maanantai 9. elokuuta 2010

Pitkästä aikaa!

Aikaa on kulunut viime kirjoituksesta paljon. Välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, onkin nyt vaikea aloittaa!
Ensimmäiseksi kerron järkyttävimmän asian: meidän lapsuudenkodin ja mökin metsä kaatui Asta-myrskyssä kokonaan. Se on kamalan kurjaa, kun niin pienessä ajassa jylhä metsämaisema salaisine soppineen muuttui avohakkuuksi. Kestää monta vuotta että se näyttää edes siedettävältä, eikä se enää minun elinaikana ole samanlainen vanha metsä.

Elsi on oppinut vaikka mitä. Se seisoo nyt välillä ilman tukeakin hetken, kävelee tukia pitkin ja sanoo sanoja. Nyt ahkerassa käytössä ovat kukka ja katten, joita se hokee välillä ilman merkitystäkin vain koska osaa. Hampaita on jo kuusi. Lisäksi Elsi osaa kysyttäessä kertoa missä on nenä, joskaan ei omaansa silloin näytä vaan kysyjän.

Ja sitten kävin 4d-ultrassa, ja kyllähän se vain poika on mahassa sisällä. Muutenkin kaikki sillä osastolla hyvin, potkut tuntuvat ja ehjä lapsi on. Supistukset vaivaavat jatkuvasti enemmän ja raskausdiabeteksenkin joskus huomaa, yleensä ei vielä. En ole vielä kertaakaan saanut kiinni liian korkeaa sokeria, mikä tietenkin on hyvä. Mittailin vain liian ahkerasti ja liuskat loppuivat! Tylsää.

Muutakin olisi, mutta kerron enemmän jahka ehdin kirjoittaa paremmin. Mukavaa kesän loppua ja syksyn alkua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti