sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Oi huoli, oi hankaluus

En tiedä miten voin enää jatkaa tämän kirjoittamista. Elsillä on huolensa ja hankaluutensa, joita en halua julkisesti ruotia. Vaikka minusta olisikin hyvä jos JOKU niin tekisi, niin en voi tai halua tehdä lapseni asioista julkisia. Taas ne ovat sen sorttisia, etten voisi jättää niitä blogista uloskaan. Tästä syystä minun täytyy lopettaa julkinen kirjoittaminen, vaikka olinkin jo mielessäni palannut blogin ääreen nyt äitiysloman alettua taas.

Olosuhteiden pakosta, näin on. En ole vielä varman jatkanko tätä sukulaisten ja ystävien ratoksi, vai ehkä vain itselleni muistoksi. Tai en ollenkaan. Mutta kiitos kuitenkin, blogi, kaikesta siitä mitä olet minulle merkinnyt.

4 kommenttia:

  1. voi harmi, jos/kun lopetat. Olen tykännyt blogistasi kovasti! Toivottavasti edes joskus päivittelisit kuulumisianne. Voimia loppuraskauteen!

    VastaaPoista
  2. Voi kurjuus kun elämää varjostaa huoli lapsen voinnista. Toivon kovasti voimia, sillä ei ole mitään niin kurjaa, kuin kantaa huolta omasta lapsestaan.

    Olen blogiasi seurannut alusta asti (jo sieltä edellisestä paikasta) ja niin mielenkiinnolla olisin kuullut kirjoituksia elämästä kolmen lapsen kanssa. Itsekin olen kolmen lapsen äiti.

    Tahdon toivottaa ihanaa loppuraskautta ja kaikkea hyvää teidän perheellenne!

    M

    VastaaPoista
  3. Tuntuu ihan draamakuningattarelta kirjoitella näin, mutta plääh kun en tiedä miten tämänkin ratkaisisi. Olisi kiva kirjoitella tätä myöskin kolmosen vauva-ajasta, mutta Elsi elää arkoja aikoja ja en tiedä miten asian miltään osin hoitaisi hyvin. Ostin ihan perinteisen päiväkirjankin pitkästä aikaa, jospa se toimisi purkukanavana.. mutta sinnekin olisi kiva saada kuvia ja kaikkea.

    kiitos kun olette lukeneet.

    VastaaPoista
  4. Voih! Olisi niin kiva ollut kuulla kolmannesta lapsesta ja katsella kuvia arjestanne. Kiitos kuitenkin, autoit minua blogillasi kun minulla oli ongelmia imetyksen kanssa. Hyvää jatkoa koko perheelle!

    VastaaPoista