Kuulumisia

 Mieletön viidakko on kasvanut lähipientareelle. Juuri muutama viikko sitten kuljettiin ja ihastelin lehtisilmuja. Nyt siitä ei näe lävitse edes! Nämä kuvat on kyllä viimeviikolta, muistaakseni.

Käytiin myös korkeasaaressa. Se oli lopulta vähän ajateltua raskaampi reissu tehdä. Silti mukavaa.

Emil on oppinut sanomaan tätätätätätä ja sanoo niin myös unissaan. Osaa lisäksi tosi hyvin jo tarttua kaikkeen, kun aiemmin ote vähän hapuili. Liikkuminenkin alkaa jo kiinnostaa. Toivottavasti oppisi sen pian, kun on niin painava kantaa.

Elsi on ollut nyt sillä maidottomalla ruokavaliolla kaksi viikkoa. Alkuun se tuntui helpottavan mahaa, sitten vähän emmin onko niin kuitenkaan. Lääkärissäkin käytiin, ja siellä lääkäri vinkkasi ettei kauramaito ehkä sovi Elsille. Jätettiin sitten sekin vähälle, ja taas maha toimii hyvin. Toivon kuitenkin Elsille käyvän jo moni maitotuote, koska on aika suuri rajoite olla kokonaan ilman maitoa. Todella monessa kaupan tuotteessa lukee maito, maitojauhe, hera tai kaseiini. Tämän viikon lopulla tai ensi viikon alulla alan kokeilla portaittain maitotuotteiden palauttamista ruokavalioon.

Koti on niin perin sotkuinen nyt. On ollut taas huonounisempi jakso molemmilla lapsilla. Elsi on herännyt pari kertaa yötä tarvitsemaan peittelyä ja Emil taas sen kolmisen kertaa yössä syömään. Lisäksi tosiaan puhuu unissaan tätätätätätä ja siihen herään kyllä tietenkin myös. Emilin ollessa hereillä menee aikaa ja energiaa viihdyttämiseen ja turvassa pitämiseen, ja taas kun molemmat nukkuvat pyhitän ajan vain itselleni (voih miten itsekästä!) ja lojun. No, olkoot sotkuista. Siihen ei kukaan kuole.

Hössötyskynnys

Epäilen tosiaan Elsillä maitoallergiaa, tai ylipäänsä jotain allergiaa. Suurin veikkaus maitoproteiini tai laktoosi. Olen herännyt tähän ajatukseen Emilin syntymän jälkeen hiljalleen, kun Emil on niin rauhallinen vauva ja ei itke tuntemattomista syistä. Oireita on vaikka miten paljon, oikeastaan kaikki maitoallergian oireet täyttyvät paitsi lehahteleva ihottuma.

Nyt ollaan kokeiltu sitten antaa Elsille vain kauramaitoa tiistaista asti. Se on selvästi vaikuttanut, siis aivat todella selvästi. Maanantaina on allergialääkäriltä aika, sitten nähdään mitä tuumivat. Voihan se olla turhaa hössötystäkin. On toki mahdollista nähdä oireita jälkikäteen siinä missä niitä ei ole oikeasti ollut. Että itki se aina öisin ja kitisi päivisin ja aina kurisi maha ja pulputti kättä vasten. Vaikka ehkä niin oli vain joskus, muisti tehnee tepposet?

Hössötyskynnykseni on ollut kohtalainen, ja olen herkästi tyytynyt neuvolan "vauvat nyt vaan on erilaisia"-lauseeseen. En tiedä onko se hyvä vai huono (vai kenties neutraali) asia.. Jos nyt sitten allergia löytyy, harmittelen vähän etten ole aiemmin ryhtynyt lapsen oloa helpottamaan.

Ensimmäinen kukka & muita ensimmäisiä

 Elsi poimi minulle kukan, ensimmäistä kertaa.

 Emil sai kokeilla hiekkaa, se oli kiinnostavaa vaikkakin kylmää.

 Itse panostin tarjoustalon sadetakkeihin: itselle tuommoinen lohenpunainen ja Elsille traktoreilla. 

(En halunnut niitä supertyttöjuttuja, vaikka onhan tuoki superpoikajuttu.)

 Emilin ensimmäinen hiekkalaatikkoistunto tapahtui näin tyylikkäästi ylisuurissa kuriksissa. Bravo tyylin valinneelle äidille, aplodit istujalle.

Elsi on noin rohkea, kipittää noin kaukana. 

Kokeilen Elsillä maidotonta ruokavaliota, sillä epäilen maitoallergiaa. Saatan hössöttää liikoja, mutta se nyt on helppo kokeilla ja todeta itse. Raportoin parin viikon päästä tuloksia.

Aarteita laukussa.

Elsi haluaa ulos mukaansa käsilaukun, kun minullakin kerran on. Sinne kerääntyvät matkanvarren aarteet: kivet, kukat, kepit, kävyt, tammenterhot ja sulat.  Ihmettelemistä riittää, kun asfalttikin kiiltää kuin tähtiä olisi.  Emil kokee olonsa manducassa kai kotoisaksi, koska nukahtaa siihen herkästi.

