Uusi sänky lapselle.

Elsi sai uuden vanha sängyn! Lisäksi myös kauniita vanhoja lakanoita, joilla sängyn koristelin. Vielä siinä ei ole patjaa, mutta pehmitin sitä peitoilla. Aika hieno minusta, vaikka tuo kuva ei teekään oikeutta. Elsi saa harjoitella siihen kiipeämistä vielä pitkän tovin, ja hankin siihen patjan jotta se voi toimia sohvana kunnes sitä tarvitaan sänkynä.  Nyt on taas sitten jäänyt yksi nojatuoli ylimääräiseksi, minnehän sen laittaisi? Saatiin myös yksi kaunis pieni jakkara, pitäisiköhän tuosta hieman sängyn reunalla näkyvästä tuolista luopua.. On se kun kaikkia kauniita esineitä ei ole tilaa pitää! Olisin myös saanut kaksi tosi kaunista valkoista pinnatuolia, mutta ei niillekään tilaa ole missään..

Huokaus. Olen semmoinen kauniiden tavaroiden hamstraaja ettei ole vähemmästä väliä. Vinttikin on jo täynnä ihania huonekaluja.

Maalauspäivä

Mietin tuossa mitä ihmettä sitä sadepäivänä tekisi, ja yhtäkkiä tajusin: en ole koskaan vielä maalannut Elsin kanssa mitään! Otettiin sitten iso paperi ja myrkyttömät vesivärit. Elsi sai aina osoittaa sormella paletista mitä väriä halusi (taisi mennä umpimähkään, mutta sama se) ja mikä läpsyttelin sitä paperille. Elsi sitten sormin ja siveltimin levitteli väriä. Enemmän olisi kiinnostanut tiputella pensseli lattialle tai syödä sitä, mutta tuli tuohon paperillekin jälkiä. Minäkin maalasin toisella pensselillä, niin tuosta uli sitten yhteistyö. Oli mukavaa puuhaa ja  varsin hienoa jälkeä minusta. Taidanpa kehystää tuon ensimmäisen yhteisen maalauksen Elsin huoneen seinälle! Ehkä jatketaan sitä joskus muilla väreillä, kunhan Elsin tarttumaote tulee vahvemmaksi.

Ostettiin muuten tuplarattaat. Se oli ihan älyttömän vaikeaa, koska aina tuntui että jotain saadessaan pitää luopua jostain muusta. Päädyttiin pitkän ja piinallisen harkinnan jälkeen Phil&Teds sport-vaunuihin, mustaharmaisiin. Niissä on monta hyvää ja monta huonoa puolta, mutta ehkä ne hyvät kattaa ne huonot.

Tähän asti Elsi on nukahtanut päiväunille minun viereen meidän parisänkyyn. Ollaan köllötelty siinä yhdessä, ja minä olen lukenut jotain kirjaa. Nyt viimeaikoina se on käynyt hankalammaksi, kun Elsi on keksinyt ihanan tavan saada huomiota: se raapii minun naamaa ja vetää tukasta. Todella, todella ärsyttävää. Muutenkin olen ajatellut olevan parempi saada Elsi nukahtamaan omaan sänkyyn myös päivällä, koska kun pikkuveli syntyy ei minulla ole aina aikaa nukuttaa Elsiä pitkään.

Nyt olen sitten juurikin nukutuspuuhissa. :D Tämän viikon ajan olen nukuttanut tytön omaan sänkyynsä. Kippaan sinne vain ja odottelen nojatuolissa että nukahtaa. Jonkin ajan päästä alan tehdä niin, että en enää odota samassa huoneessa, vaan teen samoin kuin iltaisin eli jätän vain oven raolleen ja saa sitten nukahtaa itsekseen omia aikojaan. Yllättävän kivuttomasti on mennyt, ei tuo nytkään lainkaan itke, köllöttelee vain, katselee koiraleluaan ja odottaa unta.

Semmoista vielä, että on ihan älyttömän vaikea lukea tenttiin! Minulla on tulossa todennäköisesti viimeinen kirjatentti 13.9. ja koitan lukea aina kun aikaa on. Se vaan on niin kamalan vaikeaa, kun tuntuu etten ymmärrä lukemaani ja meinaan niin helposti nukahtaa.

Ihanaa jaksamista!

