Pitkästä aikaa!

Aikaa on kulunut viime kirjoituksesta paljon. Välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, onkin nyt vaikea aloittaa!

Ensimmäiseksi kerron järkyttävimmän asian: meidän lapsuudenkodin ja mökin metsä kaatui Asta-myrskyssä kokonaan. Se on kamalan kurjaa, kun niin pienessä ajassa jylhä metsämaisema salaisine soppineen muuttui avohakkuuksi. Kestää monta vuotta että se näyttää edes siedettävältä, eikä se enää minun elinaikana ole samanlainen vanha metsä.

Elsi on oppinut vaikka mitä. Se seisoo nyt välillä ilman tukeakin hetken, kävelee tukia pitkin ja sanoo sanoja. Nyt ahkerassa käytössä ovat kukka ja katten, joita se hokee välillä ilman merkitystäkin vain koska osaa. Hampaita on jo kuusi. Lisäksi Elsi osaa kysyttäessä kertoa missä on nenä, joskaan ei omaansa silloin näytä vaan kysyjän.

Ja sitten kävin 4d-ultrassa, ja kyllähän se vain poika on mahassa sisällä. Muutenkin kaikki sillä osastolla hyvin, potkut tuntuvat ja ehjä lapsi on. Supistukset vaivaavat jatkuvasti enemmän ja raskausdiabeteksenkin joskus huomaa, yleensä ei vielä. En ole vielä kertaakaan saanut kiinni liian korkeaa sokeria, mikä tietenkin on hyvä. Mittailin vain liian ahkerasti ja liuskat loppuivat! Tylsää.

Muutakin olisi, mutta kerron enemmän jahka ehdin kirjoittaa paremmin. Mukavaa kesän loppua ja syksyn alkua!

Rakenneultra nro 2.

Tänään oli sitten rakenneultra, jossa kaikki tosi hyvin. Vastasi noin viikkoa vanhempaa, mutta ei sitten vaihdettu laskettua aikaa kuitenkaan. Kehoitti vain varautumaan että syntyykin aikaisemmin. La. olisi ehkä tuon mukaan pikemminkin 23.11 eikä 29.11 niinkuin on "sovittu".  Kaikki asiaankuuluva näkyi eikä missään mitään vikaa. Istukka etuseinässä, jota olin epäillytkin kun  liikkeet tuntui aluksi kyljissä ja sitten oli vaikka kuinka pitkä aika ettei tuntunut mitään, kunnes nyt taas tuntuu eniten kyljissä.  Kuulemma pyöreäpäinen, tulee äitiinsä siis.

Eikä maltettu olla kysymättä, se on pieni poika. :)

Toisen lapsen eka ultra.

Keskiviikkona käytiin katsomassa meidän toista lasta niskapoimu-ultrassa. Hän oli hieno kyllä! On niin käsittämätöntä miten siellä mahassa voi olla semmoinen ihmisalku, pää ja kädet ja jalat ja mittaa päästä takapuoleen viisi senttiä. Liikkuu ja puuhaa siellä, kumma juttu. Tajusin taas miten reagoiva lapsi se jo on, kun ei kätilön tarvinnut paljoakaan kohtua ravistaa niin johan alkoi liike. Täytyy alkaa varoa vähän ettei Elsi liikaa pompi enää mahan päällä. Istua siinä voi, mutta pomppia kannattanee muualla.  Niin ja olisi siirtänyt laskettua aikaisemmaksi, mutta ei sitten tehty niin silti. Eihän sillä ole juurikaan väliä. Mutta sen laskun (ja mun alkuperäisten) mukaan la olisi ollut 27.11.

Niskaturvotusta oli semmoiset 0,9mm eli riittävän vähän. 3mm olisi raja jatkotutkimuksiin. Ei menty ottamaan verikoetta.  Eipä tässä sitten muuta kuin odottelua. Se on kyllä toista kertaa helpompi tai jotenkin nopeampi tehdä, kun Elsin kanssa puuhaa kaikkea koko ajan.

Elsin unet on vähän paremmat kun lakattiin yösyötöt ja en anna enää illalla maitoa pullosta vaan kupista. Silti aikamoista heittelyä on vielä, kai päiväunien takia. Niitä koitan saada nyt vähemmäksi.

Niin ja sain äidiltä Zumba-videot. :D Ne on hauskat. Nyt menen syömään lämpimiä voileipiä, adios!

Elsi 7,5kk ja #2 rv11+3

Yhäkin väsymystä!

Kuvalla ei nyt ole mitään tekemistä minkään kanssa. Annoin tuon itseasiassa siskolle lahjaksi joskus lapsena, mutta se on jostain syystä ajautunut minulle takaisin.

Ultrassa käytiin eilen. Kaikki hyvin, hän oli kasvanut 12mm pitkäksi eli triplannut pituutensi viimeviikkoon nähden. Syke näkyi. En oikeastaan ollut huolissani, koska oli niin samperin huono olo koko viikon. La. siirtyi 29.11 eli tasan 1v2kk Elsin jälkeen..

Mistä puheen ollen, käy sääliksi tätä pientä Elsiä joka hakkaa koneen kylkeä nyt tässä aina kun kuvakirjan lukemiselta (maistelemiselta) ehtii. Hän niin raukka joutuu kärsimään väsyneen äidin syndroomasta. En meinaa mittää jaksaa tehä, tahtoisin vaan lojua sängyssä ja natustaa jotain suolakeksejä tai paahtoleipää.  Elsin hoitamiset teen tietenkin, mutta oikeastaan kaikki muu kärsii. ja kieltämättä peuhaamiset jää vähemmälle. Ehkä tuo tyttö ei sitä niin huomaa, eniten se tuntuu kuitenkin omassa selkänahassa.

Olen miettinyt jos mulla on vieläkin matala hemoglobiini. Se laski synnytyksen jälkeen jonnekin 80 ja sit nousi 110 kun Elsi oli 3kk. Sen jälkeen ei oo mitattu. Käskivät syödä rautaa, mutta en syönyt kun se tekee haittoja. Ehkä mulla on sekin vielä. Maanantaina on eka äitiysneuvola, niin tarkistaavat siellä sitten.

7+3

Ai niin, Elsillä on hammas! Lapseni on nero varmasti.