Uusi osoite

Olen nyt avannut uuden blogin, johon olen kutsunut ne, joiden sähköpostiosoite minulla on. Pyyntejä voi yhä laittaa virvaliekki (a) yahoo. Com.

Kuvassa vauvan mahdolliset kotiutumisvaatteet. Eli sellaista leikkiä olen viimeaikoina leikkinyt: mitä vauvalle pukisin, ehkä näin.. Tai näin.. :)

Hei vain

Koska minusta on mukavaa kirjoittaa, niin taidan jatkaa salaisena. Halukkaat voivat pyytää kutsun. Kirjoittelen sitten eniten muistoksi lapsille. Jätän tämän nyt näkyviin.
virvaliekki (a) yahoo . com on osoite, johon voi laittaa viestiä halutessaan lukijaksi.

Oi huoli, oi hankaluus

En tiedä miten voin enää jatkaa tämän kirjoittamista. Elsillä on huolensa ja hankaluutensa, joita en halua julkisesti ruotia. Vaikka minusta olisikin hyvä jos JOKU niin tekisi, niin en voi tai halua tehdä lapseni asioista julkisia. Taas ne ovat sen sorttisia, etten voisi jättää niitä blogista uloskaan. Tästä syystä minun täytyy lopettaa julkinen kirjoittaminen, vaikka olinkin jo mielessäni palannut blogin ääreen nyt äitiysloman alettua taas.

Olosuhteiden pakosta, näin on. En ole vielä varman jatkanko tätä sukulaisten ja ystävien ratoksi, vai ehkä vain itselleni muistoksi. Tai en ollenkaan. Mutta kiitos kuitenkin, blogi, kaikesta siitä mitä olet minulle merkinnyt.

Joulun odotusta

Olemme taas olleet kiireisiä ja lapset sairaina. En ole juuri nukkumaan päässyt, mutta onneksi nyt on joululoma ja hyvä mieli. Eikä maailmakaan loppunut.

Kirjoitin Elsin terveysongelmista vähän, ja ne jatkuvat. En halua olla monisanainen, mutta alopecian todennäköisyys lienee kohtalainen. Vielä elättelen toiveita kortisonilääkityksen haittavaikutuksista, mutta saa nyt nähdä. En aio tästä täällä hirveästi kertoa, mutta jos joku nyt tätä sattuisi esimerkiksi Googlen kautta lukemaan ja rämpisi samassa huolessa, niin saa kirjoittaa sähköpostia virvaliekki@ Yahoo .com

Raskaus etenee hyvää vauhtia. Viime viikko oli supistuksineen raskas, mutta tämä viikko taas unenpuutteesta huolimatta hyvä. Mikä kumminta, tässä raskaudessa eivät sokerit ole nousseet! En ymmärrä miksei, eikä ymmärtänyt lääkärikään.

Ihanaa joulua kaikille, meiltä.

Terveisiä

Olipa kiva, kun joku kyseli perään. Syksy on ollut kiireinen ja rankka, ja on ollut vaikeaa löytää aikaa kaikelle. Blogi on jäänyt viimeiseksi mielessä, kaiken muun alle. En ole ajatellut kuopata sitä, mutta.. No, tiedättehän.

Raskaus on edennyt mallikkaasti. Nyt on 24+4 muistaakseni ja kaikki oikein hyvin. Välillä tuntuu pallolta, töissä on välillä vaikeaa jaksaa ja joo liitoskipuja on ja selkä vaivaa joskus ja supistuksia ja suonikohjuja ja sensellaista. Normaalia. :D vauva liikkuu paljon ja häntä odotellaan jo kovasti, Elsi erityisesti puhuu vauvasta välillä paljon.

Elsi on sairastellut paljon. Hänellä on astma ja syksy on ollut todella rankka. Elsin päästä on lähtenyt keväällä ja nyt syksyllä kovasti hiuksia ilmeisesti lääkityksen vuoksi. Se on hurjaa, mutta todennäköisesti kasvavat takaisin, sitten kun joskus voi lääkkeet jättää. Voitte arvata miten suuri helpotus on jäädä kotiin: vähemmän infektioita ehkä Elsille, vähemmän stressiä Emilille (ja kaikille) ja ei aikaista selittelyä töihin. Jaa taas on lapset sairaana..

Työt ovat olleet mukavat, mutta aika ajoin raskaat. Pidän työyhteisöstäni kovasti, ja ilmeisesti hekin pitävät minusta. Luulen palaavani töihin tämän kolmannen ollessa 1,5v, jos rahat riittävät niin 2v. Katsotaan. Tuo Elsin terveystila painaa vaakakupissa myös, vaikka eihän sitä tiedä millainen allergia-astmatyyppi kolmaskin on! Emil on onneksi "normaali sairastelija", eli flunssa on flunssa eikä päivystyskeikka.

Emil on ihana 2v poika, todella raisu ja samalla hellä. Puhuu kuin papupata suomeksi ja ruotsiksi, leikkii rotoniiliä ja pikkukissaa (mau nau). Emil stressaantuu päiväkodista sen verran, että näkee öisin painajaisia. Nukkuu nyt taas suuren osan yöstä meidän välissä, johon kenties puututaan sitten tammikuussa kun jään kotiin. Enää on siis kolme viikkoa töitä!

Terveisiä meiltä teille!

Olen nyt siis raskaana viikolla 13+4. Vaikka aiemmat raskaudet olenkin täällä kertonut heti, tällä kertaa en niin halunnut tehdä. Aivan alussa oli epäilys raskauden jatkumisen suhteen, sillä kävin vuotojen vuoksi lääkärissä. Siellä nähtiin jotain epämääräisiä löydäksiä, ja esitettiin mahdollisuus kummalliseen kaksosraskauteen, jossa toinen kaksosista olisi terve ja normaalisti kehittynyt ja taas toinen rypäleraskaus.  En edes tiennyt mikä rypäleraskaus on, joten google selvitti asian: Se on raskaus, joka osin tai kokonaan toimii jotenkin epäkelvosti ja monistaa vähän syövän lailla soluja solujen perään. Jos raskaus on osin rypäleinen, on sitä rypälemassaa vissiin yleensä istukassa. Minun tapauksessa epäiltiin, että toinen kaksonen olisi kokonaan rypälettä vain, eikä siis oikeasti mitään ihmisenalkua olisi vaan jotain hassua kasvainta.

No, tämä sitten johti pitkään selvittelyyn, ja kävin reilun kuukauden päästä viikolla 9+ ultrassa naistenklinikalla. Ultra kesti ehkä minuutin, jossa todettiin että "tämä oli ihan virhetulkinta, unohda koko juttu, älä edes kysele, jatka vain raskautta normaalisti kuin et olisi tästä kuullutkaan." Jaa-a... no niin kai sitten.  Jäi mietityttämään mitähän siinä ekassa ultrassa sitten näkyi, koska minä itsekin näin jotain kummaa tummaa massaa.

Niskapoimu-ultrassa kuitenkin oli kaikki hyvin. Kätilö löysi yhä jotain hyytymää istukan alta, mutta paljon vähäisemmän määrän kuin ekassa ultrassa.  Sen jälkeen olen jo aikalailla unohtanut alun dramatiikan.

Toisaalta en myöskään ole halunnut mainostaa raskautta ennen töissä kertomista. Se tosin piti tehdä tosi varhain, koska jo ekana työpäivänä pomoni katsoi pitkään vatsanseutua. Nyt ei raskautta edes voi enää salailla, koska se näkyy niin selvästi. 

Töiden aloitus on tuntunut kivalta, mutta raskaalta. En tiedä mikä väsymys on ollut mistäkin johtuvaa, raskaudesta vai työstä vai mistä. Kuvotus oli jostain aivan toisesta ulottuvuudesta tällä kertaa, oli todella vaikea sietää sitä. Ehkä sekin oli henkistä, kun mietti mahassa ehkä kasvavaa kasvainta.  Minulla oli olo kuin suussa maistuisi mätä, kuin märkänisin sisältä. Tosi kamalaa. Nyt alkaa helpottaa, ei ole enää kuin suht lievää kuvotusta.

Elsi ja Emil ovat aloittaneet pienessä, ruotsinkielisessä päiväkodissa sisarusryhmässä. Tai siinä päiväkodissa ei muita ryhmiä olekaan. Aloitus on mennyt älyttömän hyvin. Ekalla viikolla Emil itki pari kertaa jäädessä, mutta sen jälkeen ei ole itkenyt. Yöt ovat muuttuneet tosin levottomammiksi, ja Emil tulee joka arkiyö väliimme nukkumaan. Viikonloppuna yleensä ei. Hän näkee unia, joissa huutaa kaikenlaista, kuten "min bil, ei saa ottaa, ta inte, min bil, min auto!"

Elsi on tosi reipas, pukee itse nyt kaiken. Vetoketjuissa ja napeissa tarvitsee apua, muuten pärjää. Hän on hoidossa tosi ujo, mutta jää mielellään ja kotona höpöttää mitä kaikkea on päivän aikana tehnyt. Kielelllisesti molemmilla menee hyvin. Elsin ruotsinkielinen käyttösanavarasto on moninkertaistunut jo tässä ajassa, ja Elsi puhuu paljon nyt myös ruotsiksi. Ennen hän puhui lähinnä suomea, vaikka ymmärsi ruotsia.

No, ehkä tässä on höpötystä yhdeksi kerraksi. :)

Omenoita

Syksy on ihana. Minä vain rakastan villapaitoja ja -sukkia, ja sitä tunnetta kun ulos tullessa on vähän kirpeää. Tänään ohjelmassa on seuraavaa: omenahillon valmistusta, omenapiirakkaa, porkkanapihvejä, sauna, Elsin 3v syntymäpäivien kutsujen laittamista, pyykin pesua. Ainakin.