Heräsin tuossa, eikä nyt meinaa uni tulla silmään ollenkaan. Harmittaa. Normaalisti saan kyllä helposti unta uudestaan, ja nukun vaikka mikä mekkala olisi. Nyt ei sitten millään. Niitä outoja hikistymiskohtauksia on aina välillä, mikähän senkin tekee. Googlettamalla selviää, etten ole yksin: aika moni raskaana oleva ja ehkä erityisesti loppuvaiheessa tarpova hikoaa. Monet tosin vain yöllä, itse ehkä enemmän päivällä. Täysin äkkiarvaamatta iskee kammottava hikistys. Ehdin jo miettiä onko se korkeasta sokerista johtuvaa, mutta eipä ollut. Mittasin illalla yhden hikistymisen yhteydessä, ja ihan hyvät sokerit oli.
Tunnen itteni ihan hulluksi. ON vähän samalla tavalla kahjo olo, kuin silloin raskautta yrittäessä kun niin kamalasti toivoi olevansa raskaana ja kaikkia merkkejä pohti. Sitten jutteli niistä muiden kanssa, ja koki pettävänsä itsensä ja muut joka kerta kun menkat alkoi. Nyt sitten kun suku ja ystävät pohtii joko on lapsi maailmassa, tuntuu kuin pettäisi kaikki kun ei se synnykään. Vaikka eipä sen vielä edes pitäisi!
Supistuksia on yhäkin, useampia tunnissa, välillä vähän kipakoita ja välillä vaan tukalia. Mutta ei mitään minkä voisi luulla olevan synnytystä. Harmittaa. Meni ainakin se eka arvaus, että tulpasta kolme vrk, ihan pieleen. Katsotaan miten käy sen viikon kanssa, mutta taitaa sekin olla ihan väärä.
Sitten lisäksi mulla on vähän turvotusta sormissa ja jaloissa. Paino on noussut, vaikka ruokahalu on ihan nollassa. Tai höpöhöpö, ei missään nollassa kun kermakakkukin kelpasi juhlissa eilen. Mutta kumminkin aika vähäinen se on. Tulee välillä syödessä yhtäkkiä joku stoppi, että alkaa oikein oksettaa ajatuskin siitä että söisi lisää. Normaali kaksi palaa ruisleipää aamulla saa toisen leivän puolessa välissä tosiaan aikaan taistelua, että menee alas.
Nyt taas supistaa, sillain vähän ikävästi muttei mitenkään kummemmin. Mitä tuommoisillä supistuksilla tekee, samperi. Menisvät pois minua kiusaamasta, tai alkaisivat sitten kunnolla. Eilen otti niin paljon päähän, etten tiennyt miten päin olla. Illalla olis tehnyt mieli lähteä kävelylle tai jotain. Jos voisin ottaa vaikka matkan tähän. Tai jonkun vaan.. yksiön jossa asua itekseen ja olla vaan. Ei tartteis nähdä ketään.
Taidan käydä huomenna taas pitkällä kävelyllä, ja maanantaista lähtien tehdä kaikkea kaiket päivät. En vaan ihan tiedä mitä, koska rahaa ei ole, uimassa ei saa käydä tulehdusriskin takia, kaverit on töissä ja koulussa.. Jotain on kumminkin keksittävä.
Näin istuessa supistaa kyllä helposti. No. plääh. Synny nyt, lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti