Huu miten tihenee!

Nyt 6-7min väliä supistuksilla ja selvästi kovempia. Vielä pystyy puhumaan supistuksen tullessa tosin, vaikkakin vaivalloisesti. Koitin käydä suihkussa, mutta siellä supistuksia tuli 2min välein, varmaan asennon takia. Soitin jo synnärille että ollaan varmaan tulossa tänä yönä, mutta sanoin katselevani vielä tovin. Käskivät ottaa panadolia ja käymään suihkussa.

Kuules veli, taidat syntyä ensi yönä.

Supisteleepi yhä.

Aamulla supistuksia tuli tosiaan noin 8min välein, mutta sitten ne laantuivat. Mies lähti Elsin kanssa vanhemmilleen, minä menin omilleni. Käytiin isän kanssa käynnistyskävelyllä, joka toimi aika hyvin. Supistuksia alkoi taas tulla alle 10min välein ja se on jatkunut nyt kahdesta asti, eli reilu kolme tuntia. Kovin kipeitä ei ole, mutta kuitenkin säännöllisiä. Saapa nähdä koska lähdetään, tänään, huomenna, yöllä, ylihuomenna? Jokatapauksessa ei liene kaukana. Tuntuu jo paremmalta henkisesti: taitaa ne vauvat yleensä syntyä.

Huomenna neuvola aamulla 8:30 jos ei yöllä lähdetä. Ajattelin koittaa kävellä sinne. Isä hakee minut ja Elsin sitten klo 10 heille, jotta ei tarvitse olla yksin. 22.11.2010 olisi aika hyä päivämäärä minusta.

Oliskohan tänään hyvä päivä syntyä?

Yö meni heittelehtiessä. Selkää särki, joitain kipeitä supistuksia jotka herätti. Kuuma oli, maha sekaisin. Pakotin miehen suostumaan ikkunan raottamiseen, ja sain sitten nukuttuakin jotenkin. 5:20 Elsi heräsi (miksiköhän noin aikaisin) eikä sitten kukaan olla nukuttu.

Nyt on aamun särkenyt selkää ja mahaa ja supistellut 8min väleillä. Luulen melkein, että lähtö koittaa tänään. Huono olo on ja vuorotellen kylmä ja kuuma. Vielä ei pelota, kun ei vielä satu niin paljon. Tein Elsin päivärytmistä listan hoitajille ja olen koittanut etsiä vauvan turvakaukalon pienennöskappaletta tässä. Seuraavan supistuksen pitäisi tulla minuutin päästä, hetkinen.. no ei höh miksi just nyt on pidempi väli sitten! :D

Katsotaan katsotaan, onko väärä hälytys vai mikä on. 38+6

Plääh mikä olo!

Illalla tuli supistuksia alle 10min välein. Ei kovin kipeitä, mutta kuitenkin. Kävin nukkumaan kännykkä kourassa, että jos yöllä haluan katsoa kelloa. Heräsin yhteen kovempaan supistukseen tunnin päästä, enkä enää saanut unta.

On kamalan kuuma, hiki, kurja olla. Supistuksia ei enää tule, mutta muuten on mälsää. Pidin nukkumaan mennessä ikkunaa hetken auki, mutta miehellä oli tietysti kylmä kun ulkona on pakkasta. Sain ensin hyvin unta mutta sitten hormoonipatterit lämmitti liikaa.

Heräsinpäs klo 5.

Tuleekohan tästä kakkosvauvasta kova herättelijä, kun en saa unta herättyäni.

Eilen luin täältä Elsin odotuksen viimeisiä viikkoja. Luin niitä myös miehelle, ja naureskeltiin niille hyväntahtoisesti: on se vaan niin erilaista! Silloin minuuttien kuluttaminen oli suurimmassa roolissa ja aika kului katsellen dvd-videoita ja lukien hassuja kirjoja. Nukkuen päiväunia aina kun nukutti. Kuulostaa itseasiassa jälkikäteen tosi ihanalta, nyt kun on vähän väsynyt ja silti on erilailla velvollisuuksia. Muutenkin tuntuu etten "pystynyt tekemään" juuri semmoisia asioita joita nyt teen ihan hyvillä mielin, kuten siivoamista ja ruoanlaittoa. Se oli jotenkin ihan ylivoimaista silloin. Tosin nytkin.. ehkä ne jäisi tekemättä nytkin jos olisi vaihtoehtoja. Varmaan nytkin ihan mielellään makoilisin tämän lopun ja katsoisin dvd:ltä sarjoja.

