipullon. Siis semmoisen urheilujuomapullon, jota voi pitää sohvassa ja juoda aina imettäessä siitä. Hyviä lahjoja, aivan yllätyksiä! Miten osasivatkaan. :)

En ole itkeskellyt yhtä paljon kuin Elsin synnytyksen jälkeen, mutta rakkautta maailmaa kohtaan riittää. Nyt kuului tissihuuto, pitää mennä!

torstai 25. marraskuuta 2010

Kotona jälleen!

Poikamme Launo Veikko Albert syntyi maanantaina 22.11. klo 9:47, 3560g ja 49cm.  Sunnuntaina oli ollut tosiaan koko päivän supistuksia, ja illalla nukkumaan mennessä (joskus kahdeksan jälkeen) ne alkoivat tuntua sen verran että menin suihkuun potemaan. Siellä ne sattuivat kuitenkin enemmän ja alkoi tosissaan mietityttää onko lähtö piankin. Odoteltiin miehen kanssa olotilan muutosta suuntaan tai toiseen, ja puolen yön aikaan soitettiin miehen vanhemmille ja pyydettiin tulemaan meillepäin pikkuhiljaa.  Yhden jälkeen oltiin sitten kätilöopistolla, jossa supistuksia piirtyi käyrälle kolmen-neljän minuutin välein, kohdunsuu oli neljä-viisi senttiä auki ja kalvorakko pullotti. Käskivät jäädä synnyttämään.

Kuitenkaan supistukset eivät olleet mitään kamalan kovia, en tarvinnut ilokaasuakaan. Ne sattui kyllä, mutta ihan hengittely ja keskittyminen riitti. Kätilö ehdotti että nukkuisin vähän, koitin sitä mutta ei se oikein onnistunut ja supistukset alkoivat laantua. Kuudelta aamulla kätilö venytteli kovin ottein kohdunsuuta ja kalvoja (sepä muuten tuntuu) ja supistukset kovenivatkin siitä äkkiä tosi paljon. Aloin ottaa ilokaasua. Vartin yli seitsemän aamuvuoron kätilön kanssa sovittiin kalvojen puhkaisusta, jonka jälkeen alkoikin todella tapahtua. Olin hirveän kipeä, imin ilokaasua ja olin aivan pihalla maailman menosta. Jossain välissä tuntui että en enää lainkaan kestä, mies kysyi haluanko lisää kivunlievitysta ja paruin haluavani. Kätilö saapui, ja siihen mennessä olin jo palannut vähän kaasumaailmasta ja tajusin ponnistusvaiheen olevan lähellä. Kätilö totesi niin todella olevan, ja Launo syntyikin kahdessa minuutissa.

Kaikki meni kerrassaan hyvin, en revennyt, yhden ompeleen sain kyllä. Pystyin kävelemään osastolle ja seuraavanakin päivänä olin tosi hyväkuntoinen verrattuna Elsin synnytyksen jälkeisiin päiviin ja viikkoihin.

Launon verensokereita mittailtiin ja niissä harmiksi oli matalia arvoja. Lisämaitoa annettiin, tosin halusin pitää sen määrän vähäisenä jottei maidonnousu häiriintyisi. Siksi sairaalassa vietettiin kolme yötä ja liki neljäskin. Onneksi sokerit sitten paranivat ja maitokin on jo paremmin noussut. Ei se vieläkään mitenkään valumalla tule, mutta ilmeisesti tarpeeksi Launon tarpeisiin kun painonlaskukin kääntyi nousuun. Työtä sen eteen on todella nähty, mutta se on ilmeisesti kannattanut. Tuttia en aio Launolle antaa vielä muutamaan viikkoon ja lisämaidot aion tässä vaiheessa hörpyyttää - jos niihin joudun. Olen kyllä luottavaisempi maidon suhteen tällä kertaa ja annan vain pojan imeä niin paljon kuin mielii. Kipeää se kyllä vielä tekee!

Elsi kävi Launoa ja minua katsomassa maanantaina iltapäivällä, mutta se oli raukalle niin stressaavaa että ei tuotu tyttöä sinne hämmentymään toiste. Kotona pärjäsi hyvin isänsä kanssa, joskin yhtenä iltana oli itkenyt äitiä ja yhtenä yönä muuten vain parkunut.

Kamala turvotus vielä vaivaa, mutta eiköhän se laske kun alan taas enemmän liikkua ja aikaa kuluu. Paino on nyt laskenyt kaksi kiloa.

Huomenna täytän itse 28 ja miehellä on jotain yllätyksiä, jännää. :)

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

kuulumisia.

vaikea kirjoittaa kännykällä. ei päästä pojan kanssa vieläkään kotiin, koska raasulla on matalia sokereita eikä maito ole noussut. Tosi kurjaa, koska Elsi oli illalla itkenyt äitiä.. Muutenkin alkaa hormoonit vaikuttaa ja kaikki itkettää. saa taas tosissaan etsiä tissiluottamusta,mutta ehkä ne itkuhormoonit lupaa jo maidon nousua. Poika on ihana. Kova ikävä kotiin jo. Kamala turvotus tullut itseen, en tohdi puntarille.

maanantai 22. marraskuuta 2010

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Huu miten tihenee!

Nyt 6-7min väliä supistuksilla ja selvästi kovempia. Vielä pystyy puhumaan supistuksen tullessa tosin, vaikkakin vaivalloisesti. Koitin käydä suihkussa, mutta siellä supistuksia tuli 2min välein, varmaan asennon takia. Soitin jo synnärille että ollaan varmaan tulossa tänä yönä, mutta sanoin katselevani vielä tovin. Käskivät ottaa panadolia ja käymään suihkussa.

Kuules veli, taidat syntyä ensi yönä.

Supisteleepi yhä.

Aamulla supistuksia tuli tosiaan noin 8min välein, mutta sitten ne laantuivat. Mies lähti Elsin kanssa vanhemmilleen, minä menin omilleni. Käytiin isän kanssa käynnistyskävelyllä, joka toimi aika hyvin. Supistuksia alkoi taas tulla alle 10min välein ja se on jatkunut nyt kahdesta asti, eli reilu kolme tuntia. Kovin kipeitä ei ole, mutta kuitenkin säännöllisiä. Saapa nähdä koska lähdetään, tänään, huomenna, yöllä, ylihuomenna? Jokatapauksessa ei liene kaukana. Tuntuu jo paremmalta henkisesti: taitaa ne vauvat yleensä syntyä.

Huomenna neuvola aamulla 8:30 jos ei yöllä lähdetä. Ajattelin koittaa kävellä sinne. Isä hakee minut ja Elsin sitten klo 10 heille, jotta ei tarvitse olla yksin. 22.11.2010 olisi aika hyä päivämäärä minusta.

Oliskohan tänään hyvä päivä syntyä?

Yö meni heittelehtiessä. Selkää särki, joitain kipeitä supistuksia jotka herätti. Kuuma oli, maha sekaisin. Pakotin miehen suostumaan ikkunan raottamiseen, ja sain sitten nukuttuakin jotenkin. 5:20 Elsi heräsi (miksiköhän noin aikaisin) eikä sitten kukaan olla nukuttu.

Nyt on aamun särkenyt selkää ja mahaa ja supistellut 8min väleillä. Luulen melkein, että lähtö koittaa tänään. Huono olo on ja vuorotellen kylmä ja kuuma. Vielä ei pelota, kun ei vielä satu niin paljon. Tein Elsin päivärytmistä listan hoitajille ja olen koittanut etsiä vauvan turvakaukalon pienennöskappaletta tässä. Seuraavan supistuksen pitäisi tulla minuutin päästä, hetkinen.. no ei höh miksi just nyt on pidempi väli sitten! :D

Katsotaan katsotaan, onko väärä hälytys vai mikä on. 38+6

lauantai 20. marraskuuta 2010

Plääh mikä olo!

Illalla tuli supistuksia alle 10min välein. Ei kovin kipeitä, mutta kuitenkin. Kävin nukkumaan kännykkä kourassa, että jos yöllä haluan katsoa kelloa. Heräsin yhteen kovempaan supistukseen tunnin päästä, enkä enää saanut unta.

On kamalan kuuma, hiki, kurja olla. Supistuksia ei enää tule, mutta muuten on mälsää. Pidin nukkumaan mennessä ikkunaa hetken auki, mutta miehellä oli tietysti kylmä kun ulkona on pakkasta. Sain ensin hyvin unta mutta sitten hormoonipatterit lämmitti liikaa.

Heräsinpäs klo 5.

Tuleekohan tästä kakkosvauvasta kova herättelijä, kun en saa unta herättyäni.

Eilen luin täältä Elsin odotuksen viimeisiä viikkoja. Luin niitä myös miehelle, ja naureskeltiin niille hyväntahtoisesti: on se vaan niin erilaista! Silloin minuuttien kuluttaminen oli suurimmassa roolissa ja aika kului katsellen dvd-videoita ja lukien hassuja kirjoja. Nukkuen päiväunia aina kun nukutti. Kuulostaa itseasiassa jälkikäteen tosi ihanalta, nyt kun on vähän väsynyt ja silti on erilailla velvollisuuksia. Muutenkin tuntuu etten "pystynyt tekemään" juuri semmoisia asioita joita nyt teen ihan hyvillä mielin, kuten siivoamista ja ruoanlaittoa. Se oli jotenkin ihan ylivoimaista silloin. Tosin nytkin.. ehkä ne jäisi tekemättä nytkin jos olisi vaihtoehtoja. Varmaan nytkin ihan mielellään makoilisin tämän lopun ja katsoisin dvd:ltä sarjoja.

Sitä luulisi, että toista odottaessa osaisi olla lammasmaisessa Zen-tunteessa koko ajan. Helpompaa se kyllä onkin, mutta juuri näin kun herää yöllä sadatta kertaa pissalle, ei saakaan enää unta, janottaa ja kolottaa - kyllä sitä tulee kärsimättömäksi. Onneksi tuo lapsi mahassa melskaa, niin ei tarvitse olla huolissaan kuitenkaan.

Lohdutti myös, kun luin joku päivä taannoin tästä Saariston lapset-blogista nuorimman lapsen syntymästä: meni pitkäksi odotus ja käynnistykselle asti. Okei siis toki toivon ettei mene niin kauaa, mutta jälkikäteen kukaan tuskin harmistelee viikkoa-kahta pidempää odotusta tai synnytyksen alkutapaa - jos siis kaikki vain menee hyvin.

Lakkaanpa jaarittelemasta ja menen kokeilemaan nukkumista, jospa hetken ehtis vielä torkkua.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Siivouspäivä.

Siivouspäivä on tavallaan viikon paras päivä. Ei siksi ettäkö siivoaminen olisi erityisen ihanaa, mutta on niin kiva kun on selkeät kuviot tekemisen suhteen, siisti koti, puhtaat lakanat ja sauna illalla. Ja siivoamisen jälkeen on myös ihanaa käydä pitkäkseen juomaan kahvia. Vähän oli toiveissa myös siivoussupistukset ja niistä seuraava synnytys.. mutta ainakin tuli siistimpää jos ei vauvaa tullutkaan.

Kirjoitan nyt tosi paljon, kun olen niin kärsimätön. Tuntuu ettei tämä vauva varmaankaan synny koskaan. Ei varmaan juu ikinä. Jää sinne ja sulaa pois. Tai jotain semmoista. 38+4

38+4

Täällä yhä. Eilen oltiin Elsin kanssa evakossa kotoa, kun miehellä on jalassa joku tulehdus niin sai sitä lepuuttaa. Toivoin supistusten yltyvän, mutta eihän ne niin tietty tehneet. Tänään oli aamulla myös kummallisia kolotuksia selässä ja liikkuessa tuli kovia vihlauksia mahaan ja kohdunsuulle. Kyllähän tässä jo varsin kovasti odottaa synnytystä alkavaksi. Jokainen päivä tuntuu mahdolliselta synnytyspäivältä ja ajatus huomiseen asti odottamisesta mahdottomuudelta. Puhumattakaan lasketusta ajasta tai sen ylimenevistä päivistä.



Eilen tuli sitten ensilumi. Elsi oli hyvin varuillaan ulkona, selvästi kummissaan ja ihmetyksissään, olisi mielellään ollut sylissä. Lumessa oli sen verran vaikea kävelläkin.

torstai 18. marraskuuta 2010

Yökukkumista.

Heräsin tuossa kahden maissa vessaan ja juomaan. Elsi havahtui siihen, harmistelin sitä. Sille oli tullut joku mystinen yökakka, joka piti sitten vaihtaa. Otin sen meidän väliin lopuksi yötä nukkumaan.

Jo siinä vaippaa vaihtaessa oli jotenkin kumma olo. Semmoinen "jaa- jotain ehkä tapahtuu kohta" -olo. Sitten alkoi supistella, ja tunnin verran niitä tuli noin 10minuutin väleillä. Semmoisia vähän kipeitä, selässä tuntui lähinnä. Mutta sitten ne loppui. Nyt vain vähän kolottaa selkää.

En silti saanut enää unta. Kohta menen taas kokeilemaan.

Nyt tässä istuessa on tullut kovempia supistuksia ja tiheämmin, alle 10min. Olen nyt sitten kahden vaiheilla istuisko tässä ja katsois tilannetta vai koittaisko mennä nukkumaan silläkin uhalla että laantuvat. Luulen, että Elsin syntymään vaikutti silloin se liikkuminen ja istuminen seminaarissa ja sensemmoinen. Toisaalta syntyyhän se joskus kuitenkin ja uni on aika tärkeä asia ja mukava juttu elämässä. Menispä vedet! Ja au taas supistaa. Nyt on 38+3.

 Ja aamuedit 7:43: Ei mitään uutta, katsotaan eteenpäin. Ei supistele, kolottaa kylläkin.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Tunnustus.

 
Sain tunnustuksen Saariston lapset-blogista, itseasiassa jo aikaa sitten mutten ollut vain huomannut. Ilahduinpas siitä! Tunnustus pitää jakaa seitsemälle blogille ja tunnustaa itsestä seitsemän asiaa.
IINU: Niin ihania käsitöitä ja se kauppa on lempi-ikkunaostospaikkani.
Retroelephant: Katselen mielelläni retrokuoseja ja kirpparilöytöjä.
Mehukattitonkka: Minulle uusi tuttavuus, mutta kovin kiva.
Modvaatekaapilla: Myös uutta minulle, mutta siis hei pitsejä ja käsitöitä ja rimssuja - voiko mennä vikaan?
Karin: Tämä on minusta hassu, viihdyttävä ja värikäs blogi kirppareista ja muodista. Olen välillä itse ihan pihalla "nykymuodista" (mitä mummoilua!), mutta sitä on kiva seurata silti.
Ruttu-nuttu: Ihanan taitavasti tehtyjä lastenvaatteita. Ei aina minun tyylisiä, mutta silti ihailen kovasti.
Meidanpieninuppu: Vauvan saamisesta ja vauva-arjesta kertova blogi, jolla varsin kiva kirjoittaja.
Oli oikeastaan aika vaikea valita noin monta, koska en lue niin kovin aktiivisesti blogeja nykyään. Ennen luin paljon enemmän muotiblogeja ja sisustusblogeja, mutta nykyään ehdin paneutua niihin asioihin entistä vähemmän -  sattuneesta syystä. Seuraavaksi tunnustan asioita:

1: Lasken asioita: Esimerkiksi kun ostan hedelmiä kaupasta, ostan parillisen määrän.
2: Olen seitsenlapsisen lapsuudenperheeni kuudes lapsi ja neljäs tyttö.
3: Jos minulla olisi enemmän omaa aikaa, viettäisin sen kirpputoreilla, ommellen ja lukien kirjoja.
4: Lapsen saatuani koen tulleeni tyhmemmäksi, esimerkiksi en kykene lukemaan enää muuta kuin suomeksi.
5: Olen kohtalainen romantikko, mutta romantiikaksi riittää kuitenkin pienet eleet. Niitä vain pitää olla riittävästi.
6:  Olen syönyt nyt raskauden loppuvaiheessa suklaatakin, enkä jaksa mitata...
7: Haluaisin painostaa mieheni suostumaan erääseen nimeen tulevalle lapselle. Mies kun ei ymmärrä miten hyvä se olisi!



tiistai 16. marraskuuta 2010

Helei, uusia vaatteita!!



H&M-pakettini raskauden jälkeiseen elämään saapui eilen, ja hain sen tänään. Kaikki paitsi yksi vaate oli ihania, ja se yksikin olisi ehkä ollut mutta oli rinnanympärykseltään liian nafti. Ilahduinpas kovin paljon, ja siitä riemusta kuvasin tänne (lähes) koko satsin.  Tähän kuului siis villakangastakki, villatakki, nahkahanskat, kaksi mekkoa (joissa voi imettää, koska ne saa edestä auki), vimmamyssy jossa kukka sekä tuommoiset kengät (sopivat hiekkikselle). Olen ostanut varsin vähän mitään itselleni viimeisen vuoden aikana, niinpä tuntui sitten ihanalta saada vähän uutta. Esimerkiksi hoitoaineesta ja hiuslakasta on tullut luksustuotteita. Ne jää aina ostamatta: "no mä oon jo ostanut NÄIN paljon kaikkea ruokaa, mitähän nekin maksaa, en nyt tällä kertaa ota, ehkä sit seuraavan kerran.."

(jälkihuomautus: Niin kiva kuin vimmamyssy olisikin, meinasin kyllä villamyssyä)

Iloa ja kyynelehtimistä.

Luin Elsin syntymän aikojen tekstejä ja pakko sanoa että minulla on maailman kivoimpia lukijoita. En tiedä oikein montako tätä lukee tai millaisia ihmisiä he ovat. Eniten kirjoitan tätä itseä varten. Elsin syntymän aikoihin oli niin paljon niin kivoja kommentteja että aloin kuulkaas siitä liikutuksesta pillittämään.

Että kiitos vain niistä ja kaikista muistakin. Jonkin aikaa menee vielä, ja sitten voin selata taaksepäin mennyttä raskautta ja ihmetellä elämää kahden lapsen äitinä. Kiva kun olette mukana.

38+1

maanantai 15. marraskuuta 2010

38+0

Mahakuva 38+0 tyylikkäässä yöpuvussa.
Eilen oli isäinpäivä. Koitin kovasti puhua pikkuveljelle isäinpäivänä syntymisen eduista, mutta ei tuo kuunnellut. Muuten päivä meni tosi kivasti, vaikkei mitään erityistä tehtykään. Illalla kävin oman isän, äidin, siskon ja veljen kanssa syömässä. Tuntui kuin olisi suuremminkin olla yöjalassa kello kahdeksalt kotiutuessa, kun tulin keskustan kautta kotiin ja ilmassa haisi grilliruoka.

Olen niin älyttömän kärsimätön näkemään pikkuveljen. Eilen luin synnytystä ennakoivista merkeistä kertovia viestiketjuja illan. Eipä mitään erityisiä merkkejä ole, supistuksia kyllä ja jotain vuotoja ja sensemmoisia, mutta ei mitään mistä erityisesti osaisi arvata lapsen syntyvän pian. Paras merkki lienee lähestyvä laskettu.

Jotta taas en tuskastuisi liikaa tähän oloon (olen valtamerialus ähkyssä) ajattelin keksiä taas tekemistä päiville. Elsi tietenkin täyttää päiviä tosi hyvin, mutta jotain muutakin toimintaa on kiva saada. Tänään menen vanhemmilleni käymään, huomenna famo tulee kylään ja on neuvola, keskiviikolle pitää keksiä jotain, torstaina tulee ystävä lapsineen käymään ja perjantai onkin taas siivous- ja saunapäivä.

Eiköhän tämä taas tästä! Elsin flunssakin helpottaa, yöt on menneet taas hyvin vaikka päivällä yskitäänkin.

p.s: kuka siivois meiän kirjahyllyn?

lauantai 13. marraskuuta 2010

Taas pumpulipäivä.

Otin sisään parvekkeelta vauvankeikutuskiikun. Se ostettiin Elsin syntymän aikoihin huuto.netistä ja siinä oli hyvä keikuttaa kiukkuista Elsiä illat. Toivon veljestä vähemmän kiukkuista ja itkuista, mutta jos niin ei ole niin keinu on valmiina.

Olen aivan tajuttoman väsynyt taas. Elsi kun on ollut sairaana ja nukkunut huonosti, eikä tämä valtamerialus kestä kovin suuria keikutuksia uppoamatta tällä hetkellä. Mies tajusi sen (vähän piti kyllä vihjailla suoraan) ja lähti Elsin kanssa vanhemmilleen päiväksi niin saan nukkua. Eipä kuin tuumasta toimeen. Kunpa saisi vielä niitä konvehteja..

37+5 (tai 38+5 jos sitä oltaisiin siirretty silloin rakenneultrassa. Nyt se päähänpinttymä palasi!)

perjantai 12. marraskuuta 2010

Potilas ja väsynyt äiti

Elsi on sairaana. Muutaman yön valvotti nuha, sitten oli jo pari hyvää yötä ja kivaa päivää. Eilen illalla yski pariin otteeseen, johon Elsin farmo kauhisteli liekö tyttö sairastunut. Olin silloin sitä mieltä että eipä varmastikaan, olisiko viima vain käynyt vähän keuhkoihin kun ulkoiltiin. Yö meni silti yskiessä ja nyt päivällä kulkee henki tosi huonosti. Myyrää on katsottu sitten melkein jatkuvana luuppina, kun muuten kaikki on Elsillä huonosti eikä mikään toimi ja itkettää vain koko ajan. 

Pakko myöntää, että koville ottaa itselläkin. On vähän flunssaa myös minulla,  keuhkot tuntuu aroilta. Lisäksi nuo valvotut yöt raskauden viimepäivien päälle tuntuu tosi rankoilta. Meneehän se tästä. Toivottavasti en tule kovin kipeäksi, olisi kurjaa synnyttää kovasti sairaana.

37+4

torstai 11. marraskuuta 2010

Mobile

Sain Elsin pikkuvauva-aikaan ystävältä kassin vanhoja vauvanleluja. Niistä osa tuli silloin käyttöön ja osa jäi kaappiin odottamaan parempia aikoja. Esimerkiksi vähän minusta karmiva pellemobile, onko muiden mielestä pellet joskus karmivia? Jotenkin tuo oli semmoinen, vielä kun pellet olivat vähän kuluneita. Pahoittelut, rakas ystäväni jolta lelut sain, kun näin ikävin sanoin mobilea kuvailen! Onneksi tiedän meidän olevan niistä kohtalaisen samaa mieltä.




Nyt sitten löysin mobilen ja päätin tehdä sen uusiksi. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään mobilea olemassakaan, ja semmoinen on välillä ihan kiva. Runko päätettiin maalata valkoiseksi kokonaan. Kokeilin ensin lähitiimarin suosittelemaa maalia, mutta se ei kyllä toiminut. Väri ei tullut lainkaan tasaiseksi tai peittäväksi ja itseasiassa se on vesiliukoista lopulta vaikkei sen pitänyt olla. Mies kävi sitten Bauhausista spraymaalin, mutta en ole vielä maalannut. Pellet otin pois, ja tein tiimarin huovista eläimiä. Se oli ihan älyttömän hauskaa puuhaa, tekisi mieli tehdä niitä hirveästi lisääkin! Voisihan niitä laittaa roikkumaan vaikka ikkunaankin, tai muuten vain naruun peräjälkeen. Jos jotakuta kiinnostaa tehdä samoja, niin voin vaikka piirtää niiden kaavat. Ei ne kyllä kovin monimutkaisia ole itsekään piirtää.

Semmoista vielä, että älytön paineentunne on tullut tänään kaverikseni. Kamalan hirveää kävellä, vaikka tuossa välillä oli taas aika hyvä olla ja mennä. Nyt tuntuu seistessä, että vauva lumpsahtaa ulos just eikä kohta, olo on melkein kuin Elsin ponnistusvaiheessa. No ilman niitä hirveitä särkyjä tietenkin, mutta semmoinen kamala paine. 

37+3

(pahoittelen huonolaatuisia kuvia, nyt meillä ei vain ole parempaa kameraa käytössä, samasta syystä oli pakko kuvata parvekkeella paremmassa valossa)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Sarjakuvista.

Olen pohtinut pitkään mitä tehdä sarjakuvien kanssa. Pistäisikö niitä tänne vai pimittäisikö joskus siinä toivossa että ne joskus oikeasti julkaistaan. Olen päätynyt nyt siihen, että piirrän niitä tänne, koska en tiedä haluanko tässä vaiheessa elämää tehdä niitä "pakosta" vaan vain huvikseen ajoittain. Tässä siis eräs vanha kuva. 

Elsi nukkuu, mies on kokouksessa ja minä istun koneella. Luin taas vanhoja tekstejäni, ja mietin miten paljon elämä onkaan muuttunut. Elsin myötä erityisesti, mutta myös miehen myötä. Luin Elsin odotuksen aikoja: miten erilaista odottaminen olikaan silloin! Olin paljon enemmän huolissani ja tavallaan myös innoissani, odotin niin kamalasti näkeväni sen lapsen. Näin jatkuvasti unia vauvaan liittyen, mutten osannut kuvitella mitä vauvan saaminen oikeasti on. Nyt kyllä kovasti jo odotan veljeä mahan toiselle puolelle, mutta silti on kärsivällisempi olo. Tällä kertaa tiedän mitä tuleman suurinpiirtein pitää. Tiedän miten lopullista se  vauvan saaminen sitten on. Ja toisaalta miten hienoa myös, mutta että miten vähän merkitystä on jälkikäteen sillä minä tarkkana päivänä vauva lopulta syntyy.

Olen myös miettinyt kovasti sitä miten saan taas uuden synnytyskokemuksen. Tarinan siitä miten toinen lapseni tuli maailmaan. Siitä tulee ensimmäisiä asioita lapseen liittyen. Kun katselin ennen Elsin syntymää Elsin vauvakirjassa olevaa synnytysaukeamaa, tuntui todella oudolta että sen joskus saa täyttää. Veljen kohdalla on sama asia. Kirjassa lukee etukäteen kohtia kuten syntymä, hampaiden tulo, ulkonäkö, ensimmäiset synttärit ja niin edespäin. Joku päivä olen kirjoittanut niihin, joku päivä ne tulevaisuuden asiat on muistoja.

Huomenna koitan saada kuvia aikaiseksi tekemästäni mobilesta, se on aika hauska! Nyt kun lupasin, niin on pakko muistaa kuvata valoisaan aikaan. 

Maija, Elsi nukkuvana ja veli 37+1

maanantai 8. marraskuuta 2010

Neuvola 37+0

Soitettiin pianoa, joskin Elsin mielestä olin lähinnä tiellä. Päädyttiin sitten syöttötuoliratkaisuun.

Kävin neuvolassa. Uutisia ei juurikaan ole, paino ei noussut taaskaan, joskin tuntuu että on nestettä tullut kroppaan. Veli on laskeutunut tosi alas, ja sf-mitta pudonnut. Terkka arveli pienemmäksi käsituntumalla tuota lasta kuin ultran arvio oli, mutta minä vähän luulen hänen halunneen vähän briljeerata ja vain olla erimieltä lääkärin kanssa. On kuitenkin aika helppo oletus tehdä, että eka ja toka lapsi muistuttaisivat toisiaan, ei se silti välttämättä paikkaansa pidä. Silti aika kiva ajatus, ei kovin suuri vauva.

Ei muuta oikeastaan. Kaunis ilma, Elsi taas terve flunssasta. Tai nuha on vielä, mutta nukkui hyvin viimeyön (kiitos kaunis siitä!) ja on ollut paljon reippaampi tänään ja jopa syönyt jotain. 

Niin ja olen nyt miettinyt tuota imetysasiaa: luulen tekeväni niin, että pyrin tehostettuun imetykseen, mutta en millään lisävehkeillä. Haluan imetykseltä (vasta-aineita lapselle,) luonnollista ja helppoa tapaa ruokkia lapsi ilman pullonpyöritystä ja maidon rahtaamista kaupasta. Niitä en saavuta imetysapulaitteella, vaan uuden hankalan lisävälineen. Jos oma maitoni ei taas riitä, imetän osaimetyksellä niin kauan kuin se onnistuu ja siirryn sitten pulloon kokonaan. Koitan tehdä koko asiasta vähemmän stressaavan tällä kertaa.


sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Huomenna täysiaikainen.

Tänään siis on 36+6. Tuntuu hassulta olla taas tässä.

Supistuksia on tänään taas tullut aika paljon, mutta riippuu vielä asennosta miten kipeitä ne on. Nyt tässä istuessa koneella supistukset on aika kipeitäkin, mutta jos pistän pitkäkseni ne on lähinnä epämukavia. Myös epäilin tänään tuliko vessassa käydessä lapsivettä, mutta sen jälkeen ei ole tullut. Kai se sitten oli jotain muuta. Emmin sitä kyllä, koska ei tuoksunut juuri miltään (tai ehkä vähän makealta) ja ihan kuin olisi ollut vähän vaaleanpunaista väriltäänkin.. Mutta en sitten tiedä. Soitin päivystykseen, jossa sanoivat minun voivan odotella kotona alkaako tulla lisää, jos side kastuu niin pitää tulla. (au, taas supistaa)

No, kaukana ei pikkuveli maailmasta silti ole, oli nyt kyseessä väärä hälytys tai ei. Huomenna neuvola.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Olenko vähän hullu?

Harkitsen imetysapulaitetta jos oma maito ei näytä riittävän. Olenkohan sekaisin?

torstai 4. marraskuuta 2010

Hui!

Etsin erästä kuvaa viime tammikuulta täältä blogista, ja pääsyin siinä ohessa lukemaan sen ajan tekstejä. Jumpe että onkin ollut imetys minulle vaikea asia silloin. Alkoi ihan pelottaa tuleva: miten ikinä selviän seuraavan lapsen ruokkimisesta, kun toiveeni todentotta on pidempi imetys..

No, tuleva tuo mitä tuo.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

36+2

Kuvassa maha 36+2, takana sisustuspyykit ja Elsin maalaus, jossa muunmuassa jalanjälkiä.

Kävely käy hankalasti, mutta vähän päivästä riippuen miten hankalasti. Eilen oli aika hyvä päivä ja kävelin aika paljon (bussilla puistoon mutta sieltä 1,5km takaisin, iltapäivällä kävin myös kirpparilla, matka yhteensä ehkä 1km). Tänään sitten oli paljon vaikeampi kävellä. Menin kauppaan (vajaa kilometri matkaa, en tiedä, menin sen ratikalla) ja kävelin siellä ja sitten oli tarkoitus tulla toisen leikkipuiston kautta kotiin. En sitten millään jaksanut, koska sattui niin ja oli niin märkää etten olisi voinut edes istua missään. Ulkoiluhousut ei mahdu jalkaan, nääs.  Käveltiin sitten Elsin kanssa suoraan kotiin, ja sai tuo sentään osan matkaa kävellä myös. Nyt kohta väsytän Elsiä kylvyllä ja sitten syödään ja mennään molemmat nukkumaan.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Synnytystapa-arviosta, päivää.

Tänään oli sitten se jännä päivä, että sain arvauksia Velin koosta. Pitäisi kuulemman nyt olla noin 3kg ja laskettuna aikana sitten noin 3800g. Samoja arvauksia sain silloin Elsistäkin, eli ehkä aika samankokoinen lapsi olisi tulossa. Mene ja tiedä, koska kuitenkin Elsi oli 3560g ja jos Velin arvio heittäisi vaikka nuo maltilliset 300g alaspäin, olisi Veli jo yli nelikiloinen.. joka sitten kuulostaa jo pelottavalta.

Sain silti kehuja tiukasta kuristani dieetin suhteen: halleluja! Kerrankin kehuja, kun yleensä saa vain rättejä ja risuja. Lääkäri sanoi, että olet selvästi hyvin huolehtinut lapsesta, kun se on niin pieni. Kiva kuulla, koska niin todella olen yrittänyt tehdä.

Famo oli hoitamassa Elsiä lääkärikäyntini ajan. Kävin samassa sykäyksessä sitten ostamassa puhelimen, koska eräskin kuolasuu on pilannut jo kaksi (minun oman ja miehen vanhan) kännykän imeskelemällä niitä. Enpä vahingosta viisastuneena anna tätä uutta puhelinta lapselle käteen enää. Oli pakko hankkia luuri, että on millä soittaa apua sitten jos synnytys alkaa äkisti.

Lääkäri epäili silti, että ihan vielä ei tule kiire. Kohdunsuu kaksi senttiä auki, mutta kanavaa kuulemma vielä myös parisen senttiä jäljellä. On kuulemma tosi harvinaista, että toinen lapsi syntyisi ennenaikaisesti jos ensimmäinen on syntynyt täysiaikaisena. Toivoisin silti, että tämä tulisi aika pian siinä 38+0 jälkeen kuitenkin, sen verran väsyttävää, kivuliasta ja ikävää elo kummun kanssa on.

Nyt tuon reissun jälkeen on tullut taas kipeitä supistuksia noin 10min välein, mutta eiköhän ne siitä taas laannu. Viimeksi Elsin kohdalla myös limatulppa irtosi synnytystapa-arvion jälkeisenä päivänä, että ehkä jotain sellaistakin on odotettavissa.

(Vaikea ajatella, että menisi yli lasketusta.. kostautuukohan se tuskaisina ylipäivinä sitten..)

36+0

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Tänään taas katkipoikki.

Vaihtelee tosi paljon nää päivät. Yhtenä päivänä jaksaa vaikka mitä, toisena tekis mieli vajota pumpuliin nukkumaan. Toissa siivousperjantaina en jaksanut juuri mitään, viimeperjantaina siivosin ihan normaalisti. Eilen jaksoin myös paljon, käytiin puistossa ja kaupassa ja mitä kaikkea. Tänään olen sitten ollut aivan poikki.

Elsin kaksi serkkua äiteineen kävi kylässä. Se oli tosi mukavaa, mutta kyllä sekin rehellisesti vähän verotti voimia. Huomenna Elsin famo tulee ulkoiluttamaan lapsenlastaan. Se on kiva, koska eilen taas rusahti liitos ja nyt särkee kävellä. Jos sitten huomenna aamulla on kovasti vielä kipeä olo niin voin valita kotiin jäämisen. Pääsee Elsi sitten ainakin iltapäivällä ulos.

Ostin Tommee Tippee-rintapumpun ja kaksi pulloa ja kaksi tuttiosaa. Eli nyt on kolme 0-3kk tuttiosaa ja kaksi 3-6kk tuttiosaa, ja muutoinkin tuon pitäisi olla hidasvirtauksinen ja koliikkia ehkäisevä. Rintapumppu toimii yhdellä kädellä, mikä on kiva. Viimeksi käytössä oli ainun kahden käden pumppu, ja se oli kyllä vaikea.  Toivon silti, ettei ihan hirveästi tarvitsisi pumpata. Imetys vähän hirvittää etukäteen, mutta onhan monella tokan lapsen imetys mennyt hyvin vaikka ekan onkin takkuillut.

maanantai 25. lokakuuta 2010

35+0

Ajattelin jatkaa tyylipäivityksiä kotiasuissa (voisikin pitää semmoisen kotiäidin päivänasu-blogin :D). Tässä siis pikkuveli 35+0. Kummulla on kokoa, sf-mitta yli käyrien. Jännittää lapsen koko toden teolla, vaikka neuvolan täti sanoikin uskovansa enemmän vauvan vain olevan nyt niin ylhäällä. Kohtu tuntuu korkeammalla kuin se Elsistä ikinä tuntui, pikkuveli koputtelee kylkiluita. Viikon päästä on synnytystapa-arvio, sitten saa edes jotain osviittaa koosta. Kävi kyllä mielessä, että ehkä veli onkin viikkoa vanhempi niinkuin rakenneultrassa uhosivat, silloin ei mitta tosiaan olisi ihan niin paha. Ja toisaalta lyhyenä ihmisenä mun mahassa ei ehkä vain ole niin paljon tilaa kasvaa sisäänpäin. Istukkakin on edessä, ja veljen asento erilainen kuin Elsin oli. Kaikki varmasti vaikuttaa. Silti jännittää.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Sunnuntai, lasagne!

Teen lasagnea sunnuntain kunniaksi, se on nyt uunissa. En ole tehnyt ennen tuolla ohjeella ja hirveän vähän muutenkaan, katsotaan mitä siitä tulee. Odotan innolla, hyvä lasagne on hyvää. (Tuli hyvää, mutta en tiedä miksi ylin kerros käpristyi. Leikkasin siitä saksilla kovat mustuneet reunat pois niinkuin superkokit aina. )

Olisi tosi kiva osata semmoisia ihania ruokia, joista lapset ja mies olisi sitten "voi kyllä meiän äitin sämpylät/lasagne/korvapuustit on silti parempia", mutta siihen taitaa mulla olla vielä matkaa. Naureskelen vähän olenko tosissaan näin kotiorientoitunut nykyään, ilmeisesti! Toisaalta jos on kotona, niin parempi keksiä keinot millä siitä nauttii.

Löysin kirpparilta taas kivoja juttuja, muunmuassa puisen leikkikaaren ja jotain marimekon vaatteita halvalla. Ilahdutti! (Oli vaikea saada tuo kuva aikaan, kun mukana hääräsi innokas avustaja sekä jättimäinen kissa.)

Ja mies luopui miksaus(vaate)kaappinsa pöydästä, ja sain siitä hoitopöydän!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Sokereista, taas.

Sokerit on totelleet paremmin nyt. Olen saanut syödä aika normaalisti, esimerkiksi söin leipäpalan ja maitoa ruoan kanssa eikä ollut liian korkea. Tulin silti liian itsevarmaksi, ja söin tänään välipalan jälkeen kolme pientä kaurakeksiä ja vähän mehua, ja nyt ennen ruokailua sokerit oli 7,6 kun saisi olla alle 5,5..

Eli ei  silti pidä huijata itseään ja väittää ettei tee haittaa jos syö vähän herkkua. Harmillista, mutta hyvä kun sentään mittasin niin tuli huomattua. Katsotaan nyt mitä sokerit sanovat illalla.

Noin ylipäätään olen sitä mieltä, että niistä vouhkaaminen menee välillä liiallisuuksiin. Jos tämä (minun mielestäni hyvin terveellinen ja normaali) syöminen tekee vouhkaamisen verran vahinkoa, niin varmaan siihen sitten kannattaisi se lääkitys aloittaa.

Toivon kovasti, että se tiukkakuuri ei palaa takaisin ja saan syödä loppuun asti kohtuullisen rennosti.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Muutoksia


Sain tosi hauskan projektin itselleni, kun ystävä pelasti roskiin menemästä vanhan keinuhevosen. Se on palvellut jossain päiväkodissa ja siltä oli irronnut korvat ja häntä. Ompelin korvat kiinni ja laitoin myös uuden harjan ja hännän villalangasta. Ompelen täll hetkellä suitsia ja sitten seuraa varmaan satula. En ole päättänyt vielä kangasta siihen. Ehdotuksia otetaan vastaan!


Tajusin, että tuosta isommasta sängystä saa laidat pois! Ohoo! Eihän siinä mennytkään kuin kauan. Mies korjasi sen rikkonaisen jalan ja vedettiin se tuollalailla pidemmäksi, jotta siinä voi joskus vaikka nukkua vähän. Elsillä on ollut tapana itkeä öisin ja kaivata minua viereen, jos on ollut jonkun hoidossa. Näkee silloin varmaan jotain hylkäyspainajaisia. Nyt tuota voi myös pitää sohvana ja Elsi pääsee siihen itse kiipeämään.



Tahtoisin maalata tuolle seinälle jotain. Tai ehkä tapetoida. Voisin vaikka jonkun eläimen siluetin tapetoida..Tai sitten maalata tai teipata palloja, tai tehdä hauskoja kehyksiä, tai jotain muuta. Ihailen selkeitä sisustuksia, mutta en itse osaa elää semmoisessa. Meillä on siis aika peppisää tai maijaisaa.

(kuvat: http://www.teidentollot.fi/.a/6a00e552b0fa878834011570c125bd970b-320wi
http://svenska.yle.fi/matochfritid/specialartikel.php?id=2968
http://www.ohdeedoh.com/uimages/ohdeedoh/dominonurseryPICforeva.jpg)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Olen tosi särkyinen ja väsynyt.

Eipä oikeastaan muuta. Semmoista ikävää kolotusta on koko ajan selässä ja alavatsalla ja välillä reisissä. Luin Elsin odotuksen aikaisia kirjoituksia, niin samankaltaista on ollut joskus 37+ viikoilla silloin. Aika särkyinen taisin sillonkin sen lopun olla, mutta nyt tämä kyllä vaivaa ihan koko ajan. Kolottaa niin vietävästi koko ajan ja kumartelut on tosi kurjia ja vaipan vaihto Elsille ja vaatteiden pukeminen, enkä omia kenkiä meinaa saada jalkaan. Toivon, että  veli ei syntyisi vielä kolmeen viikkoon, mutta sitten toivon jo että syntyisi. Vaikka tuskin syntyy, kun Elsilläkin tätä voivottelua kesti aika kauan.  Silti toivon, että 37+0 hulahtaisi vedet vaikka! No, toivoahan aina saa. :)

Pitäisi varmaan laittaa jotain ruokaa, mutta vitsi kun jauheliha on jäätyneenä pakkasessa. Onkohan meillä kananmunia, jos niistä keksisi jotain.

torstai 14. lokakuuta 2010

Supistelua ja jomotusta ja sokereita.

Olin tänään aamulla ihan poikkiväsynyt ja alavatsaa, -selkää ja reisiä särki. Kolotus alkoi lisääntyä puolenpäivän maissa ja soitin sitten päivystykseen pitäisikö siitä huolestua vai lepäilisinkö vain kotona vielä. Olivat sitä mieltä, että parempi tarkistaa, mutta neuvolasta pitäisi olla lähete. Neuvolassa sitten päivittelivät etteivät he anna lähetteitä, vaan terveyskeskuslääkärit. Sain sitten sinne ajan.

Kohdunsuulla oli muutoksia kyllä.  Ulkosuu sormelle auki ja mittaa 2cm (viimeksi ollut jonkun 4) ja kuulemma ihan pehmeä. Ei se silti kovin pahalta kuulosta näille viikoille tokaa odottavalta minusta. Sovittiin lääkärin kanssa että laittaa lähetteen päivystykseen ja menen sinne jos tilanne pahenee. En tahdo tällä kertaa "turhaan" osastolle kun on Elsikin. Säryt alkoi laantua, eikä kovin montaa tai tiheään toistuvaa kipeää supistusta tullut, mutta toki sitä kovaa jomotusta. Nyt on niin, että jos enemmän istun tai kävelen alkaa taas särkeä, mutta loppuu nyt aika vikkelään jos olen taas pitkällään. Taisi tulla eilisestä, kun kävelin ja erityisesti istuin tietokoneella tekemässä vikaa kurssisuoritusta koululla.  Kolme-neljä viikkoa toivon vielä että pysyy sisällä, sitten alan toivoa että ei enää. :)

Sain diabeteshoitajalta kerrankin kehuja. Kyselin siltä mitä teen sen lääkärin ohjeiden kanssa, ja se sanoi niiden kuulostavan hankalilta ja kun tuo vielä kerran muutettu ruokavalio on alkanut toimia (ei kasilla alkavia nousuja ja vain kaksi rajatapausnousua ylipäätään päivässä) kehoitti pysymään siinä. Ja sanoi sen olevan mallikelpoinen. :) Tuli kerrankin hyvä mieli.

Syviä huokauksia.

Tiedän, että tämä nyt johtuu väsymyksestä, mutta minulla on koko ajan semmoinen epämääräinen tunne ettei asiat ole hyvin. Ei siis niin että luulisin minkään oikeasti olevan huonosti. Vauva voi varmasti hyvin ja meillä on asiat hyvin muutenkin. Silti jotenkin semmoinen kumma olo, melankolinen ahdistus on päällä koko ajan. Vähän semmoinen kuin joskus jostain unesta jää: jos näkee pahaa unta ja se paha tunne jää päälle päiväksi.

Eilen olin pitkän päivän liikkeellä ja se kostautuu tänään aika ikävinä selkä- ja alavatsasärkyinä. On heikko olo ruumiissa ja tuntuu kuin iho kiristäisi. En ole varma sataako ulkona.. lähdetäänköhän me tänään puistoon ollenkaan Elsin kanssa.

On tosi kahtia jakautunut olo. Toisaalta eihän tämä ruokarajoitusasia nyt niin kamalan paha juttu ole. Eihän siinä ole mitään kummaa, senkus tottelet ohjeita ja siinä se. Silti se tuntuu tosi raskaalta ja tekee mieli kitistä siitä koko ajan. Ehkä juuri siksi kun olo on niin heikko. Sitten tuntuu tosi syylliseltä, koska kaikki on kuitenkin hyvin, ja kun miehelläkin on ykköstyypindiabetes ja ei hänkään vietä päiviään kitisten.. (Toisaalta saahan hän syödä paljon vapaammin..) Pitäisi varmaan vain nähdä tilanteen hyvät puolet ja innostua niistä.

Saako tästä valittaa? Onko tämä vaikeaa oikeasti vai luulenko vain niin? Saako olla kateellinen niille joiden raskaudet sujuvan hankaluuksitta?

P.S: Elsi söi itse lusikalla puuroa. Ja yksi päivä lusikkaan tarttuessaan sanoi "Bhuzika", ihan selvä lusikka! 

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Samperin raskausdiabetes!

Tänään kävin sitten sillä diabeteslääkärillä. Odotin jotenkin helpotusta tähän kaikkeen hankaluuteen, mutta enpä kyllä sitä oikein saanut. Tai vähän miten sen nyt ottaa.

Lääkäri sanoi, ettei arvot ole niin pahat että uskoo insuliinia tarvittavan tässä raskaudessa. Jos olisi usein yli 8 niin sitä voitaisiin harkita, mutta nyt ei ole montaa kasialkuista arvoa siis ollut. Valittelin miten vähän syön, niin lääkäri siihen että sinähän syöt tosi paljon hiilihydraatteja. Olin ihan :O HÄH?! kun minun ymmärtääkseni tuossa ei ole mitenkään niitä paljon, mutta hän sitten että "syöthän sinä riisiäkin." Niin, desin, sanoin, mutta lääkärin mielestä se oli aika paljon. Ehdotti jos vaihtaisin sen johonkin ei-hiilihydraattiin, kuten vaikka salaattiin tai lihaan tai munaan tai juureksiinkin. Sanoi myös, että en saisi syödä yhdellä istumalla jogurtti ja leipäpalaa, vaan minun pitäisi jakaa ne. Aamulla herätessä ottaa heti leipä ja sitten vasta juuri ulos lähtiessä jogurttia.  Ehdotti jos jättäisin sen mysliruokalusikallisen ruisleseineen pois kokonaan.  Leivän päälle saisin sitten tunkea hirveästi voita, juustoa, leikkeleitä ja salaattia, jotta kalorit ei vähenisi enää. Iltapäivällä ja illalla sama juttu niiden välipalojen kanssa, eli pitäisi jakaa ne kahtia.

Huoh, sanon minä.  Kuulostaa kamalan hankalalta, vaikka ehkä se ei oikeasti ole sitä. Kai minä voin tehdä voileivän mukaan puistoon ja syödä sen erikerralla jogurtin kanssa. Ehkä minä voin laittaa myslin sijaan pähkinöitä jogurttiin. Kai voin jättää riisit, perunat ja pastat..

Tässä jotenkin hämärtyy se miten ihmiset yleensä syövät. Syönkö minä sitten niin väärin. Jäi tosi kurja mieli koko tapaamisesta. Vaikka lääkäri sanoi vauvan voivan varmasti hyvin ja kaiken olevan kohdillaan, silti jäi paha mieli. Semmoinen epäonnistunut olo.. olen niin kovasti pitänyt kiinni ateriarytmistä ja ruokamääristä ja yrittänyt niin paljon, ja sitten siinä silti oli sen lääkärin mielestä niin paljon korjattavaa.. "Ihan hyvä tämä on", sanoi lääkäri, siis miten niin ihan hyvä kun ihan hirveän hyvä ja en minä ole tätä typerää sokeritautia tähän pyytänyt enkä ole sitä hankkinut kuin olemalla minä.

Lääkäri ehdotti myös liikunnan lisäämistä -  no joo, ei onnistu. Nyt supistelee ja sitten jos ajattelee että ne ei haittaa niin sattuu ne silti. Vaikkei vauva syntyisi niin vitsi on alkanut särkeä mahanahkaa taas ja pää junttaa kohdunsuuta ja supistelee ja kiristelee ja selkä jumittaa, että herra lääkäri on vain hyvä ja kokeilee itse elää tässä kropassa ja sanoo sitten liikunnan lisäämisesta.

Niin ja sitten se sanoi myös jotenkin kummallisesti, että "kävittekö ennen tätä raskautta missään toimissa?" ...siis missä toimissa, en ymmärrä.. "että teittekö jotain erityistä ennen tätä raskautta" ...eee-i? "no ennen ensi raskautta jo suunnitteluvaiheessa ota yhteys neuvolaan" ...siis miksi, mitä ne siellä sitten tekee, tarkistaa sokeritasapainon vai? "no esimerkiksi ja saat ohjeita."

Luuliko se siis että minä makaan vain laakereilla ja syön karkkia kaiket päivät jos en ole raskausdiabeteksen pakottamana ruokavaliolla vai? Meillä on koko perheellä ihan hyvät elämäntavat jo muutenkin. Ei täydelliset, mutta hyvät. Liikutaan ja syödään normaalin terveesti. Mitähän ohjeita siihen sitten pitäisi enää saada?

En tiedä, kurja mieli jäi. Varmaan paljon siksikin kun olen nyt niin herkkis.

33+3

tiistai 12. lokakuuta 2010

Mahakuva 33+1

Voi jösses voinkin olla edustava, tukka ihan sekaisin. Heh! Mutta jokapatauksessa, tästä suttuisesta kuvasta näätte mahan 33+1. Vois se varmaan pienempikin olla!

maanantai 11. lokakuuta 2010

Lisää mutkia.

Arvoissani on jatkuvasti ollut (pienehköjä) nousuja, kolme-neljä kahdeksasta mitatusta arvosta on ollut korkeita. Soitin tänään diabeteshoitajalle, jonka kanssa niitä pohdittiin. Hän sanoi minun olevan vähän sillä rajalla tarvitsisinko insuliinia tueksi, mutta päätyi kuitenkin jatkamaan vielä näin. Kysyi voisinko vielä vähentää ateriamääriä.

Mutta ihan tosissaan: syön tällä hetkellä aamu-, väli- ja iltapalaksi yhden ruisleivän ja noin 1,5dl maustamatonta jogurttia ja yhden ruokalusikallisen mysliä. Lounaaksi ja päivälliseksi syön 2 tomaattia ja neljäsosan kurkkua, noin 1-1,5dl perunaa/riisiä/pastaa ja jotain sen kanssa kuten lihaa/kalaa/kanaa/kastiketta.  Juon vain vettä. Laskin tuohon menevät kalorit, ja sain alle 1300kcal. Kuitenkin jo peruskulutukseni on tuon verran, ja siihen päälle liikunta, johon ei hirveästi kulu kun en vielä viikkoon saa juuri kävellä, mutta eipä tuon lapsen kanssa aloillaankaan olla. Tietysti myös vauva ottaa osansa, ymmärtääkseni jonkun 300kcal päivässä. Painoa on tullut raskauden aikana huimat 3kg, ja siitä on nyt alkanut tippua.  Ja vielä pitäis vähentää..

No, toisaalta en tahdo niitä insuliineja välttämättä, mutta seitsemän viikkoa tätä kuulostaa vähän kurjalle. Ruoan määrään on tottunut, ettei se ahdista, mutta hedelmät kyllä houkuttaisi. Ehkä vaihdan sen myslin hedelmään kohta, ne on ehkä hiilihydraattimäärältään aika samanlaiset.

33+0

lauantai 9. lokakuuta 2010

Diabetesmutkia.

Olen nyt pitänyt tarkkaa kirjaa syömisistä ja arvoista. En ole vielä ihan varma jos saisin arvot kohdilleen ruokavaliolla. Vaikeaa se ainakin on, mutta kai tämän lopun ajan syö vaikka rautanauloja jos se siitä on kiinni. Toisaalta mietityttää mitä se minulle tekee, jos ainut mitä ruokavalioon mahtuu on leseet ja vesi, kaipaan niin hedelmiä.. Käypä hoito-suositusten mukaan ruokailu menisi näin:


Aamupala:

1–2 viipaletta täysjyväleipää, 1–2 tl kasvimargariinia
1–2 viipaletta vähärasvaista juustoa tai leikkelettä
kasviksia
1,5 dl kevytjogurttia tai 2 dl marjoja tai hedelmä
kahvia tai teetä
Eilen söin yhden ruisleivän ja 1,5dl maustamatonta jogurttia ruokalusikallisella mysliä (jossa puolet ruishiutaleita) sekä kahvin, ja arvo oli korkea ruokailun jälkeen, ennen sitä kylläkin hyvä.


Välipala:

1 hedelmä
En ole syönyt tässä välissä.


Lounas:

100–120 g broilerinfileetä, 1,5–2 dl täysjyväriisiä
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
runsaasti kasviksia + 1 rkl salaatinkastiketta
2 dl rasvatonta maitoa tai piimää
Söin 1,5perunaa, kalakastiketta ja salaattia, arvo ennen ruokailua hyvä mutta jälkeen rajalla. Mittaus vähän myöhästyi, en ole varma mitä se olisi ollut oikeaan aikaan.

 

Välipala:

1,5 dl kevytjogurttia
kasviksia
kahvia tai teetä
Söin yhden leivän ja desin maustamatonta jogurttia jossa vähän sokeritonta mehukeittoa, kahvi. Välipalalla ei mitata. 

Päivällinen:

2–3 dl lihakeittoa
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
runsaasti kasviksia
2 dl rasvatonta maitoa tai piimää
1 dl marjakiisseliä
Söin juuresvuokaa ja salaattia. Arvo ennen ja jälkeen hyvät.


Iltapala:

1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
1–2 viipaletta vähärasvaista juustoa tai leikkelettä
2 dl rasvatonta maitoa, piimää tai viiliä
kasviksia
teetä
Söin samoin kuin välipalalla. Arvo ennen huiman korkea ja jälkeen hyvä.

Ainakaan en ylitä hiilihydraattimääriä, mutta mietin pitäisikö niitä lisätä. Kokeilen tänään syödä vähän enemmän, jospa se olisi siitä kiinni. Tunnen itseni laihtuneeksi, sormukset pyörivät sormessa ja tippuvat aina jos käsi on kostea jos vaikka pesen jotain, ja ulkona ollessa myös. Sekä ruokakaupassa. Ei tuossa ruokavaliossa mitään vikaa, kyllä noin voi syödä ja elää ja ihan hyvinkin niin, mutta se ärsyttää kun arvot ei pysy silti vaikka joutuu oleman noinkin tarkka. Että ei saa sitä hedelmää vaikka mieli tekisi. Olen keksinyt korvikkeeksi tehdä makuvettä: laitan omenalohkoja vesikannuun ja juon sitä. Kerroin siskolle, niin hän huokaisi "voi et tiedä miten ankealta tuo kuulostaa, jotain vettä!"
Samalla olen jossain hormonihuuruissa ja koko ajan meinaa lyödä tunteet yli. Lähinnä rakkaudentunteet Elsiä ja miestä kohtaan, mutta sitten myös itsesääli ja pelko vauvaa kohtaan sekä tunnepitoiset tekstit ja tv-ohjelmat, lapsia käsittelevät siis. En useinkaan oikeasti päädy itkemään, mutta semmoinen tunnetulvahdus saa silmät kosteiksi. 
Niin ja  sain eilen sitten tietää diabeteshoitajan sairastuneen. Soitin kättärin äitipolille ja ne siellä kertoivat niin. Tullee maanantaina taas töihin, eli ehkä asiat selviävät sitten.

No, lähden tästä hoitamaan eräänkin kakkahousun ja miettimään mitäs tänään puuhaisi, mukavaa viikonloppua! 

perjantai 8. lokakuuta 2010

Köyhälän keittiö satsasi eilen vuohenjuustoon.

Harmi kun en ottanut kuvaa, mutta tehtiin juuresvuokaa vuohenjuustolla. Tehtiin ylimääräinen kauppareissu "ihan vain muutamia tärkeitä hakeaksemme", ja mukaan tarttui vuohenjuustoa. Mutta hyvää se oli, ja toisaalta ei hirveän kalliit annoksetkaan, sillä samasta vuoasta syötiin eilen kolme ja tänään neljä annosta.

Siihen tuli perunoita, porkkanoita, punajuuria ja sipulia. Ne kuorittiin ja pilkottiin (porkkanat ja punajuuret ohuiksi, perunat vähän paksummiksi ja sipulit miten sattui) ja pistettiin vuokaan. Ensin yksi kerros juureksia, sitten vuohenjuustoviipaleita, sitten toinen kerros juureksia. Päälle ihan vähän kermaa. Kuumassa uunissa 275 noin puoli tuntia, ehkä vähän alle. Tuli hyvää.

Raskaus ahdistaa fyysisesti ja henkisesti. Diabetes on tosi vaikea nyt, en saa oikein mitään syödä. Hedelmät ei toimi, moniviljat ei toimi, pienetkin herkut nostaa heti ja iltaisin on korkea vaikka päällään seisoisi. Saan vain syyllistystä diabeteshoitajalta, joka ei usko miten paljon satsaan syömiseen nyt. Olen nyt alkanut pitää kirjaa joka suupalasta, jotta tuo uskoisi minun syövän ohjeen mukaan. Ilmeisesti arvot eivät ole liian pahat jotta niille mitään tehtäisiin, mutta riittävän pahat jotta niistä koko ajan mainitaan. "syöt liian harvoin, syöt liian usein, syöt liikaa, liian vähän, väärin kuitenkin." Tosi tosi tosi ahdistavaa. Viimeisimmässä viestissään hoitaja puhui "mainittavan korkeista arvoista, jotka voivat vahingoittaa vauvaa" ja antoi lääkäriajan kuukauden päähän. Tosi kiva -  nyt tässä sitten kuukausi odotellaan kun vauva vahingoittuu ja ahdistellaan syömisten suhteen. Olen kysynyt moneen kertaan mitä sitten teen jos syömään ruvetessa on korkea. Syönkö, enkö syö, odotanko hetken ja syön sitten, syönkö hiilihydraatittomasti vai mitä ihmettä teen. Kertaakaan ei tuo hoitaja siihen ole vastannut, sanoo vain joka kerta "et syö riittävän usein, ruokailuväli ei saa olla yli 3h". MUTTA KUN SE EI OLE!

Voi ehkä tuntea turhautumisen määrän. :D

Pelkään myös kohtukuolemaa, koska tämä pikkuveli on hiljaisempi liikkeissään kuin Elsi oli. Ehkä johtuu istukasta tai ehkä luonteesta, mutta pelottavaa se silti on.

32+4

maanantai 4. lokakuuta 2010

Elsi 1v ja 2 päivää päälle.

Synttärit juhlittiin, ja ne meni oikein mukavasti. Elsi ei juurikaan jännittänyt ihmisiä, mitä me etukäteen vähän jännitettiin. Yleensä sillä kuitenkin kestää tovi päästä yli vierasahdistuksesta ja kesken kaiken saattaa yhtäkkiä hyökätä ahdistus. Silloin Elsi istuu maahan ja pistää pään polvien väliin. Tosi liikuttavaa, siinä se sitten odottaa että tullaan pelastamaan.

Lahjoja hän sai vaikka miten paljon. Niistä ensimmäiseksi suosikiksi nousi mummolta saatu pieni rasia jonka sisällä pätkä muovihelminauhaa. Katsos kun sen voi avata, ottaa nauhan ulos, sulkea, avata taas ja laittaa helmet taas sisään ja uudelleen sulkea. Miten jännittävää! Myöhemmin muutkin lahjat ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota. Isältään Elsi sai puisia marakasseja (nalle ja possu) sekä pienen kitaran, ihan oikean. Minä ajattelin, että johan tässä rehkitään muutenkin, kun leivoin ja puuhasin niin. En siis erikseen antanut lahjaa.

Olin niin poikki kaikista valmisteluista (torstain leipomisesta, perjantain siivoamisesta ja kaupassa käymisestä, lauantain leipomisesta), että vieraiden tultua kolotti ja supisteli niin etten juuri nojatuolista noussut.

Meillä on vähän kireä budjetti tässä ja ensikuussa. Siispä meidän Köyhälän Keittiö tarjoaa halparuokia, kuten itsetehtyjä sämpylöitä ja kaalilaatikkoa soijarouheella. Salaattina porkkanaraastetta ja puolukoita. On itseasiassa ihan kiva miettiä miten ruokalaskun saisi pienemmäksi (mikään jätti se ei ole kyllä ollutkaan), ainakin kun tietää ettei tilanne ole loputtoman pitkä. Ongelmana on ehkä ainoastaan se, etten itseasiassa taida pystyä juuri syömään niitä sämpylöitä. Ne on aika vehnäisiä, vaikka niihin kohtuullisesti ruisjauhoa laitankin, ja aiheuttavat korkeita sokereita. Harmillinen vaiva tämä diabetes, aika hankalaa sen kanssa taas on. Hurjan tarkkaa miten syö. Ei riitä, että miettii minkä verran hiilihydraatteja syö vaan niiden laatu on myös tosi tarkkaa. Esimerkiksi yhtenä päivänä söin kasvissosekeiton kanssa pakastimeen unohtuneita täysjyväpaahtoleipiä pari kappaletta, ja oli korkea sokeri sitten kolmenkin tunnin päästä syömisestä.. huoh.

Minua jännittää tämä loppuaika. Väsyn nyt jo tosi helposti ja en jaksa puuhailla entiseen malliin. Elsi taas ei sitten viihdy yhtä hyvin jos en puuhaile asioita, joten semmoista kitisevää loppuraskautta on tiedossa. Nään usein vähän stressisiä unia, viimeyönä esimerkiksi maailman valtamerien pohjalta tuli esiin VALTAVIA kaloja (tai jonkin sortin valaita) jotka söivät ihmisiä kuin planktonia. Muutenkin vaivaa taas pieni nukahtamisvaikeus. Iltaisin ja öisin herättyä on vaikea saada unta ja hyviä asentoja on vaikea löytää. Illalla usein närästää ja pohkeet kramppailee ja muutenkin on usein selässä ja kyljissä lihasjumeja. Elsiä en meinaa millään jaksaa kantaa, jo pyllynpesu saa huohottamaan kun ei happi mahdu kulkemaan.

Noh, 8 viikkoa enää. 32+0

torstai 30. syyskuuta 2010

Omenaista

Elsin syntymäpäivät on nyt lauantaina. Aloitettiin tekemään tänään tarjoiluita. Se oli varsin hauskaaa puuhaa ja piti tuon lapsenkin tyytyväisenä. Hän kun oli alkanut aamupäivällä valitella tylsyyttä ilmeisesti, niin ruvettiin sitten puuhastelemaan ettei harmi kasva. Aloin kuorimaan omenoita piirakkaan, istuin lattialle ja kuorin niitä kulhoon. Ajattelin, että Elsi voi siinä vähän sotkea niitä kuoria ja maistella jotain omenaa. Vähään hän ei silti tyytynyt, kuten näette. Tämä oli taas niitä tilanteita, joissa tunneskaala menee "joo ota vain- ai et nyt tollalailla viitsisi- ai vielä enemmän heittelet- et heittelis- nojaa, mitäs se nyt haittaa- pestään lopuksi lattia- taidetaan käydä lopuksi vaikka suihkussa.."

Tässä sitten valmis piirakka. Siitä tuli hirveän hyvää, maistoin nurkasta vähän. 

Kun nyt kerran aloitin jakamaan nolon yksinkertaisia reseptejäni, niin aattelin jatkaa samaa linjaa. :) Jospa niistä olisi iloa muillekin. Tuota kuvan piirakkaa varten tein kaksinkertaisena ohjeen, kun piti saada niin monelle syöjälle. En tiedä varmaksi mistä resepti on ja se on minun muuttelema, olen saanut sen siskolta joka on saanut sen jostain.


200g  voita tai margariinia
1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1 muna
0,75dl maitoa
kanelia
1tl leivinjauhetta
vaniljasokeria
omenoita
mantelilastuja
sitruunamehua


Kuori ensin omenat ja lohko, kaada lohkojen päälle vähän sitruunamehua antamaan makua ja pitämään lohkot kirkkaina. 
Sekoita keskenään voi ja sokeri ja lisää seokseen hiljalleen jauhot. Ota erilleen osa taikinasta (ehkä vajaa kolmannes), se tulee myöhemmin piirakan päälle. Isompaan osaan taikinaa lisää maito ja muna sekä muut mausteet ja leivinjauhe.  Laita taikina vuoan pohjalle.
Laita yksi kerros omenalohkoja taikinan päälle, ripottele siihen mantelilastuja ja kanelia. Sitten toinen kerros omenoita ja vähän kanelia. Sitten ripottele erilleen laitettu taikinan osa pinnalle muruiksi. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia, meidän uuni vaatii lähemmäs 45min. 


Syö mielellään jäätelön kanssa.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Porkkanasämpylät.

Tein porkkanasämpylöitä. En ole missään nimessä superkokki tai -leipuri, päinvastoin sählään keittiössä ja saan aikaan mitä sattuu. Näistä tuli silti aika hyviä, niin ajattelin pistää tänne (uraa uurtavan :D) ohjeen:

5dl käteen vähän kuumaa vettä
1pss kuivahiivaa (11g)
noin teelusikka suolaa
noin ruokalusikka sokeria
7dl vehnäjauhoja
3dl ruisjauhoja
noin 25g voita, tai loraus öljyä
porkkanaraastetta
pähkinöitä tai siemeniä

Laita vesi ja kuivahiiva kulhoon, vesi saa siis tuntua käteen aika kuumalta mutta ei polttavalta. Tarkasti ottaen saa olla siis 42asteista. Laita sekaan mausteet. Tässä vaiheessa sulata voi, jos käytät sitä etkä öljyä. Alusta käsin jauhot sekaisin taikinaan, eli siis vaivailemaan! Kaada sekaan voi tai öljy, ja jatka tovi. Sitten porkkanaraaste ja pähkinät tai siemenet tai sekä että jos olet villillä tuulella. Alusta sen aikaa kuin mieli tekee. Sitkeimmät sissit jatkaa siihen asti että taikina irtoaa kädestä, mutta itse vuolen taikinat voiveitsellä irti sormista sitten kun kyllästyn. Jätä taikina kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan, saa kohota kutakuin kaksinkertaiseksi. 

Laita jauhoja leivinalustalle, aika runsaasti saa laittaa. Kaada taikina jauhojen päälle, ja pyörittele vähän, ikäänkuin liiat ilmat pois. Jaa taikina sopiviin osioihin (itse tykkään aika pienistä sämpylöistä ja sämpylät kohoavat vielä tämän jälkeen jonkin verran, eli saavat olla vähän haluttua pienempiä), pyörittele jauhoisin käsin jauhoissa ja käsissä. Jätä toviksi nousemaan liinan alle, vaikka siksi aikaa kun uuni lämpiää 225asteeseen. Tällä ohjeella tulee noin kaksi pellillistä sämpylöitä. Kun sämpylät ovat kohonneet, paista noin 12 min. Riippuu uunista, eli tarkkaile! Ne eivät juuri tummu, mutta saavat vähän kuorta.

Muutenkin olen ollut semmoinen äiskä tänään kuulkaas! Olen pyykännyt, siivonnut, tehnyt sämpylöitä, käynyt kaupassa, laittanut ruokaa, siivonnut vaippakaapin.. No, aika tavallista puuhaa siis mutta tuntuu ettei paljon ole istunut vielä. Kiva päivä!

maija, elsi ja pikkuveli 31+2

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kirpparilöytöjä ja kestovaippoja.

Asun lastentarvikekirpputorin vieressä, ja lähes kaikki meidän lastenvaatteet ovat sieltä. Se on mahtava etu kyllä, toivottavasti ei muuta ikinä tästä vierestä pois. Löysin sieltä näin ihanan marimekon Iloinen takki-mekon, en ollut ruskeaa nähnytkään ennen! Lampaan löysin toiselta kirpparilta aikaisemmin.

Elsin vaipatus on mennyt vaihtelevasti kestovaipoilla ja kertakäyttöisillä. Alkuun kestot tuntuivat hankalan suurilta ja käytimme silloin kertakäyttöisiä ensimmäisen puolentoista kuukauden ajan. Sitten uskaltauduin kestovaippakokeiluihin ja Elsi olikin lähes täysin kestovaipoilla tuonne 8-9kk tienoille asti. Silloin käytössä olleet S-M-kokoiset myllymuksujen kestovaipat kävivät pieneksi ja isompi koko falskasi hetkessä. Oli uudesta raskaudesta niin väsynyt, että aloimme käyttää nature babycare maissivaippoja.

Nyt taas viimeisen kuukauden aikana olen alkanut etsiskellä Elsille sopivia kestovaippoja, jotka eivät heti vuotaisi läpi. Valitettavasti myllymuksut eivät enää malliltaan sovi Elsille, jolla on laihat reidet.  Harmistelin sitä paljon, koska kuitenkin olin investoinut niihin aika paljon. Nyt löysin sitten Fuzzi bunz-taskuvaipat, jotka toimivat kuin unelma. Vaihtovälin sain kolmeen tuntiin, mahtavaa! Pienestä voi yksi äiti ilahtua.

Toinen toimiva merkki on Bumgenius, mutta niiden pinta on semmoinen että jostain syystä Elsin takapuoli ei kestä sitä kokopäiväisessä käytössä. Vaippakierrossa ne menevät kyllä. Villahousujakin on, mutta ne eivät ole päässeet lemppareihin.



Sen kerron vielä, että Elsi kävelee.
Maija, Elsi ja pikkuveli 30+5

torstai 23. syyskuuta 2010

Huomenta!

Tänään on semmoinen päivä, että mies lähtee kolmeksi yöksi pois soittelemaan maan turuille ja toreille. Jos joku on Oulusta, Jyväskylästä tai Turusta, voi tässä seuraavien päivien aikana käydä kuuntelemassa mörköorkesteria nimeltä Radar.  Me ollaan Elsin ja pikkuveljen kanssa kotona ja mikäs meillä on ollessa.

Sain toissapäivänä ajokortin. Se oli kuulkaas pitkällinen prosessi, joka nyt viimein tuli hoidettua ihan loppuun saakka. Tai toki kakkosvaihe pitää vielä sitten käydä. Eilen ajoin ekaa kertaa ilman ajokoulun opettajaa, mutta mies oli toisaalta kyydissä neuvomassa. On kyllä hyvä että kortti on, täytyy nyt vaan ajella paljon jotta tulee tutuksi tuo ajeleminen ja rennoksi. Jännittää vähän se eka kerta kun ajan Elsi takapenkillä yksin.

Viime perjantaina tein koululla pitkä päivän viimeistä esseetä. Istuin kovalla tuolilla ja olin kävellytkin päivän aikana aika paljon. Illalla tuli sitten säännöllisesti kipeitä supistuksia. Soitin päivystykseen, mutta olivat sitä mieltä että levolla voisi vielä olla kotona. Meni ne sitten parissa tunnissa ohi. Säikäytti kyllä, koska ne oli kovuudeltaan semmoisia mitä tuli mielestäni Elsin kanssa vuorokautta ennen sairaalaan lähtöä. Sen jälkeen on välillä supistanut kipeästi uudestaan, mutta vain semmoisia kerran tulevia. Luulen, että kysyn neuvolasta aikaa tarkistukseen. Parempi katsoa kuin katua. Toki tiedän mitä ne sitten sanoisi: lepää. Ja sitä voin tehdä nytkin, ei tarvitse juurikaan kävellä.

Pikkuveli on myös kääntynyt raivotarjonnasta perätilaan, eilen muljahti niin päin. Eiköhän se vielä käänny takaisin, toivottavasti! Nyt on toisaalta helpompi olla kun ei pää paina kohdunsuuta, mutta toisaalta osuu ikäviä potkuja.

Maija ja Elsi, jolla pian ne synttärit, sekä pikkuveli 30+3

torstai 16. syyskuuta 2010

Paljon asiaa, kerralla!

Nykyään käy aina niin, että mietin "tästä haluan kirjoittaa jutun sitten blogiin, otan tästä kuvan ja kerron siitä!" Sitten kun ehtisin viimein kirjoittaa on jo ilta ja pimeää. Ei enää saa otettua hyviä kuvia ja sitten juttu jää huomiseen, aina uudestaan. Noh, nyt sitten ajattelin kirjoittaa megatekstin ja koittaa saada siihen kuvat myöhemmin.

Elsi on oppinut kävelemään. Pari viikkoa sitten otti ekoja askeleitaan, ja nyt kävelee jo monia metrejä. Tosi hieno juttu, ehtii vielä treenata ennen pikkuveljen syntymää!

Tein Elsille talveksi villahousut. Mietin mitä ihmettä puen sille väliin, ostanko jonkun vai mitä teen. Olen viimeaikoina kokenut maailmantuskaa ilmastonmuutoksesta ja päädyin sitten neulomaan housut itse kotoa löytyneistä langoista. Jos joku innostuu samaan, niin ohje on helppo:
Lanka saa olla paksua (jotta tulee lämpimät ja nopeasti valmiit villahousut). En tiedä mitä lankaa käytin, kun se on jotain sattumakoppalankaa, mutta raidoiksi laitoin kaksinkertaista nallelankaa. Siitä saa osviittaa. Puikot olivat neloset, semmoiset pitkät. Loin ensin 90 silmukkaa ja tein resorin kaksi oikein kaksi nurin-tekniikalla. Halusin pitkän resorin, kerroksia tuli 20. Tämän jälkeen neuloin aina oikein-neuletta 48 kerrosta. Sitten jaoin neuleen puoliksi, lahkeiksi. Kumpaankin lahkeeseen 45 silmukkaa. Jatkoin lahkeet aina oikein-neuleella 62 kerrosta, jonka jälkeen vaihdoin resoriin (kaksi oikein kaksi nurin) ja neuloin taas 20 kerrosta. Kun molemmat lahkeet olivat valmiit, ompelin saumat kiinni ja tein nyörin vyötärölle. Ja kas, villahousut valmiina!

Viimekesänä mies teki pienen  sienijakkaran lapsille mökillä. Sain viimein maalattua sen. Päädyin käyttämään ihan vesivärejä, jotta pinnasta sai elävän, nyt se pitää vain lakata. Hauska homma oli tehdä, täytynee ensi kesänä puuhata toinenkin jakkara niin saa velikin omansa.

Tilasin Kotilieden, kun kaipasin arkeen piristystä. Siinä täyttyy monet kriteerit: se tulee riittävän usein, sisältää paljon lukemista, ruokaohjeita ja myön neuleohjeita. Niiden vaikeustaso vaihtelee, mikä on myös mukavaa. Tykkään tehdä välillä helppoja käsitöitä ja välillä haastaa itseäni. Nyt neulon Sen ohjeen mukaan villatakkia Elsille. Saa nähdä koska se valmistuu, tuossa näkyy alku.

Pikkuveli on kasvattanut mahaa niin, että arvet ovat lähteneet leviämään. Hän vaikuttaa myös siskonsa veroiselta hikkaajalta. Elsi saa usein vieläkin todella äänekkään hikan, ihan kuin piirroselokuvissa. Kerran ratikassa ihmiset nauroivat kovasti kun Elsi hikkaili niin äänekkäästi. Pikkuvelikin nytkii mahassa nykyään kovasti, saa nähdä onko myös äänekäs tapaus.

Diabetes vaivaa taas, jälleen oli kaksi arvoa koholla rasituksessa. Joudun tarkempaan syyniin, taas. Mikäs siinä, vähän tylsää vain. Kuka nyt ei tahtoisi satunnaisesti syödä suklaata ja jätskiä. Supistuksetkin ovat koventuneet selvästi ja rasitus lisää niitä helposti. Entistä useammin ne sattuvat, kohdunsuuhun tai vatsan pintaan jotenkin. Ei silti mitään synnytyssupistuksia, eli en hirveän huolissani ole ollut. Täytyy vain tarkkailla ja levätä riittävästi.

Yksi hellyyttävä asia vielä: Elsi kieltää itse itseään. Hän tietää mihin ei saa koskea (pistorasioihin, jalkalamppuun,  kissanhiekkalaatikkoon ja tietokoneeseen) ja kulkee heristämässä itselleen sormea. Osoittaa kiellon kohdetta ja heristelee. :)

Maija, Elsi pian 1v ja Pikkuveli 29+3

torstai 2. syyskuuta 2010

Olen aika hidas kirjoittaja nykyään.

Elsi on taas oppinut vaikka mitä. Tuossa viikko sitten Elsi otti ekat askeleet, yhtäkkiä vain huomasin sen kävelevän ilman mitään tukea. Ei montaa askelta ja lopuksi kupsahti nurin, mutta hieno juttu silti. Sen jälkeen on uskaltanut joidenkin huonekalujen väleissä päästää irti tuesta, mutta ei esimerkiksi kävele minun luota miehen luo.

Tänään huomasin myös miten paljon puhetta Elsi ymmärtää. Elsillä oli jotain kädessään ja mies sanoi "Gå ge den åt mamma", ja hetken päästä niin tapahtuikin.  Mahtavaa!

Odotan välillä innolla ja välillä kevyellä kauhulla pikkuveljeä syntyväksi. Toisinaan tuntuu helpolta ajatella arkea kahden pienen kanssa: mikäs siinä, vauva-arki on niin tuttua ja tarvitaan vain rutiineita, jokainen vaihe kestää vain hetken ja pian sekin lapsi on jo vuoden ja elämä paljon helpompaa. Toisinaan taas iskee pieni paniikki: miten ikinä kädet riittää, joutuuko Elsi kasvamaan isoksi liian pian, kulkeeko se itkien perässä ja itkenkö minäkin kun en riitä kahdelle, saako pikkuveli lainkaan huomiota, onnistuuko imetys, jaksanko mitenkään kahden valvottavan pienen kanssa?

Välillä mietin myös synnytystä. Elsin syntymä oli hieno kokemus ja synnytyksenä normaali. En oikein osaa sanoa "helppo", koska ei se helpolta kyllä tuntunut. Mutta mitään kommervenkkejä ei tarvinnut käyttää ja oltiin terveitä ja hyvinvoivia kumpikin pian sen jälkeen. Silti kauhistuttaa, koska se hei sattuu niin paljon ja aina voi revetä tai istukka jäädä kiinni tai lapsi jumiin kanavaan tai itse saada aivoihin verenvuodon tai joutua leikkaukseen ja kuolla siihen.

..tai sitten kaikki menee helpommin kuin luulenkaan.