Joulun odotusta

Olemme taas olleet kiireisiä ja lapset sairaina. En ole juuri nukkumaan päässyt, mutta onneksi nyt on joululoma ja hyvä mieli. Eikä maailmakaan loppunut.

Kirjoitin Elsin terveysongelmista vähän, ja ne jatkuvat. En halua olla monisanainen, mutta alopecian todennäköisyys lienee kohtalainen. Vielä elättelen toiveita kortisonilääkityksen haittavaikutuksista, mutta saa nyt nähdä. En aio tästä täällä hirveästi kertoa, mutta jos joku nyt tätä sattuisi esimerkiksi Googlen kautta lukemaan ja rämpisi samassa huolessa, niin saa kirjoittaa sähköpostia virvaliekki@ Yahoo .com

Raskaus etenee hyvää vauhtia. Viime viikko oli supistuksineen raskas, mutta tämä viikko taas unenpuutteesta huolimatta hyvä. Mikä kumminta, tässä raskaudessa eivät sokerit ole nousseet! En ymmärrä miksei, eikä ymmärtänyt lääkärikään.

Ihanaa joulua kaikille, meiltä.

Terveisiä

Olipa kiva, kun joku kyseli perään. Syksy on ollut kiireinen ja rankka, ja on ollut vaikeaa löytää aikaa kaikelle. Blogi on jäänyt viimeiseksi mielessä, kaiken muun alle. En ole ajatellut kuopata sitä, mutta.. No, tiedättehän.

Raskaus on edennyt mallikkaasti. Nyt on 24+4 muistaakseni ja kaikki oikein hyvin. Välillä tuntuu pallolta, töissä on välillä vaikeaa jaksaa ja joo liitoskipuja on ja selkä vaivaa joskus ja supistuksia ja suonikohjuja ja sensellaista. Normaalia. :D vauva liikkuu paljon ja häntä odotellaan jo kovasti, Elsi erityisesti puhuu vauvasta välillä paljon.

Elsi on sairastellut paljon. Hänellä on astma ja syksy on ollut todella rankka. Elsin päästä on lähtenyt keväällä ja nyt syksyllä kovasti hiuksia ilmeisesti lääkityksen vuoksi. Se on hurjaa, mutta todennäköisesti kasvavat takaisin, sitten kun joskus voi lääkkeet jättää. Voitte arvata miten suuri helpotus on jäädä kotiin: vähemmän infektioita ehkä Elsille, vähemmän stressiä Emilille (ja kaikille) ja ei aikaista selittelyä töihin. Jaa taas on lapset sairaana..

Työt ovat olleet mukavat, mutta aika ajoin raskaat. Pidän työyhteisöstäni kovasti, ja ilmeisesti hekin pitävät minusta. Luulen palaavani töihin tämän kolmannen ollessa 1,5v, jos rahat riittävät niin 2v. Katsotaan. Tuo Elsin terveystila painaa vaakakupissa myös, vaikka eihän sitä tiedä millainen allergia-astmatyyppi kolmaskin on! Emil on onneksi "normaali sairastelija", eli flunssa on flunssa eikä päivystyskeikka.

Emil on ihana 2v poika, todella raisu ja samalla hellä. Puhuu kuin papupata suomeksi ja ruotsiksi, leikkii rotoniiliä ja pikkukissaa (mau nau). Emil stressaantuu päiväkodista sen verran, että näkee öisin painajaisia. Nukkuu nyt taas suuren osan yöstä meidän välissä, johon kenties puututaan sitten tammikuussa kun jään kotiin. Enää on siis kolme viikkoa töitä!

Terveisiä meiltä teille!

Olen nyt siis raskaana viikolla 13+4. Vaikka aiemmat raskaudet olenkin täällä kertonut heti, tällä kertaa en niin halunnut tehdä. Aivan alussa oli epäilys raskauden jatkumisen suhteen, sillä kävin vuotojen vuoksi lääkärissä. Siellä nähtiin jotain epämääräisiä löydäksiä, ja esitettiin mahdollisuus kummalliseen kaksosraskauteen, jossa toinen kaksosista olisi terve ja normaalisti kehittynyt ja taas toinen rypäleraskaus.  En edes tiennyt mikä rypäleraskaus on, joten google selvitti asian: Se on raskaus, joka osin tai kokonaan toimii jotenkin epäkelvosti ja monistaa vähän syövän lailla soluja solujen perään. Jos raskaus on osin rypäleinen, on sitä rypälemassaa vissiin yleensä istukassa. Minun tapauksessa epäiltiin, että toinen kaksonen olisi kokonaan rypälettä vain, eikä siis oikeasti mitään ihmisenalkua olisi vaan jotain hassua kasvainta.

No, tämä sitten johti pitkään selvittelyyn, ja kävin reilun kuukauden päästä viikolla 9+ ultrassa naistenklinikalla. Ultra kesti ehkä minuutin, jossa todettiin että "tämä oli ihan virhetulkinta, unohda koko juttu, älä edes kysele, jatka vain raskautta normaalisti kuin et olisi tästä kuullutkaan." Jaa-a... no niin kai sitten.  Jäi mietityttämään mitähän siinä ekassa ultrassa sitten näkyi, koska minä itsekin näin jotain kummaa tummaa massaa.

Niskapoimu-ultrassa kuitenkin oli kaikki hyvin. Kätilö löysi yhä jotain hyytymää istukan alta, mutta paljon vähäisemmän määrän kuin ekassa ultrassa.  Sen jälkeen olen jo aikalailla unohtanut alun dramatiikan.

Toisaalta en myöskään ole halunnut mainostaa raskautta ennen töissä kertomista. Se tosin piti tehdä tosi varhain, koska jo ekana työpäivänä pomoni katsoi pitkään vatsanseutua. Nyt ei raskautta edes voi enää salailla, koska se näkyy niin selvästi. 

Töiden aloitus on tuntunut kivalta, mutta raskaalta. En tiedä mikä väsymys on ollut mistäkin johtuvaa, raskaudesta vai työstä vai mistä. Kuvotus oli jostain aivan toisesta ulottuvuudesta tällä kertaa, oli todella vaikea sietää sitä. Ehkä sekin oli henkistä, kun mietti mahassa ehkä kasvavaa kasvainta.  Minulla oli olo kuin suussa maistuisi mätä, kuin märkänisin sisältä. Tosi kamalaa. Nyt alkaa helpottaa, ei ole enää kuin suht lievää kuvotusta.

Elsi ja Emil ovat aloittaneet pienessä, ruotsinkielisessä päiväkodissa sisarusryhmässä. Tai siinä päiväkodissa ei muita ryhmiä olekaan. Aloitus on mennyt älyttömän hyvin. Ekalla viikolla Emil itki pari kertaa jäädessä, mutta sen jälkeen ei ole itkenyt. Yöt ovat muuttuneet tosin levottomammiksi, ja Emil tulee joka arkiyö väliimme nukkumaan. Viikonloppuna yleensä ei. Hän näkee unia, joissa huutaa kaikenlaista, kuten "min bil, ei saa ottaa, ta inte, min bil, min auto!"

Elsi on tosi reipas, pukee itse nyt kaiken. Vetoketjuissa ja napeissa tarvitsee apua, muuten pärjää. Hän on hoidossa tosi ujo, mutta jää mielellään ja kotona höpöttää mitä kaikkea on päivän aikana tehnyt. Kielelllisesti molemmilla menee hyvin. Elsin ruotsinkielinen käyttösanavarasto on moninkertaistunut jo tässä ajassa, ja Elsi puhuu paljon nyt myös ruotsiksi. Ennen hän puhui lähinnä suomea, vaikka ymmärsi ruotsia.

No, ehkä tässä on höpötystä yhdeksi kerraksi. :)

Omenoita

Syksy on ihana. Minä vain rakastan villapaitoja ja -sukkia, ja sitä tunnetta kun ulos tullessa on vähän kirpeää. Tänään ohjelmassa on seuraavaa: omenahillon valmistusta, omenapiirakkaa, porkkanapihvejä, sauna, Elsin 3v syntymäpäivien kutsujen laittamista, pyykin pesua. Ainakin.

Autokoulu ohi.

Ajoin ajokortin Emilin ollessa mahassa syntymäisillään. Nyt oli sitten aika kakkosvaiheen, ja tänään kävin ajamassa radan. Aika  hurjaa, ajoin nimittäin itse, yksin, kokonaan soolona sinne radalle, siellä ja takaisinkin vielä! Enkä ajanut kenenkään ylikään, eikä autokaan hajonnut. Niin, aika vähän olen siis tässä välissä ajellut autolla. Ehkä tästä alkaisi uusi aika ja alankin ajella paljon...niinpä varmaan!

Sellaisia huolia meillä on ollut viime aikoina, kun Elsillä on irtoillut hiuksia. Se kävi tuossa alkukesästä, en halunnut siitä silloin kirjoitella. Lääkärissä käytiin, mutta mitään ilmeistä syytä sille ei löytynyt. Kaikki tarkistetut arvot olivat hyvät. Jäi sitten jäljelle kaksi mahdollisuutta: joku hassu sattuma, tai sitten alopecia eli pälvikalju. Ensimmäisiin kaljuihin läntteihin on nyt kasvanut tukkaa, mutta osaan ei. Saa nähdä, tulevaisuus näyttää mitä tuleman pitää.

pitkä hiljaisuus

Hei kaikille! Olen ollut hiljaa, mutten tiedä oikeastaan mistä syystä. Muuten vaan. Ehkä töiden aloitusta edeltänyt kesä vei mennessään, ehkä mökkiaika imaisi, sitten alkoivatkin työt, lasten hoitopaikat ja kaikenlaiset muutokset.

Olemme nimittäin odottelemassa meille kolmatta lasta. Hänen pitäisi syntyi maaliskuussa, ennemmin lopulla. Nyt on 11+0. Tai jotain sinnepäin ainakin. Tässä vähän karu kuva mahasta, joka on isompi kuin toivoisi. Varmaan kahdesti venytetyt vatsalihakset antavat tosi äkkiä myöten, kun tuollainen jättikumpu on jo aikaiseksi saatu. Ei pitäisi olla kaksosia (useampi ultra takana).

Eipä mulla muuta. Koitan kirjoitella tiheämmin.

Mökillä

Olen lasten kanssa mökillä, ihmettelen miten kovin erilaista täällä on olla tänä kesänä verrattuna viimekesään: molemmat lapset kävelevät ja puhuvat, keksivät leikkejä. Paljon vähemmän kantamista ja saunassa voi olla itse ylälauteella lasten leikkiessä ammeissa.

Emil sanoi ekan kolmesanaisen lauseensa autossa matkalla tänne: iso karhu kipittää. Sitä on nyt hoettu sitten paljon. Lahnoja nousi järvestä hurja määrä. Toissa kesänä kaatunut metsäkin näyttää.. No jos ei kauniilta niin edes vähän asettuneelta. Kannot on nostettu ylös.

Tälle matkalle tarvittiin myös suruvaatteita. Niitä ei meinannut kaapeista löytyä, joten ompelin fafan kauluspaidasta Elsille mekon ja Emilille liivin. Katson jos kuvaisin niitä vielä. Itselleni löytyi famon paita ja hame, joiden mallia vähän kavensin. Mieskin joutui uuden puvun ostoon, kun on laihtunut niin häiden jälkeen.