Namnamnamnamnam, ruokaa!

Imetys sujuu nyt siis hyvin. Kuvassa Emil on tosi pieni, nyt hän on perin liian suuri noihin vaatteisiin. 

Mietin vain semmoista, että kun tahtoisin päästä laihemmaksi itse. Olisi aikas mukavaa tiputtaa ehkä 5kg, niin olisin sitten ihan virallisestikin normaalipainoinen. Mitään vikaa tässäkään painossa ei liene, mutta olisi siinä aika suuri henkinen ero. Esteenä tälle on kova ruokahalu (ja herkkuhalu). Voipi olla, että imetys onnistuisi ihan hyvin vaikka nyt vähän alkaisin tarkkailla syömisiä. Jättäisin suklaat ja herkut pois. Mutta kamalan kovasti niitä tekee mieli, onkohan se merkki jostain tarpeesta?  Herkkutarpeesta, heh. Ja toisaalta, ehtiihän sitä kituutella sitten imetyksen loputtua,  nyt kun saisi kerrankin mättää rauhassa..

Oevoe. Puntarilla painaa imetys ja eilen leivotut voisilmäpullat sekä toisella puolella hoikempi itse. Valitsepa siitä sitten!

Vaatteet sopis niin paljon paremmin päälle jos toi maha olis edes pienepi, jos sitä nyt ei tiukemmaksi nahkasta nopiasti saakkaan.

Imetyshuolia taas kerran.

Emil imee koko ajan. Hereillä ollessa saattaa olla ehkä puoli tuntia jossain kohtaa jolloin ei ole rinnalla. Yöt on ihan tajutonta rumbaa tissinvaihtoineen päivineen. Joinain öinä on yksi 2-3h pätkä yhtenäistä unta, joinain Emil syö 30min-1h välein koko yön. En ole aivan kuollut väsymyksestä, koska menen nukkumaan Emilin kanssa aina Elsin mentyä nukkumaan klo 20 ja mies herää Elsin kanssa aamulla.

Oliko se tällaista Elsinkin kanssa.. Muistan, että jossain välissä ainakin Elsi heräsi ehkä kolmesti yössä. Ja että toisaalta Elsi oli itkuisempi. Koskahan se muuttui.. Ainakin pissaa ja kakkaa tulee ja lapsi on tyytyväinen, että ehkä elän sillä tiedolla. Ottaisikohan ne minut ja Emilin neuvolassa punnituksiin vähän useammin alkuun? Tai pitäisiköhän ostaa joku hedelmävaaka kotiin?

Kantoliina ja imetys.

Olen koittanut kovasti harjoitella kantoliinassa imettämistä. Jos Emil harrastaa yhä pitkiä imetysrupeamia sitten kun mies on töissä, on minun oikeastaan pakko imettää osin kantoliinassa. Tai ainakin muuten kävellen. Kietaisuristikehto-sidonta on tähän omiaan, mutta vielä pitää harjoitella.

Missähän välissä uskallan alkaa tarjota Emilille tuttia.. Pelkään, että en sitten tunnista oikeaa nälkää tarpeeksi hyvin ja maito alkaa ehtyä. Nyt olen sitten itse toiminut tuttina. Eilen kokeiltiin miehen kanssa tuttia Emilille, koska halusin päästä suihkuun ja eräskin nuori mies oli erimieltä. Ainakin vielä tutti on ylipäätään liian iso pieneen suuhun ja saa aikaan yökkimistä.

Elsi on jo tottuneempi. Ei tunnu enää normaalisti häiritsevän Emilin läsnä- tai sylissäolo. Imettäessäkin Elsi tulee siihen kainaloon pesimään eikä enää kiellä. Eilen silti raukka sai kovan hepulin illalla kun pääsi liian väsyneeksi, ja silloin en minä eikä mies olisi saanut hänen mielestään pitää Emiliä sylissä. Yöllä tyttö heräsi johonkin ja oltiin sitten kaikki kolme (minä, Emil ja Elsi) hakemassa unta Elsin huoneessa. En vielä tahdo mitään unikouluja, katson vielä viikon miten Elsin unet asettuu.

Neuvola 37+0

Soitettiin pianoa, joskin Elsin mielestä olin lähinnä tiellä. Päädyttiin sitten syöttötuoliratkaisuun.

Kävin neuvolassa. Uutisia ei juurikaan ole, paino ei noussut taaskaan, joskin tuntuu että on nestettä tullut kroppaan. Veli on laskeutunut tosi alas, ja sf-mitta pudonnut. Terkka arveli pienemmäksi käsituntumalla tuota lasta kuin ultran arvio oli, mutta minä vähän luulen hänen halunneen vähän briljeerata ja vain olla erimieltä lääkärin kanssa. On kuitenkin aika helppo oletus tehdä, että eka ja toka lapsi muistuttaisivat toisiaan, ei se silti välttämättä paikkaansa pidä. Silti aika kiva ajatus, ei kovin suuri vauva.

Ei muuta oikeastaan. Kaunis ilma, Elsi taas terve flunssasta. Tai nuha on vielä, mutta nukkui hyvin viimeyön (kiitos kaunis siitä!) ja on ollut paljon reippaampi tänään ja jopa syönyt jotain. 

Niin ja olen nyt miettinyt tuota imetysasiaa: luulen tekeväni niin, että pyrin tehostettuun imetykseen, mutta en millään lisävehkeillä. Haluan imetykseltä (vasta-aineita lapselle,) luonnollista ja helppoa tapaa ruokkia lapsi ilman pullonpyöritystä ja maidon rahtaamista kaupasta. Niitä en saavuta imetysapulaitteella, vaan uuden hankalan lisävälineen. Jos oma maitoni ei taas riitä, imetän osaimetyksellä niin kauan kuin se onnistuu ja siirryn sitten pulloon kokonaan. Koitan tehdä koko asiasta vähemmän stressaavan tällä kertaa.

Olenko vähän hullu?

Harkitsen imetysapulaitetta jos oma maito ei näytä riittävän. Olenkohan sekaisin?

Hui!

Etsin erästä kuvaa viime tammikuulta täältä blogista, ja pääsyin siinä ohessa lukemaan sen ajan tekstejä. Jumpe että onkin ollut imetys minulle vaikea asia silloin. Alkoi ihan pelottaa tuleva: miten ikinä selviän seuraavan lapsen ruokkimisesta, kun toiveeni todentotta on pidempi imetys..

No, tuleva tuo mitä tuo.

Monen päivän jutut kerralla.

Tämän kirjoitin jokunen päivä sitten:

En muista olenkohan pistänyt tämän tänne jo, piirsin tän sarjakuvan toissamarraskuun tienoilla kun en taaskaan ollut raskaana vaikka luulin. Laitoin sen nyt kun en löytänyt muutakaan kuvaa. Koitin löytää jotain piristämään blogia, mutta tää ei kyllä piristä ketään. :D

Mutta kuuluu hyvää. Imetys on jäänyt. Se on helpottanut meidän kaikkien elämää. Minun niin, ettei ole tarvinnut enää itkeskellä ja surra, ehkä ainoastaan haikeilla vähän. Ei ole tarvinnut miettiä saako lapsi tarpeeksi ravintoa, eikä koittaa epätoivoisesti keksiä kaikkia keinoja sen tuottamiseen.

Miehen elämää niin, että ei ole tarvinnut kestää minun pyrähdyksiä ja ymmärtää imetysstressiä.

Elsin elämää niin, ettei ole tarvinnut olla nälkäinen. Tyttö on kuin eri puusta veistetty, ei itkeskele enää jatkuvasti vaan nauraa ja leikkii ja puuhailee. Painoa on tullut varmaan aika paljon, makkaroita on kaulassa ja ranteessakin ja nilkassa, siis ymmärrättekö, semmoinen pieni poimu niinkuin vauvoilla kuuluu olla. Silmien aluset ei ole enää tummat, eikä silmäluomet läpikuultavat. En tajua miten en huomannut lapsen olevan niin laiha!

Ollaan alettu antaa maissivelliä nyt iltaisin, tosin se on puolivelliä vasta ja puoliksi siis maitoa. Se on maistunut ihan hyvin, vähän kyllä aina kummastuttaa alkuun että mitäs tämä nyt on, outo koostumus.

Nyt on siis maanantai, ja tuo alku tuli kirjoitettua muistaakseni viikonloppuna.

Näin viimeyönä unta, jossa olin yliopistolla. Luistelin pitkällä käytävällä villasukilla niinkuin lapsena. Kaverini kävelivät takana jossain. Viereen tuli mies, joka myös luisteli villasukilla. Mies hymyili minulle, ja ymmärsin olevani miehestä jotenkin siisti tyyppi, koska luistelen villasukilla niinkuin hänkin. Olin imarreltu, mutta mietin etten saa nyt kyllä flirttailla kun minulla on mies ja lapsi. Luistelin pöydän ääreen. Hetken päästä mies tuli siihen juttelemaan niitä näitä. juttelin jotain takaisin, pidin vauvanhoitolaukkua. Mies näki vihkisormukset, ja samalla laukusta alkoi tipahdella vauvan tumppuja ja vaippoja ja sukkia, keräilin niitä vähän nolostuneena.

Jännä uni, kai se on sitä pohtimista omasta äitiroolista. Olen äiti ja vaimo, ja niitä olenkin tosi mielelläni. Mutta joskus toki olen mielellään sitten vain minä. Ehkä niitä hetkiä vielä tulee, nyt juuri on vähänlaisesti. Eikä haittaa.

Alan tehdä taas niitä viimeisiä kouluasioita. Yksi iso tentti tulossa maaliskuussa, hirvittää vähän. Tuntuu etten osaa ajatella yhtään järkevää asiaa, miten osaan lukea tai kirjoittaa niitä. Ehkä se menee helpommin kuin luulen.

Pitäisi piirtää kuvia tästäkin ajasta, tuli mieleen tuosta alkukuvasta.

Hei, ette arvaa!

Soitin taas imetystukipuhelimeen kysyäkseni imetysasioita ja maidon nostattamista. Kysyin samalla onko todennäköistä, että imetys on yhtä vaikeaa seuraavan lapsen kohdalla. Tukihenkilö kyseli kestikö kauan raskautua, ja kerroin kestäneen monirakkulaisten munasarjojen takia. Hän vastasi, että sepä onkin yksi selittävä tekijä: naisilla joilla on pco on aika usein liian niukka maidoneritys. Hän kysyi enkö ollut kuullut sitä, en todellakaan ollut mutta muita yhteyksiä kyllä niinkuin pcon yhteyden raskausdiabetekseen jonka myös sairastin. Siihen hän vastasi, että sepä on myös yksi selittävä tekijä, sillä raskausdiabeetikoilla on myös usein liian niukka maito ja heikko maidonnousu varsinkin alussa.

Voi miten helpottavaa! En ollutkaan hullu, kun minusta tuntui kaikki niin vaikealta! Tukihenkilö pahoitteli, etten saanut alkuun parempaa tukea imetykseen. Jos olisin edes saanut tietää että siihen pitää panostaa vielä tavallista enemmän, olisin ollut helpottunut.

Nyt en ole enää varma jaksanko tapella imetyksen eteen taas, kun tiedän ettei sen hankaluus ole omasta tyhmyydestäni ja osaamattomuudestani johtuvaa, vaan asioista joille en kerrassaan mahda mitään! Ihanaa.

(vaikka kurjaa myös, sillä en voi poistaa näitä esteitä seuraavien vauvojen tieltä, enkä varsinkaan Elsiltä)

Tuuliviiri mä oooooooon....

Otsikko on siis iloisesti laulellen sanottu.

Juttelin imetystukihenkilön kanssa, ja hän sanoi että on varsin mahdollista saada imetys sujumaan pumpulla. Ja koska en osaa antaa periksi näköjään suurista puheista huolimatta, otin itselleni seitsemän päivän haasteen: pumppaan päivisin 2h välein 5-10min kumpaakin rintaa, ja katson miten käy. Öisin imetän/pumppaan kerran.

Nyt on ihan mahtisolo. Kävin kierrätyskeskuksessa tekemässä vaikka mitä löytöjä, otan niistä kuvat jahka kerkiin, ehkä kun tuo tyttö nukkuu. Löysin vähän ihania vaatteita, puisia leluja, lastenmusiikkia vinyyleillä sekä sound of music-soundtrackin vinyylillä. <3 Tuli niin hyvä mieli, että aattelin miksei kokeilis rennosti ja pitäis aina hauskaa, eipä se ota jos ei annakaan. Tai no ottaahan se aikaa ja vähän vaivaa. mutta silti. Moni on onnistunut, ja miksi olisin niin erilainen kuin muut sitten..? Kai olis mahdollista edes siihen osaimetykseen päästä taas.

Sitkeä sissi, tämä imetystahto!

Tänään olen nyt sitten pumpannut kahdesti: ekan kerran saldo 30ml, tokan ehkä 5ml. Raportoin tuloksista myöhemmin!

1, 100 vai 1000?

Selailin vanhoja kuvia, ja löysin tuommoisen hassun. Ollaan siinä miehen kanssa jossain yöjalassa pari vuotta sitten. Iloinen kuva.

Eilen juttelin taas yhden siskoistani kanssa. Olin tosi väsynyt aiemman yön unettomuuden ja imetyshuolien takia. Tajusin, että en ole nauttinut imettämisestä toviin, vaan koen sen niin stressaavana että jo lasta katsoessa stressitaso nousee. Järkytyin jotenkin tajutessani sen, ja ymmärsin ettei se todella ole mitä tahdon koko hommalta - siis kuumeisesti tahdon jatkaa saadakseni ihania rauhan hetkiä, en stressiä meille kaikille. Sain lopultakin päätettyä ettei imetys ole näin suuren stressin arvoinen asia kuitenkaan, enkä jatka sitä millä hinnalla hyvänsä. Jos sen ansiosta nään lapseni jotenkin pelottavana kiukkuilijana enkä sinä ihanana omana vauvana, en voi jatkaa.

Helpotti ihan älyttömän paljon! Päätin (tällä kertaa itsekin sen uskoen, tiedättekö, aiemmin päätössanat tuntuivat jonkun muun puhumilta) jättää stressin taa ja otta uudeksi missioksi lapsen ruokkimisen vs. entinen imetyksen jatkaminen. Pulloa tai rintaa tai molempia, sama se! Jännä juttu, luulisi sen olleen selkeä tavoite hommalle aiemminkin.. :D

Sisko kysyi, että luuletko lopettamisen olevan sulle vaikeeta vain juuri nyt sen tapahtuessa näin äkisti, vai olisiko se hankalaa myöhemminkin. Oon miettinyt samaa asiaa. On hyvin mahdollista, että olisin lopultakin jäänyt siihen "koukkuun", etten olisi osannut helpolla luopua siitä minun ja lapsen yhteisestä asiasta johon muut eivät pääse väliin. Ehkä se ei olisi ollut helpompaa myöhemminkään. Olisin ehkä aina vain vetkuttanut lopettamista "sitten kun ollaan valmiit"-lauseella. Vaikka ei sekään niin vaarallista olisi ollut toistaalta.

Mutta en nyt oikeastaan lopeta, mutta jätän stressin taakse ja katson miten menee. Aion nauttia näistä imetyksistä, oli niitä sitten 1 tai 1000.

ps: mies on iloinen tästä, hän huokaisi eilen ettei paljon muusta olla juteltukaan muutamaan toviin.. Voi minua! :D

Helpotusta!

Voivoi minua! Olen semmoinen huoliksija, ettei ole tottakaan. Tuon päivän ja sitä seuraavan yön jälkeen kun päätin rentoutua ja antaa asian mennä miten menee, niin johan juoksi maito taas! Sain silloin lauantaina stressiä vieraista, kun alkoi ahdistaa miten saan syötöt suoritettua kun Elsi saa raivareita ja pelkään ite ettei maito tule ja kaikkea. Eikä se suostu tällä hetkellä syömään muuten kuin makuultaan, siis että käydään kummatkin pitkäkseen.

No kumminkin. Olen nyt laskeskellut, että Elsi syö noin kolme desiä päivässä, tänään 270ml korviketta. Elsin paino on noin 6kg ja hän syö kaikkiaan viidenneksen painostaan, eli noin litran vähän yli. Eli elsi syö siis kaksi kolmannesta kuitenkin rintamaitoa. Ei se niin hullua ole. Jotkut ihmiset nyt vaan hermostuu herkästi joskus, asioista jotka liikuttaa syvältä.. :D

Tuumin, että koitan nyt saada korvikkeen määrän pysymään samassa tai laskemaan, ja maitomäärän nousemaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty, koska tuo tyttö ei millään suostu imemään tyhjää rintaa. Sain neuvolasta ohjeeksi joka syötön päälle pumpata pari minuuttia kumpaakin rintaa. Kuulostaa viisaalta! Aion kokeilla.

Jännää, miten iso henkinen asia imetys myös on. Siis sen toiminta riippuu niin paljon stressistä, jos ahdistaa ei maitoa tule.

Tähän loppuun pahoittelen dramaattisia elkeitäni. Olen semmoinen, että kun suren, niin suren tiivisteenä.

Niin ja jos olisi kenelläkään antaa neuvoja siihen miten saisi ensinnä maitomääriä kasvuun kun lapsi ei ime, ja toiseksi siihen miten saada lapsi taas imemään muutenkin kuin makuulla rintaa. Ottaisin niitä kiitollisena vastaan!

Aamunrauhaa.

Tässä raskauskuva Pitkä kuuma kesä-festareiden ajoilta. Kävin siellä miehen kanssa kuvittelemassa, että vielä jaksan olla ja mennä mahasta huolimatta, mutta oli aikamoista. :)

Vielä yöllä koittaessani nukahtaa painoi huoli ja murhe tosi kovaa. Otin tytön viereen lohduttautuakseni, oli ihanaa katsella pienen nukkuvia kasvoja. Eihän häntä minun huolet ruokinnasta paina sitten pätkääkään. Päätin jotenkin antaa asian olla. Yöllä itseasiassa maito juoksi kohtuullisen hyvin, eli sain kaksi kertaa syötettyä lapsen, vaikkakin pientä suostuttelua se vaati. Tulin hyvälle mielelle, ja ajattelin vielä taistella imetyksen puolesta.

