Olipa käynti kerrassaan. Lääkäri oli aika suorasukainen, semmoinen tuhti miestohtori, joka sanoi ensiksi ettei ymmärrä miksi mulle tämä aika on koskaan annettukaan kun ei viime käynnillä ollut mitään vikaa. Mistäs minä sen tiedän, tulen vaan kun sanotaan että tulla pitää. Sitten moitti sokereita, koska iltaisin on joksus nousuja. No niin on, mutta en minä niitä aiheuta. Niin oli viimeksikin, ja ei niille silloinkaan tehty mitään. "Ei ole tarvetta sisätutkimukselle, housut puolireiteen ja vatsa paljaaksi", sanoi.
Mikäs siinä sitten. Lapsen koko arviolta 3800g, eli minusta aika suuri. Heidän mielestään normaali. Kaikki kunnossa, virtaukset ja sydänkäyrät ja muut, niin ei muuta kuin kotiin oottamaan. Olisin niin toivonut ensinnäkin tietoa kohdunsuun tilanteesta ja toisekseen sitä, että sitä oltais vähän tönitty että olis ehkä sillä käynnistynyt. Mutta "ei tarvetta sisätutkimukselle". Seuraavan kerran saa soittaa ajan päivälle 41+5, soiton saa tehdä 41+3. Käynnistys viimeistään 42+2. Elikäs lokakuun 15.
Tylsä homma, mutta minkäs teet! Eipä auta kuin ootella vain, onneksi mieli on kumminkin ihan hyvä. Saattaahan olla, että tää käynnistyy varsin pian itekseen, mutta jotenkin on alkanut epäilyttää. Oon kumminkin käynnistyksessä sillon 42+2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti