tiistai 3. maaliskuuta 2009

Albert-Kaarina nähty!

Ultrassa on nyt käyty, ja siellä heilui 3,42cm lapsi. Se heilutteli käsiään ja venkoili selkäranka mutkalla ja potkiskeli vähän jaloillaan. Oli aika ihanaa sitä katsella. Näin vilaukselta sormetkin. Olisi vain ollut kiva saada ihan hetki, vaikka minuutti vain katsella sitä ilman pysäytettyä kuvaa, kun nyt tuntui kätilöllä olleen niin kiire ettei ehtinyt antaa vilkuilla. Niskaturvotusta oli 0,6 eli ihan tarpeeksi vähän. Eipä sillä niin väliäkään, ei oltaisi keskeytetty kuitenkaan. 

Onnellista! :) rv 10+1
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

  1. Anonyymi7. maaliskuuta 2009 klo 22.29

    Kiva kuulla että kaikki on hyvin vauvalla ja sinulla.
    Mukava huomata sinunkin alkaneen vähän rentoutua sitten tämän blogin aloituksen,se näkyy kirjoituksissasi.Jossain vaiheessa tulee sitten ne kuuluisat paniikit: Miten minä selviän? ja Selviääkö vauva? Muista silloinkin säilyttää oikea asenne, sillä uskon kyllä että te selviätte.
    Itse elävä lapsi on tärkein, jossain vaiheessa ei ole väliä onko lapsella jokin sairaus. Mutta toivotaan silti että kaikki on hyvin ja vauva pysyy matkassa.(Tämä siis kommenttina tuohon ylläolevaan kirjoitukseen toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin, ei ollut tarkoitus siis arvostella tai loukata)
    Onnea odotukseen ja onnellisia hetkiä kameran edessä kunhan maha alkaa näkyä.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi7. maaliskuuta 2009 klo 22.39

    Hei,
    Täällähän on paljon juttua. Onnittelut sulle ja lähipiirille!Melkein Suosittelisin jossain vaiheessa tulostusta blogisi osalta.

    VastaaPoista
  3. maija8. maaliskuuta 2009 klo 8.32

    Kiitokset onnitteluista!
    Olen kyllä rentoutunut. Se ihan alku oli todella pelottavaa, kun olen vähän valmistautunut mielessäni siihen, ettei minun munasolut ole parhainta kastia. Se oli tietenkin vähän liiottelua, mutta tuumailin, että kun on monirakkulaisuutta ja sen oireisiin usein kuuluu vähän heikommat solut ja sitäkautta yleisemmät keskenmenot ja tuulimunat.. Jännitin sitä siksi silloin niin paljon.

    Nyt on tuntunut kovasti rauhallisemmalta, mutta monenlaisia ajatuksia silti tietenkin päässä liikkuu. Kuitenkin pääosin rauhallista.

    Tulostamisen aion kyllä tehdä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)