Keskiviikkona käytiin katsomassa meidän toista lasta niskapoimu-ultrassa. Hän oli hieno kyllä! On niin käsittämätöntä miten siellä mahassa voi olla semmoinen ihmisalku, pää ja kädet ja jalat ja mittaa päästä takapuoleen viisi senttiä. Liikkuu ja puuhaa siellä, kumma juttu. Tajusin taas miten reagoiva lapsi se jo on, kun ei kätilön tarvinnut paljoakaan kohtua ravistaa niin johan alkoi liike. Täytyy alkaa varoa vähän ettei Elsi liikaa pompi enää mahan päällä. Istua siinä voi, mutta pomppia kannattanee muualla. Niin ja olisi siirtänyt laskettua aikaisemmaksi, mutta ei sitten tehty niin silti. Eihän sillä ole juurikaan väliä. Mutta sen laskun (ja mun alkuperäisten) mukaan la olisi ollut 27.11.
Niskaturvotusta oli semmoiset 0,9mm eli riittävän vähän. 3mm olisi raja jatkotutkimuksiin. Ei menty ottamaan verikoetta. Eipä tässä sitten muuta kuin odottelua. Se on kyllä toista kertaa helpompi tai jotenkin nopeampi tehdä, kun Elsin kanssa puuhaa kaikkea koko ajan.
Elsin unet on vähän paremmat kun lakattiin yösyötöt ja en anna enää illalla maitoa pullosta vaan kupista. Silti aikamoista heittelyä on vielä, kai päiväunien takia. Niitä koitan saada nyt vähemmäksi.
Niin ja sain äidiltä Zumba-videot. :D Ne on hauskat. Nyt menen syömään lämpimiä voileipiä, adios!
Elsi 7,5kk ja #2 rv11+3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti