Lääkärikäyntejä ja sykettä.

Tämä on vanha kuva, mutta hauska. Ekoja marjasoseita naamalla.

Käytiin tänään Elsin kanssa iho- ja allergiasairaalalla lääkärillä, koska Elsin jalkapohjissa on pieniä näppyjä. En ollut niistä juurkaan huolissani, mutta tulin viimeinkin maininneeksi viimeksi neuvolalääkärissä ja sain sitten lähetteen kun ei tiennyt mitä ne olivat. Päädyttiin tuolla semmoiseen diagnoosiin, että ne ovat viruksen aiheuttamia immuunipuolustusreaktioita, joita lapsilla tulee. En enää muista minkä nimisiä, oli niin mutkikas nimi! Ei lääkäri tuostakaan ihan varma ollut, mutta näyttivät samalta ja sovittiin että jos ne ei haittaa niin olkoot hoitamatta ja taas jos ovat siinä vielä vuoden päästä niin katsotaan uudestaan.

Elsi sairasti elämänsä ekan flunssan. Sen seurauksena Elsi nukkui taas pari yötä vieressä, koska minua pelotti että en kuule jos ei saakaan räkää hengestään. Kaksi viimeistä yötä on taas nukkunut omassa sängyssään, ja ekan läpi yön ja tokana heräsi ekan kerran klo 5 jolloin hain viereen. Oli raasu ehtinyt parkua sen verran että ei olisi kovin helposti siellä omassa sängyssään nukahtanut. 

Olen miettinyt tuota unikouluasiaa, miten sen sitten hoitaisi mahdollisimman hyvin. Pitäisi saada lapsi oppimaan yksin nukahtaminen ja unen etsiminen, luottaa siihen että kyllä ihminen nukahtaa osaa. Suren huudattamista mutta epäilen Elsin nukahtamista ilman sitä, esimerkiksi tassukoulut ei kyllä aiheuta meillä muuta kuin itkua. Mene ja tiedä, on ikävää kuunnella lapsensa itkua mutta on myös saatava lapselle semmoinen olo että omassa sängyssä nukutaan ja että osaa itsekin nukahtaa.

Sain myös dopplerin, joka oli ollut lainassa, ja hienosti jumputti kakkosen sydän. :)

Raskausdiabetes taitaa tulla taas..

Eilen illalla janotti ihan hirveästi ja mies kysyi onkohan sokeri korkea. En silloin mitannut, mutta aamulla sitten ajattelin että nytpä tarkistan aamusokerin. Se oli 5,2 kun 5,3 on liikaa, eli juuri rajalla. Yleensä raskaana olevilla aamusokeri on 4,5 luokkaa tai ainakin alle 5. Enkä mitenkään älyttömiä hiilihydraattimääriä illalla syönyt, vaan ruoaksi salaattia ja ennen nukkumaanmenoa ruisleipää. Ensi keskiviikkona on sitten sokerirasitus, eli siellä varmaan narahtaa. Ajattelin tehdä niin, että syön illalla jätskiä :D niin se sokereiden nousu näkyisi siellä testissä. Minusta on parempi, että pääsen siihen seurantaan ja saan mittausliuskoja ja muuta niin voin oikeasti seurata taas sokereita. Kun kuitenkin tiedän, että sokerit nousee.

Olen jo huomannut, että välillä heikottaa kovasti jos ei syö tarpeeksi usein ja taas joskus syömisen jälkeen harmittaa, siis tulee semmoinen kiukkuinen ja hikinen olo. Jes! Tätä tämä nyt taas on, ei herkkuja ja tarkkaa syömistä! Mutta itseasiassa se harmittaa vähemmän kuin sen ajattelu etukäteen harmitti.

Elsi nukkuu kuin vanha tekijä. Illalla nukahtaminen kestää noin 5-10min ja herätyksiä ei tule. Päiväunet on vähän haastavampia, ne nukutan kainalossa jotta saa päivisin rakkautta ja läheisyyttä. Siis en pidä koko unta kainalossa mutta että nukahtaa. Koen välillä aina ahdistusta tuliko tuo nukuttamisasia tehtyä "oikein", mutta nyt kun kaikki jo sujuu niin hyvin tuntuu ettei kovin suurta virhettä voitu tuossa tehdä. Nopeasti kaikki kääntyi näin hyväksi sitten!

Elsi on oppinut uusia asioita, kuten vilkuttamaan (tosin kahdella kädellä yhtäaikaa), iskemään viitoset, tanssimaan musiikin tahtiin ja uusia sanoja tuntemaan myös. Hauskaa!

Olipa pitkä yö!

Viime yönä Elsi nukahti siis noin puoli yhdeksän maissa. Itse heräilin muutaman kerran yöllä, ja aina ihmettelin miten ei kuulu itkua. Moneen kertaan pohdin pitäisikö käydä tarkistamassa onhan kaikki hyvin, mutta en käynyt. Sitten neljän aikaan kuului unista narinaa huoneesta, ja arvelin voivani käydä peittelemässä Elsin ja että se siihen sitten nukahtaisi. Ei se niin käynyt, vaan tyttöhän suuttui ihan häirinnästä ja alkoi parkua. Peruutin hyvänyön toivotuksia ladellen pois ja kaduin koko visiittiä.

Ei silti mennyt kuin ehkä kaksi minuuttia niin oli taas hiljaista. En meinannut itse saada unta, mutta lopulta saatuani heräsin vasta puoli kahdeksalta, eikä Elsi vieläkään ollut herännyt! Oltiin miehen kanssa ihmeissämme, ja päätin käydä herättämässä Elsin.

Aikamoinen muutos, tuleekohan tästä pysyvä? Alkaakohan Elsi nukkua puoli kahdeksaan ja yhdet päiväunet? Se olisi kyllä mahtava juttu. En vielä ole itse osannut nukkua öitä putkeen vaikka se olisi ollut nyt mahdollista, niin enköhän siihen taas totu. Ihana ajatus, kerrassaan.

Pienen lapsen isot muutokset.

Elsi heräili taas pitkän aikaa ihan jatkuvasti. Mies sanoi minulle, että kuules sinä et enää tätä pitkään jaksa. Ja niinhän se onkin, kahdeksan kuukautta kohta eikä kolmea tuntia pidempää unijaksoa ole ollut ja monena yönä ei edes senmoista luksusta ole ollut.

Mietittiin sitten, että unettomuutta selittää meidän mielestä enää kaksi asiaa: tutti ja minun herkkäunisuuteni jonka ansiosta herään Elsin liikkeisiin ja ääniin vaikkei edes tarvitsisi. Päätettiin sitten ottaa tutti pois ja siirtää tyttö omaan huoneeseen.

Nyt joku voi sanoa sen mitä me ajateltiin, ei pitäisi tehdä liian montaa muutosta pienen ihmisen elämässä kerralla. Me pohdittiin näitä asioita kovasti, mutta tultiin siihen ajatukseen että on parempi tehdä ne nyt koska sitten niistä selviää kertaitkulla, siis lapsi selviää. Ei tarvitse kerta toisensa jälkeen itkeä uusia muutoksia. Samalla ajatuksella tehtiin niin, että peiteltiin illalla pihatalkoissa ja uinnissa väsytetty Elsi sänkyynsä, ja toivoteltiin hyvät yöt ja lähdettiin pois. 20 minuuttia tyttö itki, kunnes nukahti.

Oli raastavaa kyllä  kuunnella sitä parkua, mutta unetta ei meidän perhe jaksa. Päätettiin olla käymättä siellä huoneessa, koska kerran aikaisemmin kun totuteltiin nukahtamaan itse käymisen seurauksena Elsi itki vaikka kuinka pitkään. Ajateltiin, että pettymys pitää kokea joka tapauksessa, lapsen täytyy tajuta, että näin tämä nyt vain menee. Yöllä Elsi itki kahdesti pari minuuttia, siis uskomaton voitto minulle.

Tänä iltana Elsi itki myös noin 20minuuttia tai vähän pidempään koska havahtui jonkun naapurin paiskaamaan oveen. Katsotaan miten yö menee.

kirjoittaminenkin tuntuu nyt jotenkin katkoajatuksiselta, mutta eiköhän tämä tästä. Kauniita unia muillekin.

Elsi kohta 8kk ja rv 12+2

Toisen lapsen eka ultra.

Keskiviikkona käytiin katsomassa meidän toista lasta niskapoimu-ultrassa. Hän oli hieno kyllä! On niin käsittämätöntä miten siellä mahassa voi olla semmoinen ihmisalku, pää ja kädet ja jalat ja mittaa päästä takapuoleen viisi senttiä. Liikkuu ja puuhaa siellä, kumma juttu. Tajusin taas miten reagoiva lapsi se jo on, kun ei kätilön tarvinnut paljoakaan kohtua ravistaa niin johan alkoi liike. Täytyy alkaa varoa vähän ettei Elsi liikaa pompi enää mahan päällä. Istua siinä voi, mutta pomppia kannattanee muualla.  Niin ja olisi siirtänyt laskettua aikaisemmaksi, mutta ei sitten tehty niin silti. Eihän sillä ole juurikaan väliä. Mutta sen laskun (ja mun alkuperäisten) mukaan la olisi ollut 27.11.

Niskaturvotusta oli semmoiset 0,9mm eli riittävän vähän. 3mm olisi raja jatkotutkimuksiin. Ei menty ottamaan verikoetta.  Eipä tässä sitten muuta kuin odottelua. Se on kyllä toista kertaa helpompi tai jotenkin nopeampi tehdä, kun Elsin kanssa puuhaa kaikkea koko ajan.

Elsin unet on vähän paremmat kun lakattiin yösyötöt ja en anna enää illalla maitoa pullosta vaan kupista. Silti aikamoista heittelyä on vielä, kai päiväunien takia. Niitä koitan saada nyt vähemmäksi.

Niin ja sain äidiltä Zumba-videot. :D Ne on hauskat. Nyt menen syömään lämpimiä voileipiä, adios!

Elsi 7,5kk ja #2 rv11+3

Paljon uutisia:

Hyvää äitienpäivää!

Vauvauinti: Elsin vauvauinti alkoi viimeinkin toukokuun alussa. Meitä jännitti miten se menee, mutta alun pienen parun jälkeen ihan tosi hyvin. Tyttö oli varsinainen vesipeto! Ylihuomenna katsotaan sukellusrefleksi ja sitten seuraavalla viikolla sukelletaan kai.

Eka ulkomaanmatka: Käytiin pikaisesti päiväretkellä Elsin kanssa. Se oli ihan apropoo-retki, jossa olin minä ja Elsin kummitäti ja minun vanhemmat myös mukana, ja meni tosi kivasti. Elsi tanssi laivalla hirveästi ja myös lauloi bändin tahdissa. Ainoastaan illalla kotona nukuttaminen oli sitten vaikeaa, kun oli ollut niin jännittävä päivä.

Tuleva ultra: Keskiviikkona on np-ultra, ja huh se jännittää. Ei aluksi jännittänyt, mutta nyt sitten kyllä. Ei ole mitään syytä olettaa ettei kaikki olisi niinkuin pitää, mutta silti jännittää.

Elsi 7kk ja rapiat, 10+6