Backa, bii bii bii bii bii

 Elsi kiipesi taannoin tuolille, josta olikin vaikea tulla alas. Mietti hetken ja sanoi "Aa, Backa! Bii bii bii bii bii.." ja peruutti alas. On siis puhunut isänsä kanssa miten isot autot peruuttaessa piipittävät.

 Minäkin piipitän nyt sitten unikuvioiden suhteen. Sänky on siirretty takaisin makuuhuoneeseen ja itseasiassa lapsi on siirtynyt takaisin kuukausien takaiseen kylkinukkumiseen. Alkuun muualla nukkuminen meni hyvin, mutta sitten tuli jotain ja sitten tuli jalkapallo-ottelu (jonka vuoksi sänky siirrettiin hetkellisesti takaisin olohuoneesta makuuhuoneeseen kun mies halusi sen katsoa) ja sitten ei nukuttukaan öisin.

 Ensin ahdistuin: Äh - valvotaanko meillä taas! Sitten mietin asiaa monelta kannalta, ja olen tällä hetkellä sitä mieltä, että jos valvotaankin, kovin kauaa tuskin kuitenkaan sitäkään enää kestää.

 En halua imetyksen loppuvan, joten en uskalla lopettaa yöimetystä vielä. Sen aika on sitten kun olen joko riittävän poikki haluamaan lopettamista TAI Emil itse lopettaa TAI ikä tulee jotenkin vastaan.

Eli tomaattihiekkasilmät ovat taas tervetulleet kaverit.

Siivouspäivä, yksin.

Minulla on ollut ilo viettää lauantaita ylhäisessä yksinäisyydessä. Lapset ja mies lähtivät mummolaan ja minä jäin siivoamaan ja nukkumaan.

En tiedä olenko jotenkin huono kotiäiti, kun minusta on tajuttoman vaikeaa saada siivotuksi viikolla! Erityisesti huonosti nukutun yön jäljiltä. Joinain päivinä teen vaikka ja mitä, toisina jaksan juuri ja juuri pukea lapsille vaatteet ja mennä ulkoilemaan.

Usein tulee sitten siivotuksi lauantaina ja viikolla yritän vain pitää yllä perussiivoa. Mutta kun sitä tekemistä on niin paljon, ja ne sotkijat mylläävät takana koko ajan! Rento asenne auttaa kovasti, vaikka kaipaankin kyllä siistinä säilyvää kotia. No, kohta Emilkin kävelee ja nukkuu yöt, sitten saan siivottua (vaikka sitten taas on kaksi entistä ehtiväisempää sotkijaakin).

Kerttu

Lennä, lennä, leppäkerttu,
ison kiven juureen.

Lennä leikkikedon kautta
unipuuhuun suureen.
.

Kulta-kultalehden alla

äiti puuron keittää.

Unituutu leppäkertun

lämpimästi peittää.

Laula, laula, unilintu,

tuoksu, tuomenterttu.

Nuku, punapaitulainen,

pikku leppäkerttu.

Syksyn odotusta.

 Ihana syksy tulee! Olen aina pitänyt aivan erityisesti syksystä. Siinä on aloittamisen tuntua, kirpeitä ilmoja ja vieläpä tuo esikoisen syntymä. Olin vähän pettynyt, kun Elsi ei syntynytkään syyskuussa, vaikka vähän hönttiä siitä pettyminen olikin. Syyskuussa oli mielestäni mukavampi kaiku kuin lokakuussa. Hassuja ajatuksia.

 Vaikka ehkä vähän hätiköin, kun viikonlopuksi on luvattu hellettä taas. Haluaisin oppia sienestämään enemmän, pitäisi opetella tuntemaan uusia sieniä.

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että olen aina joka vuodenajasta alkuun ihan innoissani. En oikeasti osaa päättää mikä olisi mukavin.

Kukkuyö

Oli vaikea antaa pojan nukkua poissa vierestä, mutta meni yö kohtuullisen hyvin yö meni. Ehkä heräsin itkun lisäksi tajuamaan miten paljon Emil valvottaakaan. Toivottavasti tästä on apua.

pieni ihminen kun painaa päänsä olalle ja nukahtaa, on se kuvailemattoman ihanaa.

Ehjiä öitä odotellessa, mukavaa päivää viettäen.

Suuri päivä

Emil muuttaa tänään omaan huoneeseen, jännittää.

Pienestä pojastani

Ai hurja miten paljon Emil on jo kasvanut ja oppinut! Tämän kesän aikana hänestä on tullut semmoinen pieni touhottaja, että miehen kanssa aina naureskellaan kun poika höhöttelee ohi. Maailman rauhallisimmasta vauvasta on kasvanut reipas pieni poika, joka ei todellakaan enää vain köllötä aloillaan maailmaa ihmettelemässä.

Olin jossain välissä pikkuisen huolissani, kun hän ei liikkunut vielä paikaltaan. 7kk iässä Emil vain pötkötteli ja tuhisi turhautuneena, 8kk iässä peruutteli pieniä matkoja kiukkuisena. Jotain sitten kuitenkin tapahtui, sillä nyt 9kk iässä poika seisoo ja kävelee tukea vasten, konttaa ja välillä seisoo tuettakin. Olin siis hian turhaan huolissani, hän vain otti aikansa.

Välillä herään nyt öisin siihen, kun pieni tasaisen pyöreä pää kurkkii pinnasängyn laidan yli ja puhaltaa naamaani. Sitten kun avaan silmät, syttyy semmoinen hymy ja hekotus etten toista tunnekaan. Vaikka miten olisi väsynyt, on todella vaikea olla huonotuulinen.

Mökkiterveisiä taas.

Kesä on kulunut kohisten ohi. Miten kiva kesä onkaan ollut! Olemme ehtineet lasten kanssa tehdä vaikka mitä. Erityisen mukavia asioita ovat olleet nämä:

 Kesän ensimmäisten kukkien kohtaaminen.

 Leikkipuistot ystävien kanssa.

 Hiekkakakut ja hiekkakahvit.

 Vaunukävelyt.

 Korkeasaari.

 Leikkimökki ja sen askarteleminen.

 Jokaviikkoiset vierailut isovanhemmilla.

 Jäätelökioskit.

 Hevosajelu.

 Mökki.

 Uudet taidot, kuten roikkuminen ja puita pitkin käveleminen.

 Läheisten merkkipäivät ja niiden juhliminen muunmuassa risteilyllä.

 Mökkeily taas, kaatuneen metsän vuoksi tehty surutyö, joka on jo onneksi kääntymässä.

Loppukesän tunnelma, syksyn ensimerkit ja ilman pieni kirpeys.