Olen niin iloinen kun jaksan taas asioita! Välillä kun mietin taaksepäin tajuan miten väsynyt olen välillä ollut. Nyt jaksan taas siivota ja laittaa ruokaa ja käydä kävelyillä ja tehdä asioita. Se on kuulkaas ihan älyttömän mahtavaa. Tiedän toisaalta, että kohta loppuraskauden väsymys pukkaa päälle ja sitten on taas raskasta, mutta sekin menee ohi.

Ruoanlaitosta nautin taas, viimeaikoina olen laittanut mm. kasvispiirakkaa nakeilla :D, currykanaa, täyjyvänuudeleita kookosnakkikastikkeessa (jäi nakkeja yli piirakasta), lohiperunalaatikkoa ja erilaisia jauheliharuokia. Miehen lemppari on ehkä ihan perunat ja jauhelihakastike. Elsi tykkää aikalailla kaikesta, mutta ehkä Elsikin syö mielellään perunaruokia.  Itse.. no pakko sanoa ettei mikään ruoka oikein mulle raskaana niin kamalan hyvältä maistu. Paitsi itseasiassa lauantaina syömäni valkosuklaajuustokakku eräillä 1v syntymäpäivillä. Se oli ehkä paras juustokakku pitkään aikaan.

Käy vain helposti niin, että vaihtelua kaipaisi eikä keksi mitä laittaisi. Pitäisi olla joku helppojen arkiruokien ideapankki jossain. Tai onhan niitä, mutta aina ne tuntuu liian konstikkailta vauva kainalossa tehtäviksi.

Taas ukkostaa!

On aikamoinen ukonilma taas tänä aamuna, mutta ei onneksi niin hurja kuin välillä on ollut. Kohta pitää laittaa Elsi päiväunille, mutta kirjoitan ensin vähäsen.

Eilen nähtiin taas äitiporukalla. Aika monta äitiä ja lasta tuli meille käymään, ja oli varsin leppoisaa. Unohdin yhden jäätelöpaketin pakastimeen, kun ensin jätin sen sinne odottamaan tiskistä pikkulusikoita, ja sinnehän se jäi. Toivottavasti sen tuoja ei harmistu. Juteltiin vähän kaikesta ja taas synnytyksistä, ja mietin välillä miltähän esikoista synnyttävistä tuntuu kuunnella niitä tarinoita. Ne kun on tahattomasti hurjia ja silti jo synnyttäneet usein kokee että kyllä synnytyksestä selviää vaikka se hurjaa onkin. Voisin kuitenkin kuvitella, että tommoisessa isossa porukassa synnytyksistä meuhuaminen kuulostaisi ekaa odottavasta ikävältä.. en enää oikein muista. Ehkä sitä ei silloin tajunnut kuunnellessa oikein.

Jaaha, menenkin nukuttamaan nyt, palaan.

Pitkästä aikaa!

Aikaa on kulunut viime kirjoituksesta paljon. Välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, onkin nyt vaikea aloittaa!

Ensimmäiseksi kerron järkyttävimmän asian: meidän lapsuudenkodin ja mökin metsä kaatui Asta-myrskyssä kokonaan. Se on kamalan kurjaa, kun niin pienessä ajassa jylhä metsämaisema salaisine soppineen muuttui avohakkuuksi. Kestää monta vuotta että se näyttää edes siedettävältä, eikä se enää minun elinaikana ole samanlainen vanha metsä.

Elsi on oppinut vaikka mitä. Se seisoo nyt välillä ilman tukeakin hetken, kävelee tukia pitkin ja sanoo sanoja. Nyt ahkerassa käytössä ovat kukka ja katten, joita se hokee välillä ilman merkitystäkin vain koska osaa. Hampaita on jo kuusi. Lisäksi Elsi osaa kysyttäessä kertoa missä on nenä, joskaan ei omaansa silloin näytä vaan kysyjän.

Ja sitten kävin 4d-ultrassa, ja kyllähän se vain poika on mahassa sisällä. Muutenkin kaikki sillä osastolla hyvin, potkut tuntuvat ja ehjä lapsi on. Supistukset vaivaavat jatkuvasti enemmän ja raskausdiabeteksenkin joskus huomaa, yleensä ei vielä. En ole vielä kertaakaan saanut kiinni liian korkeaa sokeria, mikä tietenkin on hyvä. Mittailin vain liian ahkerasti ja liuskat loppuivat! Tylsää.

Muutakin olisi, mutta kerron enemmän jahka ehdin kirjoittaa paremmin. Mukavaa kesän loppua ja syksyn alkua!