Äitienpäivä - marathon

 Mies juoksi Helsinki City Run -puolimaratonin. Olimme lasten kanssa hurraamassa maalin lähettyvillä. Elsi taputti juoksijoille ja huusi "kipikipikipi!" Emilin oli kovasti tarkoitus nukkua, mutta unimatti ei käynyt lähettyvillä.

Elämäni toinen äitienpäivä alkoi raivokkaalla karjunnalla, kun Elsi heräsi viidellätoista väärällä jalalla. Tuhatjalkamaiselta tyttö näyttikin, kun isänsä sylissä rimpuillen parkui minua hereille. "Ei tää mennyt ihan niinkuin ajattelin", sanoi mieskin. "Famme famme famme- poisssspooissss!" huusi Elsi. Mutta kaikki oikeni, jahka saatiin aamupuurot esiin. 

Yhäkin ollaan kuin karhuperhe, kun kaikilla erikokoiset lusikat ja lautaset.

 Mustarastas kellarin portaikossa. Tekeeköhän se sinne pesää? En tohtinut katsoa lähemmin.

 Yhä vähän huono kuva tukasta, mutta yritystä on.

Ihanaa äitienpäivää!

Arjen sankaruutta

Kävin tänään taas lenkillä. Mentiin ensin yhteen leikkipuistoon, oltiin tovi, sitten juoksin noin 4km kaarrellen toiseen leikkipuistoon. Syötiin siellä eväitä, tultiin kotiin nukkumaan.  Juoksu meni tosi hyvin, muttei kyllä ollut pitkä matkakaan. Ehkä jos olisi ollut vielä se kilsa enemmän, olisi alkanut kunnonpäälle ottaakin. Nyt ei tuntunut kyllä kertaakaan pysähtymispakkoa.  Kivaa!

Kruunaan itseni arjen sankari-keisari-missiksi, tadaa! Talouspaperihylsyfanfaarit soikoon, töttöröö! Aika vähän juhlijoita täällä, täytynee tehdä sitten pullonkorkista mitali ja myöntää se itselleni urheudesta.

Liikunnasta:

Kävin juoksemassa rattaita työntäen (kirjoitinkohan sen jo tänne? Muisti pätkii taas.) lauantaina. Oli aika mukavaa, mutta kieltämättä raskasta myös. Lapset painaa yhteensä 20kg, en tiedä mitä rattaat. No, sain taas urheiluinnon. Lenkille pääsen aika harvoin ainakaan yksin, niin mietin muita vaihtoehtoja.

Törmäsin kotijumpat.fi - sivustoon, ja liityin sinne. En tiedä onko se hyvä, mutta voin kohta kertoa! Näyttää ainakin hyvältä, monipuolisia ja eripituisia näyttää olevan nuo ohjelmat. Saa nähdä vaihtuvatko ne kovinkaan usein ja ovatko oikeasti mukavia tehdä. Kerron sitten oman arvion.

Ne zumbavideot minulla on, mutta ne ovat semmoiset ihan hyvät.  Eli vaihtelua, erilaisuutta kaipaan ohjelmiin, ehkä sitä tuolta saa!

Edit: Okei, nyt olen kokeillut yhden hikijumpan, ja se oli nimensä veroinen. Tuli hiki ja erityisesti vatsa sai lopussa kyytiä. Ehkä himppasen tylsä, muttei sen tarkoitus ollutkaan olla mikään bilejumppa, vaan ihan perusjumppa. Eli siinä mielessä just hyvä.  Kivaa!

Väriä hiekkalaatikoilla

On niin vähän sanottavaa, että keskityn kuviin.

Vappu

Vanhat nukenvaunut otettiin esille ja leikkimökki avattiin.

Elsillä oli taas korvatulehdus, jäi vappuparaatit käymättä. Lääkäri sanoi, että jos ette ole suunnitelleet hoitoon laittamista, älkää ihan heti suunnitelkokaan. On kuulemma niin ahtaat korvakäytävät, että helposti sitten tulehtuu korvat. No, eihän me ollakaan sellaista suunniteltu. Olen mielellään kotona, vaikka jännittääkin työllistyminen sitten myöhemmin. Se on silti niin, että töissä ehdin huhkia vuoden toisensa perään myöhemmin, lapset on pieni vain nämä muutamat vuodet.

Olen nyt antanut Emilille jopa kolme ateriaa päivässä, yksi niistä hedelmää. Tosi nopeasti poika tuntuu keksineen miten syöminen tapahtuu. Koen pientä luopumisen surua, kun vauvani kasvaa. Imetys jää vähemmälle ja meidän kahden side ohenee. Tietenkin se on vielä tiukka, tietenkin sen kuuluukin hiljalleen elämän mittaan ohentua, mutta silti. Minun pieni - kenties viimeinen - vauva, kasvaa koko ajan ja kohta minulla ei ole enää vauvaa. Se pieni käsi, näen jo melkein miten ison miehen kämmen siitä tulee. Koitan painaa mieleen pienen käden omaa vastaan: kohta tätä pientä vauvaa ei enää ole kuin muistoissa, sen tilalla on joku suurempi, toinen ja sama silti.