Sitä luulisi, että toista odottaessa osaisi olla lammasmaisessa Zen-tunteessa koko ajan. Helpompaa se kyllä onkin, mutta juuri näin kun herää yöllä sadatta kertaa pissalle, ei saakaan enää unta, janottaa ja kolottaa - kyllä sitä tulee kärsimättömäksi. Onneksi tuo lapsi mahassa melskaa, niin ei tarvitse olla huolissaan kuitenkaan.

Lohdutti myös, kun luin joku päivä taannoin tästä Saariston lapset-blogista nuorimman lapsen syntymästä: meni pitkäksi odotus ja käynnistykselle asti. Okei siis toki toivon ettei mene niin kauaa, mutta jälkikäteen kukaan tuskin harmistelee viikkoa-kahta pidempää odotusta tai synnytyksen alkutapaa - jos siis kaikki vain menee hyvin.

Lakkaanpa jaarittelemasta ja menen kokeilemaan nukkumista, jospa hetken ehtis vielä torkkua.

Siivouspäivä.

Siivouspäivä on tavallaan viikon paras päivä. Ei siksi ettäkö siivoaminen olisi erityisen ihanaa, mutta on niin kiva kun on selkeät kuviot tekemisen suhteen, siisti koti, puhtaat lakanat ja sauna illalla. Ja siivoamisen jälkeen on myös ihanaa käydä pitkäkseen juomaan kahvia. Vähän oli toiveissa myös siivoussupistukset ja niistä seuraava synnytys.. mutta ainakin tuli siistimpää jos ei vauvaa tullutkaan.

Kirjoitan nyt tosi paljon, kun olen niin kärsimätön. Tuntuu ettei tämä vauva varmaankaan synny koskaan. Ei varmaan juu ikinä. Jää sinne ja sulaa pois. Tai jotain semmoista. 38+4

38+4

Täällä yhä. Eilen oltiin Elsin kanssa evakossa kotoa, kun miehellä on jalassa joku tulehdus niin sai sitä lepuuttaa. Toivoin supistusten yltyvän, mutta eihän ne niin tietty tehneet. Tänään oli aamulla myös kummallisia kolotuksia selässä ja liikkuessa tuli kovia vihlauksia mahaan ja kohdunsuulle. Kyllähän tässä jo varsin kovasti odottaa synnytystä alkavaksi. Jokainen päivä tuntuu mahdolliselta synnytyspäivältä ja ajatus huomiseen asti odottamisesta mahdottomuudelta. Puhumattakaan lasketusta ajasta tai sen ylimenevistä päivistä.

Eilen tuli sitten ensilumi. Elsi oli hyvin varuillaan ulkona, selvästi kummissaan ja ihmetyksissään, olisi mielellään ollut sylissä. Lumessa oli sen verran vaikea kävelläkin.

Yökukkumista.

Heräsin tuossa kahden maissa vessaan ja juomaan. Elsi havahtui siihen, harmistelin sitä. Sille oli tullut joku mystinen yökakka, joka piti sitten vaihtaa. Otin sen meidän väliin lopuksi yötä nukkumaan.

Jo siinä vaippaa vaihtaessa oli jotenkin kumma olo. Semmoinen "jaa- jotain ehkä tapahtuu kohta" -olo. Sitten alkoi supistella, ja tunnin verran niitä tuli noin 10minuutin väleillä. Semmoisia vähän kipeitä, selässä tuntui lähinnä. Mutta sitten ne loppui. Nyt vain vähän kolottaa selkää.

En silti saanut enää unta. Kohta menen taas kokeilemaan.

Nyt tässä istuessa on tullut kovempia supistuksia ja tiheämmin, alle 10min. Olen nyt sitten kahden vaiheilla istuisko tässä ja katsois tilannetta vai koittaisko mennä nukkumaan silläkin uhalla että laantuvat. Luulen, että Elsin syntymään vaikutti silloin se liikkuminen ja istuminen seminaarissa ja sensemmoinen. Toisaalta syntyyhän se joskus kuitenkin ja uni on aika tärkeä asia ja mukava juttu elämässä. Menispä vedet! Ja au taas supistaa. Nyt on 38+3.

 Ja aamuedit 7:43: Ei mitään uutta, katsotaan eteenpäin. Ei supistele, kolottaa kylläkin.

38+0

Mahakuva 38+0 tyylikkäässä yöpuvussa.

Eilen oli isäinpäivä. Koitin kovasti puhua pikkuveljelle isäinpäivänä syntymisen eduista, mutta ei tuo kuunnellut. Muuten päivä meni tosi kivasti, vaikkei mitään erityistä tehtykään. Illalla kävin oman isän, äidin, siskon ja veljen kanssa syömässä. Tuntui kuin olisi suuremminkin olla yöjalassa kello kahdeksalt kotiutuessa, kun tulin keskustan kautta kotiin ja ilmassa haisi grilliruoka.

Olen niin älyttömän kärsimätön näkemään pikkuveljen. Eilen luin synnytystä ennakoivista merkeistä kertovia viestiketjuja illan. Eipä mitään erityisiä merkkejä ole, supistuksia kyllä ja jotain vuotoja ja sensemmoisia, mutta ei mitään mistä erityisesti osaisi arvata lapsen syntyvän pian. Paras merkki lienee lähestyvä laskettu.

Jotta taas en tuskastuisi liikaa tähän oloon (olen valtamerialus ähkyssä) ajattelin keksiä taas tekemistä päiville. Elsi tietenkin täyttää päiviä tosi hyvin, mutta jotain muutakin toimintaa on kiva saada. Tänään menen vanhemmilleni käymään, huomenna famo tulee kylään ja on neuvola, keskiviikolle pitää keksiä jotain, torstaina tulee ystävä lapsineen käymään ja perjantai onkin taas siivous- ja saunapäivä.

Eiköhän tämä taas tästä! Elsin flunssakin helpottaa, yöt on menneet taas hyvin vaikka päivällä yskitäänkin.

p.s: kuka siivois meiän kirjahyllyn?

Taas pumpulipäivä.

Otin sisään parvekkeelta vauvankeikutuskiikun. Se ostettiin Elsin syntymän aikoihin huuto.netistä ja siinä oli hyvä keikuttaa kiukkuista Elsiä illat. Toivon veljestä vähemmän kiukkuista ja itkuista, mutta jos niin ei ole niin keinu on valmiina.

Olen aivan tajuttoman väsynyt taas. Elsi kun on ollut sairaana ja nukkunut huonosti, eikä tämä valtamerialus kestä kovin suuria keikutuksia uppoamatta tällä hetkellä. Mies tajusi sen (vähän piti kyllä vihjailla suoraan) ja lähti Elsin kanssa vanhemmilleen päiväksi niin saan nukkua. Eipä kuin tuumasta toimeen. Kunpa saisi vielä niitä konvehteja..

37+5 (tai 38+5 jos sitä oltaisiin siirretty silloin rakenneultrassa. Nyt se päähänpinttymä palasi!)

Potilas ja väsynyt äiti

Elsi on sairaana. Muutaman yön valvotti nuha, sitten oli jo pari hyvää yötä ja kivaa päivää. Eilen illalla yski pariin otteeseen, johon Elsin farmo kauhisteli liekö tyttö sairastunut. Olin silloin sitä mieltä että eipä varmastikaan, olisiko viima vain käynyt vähän keuhkoihin kun ulkoiltiin. Yö meni silti yskiessä ja nyt päivällä kulkee henki tosi huonosti. Myyrää on katsottu sitten melkein jatkuvana luuppina, kun muuten kaikki on Elsillä huonosti eikä mikään toimi ja itkettää vain koko ajan. 

Pakko myöntää, että koville ottaa itselläkin. On vähän flunssaa myös minulla,  keuhkot tuntuu aroilta. Lisäksi nuo valvotut yöt raskauden viimepäivien päälle tuntuu tosi rankoilta. Meneehän se tästä. Toivottavasti en tule kovin kipeäksi, olisi kurjaa synnyttää kovasti sairaana.

37+4

Neuvola 37+0

Soitettiin pianoa, joskin Elsin mielestä olin lähinnä tiellä. Päädyttiin sitten syöttötuoliratkaisuun.

Kävin neuvolassa. Uutisia ei juurikaan ole, paino ei noussut taaskaan, joskin tuntuu että on nestettä tullut kroppaan. Veli on laskeutunut tosi alas, ja sf-mitta pudonnut. Terkka arveli pienemmäksi käsituntumalla tuota lasta kuin ultran arvio oli, mutta minä vähän luulen hänen halunneen vähän briljeerata ja vain olla erimieltä lääkärin kanssa. On kuitenkin aika helppo oletus tehdä, että eka ja toka lapsi muistuttaisivat toisiaan, ei se silti välttämättä paikkaansa pidä. Silti aika kiva ajatus, ei kovin suuri vauva.

Ei muuta oikeastaan. Kaunis ilma, Elsi taas terve flunssasta. Tai nuha on vielä, mutta nukkui hyvin viimeyön (kiitos kaunis siitä!) ja on ollut paljon reippaampi tänään ja jopa syönyt jotain. 

Niin ja olen nyt miettinyt tuota imetysasiaa: luulen tekeväni niin, että pyrin tehostettuun imetykseen, mutta en millään lisävehkeillä. Haluan imetykseltä (vasta-aineita lapselle,) luonnollista ja helppoa tapaa ruokkia lapsi ilman pullonpyöritystä ja maidon rahtaamista kaupasta. Niitä en saavuta imetysapulaitteella, vaan uuden hankalan lisävälineen. Jos oma maitoni ei taas riitä, imetän osaimetyksellä niin kauan kuin se onnistuu ja siirryn sitten pulloon kokonaan. Koitan tehdä koko asiasta vähemmän stressaavan tällä kertaa.

Huomenna täysiaikainen.

Tänään siis on 36+6. Tuntuu hassulta olla taas tässä.

Supistuksia on tänään taas tullut aika paljon, mutta riippuu vielä asennosta miten kipeitä ne on. Nyt tässä istuessa koneella supistukset on aika kipeitäkin, mutta jos pistän pitkäkseni ne on lähinnä epämukavia. Myös epäilin tänään tuliko vessassa käydessä lapsivettä, mutta sen jälkeen ei ole tullut. Kai se sitten oli jotain muuta. Emmin sitä kyllä, koska ei tuoksunut juuri miltään (tai ehkä vähän makealta) ja ihan kuin olisi ollut vähän vaaleanpunaista väriltäänkin.. Mutta en sitten tiedä. Soitin päivystykseen, jossa sanoivat minun voivan odotella kotona alkaako tulla lisää, jos side kastuu niin pitää tulla. (au, taas supistaa)

No, kaukana ei pikkuveli maailmasta silti ole, oli nyt kyseessä väärä hälytys tai ei. Huomenna neuvola.

36+2

Kuvassa maha 36+2, takana sisustuspyykit ja Elsin maalaus, jossa muunmuassa jalanjälkiä.

Kävely käy hankalasti, mutta vähän päivästä riippuen miten hankalasti. Eilen oli aika hyvä päivä ja kävelin aika paljon (bussilla puistoon mutta sieltä 1,5km takaisin, iltapäivällä kävin myös kirpparilla, matka yhteensä ehkä 1km). Tänään sitten oli paljon vaikeampi kävellä. Menin kauppaan (vajaa kilometri matkaa, en tiedä, menin sen ratikalla) ja kävelin siellä ja sitten oli tarkoitus tulla toisen leikkipuiston kautta kotiin. En sitten millään jaksanut, koska sattui niin ja oli niin märkää etten olisi voinut edes istua missään. Ulkoiluhousut ei mahdu jalkaan, nääs.  Käveltiin sitten Elsin kanssa suoraan kotiin, ja sai tuo sentään osan matkaa kävellä myös. Nyt kohta väsytän Elsiä kylvyllä ja sitten syödään ja mennään molemmat nukkumaan.

Tänään taas katkipoikki.

Vaihtelee tosi paljon nää päivät. Yhtenä päivänä jaksaa vaikka mitä, toisena tekis mieli vajota pumpuliin nukkumaan. Toissa siivousperjantaina en jaksanut juuri mitään, viimeperjantaina siivosin ihan normaalisti. Eilen jaksoin myös paljon, käytiin puistossa ja kaupassa ja mitä kaikkea. Tänään olen sitten ollut aivan poikki.

