Elsin kuulumisia.

Pieni tyttäreni 1v3kk on melkoinen arkajalka. Me käydään lasten kanssa leikkipuiston toiminnoissa mukana, koska Elsiä selvästi kiinnostaa toiset lapset. Myös minusta on toki mukavaa nähdä muita äitejä ja ylipäätään saada tekemistä päiviin. Elsi vain on aina ollut aika arka, vaikka onkin kiinnostunut: hän leikkisi kyllä, mutta vain jos minä olen ihan ihan vieressä. Parin metrin päässäkin olen liian kaukana, ja sitten hän tulee jalkaan kiinni roikkumaan.  En ole ikinä voinut jättää Elsiä esimerkiksi lattialle katsomaan jotain lelua toisen aikuisen seuraan käydäkseni itse esimerkiksi vessassa. Vain tosi tutut aikuiset on käyneet. Muuten Elsi on aina alkanut parkua heti kun on huomannut minun menevän vähänkään kauemmas. Esimerkiksi ovista kulkeminen pitää toimittaa niin, että koko ajan ollaan käsikontaktissa, muuten alkaa ahdistaa häviääköhän äitee.

Eipä siinä mitään, hän saa toki olla millainen on ja ottaa oman aikansa uskaltaakseen lähteä leikkimään.

Meidän vanhempien nimitykset on myös ilmeisesti menneet sekaisin. Mies on hoitanut Elsiä aamuisin aika paljon ja  muutenkin toki, ja Elsi on jotenkin käsittänyt äidin olevan se pääasiallinen sen hetkinen hoitaja, ja pappa on se kuka on poissa/saapuu paikalle. Jos tulen jostain, sanoo Elsi isälleen "pappa!" tarkoittaen että isä tuli kotiin.  Ja jos mies on hoitanut pitemmän pätkän, saattaa Elsi huutaa häntä äidiksi ja osoittaakin isäänsä jos kysyy missä äiti on. Ehkä se on mennyt sekaisin jotenkin kun on äiti-mamma ja isä-pappa. Mietittiin alkaa kutsua vain äiti ja pappa. Vaikka eipä tuolla väliä, kyllä se selviää hälle aikanaan.

Mustasukkaisuus Emiliä kohtaan on häilyvää, toisaalta Elsi hoitaa ylpeänä veljeään ja jos joku vieras ihastelee veljeä tulee Elsi heti vauvaa halaamaan. Toisaalta sitten taas synkkinä hetkinä käy istumassa päälle tai läpsimässä. Usein kyllä kieltää itseään sen jälkeen. Toivoisin kovasti sen helpottavan jo kohta, että uskaltaisin jättää Emiliä välillä lattialle peiton päälle.. mutta taitaa olla turha toivo.

Elsi myös kirkuu. Sanoja ei ole vielä niin paljon että asiat saisi sanottua, niinpä hän sitten huutaa saadakseen asiansa läpi. Usein huomaa, että hänellä on joku ajatus miten tahtoisi asioiden menevän (esimerkiksi että lue tätä kirjaa mutta ei sohvalla vaan lattialla istuen), mutta kun en ymmärrä mitä tarkoitetaan. Se ottaa välillä pannuun, mutta eipä sille mitään mahda.

Huutoa on kanssa meidän uloslähtö täynnä. Kun on kaksi puettavaa, on aina jollakulla kuuma tai ahdistus, ja aina jotakuta harmittaa. Emil kun ei tuttia huoli ei häntä oikein saa millään lohdutettua jos itku huonossa tilanteessa tulee. Sitten on vaan kaikkien kestettävä hetkellinen huuto, onneksi se loppuu kun rattaat lähtevät liikkeelle.

Tällainen vuodatus piti laittaa, kun menin kehuskelemaan miten hienosti menee. :D Yhäkin siis menee hyvin ja olen tosi tyytyväinen, mutta halusin vain kertoa mitä normaaliarjen vaikeuksia meillä nyt on.