Aloittelen liikuntaharrastusta uudestaan, ja sainkin kuntosalikortin. Sillä pääsen kanssa jumppiin. Joskus. En kovin usein. Mutta joskus. Sen lisäksi aion juosta, ja sitten olen kanssa tehnyt Elsin kanssa jumppaa yhdessä, se on hauskaa meistä molemmista. Etsin youtubesta videoita hakusanoilla exercise mom baby, ja löysin vaikka mitä!Yhäkin ollaan annettu pulloa. Nyt parina päivänä olen antanut pulloa joka kerran imettämisen jälkeen, ja tyttö on kuin toinen ihminen. Meidän Kärttylistä on tullut Solsken. On kamala olo sen takia, raukka on ollut nälkänsä takia kärttyinen. Olen nyt ihan kahtia revitty imetyksen takia. Tahdon niin kovasti jatkaa sitä, mutta en millä tahansa hinnalla. En lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. En väenvängällä tahdo tunkea tissiä lapselle ja aiheittaa sillä ikuisen nälkätilan ja kitukasvun.
Mutta joka kerta kun ajattelen olevan ihan okei alkaa antaa pulloa enemmän vaikka imetys siitä kärsisikin, en pysty sanomaan sitä ääneen. Suren sitä tosi paljon. Olisin niin mielellään tahtonut imettää hyvin, saada lapsen kylläiseksi ja röyhtäisemään tyytyväisenä. Nyt aina saan vain kiukkua kun maitoa ei ensin tule ja kun pitkän suostuttelun jälkeen tulee se loppuu kesken.
Jotain on silti pakko vielä yrittää, koska muuten asia on liian surullinen.
Rakastan sitä pientä ihmistä niin kovin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti