lauantai 31. tammikuuta 2009

Viisi päivää ultraan.

Soitin terveysaseman pyynnöstä vielä neuvolaan silloin perjantaina. Siellä neuvolan täti sanoi, ettei usko nivussäryllä olevan mitään tekemistä vauvan hyvinvoinnin kanssa. Lisäksi hän sanoi, ettei usko sen olevan edes imusolmuke, jos ei tunnu ihan selvää pattia. Juteltiin tovi, ja käski ottamaan parasetamolia ja lepäämään. Se onkin kyllä auttanut. Otin yhden silloin perjantaina illalla, ja olen lepäillyt tässä nämä päivät. Perjantaina illalla nivusta ei jomottanut yhtään, mutta kohta oli kyllä arka koskea. Tänään on enää pieni kohta arkana. Ehkä se oli jotenkin ärtynyt kuitenkin raskaudesta, en tiedä. Reisiä särki perjantaina illalla, sekin on lakannut. sitä kuitenkin käy monilla raskaudessa.

Koitan pysyä luottavaisena. On se vähän vaikeaa. Aloitin sen taas perjantaina illalla, ja olen nyt päättänyt jatkaa sitä torstaihin. Tunteet raskaudesta on oikeastaan yhä hyvät. Oireet on tallella. Kovin huonoa oloa ei ole ollut, pientä kuvotusta vain, mutta jos viikot on sitä mitä luulen, ei se olisi ihmekään. Nimittäin nyt on 6+6/5+6, eikä kummankaan mukaan monilla ole kovaa huonoa oloa vielä. Mutta toki olisi ihan kivaa, jos ei pahasti tulisikaan huono olo.

Viisi päivää. Se on pitkä aika. Pitää jaksaa välillä keskittyä niin moneen muuhunkin asiaan, että se tuntuu hurjalta. Koulua ja koulua ja koulua.. Huoh. No se kuluttaa myös aikaa.


perjantai 30. tammikuuta 2009

kuusi päivää ultraan.

On pienoinen hirvitys päällä, koska oikean jalan nivusessa on kipeä imusolmuke. Siinä on tuntunut painetta jo noin viikon, ja eilen illalla alkoi vihloa. Olin aivan taas kriisissä, itkeskelin ja mietin kohdun ulkoista. Järki sanoi, että se tuntuisi kyllä muualla kuin imusolmukkeessa, mutta pelotti silti.

Soitin aamulla lapsettomuusklinikalle, ja he sanoivat uskovansa ettei sillä ole mitään tekemistä raskauden kanssa. Kehottivat soittamaan terveysasemalle. Siellä sanottiin, ettei pientä tulehdusta hoideta mitenkään, eikä isosta voi olla kyse, kun ei ole kovia särkyjä tai kuumetta. Sanoivat kuitenkin vielä juttelevansa asiasta ja soittavansa sitten takaisin.

Jännittää kyllä. Eilen oli tosi mukavat oireet, huonoa oloa ihan runsaasti ja rintasärkyä. Olin tosi tyytyväinen siitä. Sitten kuitenkin illalla pelkäsin taas tosi paljon. Tajusin miten kamalalta taas tuntuisi keskenmeno. En tiedä, kestäisi kyllä kauan toipua siitä ja alkaa taas keksiä hyviä asioita elämässä. Nyt tuntuu pientä alaselän jomotusta, jota on kyllä tuntunut aina välillä koko raskauden ajan. Tein tänään ovulaatiotikulla testin, ja siinä oli todella todella vahva viiva. Paljon vahvempi kuin kontrolliviiva. Tekisi mieli hakea raskaustestikin, mutta toisaalta ei se mitään auttaisi sekään, jännittäisin silti.

Koitan olla aloillani nämä kolme päivää. Voi miten toivon kaiken olevan hyvin. tuntuisi reilulta, että mekin saataisiin vauva syliin viimein.

virva, 6+5/5+5

torstai 29. tammikuuta 2009

HOHHOI.

Nyt taas väsyttää. Unohdin tänään avaimet kotiin, ja huomasin sen vasta, kun yritin tulla sisään. Menin sitten läheiseen kirjastoon lukemaan sarjakuvia ja odottamaan miestä kotiin töistä. Oli lopulta aika mukavaa, istuin pallotuolissa ihan omassa pesässä ja lueskelin. 

Seitsemän päivää ultraan. Vaikea jaksaa odottaa.

tiistai 27. tammikuuta 2009

9 päivää varhaisultraan.


Enää/vielä yhdeksän. 

Tein äsken taas raskaustestin, ja voi miten se viiva taas on vahventunut! Joudun ehkä silti ostamaan niitä vielä, koska 9 päivää on pitkä aika odottaa. :DD nauran itselleni ja näille testeille, mutta toisaalta hyväksyn sen. Asia _on_ pelottava, niin kai sitä pelkoa saa jollain lieventää? Vaikka se hupsua olisikin.

Nyt on heikko olo, ja mahaan sattuu. Sukkahousut painaa! Kohta alkaa olla ehkä äitiysvaateaika. Nimittäin tosi helposti alkaa kaikki sukkikset ja housut painaa mahaa ja se sattuu.  Myös kohtu jää melko helposti jotenkin jumiin juntturaan, ja noustessa se vihloo ikävästi. Kai se on sitä kasvamista ja irtoilua, mutta kireet vaatteet haittaa.

Nyt särkee rintojakin niin, että tuntuu sydänvaivaiselta.  oh oh, voi voi. :D Ihanaa kun jotain tuntuu! Olen ollut tänään suhteellisen oireeton, tähän asti. Väsynyt kyllä, mutten yhtä väsynyt kuin eilen, ja kolotuksinen, mutta sitäkin hillitysti. Huono olo oli aika hallittua,kun pistelin aamulla luennon aikana hissuksiin jugurtin (se on minusta nykyään pahaa.?) ja kaakaon. Iltapäivällä eväät loppui, niin sitten ehti tulla vähän huono olo. 

Nyt taas kun teki tuon testin, tule ihana olo. Sielä se pieni on, ja ylihuomiseen mennessä sen sydän jo lyö. <3

maanantai 26. tammikuuta 2009

oikean puolen kolotuksista:

koitin googlettaa sitä mtien paljon veren määrä lisääntyy jo tässä alussa, koska jano on ollut niin kammottavaa. Sitten törmäsin johonkin, missä oli listattuna kaikenmoista raskaustietoutta, ja siellä mainittiin, että kohdun kasvaminen, asennon muuttuminen ja kiinnikkeiden irtoaminen tuntuu yleensä enemmän oikealla puolella. Että se siitä huolesta. Jännä juttu. 

10 päivää ultraan.

Järkyttävä väsymys vaivasi tänään, sekä kevyt kuvotus. Nyt olen kotona päiväunien jäljiltä jo pirteämmässä kunnossa. Tuntuu myös, että on ollu jatkuvasti nälkä! Se on hassua, koska aiemmin tässä on lähinnä ollut semmoinen olo, ettei mitään tee mieli syödä. Nyt tekee koko ajan mieli syödä, muttei oikeastaan mitään, ja kamala nälkä on silti.

Haukottelin koko koulupäivän. Pitää tänään mennä nukkumaan joskus yhdeksältä, niin jaksan huomenna edes jotain tehdä. Aivan kammottavaa. Nyt pitäisi lähteä käymään kaupassa, niin ei sen miehen tarvitsisi käydä töistä tullessaan. Minusta on reilua, että se käy kenellä on lyhempi päivä. Vaikka nyt olisi toisaalta myös reilua, että se kuka on raskaana saa levätä. :D Mutta eipä ne toista tai seitsemättä odottavat äiditkään työttä jää, että kai tässä tämä ekaa oottava voi yhessä kaupassa käydä väsymyksestä huolimatta. :)

Munasarjojen tietämillä tai lonkissa tai  jossain, erityisesti oikealla puolella, tuntuu jotain jännää kolotuksen tynkää. Se välillä vähän niinkuin sattuukin, vähän vain, mutta suurimman osan ajasta se vain painaa. Vähän niinkuin siellä olisi ilmapallo,  johon puhalletaan ilmaa. Toivottavasti se on tavallista, ettei toispuoleisuutensa takia mitään ulkopuoleista. Mutta tuskin, koska ei se satu, eikä vuotamista ole niin tullut.

Mietin muuten vielä sitä alun vuotoa, että se ehkä johtui siitä lenkistä! Koska juoksin sunnuntaina raskaalta tuntuneen lenkin, maanantaina tuli vähän vaaleaa punaa, ja tiistaina ruskehtavaa. Niin se ehkä lenkin takia tuli, ja oli sitten tiistaina ruskeaa oltuaan siellä pitemmän hetken. Tai tämä voisi olla niin.

kauppaan on matka, rv6+1/5+1

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Sunnuntaita!

11 päivää varhaisultraan.

Mies kertoi sitten vanhemmilleen tänään. Olin sanonut hänelle, että saa itse päättää koska tahtoo kertoa. Ensin meinasi odottaa viikolle 12, sitten meinasi odottaa varhaisultraan, mutta kertoikin nyt sitten heti. Oli varsin mukava iltapäivä sitten siellä heillä. :)

Kuvotusta on, sekä myös huimausta ylösnoustessa, varsinkin aamuisin. 

Voi että miten toivon tämän kestävän! Se tuntuu samalla varsin todennäköiseltä, että järkyttävän epätodennäköiseltä. Hohhoi. Kammottavaa odottaa.. Vaikkei se odottaminen siihen toki lopu, lähellekään. Mutta se on seuraava etappi. Pitäisi nyt keskittyä odottamaan vaikka iltaa, ja sitten vaikka seuraavaa iltaa, niin ei tuntuisi niin toivottoman pitkältä. Tämä on vähän niinkuin lapsena kun odotti synttäreitä tai joulua.

rv 6+0/5+0

lauantai 24. tammikuuta 2009

Voih, niitä pieniä!


Luin Liberon nettisivuilta odotuskalenteria. Tuntuu uskomattomalta, että mahassani kasvaa ihmisen alku. Sitä lukiessa tuntui käsittämättömän epätodennäköiseltä, että kaikki voisi mennä hyvin! On niin ihmeellistä, että sieltä voisi tulla uusi ihminen, jolla on kaikki. Että se voisi kasvaa ja syntyä, ilman suurempia ongelmia. 

Tulee haikea olo. Kaikki tuntuu olevan niin kaukana, ja niin todella ihmeellistä. Voi miten toivon, että tämä versonen saisi joku päivä potkiskella mahaani ja sitten syntyä, että saisin siitä huolehtia.

isovanhemmuudesta.

Katselen tässä teemalta dokumenttia avioerosta, ja siinä on yksi vanhempi eronnut nainen, joka on tullut suht äskettäin mummuksi. Mietin sitä, miten kovasti miehen vanhemmat tahtoisivat jo lapsenlapsia, ja miten mielellään niitä heille myös tahtoisin. Omille vanhemmille asia ei ole ihan niin suuri, koska lapsenlapsi olisi heille jo seitsemäs.  Toisella isosiskollani on kaksi lasta ja toisella neljä. Meidän perheessä on niin monta lasta, että he saavat varmaan tonneittain lapsenlapsia ajallaan. Mutta mies on ainut lapsi, ja meidän lapset ovat sitten vanhempiensa ainoita lapsenlapsia.

Olisi ihana katsella miten he paapoisivat sitä lasta. Ja luulen, että se virkistäisi miehen äitiä, joka on ollut eläkkeellä jo tovin. Tai uskon erityisesti hänen toivovan jo pieniä.  Häissä appi sanoi alkavansa korjata leikkimökkiä. Se oli siellä vähän tyhmää, mutta ymmärrän millä hyvällä hän tarkoitti sen. Ja joku päivä tuossa mies sanoi odottavansa kesää, kun saa isänsä kanssa korjata omaa vanhaa leikkimökkiään.

Tekisi mieli jo melkein kertoa heille tästä, mutta heitä suojellaksemme kuitenkin odotetaan ainakin varhaisultraan. Mutta sovittiin kyllä, että jos asia tulee puheeksi, ei valehdella. Että sitten kerrotaan jos siitä sattuvat kysymään. nimittäin meidän piti mennä nyt viime viikolla niihin lapsettomuustutkimuksiin, ja he saattavat niistä kysyä. Melkein toivon, että kysyvät. :)

Hyvää huomenta!


Tykästyin kuviin vanhoista lapsenkengistä. Aiemmin tykkäsin nukeista, tai no tykkään yhäkin, mutta nyt törmäsin kuviin näistä. Minusta ne on niin luonteikkaita. :)

Voi että olin taas väsynyt illalla! nukahdin aikaisin nukuttuani myös päiväunet. Illalla jomotti rintoja ja heräsin siihen myös aamulla. Se on mukava juttu, koska sitä olen vähän odotellutkin.

Tänään on minulla siivouspäivä. Mies on töissä ja tekemässä inventaariota koko päivän, mutta toivottavasti ei huomenna enää. Lupasin olla hyvä vaimo ja siivota ja käydä kaupassa. Saa nähdä jaksaisinkohan myös leipoa! Olisi kiva tehdä sämpylöitä pitkästä aikaa.

Kahvia en saanut tänään alas. En tiedä johtuuko se miehen tavasta keittää, siitä kun tulee aina tosi vahvaa. Osa meidän kahvista tulee miehen isän firman kautta joinain näytteinä, ja se on vahvaa tummaa paahtoa. Itse laitan sitä aina tavallista kahvia vähemmän, mutta mies laittaa normaalisti. Ehkä se oli nyt vain liian vahvaa.


perjantai 23. tammikuuta 2009

Saunasta terveisiä!

käytiin saunassa miehen kanssa, ja oli se kyllä mukavaa. Pitkästä aikaa, kun viime perjantaina oltiin oopperassa ja mitäs oltiinkaan tekemässä sitä ennen.. no jotain. 

Sisko sanoi, että lonkkien olot johtuu varmaan niitten löystymisestä. Tekis järkeä, toistakin lonkkaniveltä on alkanut kolottaa.

Mietittiin jo nimiä. :)

väsymystä, kiukkua, iloa.

Mulla on ollut oikeassa lonkassa, siinä taipeessa juuri, semmoinen hassu kolotus. Ei sitä oikein voi säryksi sanoa, mutta olo on vähän niinkuin siinä olisi painetta. Ehdin jo miettiä sitä raskausjutuksi, mutta nyt luulen sen tulleen lenkillä. Juostiin miehen kanssa ja mulla oli huonot kengät. Mutta saattaahan se olla joku lonkan laajenemisjuttu myös.. en tiedä.

Ehdin aamulla tunnustella sitä ja semmoista outoa toista tunnetta siinä taipeessa, ja pohtia jo jos jonkinmoisia kauhukuvia.  sitten tajusin aluspaidan olevan makkaralla sukkahousuissa, ja sen suoristettuani oudot tunteet hävisi! :DD Mutta kyllä siinä lonkassa joku on kuitenkin, joku väsymys tai joku. Iltaisin se aina tuntuu.

Pitäisi varmaan venytellä jotenkin. 

Olen ollut vähän lyhytpinnainen tänään. Tuntui, että hermostuin nopeasti, vaikken kenellekään suuttunutkaan tai mitään semmoista. Tuntui vain jotenkin ärsyyntyvältä, ja ehkä vähän myös surumieliseltä tai jotenkin.. en tiedä. Mutta ei nyt koko päivää, siltikin. Olin kanssa tosi väsynyt, ja nukahdin kotiin tultua sohvalle. Nyt tuntuu ettei ajatus oikein juokse, sen ehkä huomaa tekstistäkin.

Nyt on rv 5+5/4+5

torstai 22. tammikuuta 2009

Tein taas testin.

Olen ilmeisen kiinnostunut niistä testeistä. :) Tein taas raskaustestin, kun teki mieli nähdä onko se viiva vahvistunut tiistaista, koska mietin, että jos olisi käynyt kurjuuksia tuossa alkuviikosta, niin eipä se viiva ainakaan vahvistuisi. Ja vahvempi se oli kyllä, mukavaa.

Rintojakin tuossa illalla vähän jomotti. :) Sekös ilahdutti, kun ehdin jo päivällä googlettaa mitä rintojen särkemättömyys meinaa.  Eipä se mitään meinaisi muutenkaan, mutta kiva kun ne kolottaa. Alavatsa ei ole tänään vielä ainakaan järin särkenyt, ainoastaan välillä vähän. Mutta eilen se alkoi illalla vastaaika myöhään vihloa. 

Voi että, kaksi viikkoa. Kamalan pitkältä ajalta tuntuu odottaa. :/ :D

Mies on jo vähän kyllästynyt vauvapuheisiin. En oikein voi ajatella mitään muuta. Täytyy varmaan alkaa yrittää miettiä muitakin juttuja. Ettei ihan kyllästytä kaikkia kaikilla oireilla ja muilla. 

Herne voi hyvin.

Kaikki on tänäänkin hyvin. Eilen illalla kolotti vatsaa oikein kunnolla, mutta se loppui yön aikana ja päivällä on tuntunut vain muutama mieto kolotus. Voi olla, että se taas illaksi vahvistuu. Luulenpa hyvinkin, että tässä vielä hyvin käy.

Kysyin tänään pikkusiskoa kanssani siihen kahden viikon päässä olevaan ultraan. Sanoi tulevansa, jos saa siirrettyä jonkun luennon. Olisi kiva mennä sinne jonkun kanssa, kun mies ei silloin pääse. Tai kai se pääsisi, jos kehtaisi lähteä töistä, mutta sitten se joutuisi selittämään. Ajattelin, että saa sitten tulla siihen ekaan neuvolaan. Ajattelin sen varata sitten varhaisultran jälkeen, en ennen sitä viitsi. 

Jotkut oireet on minusta vahvistuneet. Huono olo on vahvempi. Ei varsin okseta, mutta vähän kuvottaa koko ajan. Sillain, ettei ole kovin huono olo, mutta ehdottomasti ei hyväkään. Ja jotkut hajut on kammottavia. Rintoja on alkanut enemmän vihloa, muttei ne vieläkään kovin kipeät ole. Vatsaa tosiaan jomottaa, välillä selkäpuoleltakin. Se välillä vähän pelottaa, mutta olen ajatellut olevan hyvä, että tuntee jotain tosiaan tapahtuvan. Että niin kauan kuin se ei ole kovin kipeää tai ala vuotaa, ajattelen kaiken olevan hyvin.

On kyllä ihanaa ajatella, millainen kirppu siellä kasvelee. Meidän pieni verso. Kirjoitinkohan jo miksi tykkään sanasta verso? Se johtuu kumminkin siitä, että kevätpörriäisessä oli jonkun kuusivuotiaan kirjoitus aiheesta mikä sinusta tulee isona.  Hän kirjoitti jotakuinkin näin : "Minusta tulee isona verso. Sitten istun vain ruukussa ja kasvan." Minusta se oli ihanasti sanottu. :) Ajattelin alkaa kutsua tuota tyyppiä versoksi, mutta sitten googletin verson kuvaa, ja sain vain autoja vastaukseksi. :) Että saa ehkä olla vain herneenverso. :)

rv 5+4, 4+4

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Herne ja minä.

Olen miettinyt hyvää maha-nimeä sille pienelle. Viimekerralla kutsuin pientä Viivaksi. Tykkäsin siitä, se on minusta vitsikäs. Nyt ensin kutsuin pientä tyyppiä pavuksi, mutten jotenkaan kuitenkaan innostunut siitä, ei tunnu pavulta. Mutta nyt keksin herneen, ja löysin tuon hienon kuvankin. Se minusta kertoo kaiken. :)

Eipä tässä huoli lopu, odottamisessa. Tuntuu kyllä ihan samalta. Vihloo alavatsaa, välillä kolottaa selkää. Rinnat eivät ole kipeät, nännit vähän. Tulin kotiin ja mittasin lämmöt (tiedän ettei pitäisi, mutta tahdoin silti) ja ne oli taas 37,4, eli joku notkahdus oli eilen, mutta nyt taas sitä samaa mitä aikaisemmin.

Tosiaan koulussa ruokalassa iski ihan kaamea kuvo. Oltiin syöty leipää tunti sitten, ja sitten koitin miettiä mikä suoka sopisi. Kaikki haisi ihan kammottavalle, ei tuntunut mikään hyvältä. Otin ihan tavallisen annoksen kuitenkin ruokaa, mutten pystynyt syömään sitä. Jännitys varmaan lisäsi tunnetta, koska sitten heti ruuan jälkeen piti soittaa se tulos. Kuitenkin lähdin ruokalasta jotain kymmentä vaille kaksi, ja menin yhteen opiskelijatilaan oottelemaan että kello tulee kaksi. Siellä on aina tyhjää, niin sain olla rauhassa. Oli ihan kammottava kuvotus, mietin että pitäisikö yrjötä. 

En tiedä miten on, tuliko huono olo siitä soittamisesta ja jännityksestä vai raskaudesta. Kuvotus jatkui soiton jälkeen vielä aika kauan, bussissa kotimatkalla oli myös hankalaa. 

Hajut on muutenkin herkässä, tuntuu, että koko ajan haisee joltain. Meidän jääkaappi haisee ihan kammottavalle! Tai siis sille tavalliselle, mutta silti kammottavalle. 

Voi, ihanaa, ettei herneenverso tipahtanutkaan ulos. Kasva pieni ihmisen alku, niin pidän sinusta huolen. Koitan huolehtia siitä, että saat kaiken tarvitsemasi siellä mahassa. Koitan liikkua ja nukkua ja syödä hyvin. Rakenna sinä vain itseäsi. Rakastan sinua nyt jo.

Huh!!

Hcg oli hyvin viitearvojen sisällä! Mahtavuutta. Vuodot on kanssa pysyneet poissa, ja oksettanut on tänään hienosti. :DD  Eli tällä erää säikähdys on väistynyt ja saa taas intoilla vauvasta hetken. :) Varasin samalla myös varhaisultran, joka on 5.2. ja silloin saa sitten sydämen sykettä ihastella. 

Sanoin miehelle, että aion taas suhtautua positiivisesti, johon hän vastasi, että niin kunnes sitten päätät taas toisin. :) Mutta niinhän se menee, kun on niin jännittävät asiat kyseessä. :)


Yöstä on selvitty.

Vuotoja ei tullut enää, ja tuli niitä eilen kyllä niin minimaalisesti. On tietysti mahdollista, että keskenmeno kävi, muttei osannut ulos. Mutta olen nyt sielä luottavainen. Tai HAH en todella kyllä ole, mutta toivon tosi kovaa kaiken menevän hyvin.

Näin koko yön unia keskenmenosta. Aluksi nukahdin sohvalle, koska en saanut unta sängyssä. Siinä heräsin nähtyäni unta, jossa kohdustani tuli kirkkaanpunaista froteepyyhettä. Olin tosi häpeissäni, kun ei ollutkaan vauva vaan froteepyyhe.

Silloin kello oli puoli viisi, eikä vuotoa ollut tullut. Helpotuin vähän, ja menin sänkyyn. Jossain välissä sain sielläkin unta, ja näin tuossa aamulla miehen herättäessä unta. Siinä oli perinteiset :) alkuraskauden juhlat, jotka on aina tapana järjestää. Meidän piti mennä leikkaamaan kakku, vauvakakku.

Se varmaan liittyi häihin, kun silloin häissä oli kaksi viikkoa vasta kulunut siitä keskenmenosta. Ja koko ajan kaikki kysyi tuleeko perheenlisäystä, kun appi piti puheen jossa niihin viittasi.

Sitten vielä jossain unessa ystäväni pläräsi läpi papereita pöydillä, meillä oli hirmu kasoja lehtiä ja papereita. Ja hän siivosi niitä, ja minä ärsyynnyin. Sanoin että et saa siivota meillä, yksinkertaisesti et saa. Ja hän kysyi siivoanko sitten itse. Ja aloin selvitttää lappuja, ja niissä oli kaavakuvia vatsan kasvusta ja alkiosta.

On tämä vaan pelottavaa aikaa. Mittasin lämmöt, ja ne oli nyt taas aika korkealla. En kyllä koskaan mittaa niitä oikeeseen aikaan, että ei kannattaisi tuijottaa niitä niin tiukasti. Mutta johonkin sitä tahtoo keskittyä! Nännit tuntuu.. no en tiedä. Luulen, ettei ne ole yhtä kipeät. Mutta tässä raskaudessa ei rinnat ole olleet niin kovin kipeät, ainoastaan nännit jonkin verran. Rinnat on sitten aina joskus vihlaisseet. En tiedä. Pelkään pahinta, toivon parasta. Yritän nyt suhtautua valoisasti kunnes on aika mennä varhaisultraan. Johon nyt tahdon mennä, heti kun voin. Siihenkin oottelen pari viikkoa, jos ei vuoto ylly.

5+4/alkio 4+4

tiistai 20. tammikuuta 2009

Hetken olin jo hyvällä tuulella,

nyt taas harmittaa. Nyt tuli taas pyyhkiessä punertavaa valkkaria. Vatsa vihloo menkkamaisesti. Rinnat ei ehkä ole yhtä kipeät, ja lämmöt nyt enää 36.8 ja selkääkin vähän jomottaa, joskin tosi vähän.

Luulen, että yöllä vuotaa, ja aamulla huomaan pienen tulevan ulos. Harmittaa todella.


en voi väittää, etten olisi hermostunut.

Koitan kovasti pysyä positiivisella mielellä, mutta kyllähän se vuoto huolettaa. Tässä koittaa ajatella, että eipä sille mitään mahda vaikka kesken tulisikin. Mutta kyllä se vain niin kurjaa olisi, että en voi väittää tässä vain hermotta istuskelevani.

Kun nyt on aivan semmoinen tilanne, että voi käydä ihan miten vain. Voi olla, että kaikki menee erinomaisesti tästä alun tipottelusta huolimatta. Tai sitten huomenna aamulla jo huomaan, että housut on veressä. Tai jos selviän tästä säikäyksellä, huomaan kahden viikon päästä jännittäväni taas samaa asiaa.

Ajattelin kuitenkin mennä varhaisultraan. Jos siis tämä ei nyt vuoda pois. Ehkä tuossa parin, kolmen viikon päästä. 

Voih, toivottavasti kaikki menee hyvin. Rakastaisin tätä lasta kovasti.

...jännitystä.

Olin aamulla ensin luennolla, ja olin aivan tavattoman väsynyt, enkä varsinkaan voinut keskittyä kun mietin vain vauvaa. :D Oli myös huono olo koko päivän. Ei paljon, mutta sillain vähän, vähän niinkuin maha olisi täynnä ilmaa.. tai miten sen nyt selittäisi. Semmoinen heikotus.

Sitten käytiin ryhmän kanssa kiasmassa, ja meinasin nukahtaa sinne penkkiin kesken luennon.. siis aivan järkyttävä väsymys iski. Tuntui, etten ikinä jaksa raahautua kotiin. 

kuitenkin sieltä lähtiessä tuli huoli, koska vessassa pyyhkiessä huomasin pienen määrän ruskeaa. Tosi vähän kyllä, miten sen nyt sanoisi. Että jos ihan pikkuisen kastaisi pikkulusikan päätä kiisseliin (graafista! :D), sen verran ehkä. Ja se loppui siihen, tai ainakaan vielä ei ole tullut lisää. Huolestuin ensin, ja sitten en, ja sitten taas ja sitten taas en. Tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä, koska muuten kaikki on tätä samaa: huonoa oloa, rintäsärkyä, vatsavihlontaa. Tein myös clearblue-raskaustestin, ja siinä oli niin vahva plussa ettei vahvempaa voi olla. 

