Puuroa ja maissinaksuja.

Aamupalalla meillä syö koko perhe puuroa. Hauskaa siinä on se, kun meillä on kulhot kuin karhuperheellä: iso, keskikokoinen ja juuri sopiva.  Samoin lusikat ja mukit on samaa kokoluokitusta. Minulla on pieniä päähänpinttymiä ruokailuvälineiden kanssa, tykkään tietyistä kulhoista, kupeista ja lusikoista. Kestän muutkin, mutta aamu alkaa parhaiten jos saan ne tietyt. Vaikka en erityisesti rakasta muumimukeja, nämä tietyt mukit on tulleet lemppareiksi. Kuvassa näkyvä rakkaus-muki saatiin miehen kanssa kihlalahjaksi ja mamma- ja pappamukit saatiin kun odotettiin Elsiä. Mammamukista juon mieluiten aamukahvin nykyään.  Tällaisia pinttymiä on ollut aina, mistä lie johtuu. 

Elsi nukkuu yhä todella huonosti. Nyt on alkanut nukkua kahdet päiväunet, mutta nukkuu yöllä huonosti ja herää jopa ennen viittä. Järkyttävää.  Ajattelin nyt kokeilla kolmea asiaa, ensin mallasuutetta jos tytöllä kuitenkin on kova vatsa vaikka kakkii usein, kun välillä tuntuu sitä valittelevan. Ja sitten nukuttamista vaununkopassa, pistän sen siis pinnasänkyyn. Ehkä kanssa koitan valvottaa päivällä ja antaa nukkua vain 1,5h kerrallaan.. tuossa välillä kun Elsi nukkui neljätkin päiväunet niin nukkui sitten 08-7:30 joka oli inhimillinen aika nousta. Herättiin me siinä välissä tietysti monesti silloinkin, mutta saatiin sentään nukkua noin myöhään. 

Nyt on taas koko viikko mies töissä pitkiä päiviä. Koitan keksiä tekemistä jokaiselle päivälle, niin ei kyllästytä Elsin kanssa. Elsi nääs on alkanut kirkua kyllästyessään, ja oh se on niin korviarikkovaa!

Äitiyspakkaus 2010

Nyt se sitten julkaistiin! Tarkemmin sitä voi vilkuilla täällä. Minusta siinä on monta kivaa juttua. En hirveästi tykkää retroväreistä, eli oranssi-ruskea on yhdistelmänä vähän tylsä. Toisaalta tykkään harmaasta ja valkoisesta ja raidoista, viimevuotiseen hienompia on minusta haalari ja ruokalappu. Monet paidat on kanssa mukavampia, vaikka kyllä tykkäsin niistäkin. Silti tuommoiset perusraidat ja tasavärit on mukavia. Leijonahaalarista ja kirahvipaidasta en tykkää, ja lakanan kuosi on minusta kyllä ihan rehdisti ruma. Kokeilen mielelläni noita erilaisia kestoja.  Eli taidan ottaa pakkauksen, vaikka viimevuotinenkin meillä on.

Olen yhä väsynyt mutta vähän vähemmän huonovointinen.  Koitan silti ottaa positiivisen asenteen, koska en voi tietää miten kauan väsymys kestää niin turha tässä on vaipua täyteen koomaan.

En ehdikään kirjoitella enempää, kutsu käy taas! :)

Nyt on Elsi 6kk ja 3vko ja rv 8+4

Yhäkin väsymystä!

Kuvalla ei nyt ole mitään tekemistä minkään kanssa. Annoin tuon itseasiassa siskolle lahjaksi joskus lapsena, mutta se on jostain syystä ajautunut minulle takaisin.

Ultrassa käytiin eilen. Kaikki hyvin, hän oli kasvanut 12mm pitkäksi eli triplannut pituutensi viimeviikkoon nähden. Syke näkyi. En oikeastaan ollut huolissani, koska oli niin samperin huono olo koko viikon. La. siirtyi 29.11 eli tasan 1v2kk Elsin jälkeen..

Mistä puheen ollen, käy sääliksi tätä pientä Elsiä joka hakkaa koneen kylkeä nyt tässä aina kun kuvakirjan lukemiselta (maistelemiselta) ehtii. Hän niin raukka joutuu kärsimään väsyneen äidin syndroomasta. En meinaa mittää jaksaa tehä, tahtoisin vaan lojua sängyssä ja natustaa jotain suolakeksejä tai paahtoleipää.  Elsin hoitamiset teen tietenkin, mutta oikeastaan kaikki muu kärsii. ja kieltämättä peuhaamiset jää vähemmälle. Ehkä tuo tyttö ei sitä niin huomaa, eniten se tuntuu kuitenkin omassa selkänahassa.

Olen miettinyt jos mulla on vieläkin matala hemoglobiini. Se laski synnytyksen jälkeen jonnekin 80 ja sit nousi 110 kun Elsi oli 3kk. Sen jälkeen ei oo mitattu. Käskivät syödä rautaa, mutta en syönyt kun se tekee haittoja. Ehkä mulla on sekin vielä. Maanantaina on eka äitiysneuvola, niin tarkistaavat siellä sitten.

7+3

Ai niin, Elsillä on hammas! Lapseni on nero varmasti.

Huolta.

Kävin sittenkin eilen varhaisultrassa. soitin toissapäivänä ajanvaraukseen, ja sanoin olevani seitsemännellä viikolla. Käsitän siis seitsemännen viikon olevan 6+0-6+6, mutta siellä ilmeisesti käsitettiin se 7+ viikoksi kun lääkäri vlitteli miten aikaista on.  No, ultrassa näkyi sikiöpussi ja alkio, mutta sykettä ei, alkion mitaksi saatiin joku noin 4mm. Lääkäri epäili raskauden kestoksi vähän yli 6 viikkoa, ja sanoi ettei syke hänen ultrallaan silloin yleensä näy. Huolettaa silti. Saan käydä tarkastamassa tilanteen ensi viikolla uudestaan samaan hintaan.

Eilen ajattelin, että mikäs siinä sitten, ja niin käy kuin käy. Olin tosi väsynyt ja voin kovasti pahoin koko päivän, mutta tein lopputyön tiivistelmää vaille valmiiksi (kaksi kertaa kun eka ei tallentunut...) ja raahauduin kotiin kahdeksan jälkeen. Yöllä sitten Eksi valvotti kun taisi maha olla kovalla, näin omituisia unia muunmuassa bluesia ukulelellä soittavasta rotasta. Se asui vaatekaapissani, sen turkki oli kelta-sini-musta ja siinä oli pääkalloja. Ja se oli yhtä suuri kuin meidän 8kg kissa. Ajoin sen ensin ulos, mutta hellyin sitten ottamaan sen perheen jatkoksi, ja se olikin sitten tosi kiltti ja kehräsi sylissä.

Kaikissa unissa oli taustatunteena huoli raskaudesta. Nukuin oudoissa asennoissa katkonaiesti, ja neljän aikaan päätä särki kovaa. Tänään en tee mitään järkevää.

Kevättä mielessä!

Kuva: flickr.com

 Eilen saunavuoron aikaan illalla oli ensimmäistä kertaa vähän valoisaa! Toki siihen vaikuttaa kellojen kääntäminen, mutta kylläpä se ilahdutti. Joku lintu lauloi keväisesti koko ajan, mietittiin onko se kiuru mutta ei se ollut. Tarkistin koneelta miltä kiuru kuulostaa, ei siltä. Mikähän lintu se keväällä aina laulaakaan? Lapsena tiesin paljon lintujen ääniä, nyt en enää muista.

Pääsiäinen on ihanaa aikaa. En ole uskonnollinen (en itseasiassa kuulu kirkkoon), mutta jotenkin perinteenä rakastan näitä juhlia. Joulua ja pääsiäistä, adventteja. Kristilliset symbolit tuntuvat tulevan vuosi vuodelta tärkeämmiksi, eikö ole hassua? Ehkä ei, perinteet varmaan vanhemmiten ja vanhemmaksi tulemisen jälkeen tuntuvat tärkeiltä. Tai ainakin ne symbolit: enkelit ja munat ja seimet ja laulut. 

Olen ollut Elsin syntymän jälkeen entistä herkempi. Itkeskelen kuullessani kauniita tai surullisia asioita. Se on nyt taas korostunut kun hormoonit jyllää: monta kertaa päivässä tulee tippa silmäkulmaan mitä hassuimmista asioista. Esimerkiksi herkistyn aina kun orkesterille konsertin jälkeen taputetaan. Siinä on jotain juhlavaa ja ylpeää.

järrrrrrrkyttävä väsymys.

On jotain aivan järkyttävää tämä väsymys nyt. Menen joka ilta nukkumaan kun lapsikin menee, ja silti olen aivan katkiväsynyt. On ollut pakko poistaa jotain hommalistalta ja keskittää liikenevät voimat pakollisiin asioihin. Miehen kanssa sovittiin uusia nukkumisjärjestelyitä, että saisin vähän enemmän energiaa. Ei ole mukavaa olla näin kireällä. Ennen raskautta jaksoin puuhata vaikka mitä päivät pitkät, vaikka heräsin yöllä moneenkin kertaan. Nyt on pinna kireällä ja jaksaminen vähäistä, tukka jatkuvasti sotkussa ja yöpuku päällä aamusta iltaan.

Lähden tästä ulkoilemaan tytön kanssa, jos vaikka saisin siitä lisävirtaa. Aurinko ainakin paistaa.