Voivoi minua! Olen semmoinen huoliksija, ettei ole tottakaan. Tuon päivän ja sitä seuraavan yön jälkeen kun päätin rentoutua ja antaa asian mennä miten menee, niin johan juoksi maito taas! Sain silloin lauantaina stressiä vieraista, kun alkoi ahdistaa miten saan syötöt suoritettua kun Elsi saa raivareita ja pelkään ite ettei maito tule ja kaikkea. Eikä se suostu tällä hetkellä syömään muuten kuin makuultaan, siis että käydään kummatkin pitkäkseen.
No kumminkin. Olen nyt laskeskellut, että Elsi syö noin kolme desiä päivässä, tänään 270ml korviketta. Elsin paino on noin 6kg ja hän syö kaikkiaan viidenneksen painostaan, eli noin litran vähän yli. Eli elsi syö siis kaksi kolmannesta kuitenkin rintamaitoa. Ei se niin hullua ole. Jotkut ihmiset nyt vaan hermostuu herkästi joskus, asioista jotka liikuttaa syvältä.. :D
Tuumin, että koitan nyt saada korvikkeen määrän pysymään samassa tai laskemaan, ja maitomäärän nousemaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty, koska tuo tyttö ei millään suostu imemään tyhjää rintaa. Sain neuvolasta ohjeeksi joka syötön päälle pumpata pari minuuttia kumpaakin rintaa. Kuulostaa viisaalta! Aion kokeilla.
Jännää, miten iso henkinen asia imetys myös on. Siis sen toiminta riippuu niin paljon stressistä, jos ahdistaa ei maitoa tule.
Tähän loppuun pahoittelen dramaattisia elkeitäni. Olen semmoinen, että kun suren, niin suren tiivisteenä.
Niin ja jos olisi kenelläkään antaa neuvoja siihen miten saisi ensinnä maitomääriä kasvuun kun lapsi ei ime, ja toiseksi siihen miten saada lapsi taas imemään muutenkin kuin makuulla rintaa. Ottaisin niitä kiitollisena vastaan!
Koitan lähiaikoina keskittyä enemmän miettimään noita sun kysymyksiäsi, nyt ei ole paljon aikaa, joten lähetän vain täältä suuret tsemppaukset! Olet kovin samantyylinen ihminen kuin minä. Samanlaiset on mulla olleet fiilikset vauvan syntymän jälkeen ja imetystä lopettaessa. Ja samanlainen stressaaja olen. Nykyään osaan jo tehdä mielikuvaharjoitteita jos tuntuu että stressaan jotain asiaa ja maiti ei lähde herumaan.
VastaaPoistaHienoa, että rentoutuspäivä auttoi ja teit tärkeitä havaintoja.
Siitä makuullaan imemisestä. Jos siihen ei auta muu, niin aika kyllä auttaa. Meillä oli tämä kuopus juuri samanikäisenä sellainen, ettei suostunut kuin makuullaan syömään. Olin tyytyväinen että oli kesä, sillä kun olimme liikkeellä jossain, kävin nurmikolle pitkäkseni. Jossain kohtaa itse väsyin aina yrittämään istuen imetystä, joten menoja piti tietysti vähän miettiä. En siis kovin aktiivisesti yrittänyt muuttaa asiaa. Mutta sitten vauvan ollessa noin 5kk, olimme lentokoneessa, jossa ei todellakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin istuen syödä. Ja siitä lähtien alkoi istuen imetys jotenkin sujua. Ja nyt vauvan ollessa 11kk, imetys on jo jonkun aikaa ollut sellaista, että se käy ihan missä asennossa vain. Kärsivällisyyttä siis, tuo on vain vaihe.
Maarit
En minäkään meinaa jaksaa yrittää tuota istualta imettämistä, eli imetköön miten tahtoo. Pääasia että ylipäänsä imee.
VastaaPoistaKiitos silti vastauksesta! Mukava kuulla samansuuntaisia kokemuksia.
meidän martta oli kanssa väliin sellainen, että huoli vain makuullaan. Liittyi ajanjaksoon, kun oli jussin kanssa päivät mun ollessa töissä kevään viimeiset viikot. niin ja silloin tuli kyllä raivareita kuunneltua, kun maidon määrä tietty väheni.
VastaaPoistaMulla maitomäärään on aina eniten vaikuttanut yösyötöt ja öinen läheisyys. mutta te taidattekin jo olla jo perhepedissä?
ole kuitenkin itsellesi armollinen!