Laskin myös, että nyt on varmaan kuukautisaika. Jos ovis oli kp 24-25, niin nyt on dpo 13-14, niin menkka-aikahan se.  Onhan se aika yleistä, että tuhruttaa ekojen kuukautisten aikaan.  Toivotaan, ettei tule ulos pieni..

Viime km alkoi pienellä tipottelulla, mutta se oli kyllä kirkasta, ja sitä tuli vaaleanpunaisena joka kerralla, kun kävi vessassa. Nyt so loppui heti, että ehkä se tästä! Päätin nyt pysyä hyvällä mielellä. Surrra sitten kun surtavaa oikeasti on. Viime km oli noin vuorokaudessa ohi, että ehkäpä katson huomenna onko vuoto jatkunut. Jos on, niin täytyy harkita varhaisultraa jollekin viikolle.

En muuten uskalla tilata neuvolaa ennen kuin enkä parin viikon päästä. Tai ei muuten, koska olen päättänyt suhtautua tähän niinkuin olisi varmaa että saan sen syliin, mutta on vain niin ikävää perua se aika. :/ Mutta nyt ei semmoisia, nyt vain innostellaan oireita ja kaikkea ihanaa mitä raskaus tulee tuomaan tullessaan. Ja kaikkea kamalaa myös. :D

virva, rv5+2, vaikka alkio vastannee rv4+2 pitkän kierron takia.

maanantai 19. tammikuuta 2009

hihkuntaa.

Pakko oli tulla vielä kirjoittamaan. :) Katsoin taas sitä tekstiä, minkä siis tein täällä kotona. Siinä oli nyt ihan selvä, punainen viiva. Ei kysettäkän, raskaana ollaan.  Se ihan todella pieni, mahdollisesti kuviteltu vaaleanpuna on ainakin nyt poissa. Toivon tosissaan kaiken menevän hyvin, ja olen päättänyt luottaa siihen ja heittäytyä taas tähän raskauteen täydellä tohinalla. Se tekee varmasti parempaa kasvavalle papuselle, kuin jos murehtisin huoltani. :) 

Katsoin tuolta taas noita raskauskalentereita, ja nyt papu on muutaman millin pituinen. Tosin koska kiertoni on ollut pitempi, on hedelmöityksestäkin vähemmän aikaa. Eli siis tosiaan lähempänä se on varmaan kahta-kolmea milliä. Hassua, miten semmoinen pieni tyyppi voi tehdä näitä oireita näin. Rintoja särkee, nännejä lähinnä. Huonoa oloa ei järin ole ollut. Vatsaa vihloo välillä, tosin nyt aika vähän.. aamulla enemmän.  Aamuisin tosiaan närästää. Se on jännä juttu. Sisko sanoi, että närästys kuuluu kyllä ainoastaan loppuraskauteen, mutta minulla se tuli ihan selvästi siinä viimeraskaudessa heti, ja niin näköjään nytkin, kun heti herätessä närästää. 

oli kyllä jännä miten varma olin raskaudesta nyt. olen ollut olevinani varma aikaisemminkin, mutta silloin on aina ollut takaraivossa semmoinen tunne, että toivoa se vain on. Nyt tuntui niin selvästi siltä, että eilen en meinannnut edes muistaa, etten ole tosiaan vielä plussannut.  Enkä varmasti olisi uskaltanut testata koululla, jos en olisi ollut niin varma. Olin niin varma kuin voi olla olematta varma. Ymmärrättekö. :)

Voi, toivon niin että papu pysyy siellä, ja saan parin viikon päästä mennä ekaa kertaa neuvolaan ja parin kuukauden päästä ultraan. Ja kesällä olla isomahainen. :) 

On tämä kyllä jännittävää.

Tein toisenkin testin, ja siinäkin viiva näkyi. Selkeästi, muttei vahvasti. Ihan helposti tihrustamatta sen näki, muttei se kyllä ollut ollenkaan niin vahva kuin kontrolli.

Ja vessassa käydessä paperiin pyyhkiytyi ihan vähän vaaleanpunaista, joka kyllä loppui. Mutta jännittäähän se. 

Olen kuitenkin päättänyt pysyä positiivisella mielellä ja luottavaisena. Kun ei niille asioille mitään mahda kuitenkaan. Kerroin miehelle, ja tuntuu ettei se vielä ihan ymmärrä minkä kaliiberin asioissa tässä liikutaan. :)

Nyt on siis rv 5+1. Kirjoitinkohan sen jo? Pari milliä lienee pituutensa myös. :)

Plussa. :)

olin koulussa niin hajamielinen, että ajattelin pakolliseksi tehdä sen testin heti, että voin tehdä rauhassa koulujuttuja sitten. Tuntui tosi varmalta, että plussa siihen putkahtaa, eikä lopulta edes niin jännittänyt tehdä testiä. Ja sehän se olikin! Ihan selvä, vielä kontrolliviivaa haaleampi plussa. :) En tiedä miten hyvin koulu sujuu kyllä nytkään, mutta ihanaa tämä silti on.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Aivokramppeja.

pää tuntuu olevan ihan sekaisin tästä piinaamisesta. En oiekin pysty miettimään muita asioita, olen jatkuvasti koneella katsomassa jos joku on vastannut haahuketjuun jotain. Välillä iskee epätoivo, tunne siitä miten on varmasti taas vain kuvitellut kaiken. Sitten taas olo vaihtuu, ja tuntuukin jo liki todennäköiseltä raskaus.

Selkää ei yhäkään särje. Kävin miehen kanssa lenkillä, koska se joskus aloittaa vuodon, kai kun verenkierto lisääntyy. Ei tapahtunut mitään, mutta oli tosi raskasta juosta. Mietin heti, miten kohtu tarvitsee verta ja happea raskaudessa, että ehkä siksi ei askel kulje.. :) Sitä voi niin kaikesta löytää syitä uskotella itselleen miten kaikki on. Vatsaa vihloo välillä tosi lujaa. Se välillä hermostuttaa, kun tosissaan särkee. Välillä ei yhtään satu. Ja kerran noustessa vihlaisi myös.

Hermostuin ihanaan ystävääni tuossa, kun hän koitti pitää toiveitani ruodussa. Saahan niitä pitääkin, mutta jotenkin halusin nyt toivoa. Ja hermostuin, vaikka hän tarkoitti vain hyvää. Pyysin tänään anteeksi. Vaikka herppasinkin tavallaan jostain syystä, kun haluaa tässä joskus vähän elättää toivoa, ja kyllähän sitä ymmärtää ettei raskaus ole todennäköinen. Kun kuitenkin on jo suhteellisen kauan yrittänyt. Ettei sitä tarvitse erikseen toistella.. vaikka hyvää taas tarkoitettiin, että eipä siitä nyt suuttua olisi tarvinnut.

Lämmöt on koko ajan yli 37, vieläkin. Nyt oli jopa 37,5, mutta se johtuu lenkistä ja suihkusta. Silti toiveikasta.

Ja jos vauva tulisi, sen la olisi 20.09.2009.

Yhä varovaisen toiveikas.

Kp 36/noin 35, dpo 13-14, eikä kuukautisia näkyvissä, ei edes valkkaria tai mtn. Rintoja vihloo välillä, nännit on jatkuvasti arat, vatsaa vilhoo välillä, selkää ei ollenkaan. Lämmöt ylhäällä. Aamulla närästi, niinkuin siinä aiemmassa raskaudessa joka aamu.

Tiedän, että nämä voi olla sattumaakin, mutta toiveet on kieltämättä korkeella, luotto yhäkään ei. Teen testin keskiviikkona, jos ei ole alkanut.

Kokeilin ovistestiä eilen, ja siinä oleva viiva oli muutaman päivän takaisesta vahvempi, muttei kovin vahva siltikään. Jännä nähdä näkyykö raskauteni siinä, joillain ei näy ollenkaan ja toisilla näkyy heti.

Vielä kolme päivää testaamiseen. Normaalisti minulla mielestäni kuukautiset särkee niin, että kahta päivä ennen kunnon vuotoa särkee vähän selkää, seuraavana vähän enemmän ja tulee vaaleanpunaista, sitten kolmantena särkee kunnolla ja kunnon vuotokin alkaa. Nyt on särkenyt jo viikon vähäsen silloin tällöin, kovempia vihlaisuja aina välillä. Selkää särki jossain välissä viikon alussa, mutta se loppui, eikä ole tullut vielä takaisin. Viime raskaudessa selkää särki vasta keskenmenossa. siksi olen myös vähän toiveikas.

Voi olla, että kaikki nämä oireet johtuvat siitä, että nyt on tavallista suuremmat panokset. Ovis on nähty ja jos nyt en raskaudu hoidot ovat edessä.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Näin ei saisi koskan sanoa.

Olen vähän melkein varma ehkä että olen raskaana. Tuntuu niin siltä. 

Tiedän, että se voi johtua kuukautisistakin, mutta silti luulen olevani.

Jos en ole, niin arvatkaas miten harmittaa.  Mutta nyt vielä luulen olevani.

Nyt on kp 35 ja dpo 12-13. Yleensä on ollut suht tarkka 35 kierto. Mutta se on kyllä siis vaihdellut. Voivoi.. ootan ainakin ensiviikon alkuun.

torstai 15. tammikuuta 2009

En saa rauhaa.

Arvasin, että tästä kierrosta tulee hankala piinata, koska oli se oviskin nähtynä. En pysty nyt ajattelemaan mitään muuta ja olen ihan kahjo. Olen löytänyt jo varmasti sata oiretta itsestäni, joilla pidän toivoa yllä.

1: Bussissa kotiin ajaessa aloin lukea lehteä. Se oli pakko lopettaa, kun tuli niin huono olo.
2: Rintoja vähän vihloo, mutta niin niitä vihloo muutenkin joskus.
3: Kokeilin jopa kohdunnapukkaa, ja se tuntui erilaiselta kuin muulloin. En kyllä kovin hyvää vertailevaa tutkimusta ole tehnyt, mutta siltikin.. Se oli nenämäinen, kiinteä ja kiinni, jos nyt osaan arvioida.
4: Mittasin lämmöt. Illalla tosin, eli ei mitään varsin vertailukelpoista. Kuitenkin lämmöt olivat 37,3 kun yleensä aina mitatessa peruslämpöni on reilusti alle 37. En koskaan, paitsi sairaana, saa yli 37 (no ehkä saunan jälkeen), normaalisti on 36,4 noin.

Tiedän olevani ihan pöhkö. Sanoisin kelle vain muulle, että hyvä nainen  rauhoitu! Ei tätä kuitenkaan voi mitenkään muuten selvittää kuin odottamalla. Mutta toivon niin paljon, että tulisin nyt raskaaksi ja säästyisimme niiltä tutkimuksilta ja kaikilta. Voi että. 

Välillä tulee ihan epätoivon tuulahdus. Tuntuu varmalta ettei me koskaan saada lapsia. Etten koskaan saa tuntea potkuja mahassani enkä pidellä omaa lasta. En imettää, enkä valvoa öitä, vaihtvaa vaippoja, kokeilla ekoja kiinteitä, ylpeillä opituilla asioilla, katsoa kun mies ja lapsi leikkii, viedä ylpeille isovanhemmille, viedä ekaa kertaa tarhaan, katsoa kuinka lapsi oppii paljon, viedä kouluun, katsella kuin teini-ikä hiljalleen hiipii, pidellä sylissä pitkäsääristä esiteiniä, riidellä oman teinin kanssa, katsoa kun koulut tulevat käydyiksi ja jo iso teini miettii mitä tekisi elämällään.. Kaikkea lapsen elämään liittyviä asioita. Kun katselen miehen vanhempia, nään miten suurella ylpeydellä ja innolla he suhtautuvat ainoan lapsensa jokaiseen elämän mutkaan.

Kävin eilen kasvitieteellisessä puutarhassa, ja siellä oli kaksi toivomusallasta. Heitin molempiin kolikon ja toivoin. En kerro mitä. Olen myös syönyt monena päivänä neliapilan muotoista onnenleipää. :) Viimeraskaus alkoi neliapiloilla, aloin löytämään niitä jatkuvasti. Siksi neliapiloista on tullut minulle tärkeitä. Ja vähän muistakin taikauskoisuuksista, vaikka uskonkin niihin lähinnä huumorilla. Ainoastaan vähän tosissaan.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Voih.

Haluan vauvan. Eilen tuntui, etten ole koko asiaa ajatellut, mutta tänään taas olen ihan haikeana pohdiskellut asiaa. En usko, että tulin raskaaksi tästä(kään) kierrosta, mutta voi miten sitä silti toivon. 

Sisintä vihloo, kun asiaa ajattelee.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

tuumailua.


Laskeskelin tuossa kuukautisiani. Tuumin, että jos ovisplussa oli kp23, niin nyt on dpo5.  Ja ajattelin testata raskautta vasta dpo18, jos kuukautiset ei ole alkaneet.  Saa nähdä miten jaksan, mutta toisaalta ei mulla ole niitä testejä kotona, että ehkä oikeesti odotan.

En ihan hirveesti ole hinkunut tässä raskaudesta välillä, yllättävän vähän. Mutta tottakai sitä toivoo.

Olen aika jumahtanut myös vauva.fi palstoille, se on aika hassua. :)

Onkohan nää nuket joistain tosi pelottavia. :) En tiedä, jotenkin tykkään nukeista. Vaikka osaa ne kyllä olla vähän pelottaviakin. Mutta nämä on vanhoja, ja sen takia jotenkin charmikkaita.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Jännitystä.

Minulla oli perhosia vatsassa, ja mietin mistä se johtui. Tuumin, olenko jotenkin jännittynyt parisuhteesta, vai mikä vaivaa. Sitten tajusin, että minua jännittää ovulaatio. En ole koskaan sitä näin oikein todistanut, ja vielä todistetusti osuttanut seksiä samaan kohtaan. Olen nyt ihan jänskäyksessä, vaikka tiedän raskauden olevan vielä kaukana. Tiedän, ettei ovis takaa siltikään raskautta, mutta kumminkin..

Noh, toivoa aina sopii.
kp24/35

Uni.


Näin yöllä unta, jossa lääkäri, jonka toimisto oli mun lapsuudenkodin yläkerran vessassa, katsoi ultralaitteella minun mahaa. Se laite näytti erehdyttävästi kyllä taskulampulta, josta lähti puhelinjohto, semmoinen kippurainen. Se johto oli kiinni muoviliuskassa, semmoisessa mihin röntgenkuvat tulee. 

Lääkäri osoitti sillä taskulampulla mahaani, ja siihen liuskaan tuli ympyriänen kuva, joka oli munasolu, ja me nähtiin itse miten siittiö meni sen läpi ja sisään. Lääkäri sanoi, että onneksi olkoon, ainakin munasolu on todistettavasti hedelmöittynyt, nyt vaan toivotaan sen tarttuvan.

Lopun unta juttelin kaiken maailman tutuille ja ystäville, ja kerroin heille, että ainakin munasolu on nyt hedelmöittynyt.  Isäkin tuli, ja sanoi heti kuulleensa hyvät uutiset, että nyt vaan odotellaan. :)

Tavallaan uskon tuommoisia unia, nimittäin viimeksi raskauduttuani näin muutamaa päivää oviksen jälkeen todentuntuista unta vauvasta. Luulen jotenkin, että keho tuntee joitain muutoksia. Tietenkin kyllähän sitä itsekin niin kamalasti toivoo, ettei ole ihme jos unta näkee, mutta kumminkin sattumat on hassuja niitten kohdalla. Oikeasti jotenkin uskon, että jotkut hormoonit lähti jylläämään silloin viimeksi raskauduttuani, ja niiden takia näin niin ihmeellisen unen.

maanantai 5. tammikuuta 2009

kp 23

Olen tehnyt ovistestejä silloin tällöin, jos on tuntunut ovulaatiomaiselta. :) Ei niissä koskaan mitään näy, mutta saattaahan siellä välissä joku päivä olla, jolloin ovis tapahtuu. 

Ooo mutta ooooo!!! Juuri tuossa kun kirjoitin tuota tekstiä, menin katsomaan mitä tämän päivän tikku sanoo, niin siinä oli vahvempi viiva kuin koskaan! Ei ihan samanvahvuinen kuin se aiempi, mutta kumminkin! Ehkä ovis on siis huomenna. Niinpä siis aletaan puuhaamaan vauvaa. 

Hyvä, että tein testin, oli alavatsasärkyä niin päätin kokeilla huvikseni.