Näin ei saisi koskan sanoa.

Olen vähän melkein varma ehkä että olen raskaana. Tuntuu niin siltä. 

Tiedän, että se voi johtua kuukautisistakin, mutta silti luulen olevani.

Jos en ole, niin arvatkaas miten harmittaa.  Mutta nyt vielä luulen olevani.

Nyt on kp 35 ja dpo 12-13. Yleensä on ollut suht tarkka 35 kierto. Mutta se on kyllä siis vaihdellut. Voivoi.. ootan ainakin ensiviikon alkuun.

En saa rauhaa.

Arvasin, että tästä kierrosta tulee hankala piinata, koska oli se oviskin nähtynä. En pysty nyt ajattelemaan mitään muuta ja olen ihan kahjo. Olen löytänyt jo varmasti sata oiretta itsestäni, joilla pidän toivoa yllä.

1: Bussissa kotiin ajaessa aloin lukea lehteä. Se oli pakko lopettaa, kun tuli niin huono olo.

2: Rintoja vähän vihloo, mutta niin niitä vihloo muutenkin joskus.

3: Kokeilin jopa kohdunnapukkaa, ja se tuntui erilaiselta kuin muulloin. En kyllä kovin hyvää vertailevaa tutkimusta ole tehnyt, mutta siltikin.. Se oli nenämäinen, kiinteä ja kiinni, jos nyt osaan arvioida.

4: Mittasin lämmöt. Illalla tosin, eli ei mitään varsin vertailukelpoista. Kuitenkin lämmöt olivat 37,3 kun yleensä aina mitatessa peruslämpöni on reilusti alle 37. En koskaan, paitsi sairaana, saa yli 37 (no ehkä saunan jälkeen), normaalisti on 36,4 noin.

Tiedän olevani ihan pöhkö. Sanoisin kelle vain muulle, että hyvä nainen  rauhoitu! Ei tätä kuitenkaan voi mitenkään muuten selvittää kuin odottamalla. Mutta toivon niin paljon, että tulisin nyt raskaaksi ja säästyisimme niiltä tutkimuksilta ja kaikilta. Voi että. 

Välillä tulee ihan epätoivon tuulahdus. Tuntuu varmalta ettei me koskaan saada lapsia. Etten koskaan saa tuntea potkuja mahassani enkä pidellä omaa lasta. En imettää, enkä valvoa öitä, vaihtvaa vaippoja, kokeilla ekoja kiinteitä, ylpeillä opituilla asioilla, katsoa kun mies ja lapsi leikkii, viedä ylpeille isovanhemmille, viedä ekaa kertaa tarhaan, katsoa kuinka lapsi oppii paljon, viedä kouluun, katsella kuin teini-ikä hiljalleen hiipii, pidellä sylissä pitkäsääristä esiteiniä, riidellä oman teinin kanssa, katsoa kun koulut tulevat käydyiksi ja jo iso teini miettii mitä tekisi elämällään.. Kaikkea lapsen elämään liittyviä asioita. Kun katselen miehen vanhempia, nään miten suurella ylpeydellä ja innolla he suhtautuvat ainoan lapsensa jokaiseen elämän mutkaan.

Kävin eilen kasvitieteellisessä puutarhassa, ja siellä oli kaksi toivomusallasta. Heitin molempiin kolikon ja toivoin. En kerro mitä. Olen myös syönyt monena päivänä neliapilan muotoista onnenleipää. :) Viimeraskaus alkoi neliapiloilla, aloin löytämään niitä jatkuvasti. Siksi neliapiloista on tullut minulle tärkeitä. Ja vähän muistakin taikauskoisuuksista, vaikka uskonkin niihin lähinnä huumorilla. Ainoastaan vähän tosissaan.

Voih.

Haluan vauvan. Eilen tuntui, etten ole koko asiaa ajatellut, mutta tänään taas olen ihan haikeana pohdiskellut asiaa. En usko, että tulin raskaaksi tästä(kään) kierrosta, mutta voi miten sitä silti toivon. 

Sisintä vihloo, kun asiaa ajattelee.

tuumailua.

Laskeskelin tuossa kuukautisiani. Tuumin, että jos ovisplussa oli kp23, niin nyt on dpo5.  Ja ajattelin testata raskautta vasta dpo18, jos kuukautiset ei ole alkaneet.  Saa nähdä miten jaksan, mutta toisaalta ei mulla ole niitä testejä kotona, että ehkä oikeesti odotan.

En ihan hirveesti ole hinkunut tässä raskaudesta välillä, yllättävän vähän. Mutta tottakai sitä toivoo.

Olen aika jumahtanut myös vauva.fi palstoille, se on aika hassua. :)

Onkohan nää nuket joistain tosi pelottavia. :) En tiedä, jotenkin tykkään nukeista. Vaikka osaa ne kyllä olla vähän pelottaviakin. Mutta nämä on vanhoja, ja sen takia jotenkin charmikkaita.

Jännitystä.

Minulla oli perhosia vatsassa, ja mietin mistä se johtui. Tuumin, olenko jotenkin jännittynyt parisuhteesta, vai mikä vaivaa. Sitten tajusin, että minua jännittää ovulaatio. En ole koskaan sitä näin oikein todistanut, ja vielä todistetusti osuttanut seksiä samaan kohtaan. Olen nyt ihan jänskäyksessä, vaikka tiedän raskauden olevan vielä kaukana. Tiedän, ettei ovis takaa siltikään raskautta, mutta kumminkin..

Noh, toivoa aina sopii.

kp24/35

Uni.

Näin yöllä unta, jossa lääkäri, jonka toimisto oli mun lapsuudenkodin yläkerran vessassa, katsoi ultralaitteella minun mahaa. Se laite näytti erehdyttävästi kyllä taskulampulta, josta lähti puhelinjohto, semmoinen kippurainen. Se johto oli kiinni muoviliuskassa, semmoisessa mihin röntgenkuvat tulee. 

Lääkäri osoitti sillä taskulampulla mahaani, ja siihen liuskaan tuli ympyriänen kuva, joka oli munasolu, ja me nähtiin itse miten siittiö meni sen läpi ja sisään. Lääkäri sanoi, että onneksi olkoon, ainakin munasolu on todistettavasti hedelmöittynyt, nyt vaan toivotaan sen tarttuvan.

Lopun unta juttelin kaiken maailman tutuille ja ystäville, ja kerroin heille, että ainakin munasolu on nyt hedelmöittynyt.  Isäkin tuli, ja sanoi heti kuulleensa hyvät uutiset, että nyt vaan odotellaan. :)

Tavallaan uskon tuommoisia unia, nimittäin viimeksi raskauduttuani näin muutamaa päivää oviksen jälkeen todentuntuista unta vauvasta. Luulen jotenkin, että keho tuntee joitain muutoksia. Tietenkin kyllähän sitä itsekin niin kamalasti toivoo, ettei ole ihme jos unta näkee, mutta kumminkin sattumat on hassuja niitten kohdalla. Oikeasti jotenkin uskon, että jotkut hormoonit lähti jylläämään silloin viimeksi raskauduttuani, ja niiden takia näin niin ihmeellisen unen.

kp 23

Olen tehnyt ovistestejä silloin tällöin, jos on tuntunut ovulaatiomaiselta. :) Ei niissä koskaan mitään näy, mutta saattaahan siellä välissä joku päivä olla, jolloin ovis tapahtuu. 

Ooo mutta ooooo!!! Juuri tuossa kun kirjoitin tuota tekstiä, menin katsomaan mitä tämän päivän tikku sanoo, niin siinä oli vahvempi viiva kuin koskaan! Ei ihan samanvahvuinen kuin se aiempi, mutta kumminkin! Ehkä ovis on siis huomenna. Niinpä siis aletaan puuhaamaan vauvaa. 

Hyvä, että tein testin, oli alavatsasärkyä niin päätin kokeilla huvikseni.