Päätä särkee ja mietityttää

Töihin. Ääk. En kykene parempaan ilmaisuun, kun päätä särkee.

Puutarhassa on kasvun kuhinaa

Joka pensaassa kasvaa lehtiä. Nämä kuvat taisivat olla toissapäivältä, nyt on jo suuremmat lehdet. Lapset ovat olleet innoissaan, kun puutarhassa voi olla niin paljon vähemmissä vaatteissa. Tänäänkin pidin oven auki, ja käppäilivät kuistilla ihmettelemässä sukkasillaan.

Valkovuokot kukkivat sopivasti, joskin niitä on poimittu äidille etukäteen katoon asti.

Kaivoin lasten kanssa vanhoja liuskekiviä hiekan alta. Kokeilemme niille paikkoja hyppimällä kiveltä kivelle. Haluaisin puutarhaan sellaisia päättömiä polkuja ei-minnekään. Ja pieniä loukkoja, yllätyksiä mutkien takana. Ajan kanssa sitten ehkä.

Meille tuli 12 kuutiota multaa, eli tiedämme mitä äitienpäivänä puuhaillaan.. Lapset rakastavat multakasaa ja ovat iltaisin sen näköisiäkin. Kierivät alas kasan päältä ja tekevät multakakkuja.

Tauno on kuin toinen kissa täällä. Laihempi, ketterämpi, rauhallisempi, onnellisempi. Helmikin on harjoitellut ulkoilua, ja uskaltaa jo istua portaalla lasten ollessa nukkumassa.

 

Höntti kuva kauniissa saunan eteistilassa likaisen peilin kautta. Muttakun tulin niin iloiseksi saatuani uusia vaatteita. Muunmuassa tämän mekkosen, ja tuon valkoisen huivin. Ja muutakin, ehkä näette niitäkin.

Kapiokirstu ja kaikkea muuta

Pikkuveljen päiväuniaikaan Elsi saa usein pelata puhelimellani lastenpelejä tai katsoa yle areenalta lastenohjelmia. Se on rentoa puuhaa pitkällään.

Meille saapui eilen tällainen vanha kaunotar. Se on mieheni äidin äidin äidin kapiokirstu, ja sen poisheittämisestäkin oli puhuttu. Hui kauhia! 

"Kun se on niin rähjäinenkin, ei se viimeksi ollut tuollainen, missä lie säilytetty."

Vaan minusta se on kovin hieno, ja mikä menneisyys sillä onkaan. Se on varmasti ollut Elli-mummun nuoruudessa todella tärkeä esine.

Sisällä on vanha ryijy, en tosin tiedä sen historiaa.

Anoppini oli kaivanut metsästä sinivuokkoja istutettavaksi pihaan.

vauvauutisia

Lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Tekaisin heistä yhdelle lahjaksi pehmokirjan. Se meni ruttuun, koska ei ollut tukikangasta alla (miksei sitä koskaan ole varastossa?), muuten se on minusta aika kiva.

Lähipiiriin on syntynyt vauvoja. Tekaisin heistä yhdelle lahjaksi pehmokirjan. Se meni ruttuun, koska ei ollut tukikangasta alla (miksei sitä koskaan ole varastossa?), muuten se on minusta aika kiva.

Elämänvaiheen loppu

Sain vakituisen työpaikan. En siitä, missä kävin keskiviikkona, vaan tänään olin toisessa haastattelussa. Se olikin tiukka, kysymykset haastavia ja haastattelijat tarkkoina. Minusta se oli hyvä, koska tuli tunne viisaasta paikasta, jossa todella välitetään siitä kuka töissä on. 

 

Miten nämä kotivuodet menivätkään näin pian? Pienet vauvani menevät hoitoon muuanne. Ensimmäinen irtipäästön hetki. 

On haikeaa, jännittävää, ihmeellistä, innostavaa, pelottavaa. Odotan, jännitän ja pelkään. Tulevat haasteet, otan teidät vastaan.

