Pienestä pojastani

Ai hurja miten paljon Emil on jo kasvanut ja oppinut! Tämän kesän aikana hänestä on tullut semmoinen pieni touhottaja, että miehen kanssa aina naureskellaan kun poika höhöttelee ohi. Maailman rauhallisimmasta vauvasta on kasvanut reipas pieni poika, joka ei todellakaan enää vain köllötä aloillaan maailmaa ihmettelemässä.

Olin jossain välissä pikkuisen huolissani, kun hän ei liikkunut vielä paikaltaan. 7kk iässä Emil vain pötkötteli ja tuhisi turhautuneena, 8kk iässä peruutteli pieniä matkoja kiukkuisena. Jotain sitten kuitenkin tapahtui, sillä nyt 9kk iässä poika seisoo ja kävelee tukea vasten, konttaa ja välillä seisoo tuettakin. Olin siis hian turhaan huolissani, hän vain otti aikansa.

Välillä herään nyt öisin siihen, kun pieni tasaisen pyöreä pää kurkkii pinnasängyn laidan yli ja puhaltaa naamaani. Sitten kun avaan silmät, syttyy semmoinen hymy ja hekotus etten toista tunnekaan. Vaikka miten olisi väsynyt, on todella vaikea olla huonotuulinen.