Mutta aamulla maito ei sitten tullutkaan. Odottelin ja heruttelin ja tein vaikka mitä, annoin kuitenkin lapselle pulloa ettei tarvinnut hänen nälkäänsä itkeä. Aloin pumppaamaan, mutta mietin siinä katsellessani kylläistä lasta ettei tässä ole kyllä enää järjen hiventä. Kenenkään etua ei palvele enää tapella tästä. Jos aikoisin saada imetyksen täysillä käyntiin, tarkottaisi se sitä, että Elsiltä pitäisi olttaa korvike pois, tai ainakin pullo. Hörpyttäessä Elsi puklasi maidon ulos, koska nieli niin paljon ilmaa. Takaisin rintaan tottuminen kestäisi monta päivää, viikon tai kaksikin, eikä maidon tulosta sittenkään olisi takeita kun se ei koskaan ole ihan riittänyt. Tuumin, että ainoastaan omasta halustani yrittäisin asiaa tunkea, eikä se olisi lapselle parhaaksi.

Nyt teen sitten niin, että en enää yritä päästä täysimetykseen takaisin. voin kyllä yrittää vielä ylläpitää maidontuotantoa niin, että Elsi saisi vielä mahdollisimman pitkään rintamaitoa pullomaidon ohella. Se voi kestää pari päivää tai pari kuukautta, en tiedä. Voi olla, että Elsi saa puolet rintamaitoa tai ehkä vain pari hörppyä, mutta meni miten meni en aio enää stressata. Nyt on surtu riittämiin, on aika mennä eteenpäin.

Nyt tuntuu hyvältä, jos kohta vähän haikealta.

Ehkä viimeinen imetysteksti.

On se vaan myönnettävä, että hirveän vaikeaa imettäminen minulle on. Juttelin englantilaisen imetysohjaajan kanssa, jonka neuvosta yritin antaa Elsille maitoa lusikalla pullon sijaan. Aloitin tämän torstaina. Kamalan nälkäinen lapsi oli illalla ja itki lohduttomasti. Puklasi lusikalla annetut maidot ulos. Annoin lopulta pullosta maitoa. Yölläkään ei enää tule kunnolla maitoa. Ei ole luottoa touhuun enää ollenkaan. En keksi enää mitä voisin vielä yrittää, kun lapsi ei ime mielellään rintaa, pumpulla en saa maitoa ulos eikä maito heru. Se siitä kai sitten.

Oli varmaan oikea päätös antaa silloin alunperin korviketta, koska 90g/vko on kaksikuiselle oikeastikin liian vähän. Harmi vain että kaikki meni näin. Olen tosi surullinen, pettynyt ja harmissani. En osaa selittää kunnolla miksi. En usko Elsin kärsivän pulloruokinnasta, ehkä päinvastoin koska saa kerrankin mahansa täyteen. Ehkä itse vain suren sitä. On ollut ihania ja kauniita hetkiä, kun tyttö on ollut rinnalla ja jutellut, katsonut silmiin ja nauraa käkättänyt. Harmittaa niin, että ne nyt loppuvat. Semmoista läheisyyttä ei enää sitten ole.

Olen nyt itkenyt hyvän tovin, mutta eiköhän tämä tästä. Elämässä on isompiakin asioita, mutta annan silti itseni surra tätäkin, jonkin aikaa. Täytyy siitä päästä yli, mutta vasta kohta. Tänään suren.

On aika raskasta olla tämmöinen tunteellinen.. meinasin sanoa siili, mutta en kyllä todellakaan itkeskele missään piikkikuoren alla vaan avoimesti. Olisi helpompaa joissain kohdissa jos olisi vähän paksumpi nahka. On tästä silti hyötyäkin.

Nyt juon lasia punaviiniä, syön suklaata ja koita kerätä itseäni.

Urheilua, pulloilua ja rakkautta.

Aloittelen liikuntaharrastusta uudestaan, ja sainkin kuntosalikortin. Sillä pääsen kanssa jumppiin. Joskus. En kovin usein. Mutta joskus. Sen lisäksi aion juosta, ja sitten olen kanssa tehnyt Elsin kanssa jumppaa yhdessä, se on hauskaa meistä molemmista. Etsin youtubesta videoita hakusanoilla exercise mom baby, ja löysin vaikka mitä!

Yhäkin ollaan annettu pulloa. Nyt parina päivänä olen antanut pulloa joka kerran imettämisen jälkeen, ja tyttö on kuin toinen ihminen. Meidän Kärttylistä on tullut Solsken. On kamala olo sen takia, raukka on ollut nälkänsä takia kärttyinen. Olen nyt ihan kahtia revitty imetyksen takia. Tahdon niin kovasti jatkaa sitä, mutta en millä tahansa hinnalla. En lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. En väenvängällä tahdo tunkea tissiä lapselle ja aiheittaa sillä ikuisen nälkätilan ja kitukasvun.

Mutta joka kerta kun ajattelen olevan ihan okei alkaa antaa pulloa enemmän vaikka imetys siitä kärsisikin, en pysty sanomaan sitä ääneen. Suren sitä tosi paljon. Olisin niin mielellään tahtonut imettää hyvin, saada lapsen kylläiseksi ja röyhtäisemään tyytyväisenä. Nyt aina saan vain kiukkua kun maitoa ei ensin tule ja kun pitkän suostuttelun jälkeen tulee se loppuu kesken.

Jotain on silti pakko vielä yrittää, koska muuten asia on liian surullinen.

Rakastan sitä pientä ihmistä niin kovin paljon.

Pulloilua ja palloilua.

Tänään käytiin taas neuvolassa. Viimeksi siellä siis sanottiin, että Elsi on kasvanut vähän liian vähän (alle 90g/vko kun pitäisi ainakin 140-150g/vko) ja kasvua päätettiin seurata taas. Minulla on ollut vahva tunne siitä, ettei maito ihan riitä, ainakaan iltaisin. Viimeksi neuvolan jälkeen koitin kaikenlaisia temppuja: pidin ihokontaktipäiviä imetellen, join 3lvettä päivässä, join imetysteetä ja kotikaljaa, koitin tihentää syöttöjä ja erityisesti yösyöttöjä. Niistä tuntui olevan pieni apu, mutta ei kovinkaan paljon tai pitkään. IHokontaktipäivän jälkeen aina seuraava päivä tuntui vähän helpommalta, mutta sitten taas maito väheni.

Taaskaan Elsi ei olut kasvanut tarpeeksi. Neuvolassa tehtiin myös syöttöpunnitus, ja Elsi sai 60g maitoa kerralla, ja se oli ihan hyvä määrä. Siltä minusta tuntuukin, että aamupäivisin ja öisin ja päiväunen jälkeen maitoa tulee ihan hyvin, mutta iltapäivällä ja illalla liian vähän. Sovittiin sitten, että aletaan antaa Elsille lisämaitoa kaksi kertaa päivässä noin desin verran, iltapäivällä ja illalla, ja väleissä aina rintaa. Saa nähdä alkaako tyttö hylkiä tissiä kokonaan, mutta näin silti tehdään, kun ei muukaan auta. Pumpaten en saa maitoa ulos tisseistä juuri ollenkaan.

Olo on toisaalta helpottunu (huh, saan viimeinkin lakata tämän epätoivoisen kamppailun ja vaan ruokkia lapseni), mutta toisaalta tosi surullinen. Imetys on ollut minusta parhaimmillaan tosi ihanaa ja läheistä, enkä muuta olekaan toivonut kuin maidon riittämistä. Mutta mielestäni olen kokeillut jo kaikkea mikä terveen järjen piirissä kuvioon sopii. Ainakaan tuo perus käsikäyttöinen pumppu ei nimittäin toimi, se saa rinnat kipeiksi ja minut hermoraunioksi, kun se ei kerrassaan saa maitoa ulos kuin pisaroina.

Toivon kovasti, ettei tämä nyt ole imetyksen jälkisoittoa, vaan myöhemmin voitaisiin vaikka luopuain lisämaidosta niinkuin terkka toivoi. Mutta mene ja tiedä, se nähdään sitten. Nyt vähän tirauttelen kyyneleitä, osittain helpottuneena ja osittain vain tosi surullisena.

Elsi on huomenna 8vko vanha.

Elsin ja isän yhteinen päivä oli mennyt tosi hyvin, ei mitään huolta siinä. Se jännitti kyllä minua tosi paljon, ja piti soittaa usein miehelle, että onhan kaikki hyvin. Olihan tietenkin, vaikka mies oli vähän yllättynyt päivän raskaudesta.

Nyt oon empiny semmosta, että mistä nykyään tietää riittääkö maito? Elsin paino on noussut tähän asti (viimeviikon lääkärintarkastuksen mukaan) semmoiseen tahtiin, että riittävän maidon alarajalla tavallaan. siis tarpeeksi, mutta juuri ja juuri. Ja aika usein imettäessä Elsi saa raivaria, kun tuntuu että tahtoisi imeä mutta ei jotenkin tykkää siitä.. Usein sitten tyytyy tuttiin, mutta en sitten tiedä tahtoisiko enemmän maitoa. 

Tänäänkin illalla Elsi ihan tosissaan tarttui tissiin, mut ei sitten halunnutkaan imeä. Tarttui aina mut sit alkoi nopeasti parkua vihaisesti.  Tiiän, että maitoa alkais tovin päästä tulla jos Elsi vaan jaksais imeä, mut ei se meinaa jaksaa. Tutista se tykkää kovasti. Välillä kaikki toimii tosi hyvin, mutta välillä hurjan huonosti. Yöllä maitoa herii paljon ja välillä päivälläkin, mutta juuri iltaisin sitä ei paljon tule.

Onkohan sitten niin, että tissit on tottuneet semmoiseen rytmiin, ettei iltaisin juuri imetä..? Ja mitenhän tiheään pitäisi imeä, Elsin imuväli on kuitenkin usein 2-3h.

Sitten kerron, että kestoillaan nyt oikeestaan kokonaan myllymuksujen taskuvaipoilla. Ja se on kivaa. Ja sitten emmin kovasti tohinko lähteä huomenna viettämään syntymäpäivää kaupunginselkään illaksi, vai jäänkö kotiin.

Maraton!

Tänään en ole antanut yhtään lisämaitoa, ja hyvin on mennyt näinkin! Aamullisen kriisin jälkeisen suihkun virkistämänä olen viettänyt suurimman osan päivästä tissi eräänkin lapsen suussa. Nyt illalla on mennyt nelisen tuntia näin, Elsi roikkuu tuossa eikä koko aikaa kyllä ime mutta on mielellään rinnalla. Minusta maitoa tulee nyt, jee! Taatusti paremmin kuin eilen.  Aamulla taisi herua huonosti, koska nänninpäät oli niin kuivat. Se korjaantui ahkeralla harjoittelulla. :)

Toinen rinta harmittaa, koska en meinaa millään saada Elsin otetta siitä hyväksi. Olen kokeillut maaten ja istuen ja tyynyllä ja ilman, mutta jatkuvasti sitä rintaa sattuu ja se on suusta tullessaan litteä ja kipeä.  Toisen kanssa ei ole ongelmaa. En tajua mistä se johtuu! Ehkä olen sitten syöttänyt siitä vähemmän, niin se on pakkautunut enemmän ja on painavampi?

No, koitan saada tämän lapsen irtoamaan tissistä ja siirtymään nukkumaan ja painella itsekin pehkuihin. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, silloin Elsi täyttää jo viikon! Hurjan nopeasti on viikko kulunut. Seitsemän päivää sitten olin tähän aikaan tullut juuri ensimmäisestä  suihkusta, ja tavannut meidän kätilön. Jännää!

Elsi 6vrk.

Pelkään kovasti, ettei maito ihan oikeasti ala riittää. Olen tässä nyt jo monta päivää kuitenkin imettänyt tuntikaupalla, ja aina vaan Elsi on sen jäljiltä kärsimätön ja nälkäinen. Pumppaamalla saan rinnoista 20min työn jälkeen 30ml maitoa. Juttelin siskoni kanssa, jolla oli ollut sama ongelma aikanaan, ja hän kertoi tehneensä kaikkensa saadakseen maidon riittämään, mutta mikään ei ollut auttanut. Hän kehoitti antamaan suosiolla lisämaitoa rinnan ohella, ettei lapsi jää nälkäiseksi.

Voi että kun en tiedä mitä tehdä. Olen tosi surullinen nyt, tahtoisin niin kovasti imettää, mutta tuntuu ettei maitoa nyt vaan tule vaikka rinnat olisi pinkeät ja kovat tai pehmeät ja imetys kestäisi tunnista toiseen. Lapsi rukka, väsyyhän sitä vähemmästäkin, imeä nyt tuntikaupalla tyhjää tissiä.

No, saa sitä maitoa kaupastakin, mutta kyllä surettaa jos en saakaan imettää.

Jatkoa kellon neljän pintaan: Juttelin toisenkin siskon kanssa, joka taas sitten on aina imettänyt hyvällä menestyksellä. Sen jälkeen kävin suihkussa ja kuivasin tukan ja puin vaatteet, olin kuin uudestisyntynyt taas. Tunteet on niin pinnassa nyt, että meinaa ilot ja surut heittää yli helposti.  Luotto imetykseen vaihtelee, välillä päätän että kyllä tämä tästä, välillä meinaan heittää hanskat tiskiin. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa rennosti ja pistää illaksi pitkäkseen imetystyynyn kanssa ja ottaa Elsin kainaloon. Kattellaan sitten telkkaria tai luetaan kirjaa. Pistin miehen ostamaan rypäleitä, joita sitten voin siinä ohessa pistellä. Ruokahalu on tosi huono. Jos jotain tekis mieli, niin suklaata, mutta en aio alkaa sitä ostamaan koska sitten ostan sitä joka päivä. Hedelmiä ja vaikka voileipäkeksejä vois kyllä ostaa imetyksen kylkeen. No, katsotaan miten käy, toivotaan parasta. Koitan asennoitua positiivisesti ja ajatella kaiken tämän kuuluvan juttuun.

Semmoiset jutut on hankalia tietää, kun on eka lapsi.

Imetyksestä.

Tänään on mennyt seuraavasti: Aamulla meni hienosti ilman lisämaitoa ja Elsi vaikutti kylläiseltä. Kahdentoista aikaan sama homma. Nyt tuossa neljän-viiden aikaan Elsi imi varmasti yli tunnin, jonka jälkeen sylki rintaa ulos ja vaati silti lisää maitoa. Päätin antaa 30ml korviketta.

Teinköhän siinä virheen, olisikohan pitänyt vaan sitkeesti tarjota rintaa..? Annoin periksi, kun tuntui ettei mitään kuitenkaan enää tule, ja lisäksi fafa oli tullut Elsiä katsomaan ja tuntui höhlältä istua koko vierailun ajan tissi suussa. No, koitan nyt illalla sitten olla antamatta lisämaitoa, tai antaa vähän pienemmän satsin niin saisin aikaa kehitellä jostain lisää maitoa.  Mutta käyköhän siinä sitten niin, että yöllä maito loppuukin? 

No, ehkä turha kantaa huolta, koska viime yö oli paljon maidokkaampi kuin toissayö, ja tämä päivä parempi kuin eilinen. Jos suunta pysyy samana, niin kaikki on hyvin. 

Kädet ja jalat on muuten turvoksissa. Jalkapöydät on ihan pyöreet. Rasittavaa. Se ehkä selittää miksi paino on raskauden aikaisesta painosta tippunut vain kolmisen kiloa, kun kuitenkin Elsi itsekin painoi enemmän. Eilisestä painosta oli tänään tippunut jo kilo, että ehkä sekin on hyvä suuntima.

ihana aamu.

Elsi nukkui taas tosi hienosti! Olen kokenut painetta imetyksen suhteen, vaikka olin ajatellut olla kokematta. Tahdon kyllä imettää, mutta se on aika vaikeaa, ja maitoa on tullut (ainakin tähän asti) liian vähän. Eilen Elsi nukkui niin pitkiä pätkiä, että oli sitten syömään käydessään niin nälkäinen ettei meinannut kestää imea rintaa. Siitä tuli ensin hyvin, ja sitten se loppui, eikä Elsi olisi millään jaksanut odottaa uuden satsin nousua. Lisämaitoa annettiin kuitenkin tosi vähän, ja olin jo varsin luottavainen tulevaisuuden imetyksen suhteen, kunnes illalla tuo imi liki puolitoista tuntia eikä silläkään ollut kylläinen ja huh että itse aloin olla jo arkana! Annettiin sitten puolen yön aikaan 30ml maitoa, ja sen jälkeen vielä turvarintaa, niin sitten uni tuli.

Elsi heräsi kahdesti, joista toisella kerralla mies ei edes havahtunut. Oli muuten hassua, kun hän sanoi tuossa tunti sitten toisen heräämisen kohdalla että "on kyllä pakko saada nukkua huomenna päivällä, olen niin tajuttoman väsynyt!" Minua vähän huvitti, kun tässä nyt kuitenkin nukuttiin monta tuntia, ja itse oon nukkunut monena yönä aiemmin jo paljon vähemmän. Mutta kait hormoonit suojaa, kun ei juurikaan silti väsytä. Eihän se sama asia ole miehelle kuin minulle. Täytyy muistaa se sitten kun mies menee taas töihin. Nyt jätin sen tuonne nukkumaan, ja tulin Elsin kanssa tänne, vaikka nukkuu Elsikin kyllä vielä.

Sulatan nyt toista rintaa, kun se ei kelvannut yöllä. Taisi olla liian kova.



Ennen syntymää ajattelin, että en välitä vaikka vauvan vaatteet olisivat poikamaisia tytöllä tai tyttömäisiä pojalla, mutta niin vaan eilen raakkasin liian poikamaiset vaatteet pinoista pois. :D Ja lisäksi ompelin Elsille liivimekon johon käytin miehen lapsuudenaikaista lakanaa, jotain tilkkupalaa ja äitiyspakkauksessa harsojen ympärillä ollutta silkkinauhaa. Minusta siitä tuli ihan hieno, vaikka en jaksanutkaan olla tarkka ompeleitten suhteen. Puuhaan rupesin vähän yllättäen, koska oli pakko ommella yksi pussilakana vauvakoossa, ja sitten samoin tein päätin sutaista tuommoisen.




Ai niin, mitat ovat tosiaan jääneet mainitsematta: Elsi oli syntyessään 3560g ja 50cm, eli keskikäyrällä tai ihan hitusen sen alla. Eipä pitänyt paikkaansa sen viimeisen lääkärin 3800g arvio. Mutta eihän se tietty kovin paljoa heittänytkään.