Omenankukkia, orvokkeja, narsisseja.

 Omenapuun oksat kukkivat nyt kauniisti. 

 

 Elsin lempikirja on Beatrix Potterin Tarina räätälistä. Kai siksi, kun se on niin pikkuinen. Ja eläinten kuvia, rimssuhelmoja. Ja "lääkäri, joka istuu pöydällä." Muovitin sen jokaisen sivun, kun alkoi vanha kirja repeillä jatkuvasta mukana kulkemisesta ja vieressä nukkumisesta.

Ajoimme lasten kanssa pyörällä puutarhalle ostamaan kesäkukkia. Ostimme orvokkeja ja narsisseja, ja pistimme ne ruukkuihin portaille. Minun piti ottaa niistä kuvia, mutten ole vielä ehtinyt. Laitoin jokaiselle portaalle yhden ruukun, ja sidoin kaitelle kaksi niininarulla. 

Emil osallistui kuvaamiseen ja ihmetteli omaa ja äidin naamaa ruudussa. 

Olen ihan poikki nyt. Tänään oli työhaastattelu syksyä varten ja onnistuin myöhästymään siitä vähän. Olin kirjoittanut ajan väärin tai he olivat sanoneet sen väärin tai jotain. Onneksi olin niin "ajoissa", että en myöhästynyt sitten montaakaan minuuttia ja itse haastattelu meni hyvin. Katsotaan mitä syksy tuo, olenko vielä kotona vai ehkä työssä. En tiedä mitä tahtoisin.

Hiekkakakkua ja multakasoja

Päivä on vietetty ulkona aamusta lähtien. Hiekkalaatikko on riittävän kuiva kakkujen tekoon (älä tule paha kakku, tänne ei mahdu) ja ilma ihanan lämmin.

Oma iho tuntuu ulkoilmaa saaneelta. Tiedättekö sen tunteen, on kuin itsekin tuoksuisi keväältä.

Jokapuolella puskee esiin uutta kasvillisuutta. Sormet syyhyävät istutuksien äärellä, mutta ihan vielä ei ole tarpeeksi lämmin. 

Tein ison työn ja käänsin vanhan lehtikompostin. Otin sieltä jo maatunutta multaa käyttöön, ja pistin loput takaisin pihalta haravoitujen lehtien kaveriksi. Usko meinasi loppua, kun piti alkaa täyttämään kompostia tyhjentämisen jälkeen. Kaupunkulaiskäteni saivat rakkoja, raukat!

Kun tekee pihatöitä tietämättä mistään mitään, on apua marttojen kirjoista. Silti osa jutuista menee "jaa emmää vaan tiiä, tehhää jotenkin". Esimerkiksi lehtikompostin pohjaan Kaikki kompostoinnista -kirja neuvoo laittamaan oksia. Toisessa kohdassa sanotaan, että oksat pitäisi kompostiin katkoa pieniksi. Mutta niinkö myös sitten sinne pohjalle? Miten paljon niitä pitää laittaa? Viskelin sitten mielestäni keskimittaista risua sen verran kuin jaksoin, ja annoin olla. Syteen tai saveen, lähti hän kompostinsa kanssa.

Jouduin myös hillitsemään "iiik-yök, karkuun" -refleksiä, kun tunkiosta paljastui tällaisia kavereita. Sitten päätin kiinnostua heistä, ja naps oli iphonella googletettu mitä nämä ovat: Sarvikuonokkaan toukkia! Ai mahtavaa. Näistä tulee ihanan ällöjä mönkijöitä, jahka kasvavat. Ei siis yökötä yhtään. Ei tietenkään. 

Kellarista kaivoin saviruukut portaille. Taidan hakea niihin orvokkeja, ehkä myös narsisseja.

Löysin myös savisen pupun, ja sehän on kuin viidakossa asuisi.