Elsin kaksi serkkua äiteineen kävi kylässä. Se oli tosi mukavaa, mutta kyllä sekin rehellisesti vähän verotti voimia. Huomenna Elsin famo tulee ulkoiluttamaan lapsenlastaan. Se on kiva, koska eilen taas rusahti liitos ja nyt särkee kävellä. Jos sitten huomenna aamulla on kovasti vielä kipeä olo niin voin valita kotiin jäämisen. Pääsee Elsi sitten ainakin iltapäivällä ulos.

Ostin Tommee Tippee-rintapumpun ja kaksi pulloa ja kaksi tuttiosaa. Eli nyt on kolme 0-3kk tuttiosaa ja kaksi 3-6kk tuttiosaa, ja muutoinkin tuon pitäisi olla hidasvirtauksinen ja koliikkia ehkäisevä. Rintapumppu toimii yhdellä kädellä, mikä on kiva. Viimeksi käytössä oli ainun kahden käden pumppu, ja se oli kyllä vaikea.  Toivon silti, ettei ihan hirveästi tarvitsisi pumpata. Imetys vähän hirvittää etukäteen, mutta onhan monella tokan lapsen imetys mennyt hyvin vaikka ekan onkin takkuillut.

Olen tosi särkyinen ja väsynyt.

Eipä oikeastaan muuta. Semmoista ikävää kolotusta on koko ajan selässä ja alavatsalla ja välillä reisissä. Luin Elsin odotuksen aikaisia kirjoituksia, niin samankaltaista on ollut joskus 37+ viikoilla silloin. Aika särkyinen taisin sillonkin sen lopun olla, mutta nyt tämä kyllä vaivaa ihan koko ajan. Kolottaa niin vietävästi koko ajan ja kumartelut on tosi kurjia ja vaipan vaihto Elsille ja vaatteiden pukeminen, enkä omia kenkiä meinaa saada jalkaan. Toivon, että  veli ei syntyisi vielä kolmeen viikkoon, mutta sitten toivon jo että syntyisi. Vaikka tuskin syntyy, kun Elsilläkin tätä voivottelua kesti aika kauan.  Silti toivon, että 37+0 hulahtaisi vedet vaikka! No, toivoahan aina saa. :)

Pitäisi varmaan laittaa jotain ruokaa, mutta vitsi kun jauheliha on jäätyneenä pakkasessa. Onkohan meillä kananmunia, jos niistä keksisi jotain.

Supistelua ja jomotusta ja sokereita.

Olin tänään aamulla ihan poikkiväsynyt ja alavatsaa, -selkää ja reisiä särki. Kolotus alkoi lisääntyä puolenpäivän maissa ja soitin sitten päivystykseen pitäisikö siitä huolestua vai lepäilisinkö vain kotona vielä. Olivat sitä mieltä, että parempi tarkistaa, mutta neuvolasta pitäisi olla lähete. Neuvolassa sitten päivittelivät etteivät he anna lähetteitä, vaan terveyskeskuslääkärit. Sain sitten sinne ajan.

Kohdunsuulla oli muutoksia kyllä.  Ulkosuu sormelle auki ja mittaa 2cm (viimeksi ollut jonkun 4) ja kuulemma ihan pehmeä. Ei se silti kovin pahalta kuulosta näille viikoille tokaa odottavalta minusta. Sovittiin lääkärin kanssa että laittaa lähetteen päivystykseen ja menen sinne jos tilanne pahenee. En tahdo tällä kertaa "turhaan" osastolle kun on Elsikin. Säryt alkoi laantua, eikä kovin montaa tai tiheään toistuvaa kipeää supistusta tullut, mutta toki sitä kovaa jomotusta. Nyt on niin, että jos enemmän istun tai kävelen alkaa taas särkeä, mutta loppuu nyt aika vikkelään jos olen taas pitkällään. Taisi tulla eilisestä, kun kävelin ja erityisesti istuin tietokoneella tekemässä vikaa kurssisuoritusta koululla.  Kolme-neljä viikkoa toivon vielä että pysyy sisällä, sitten alan toivoa että ei enää. :)

Sain diabeteshoitajalta kerrankin kehuja. Kyselin siltä mitä teen sen lääkärin ohjeiden kanssa, ja se sanoi niiden kuulostavan hankalilta ja kun tuo vielä kerran muutettu ruokavalio on alkanut toimia (ei kasilla alkavia nousuja ja vain kaksi rajatapausnousua ylipäätään päivässä) kehoitti pysymään siinä. Ja sanoi sen olevan mallikelpoinen. :) Tuli kerrankin hyvä mieli.

Syviä huokauksia.

Tiedän, että tämä nyt johtuu väsymyksestä, mutta minulla on koko ajan semmoinen epämääräinen tunne ettei asiat ole hyvin. Ei siis niin että luulisin minkään oikeasti olevan huonosti. Vauva voi varmasti hyvin ja meillä on asiat hyvin muutenkin. Silti jotenkin semmoinen kumma olo, melankolinen ahdistus on päällä koko ajan. Vähän semmoinen kuin joskus jostain unesta jää: jos näkee pahaa unta ja se paha tunne jää päälle päiväksi.

Eilen olin pitkän päivän liikkeellä ja se kostautuu tänään aika ikävinä selkä- ja alavatsasärkyinä. On heikko olo ruumiissa ja tuntuu kuin iho kiristäisi. En ole varma sataako ulkona.. lähdetäänköhän me tänään puistoon ollenkaan Elsin kanssa.

On tosi kahtia jakautunut olo. Toisaalta eihän tämä ruokarajoitusasia nyt niin kamalan paha juttu ole. Eihän siinä ole mitään kummaa, senkus tottelet ohjeita ja siinä se. Silti se tuntuu tosi raskaalta ja tekee mieli kitistä siitä koko ajan. Ehkä juuri siksi kun olo on niin heikko. Sitten tuntuu tosi syylliseltä, koska kaikki on kuitenkin hyvin, ja kun miehelläkin on ykköstyypindiabetes ja ei hänkään vietä päiviään kitisten.. (Toisaalta saahan hän syödä paljon vapaammin..) Pitäisi varmaan vain nähdä tilanteen hyvät puolet ja innostua niistä.

Saako tästä valittaa? Onko tämä vaikeaa oikeasti vai luulenko vain niin? Saako olla kateellinen niille joiden raskaudet sujuvan hankaluuksitta?

P.S: Elsi söi itse lusikalla puuroa. Ja yksi päivä lusikkaan tarttuessaan sanoi "Bhuzika", ihan selvä lusikka! 

Mahakuva 33+1

Voi jösses voinkin olla edustava, tukka ihan sekaisin. Heh! Mutta jokapatauksessa, tästä suttuisesta kuvasta näätte mahan 33+1. Vois se varmaan pienempikin olla!

Lisää mutkia.

Arvoissani on jatkuvasti ollut (pienehköjä) nousuja, kolme-neljä kahdeksasta mitatusta arvosta on ollut korkeita. Soitin tänään diabeteshoitajalle, jonka kanssa niitä pohdittiin. Hän sanoi minun olevan vähän sillä rajalla tarvitsisinko insuliinia tueksi, mutta päätyi kuitenkin jatkamaan vielä näin. Kysyi voisinko vielä vähentää ateriamääriä.

Mutta ihan tosissaan: syön tällä hetkellä aamu-, väli- ja iltapalaksi yhden ruisleivän ja noin 1,5dl maustamatonta jogurttia ja yhden ruokalusikallisen mysliä. Lounaaksi ja päivälliseksi syön 2 tomaattia ja neljäsosan kurkkua, noin 1-1,5dl perunaa/riisiä/pastaa ja jotain sen kanssa kuten lihaa/kalaa/kanaa/kastiketta.  Juon vain vettä. Laskin tuohon menevät kalorit, ja sain alle 1300kcal. Kuitenkin jo peruskulutukseni on tuon verran, ja siihen päälle liikunta, johon ei hirveästi kulu kun en vielä viikkoon saa juuri kävellä, mutta eipä tuon lapsen kanssa aloillaankaan olla. Tietysti myös vauva ottaa osansa, ymmärtääkseni jonkun 300kcal päivässä. Painoa on tullut raskauden aikana huimat 3kg, ja siitä on nyt alkanut tippua.  Ja vielä pitäis vähentää..

No, toisaalta en tahdo niitä insuliineja välttämättä, mutta seitsemän viikkoa tätä kuulostaa vähän kurjalle. Ruoan määrään on tottunut, ettei se ahdista, mutta hedelmät kyllä houkuttaisi. Ehkä vaihdan sen myslin hedelmään kohta, ne on ehkä hiilihydraattimäärältään aika samanlaiset.

33+0