Minikeittiö

Kävin paikallisella kirppiksellä, jipii! Täällä on ainakin yksi kirppis, mistä olen tosi iloinen. Luulin niiden olevan kaukana Porvoossa. Löysin vaikka mitä uutta projektia (niinkuin niitä ei olisi jo kasa odottamassa), muunmuassa tällaisen pienen yöpöydän, josta tuli minikeittiö.

En siis tehnyt sille muuta, kuin maalasin vapaalla kädellä ylimääräiseksi jääneellä liitutaulumaalilla kaksi keittolevyä. Sinisellä askartelumaalilla tein lavuaarin. Ensin meinasin laittaa nupit, joista levyjä voi säätää, mutta päädyin sittenkin vain piirtämään napit. Jos olisi kuumaliimaa, olisin ehkä liimannut oikeat napit.. vaikka niissä nyt on aina irtoamis/tukehtumisriski. Lopuksi piirsin mustalla permanent-tussilla lavuarille reunat ja myös keittolevyille koristereunat. Mies laittaa siihen vielä vanhan hanan, jahka ehtii kotiin töistä. 

 Kirpparilta löytyi myös kiva Smör-purkki, kaunis (suhteellisen paksusta posliinista tehty) ruusumuki ja kolmen sisäkkäin asettuvan kukkakupin setti. Juuri passeleita leikkikeittiöön, ja hintakin niin pieni ettei rikkoontuminen haittaa. 

 Löysin myös lampunvarjostimen, josta otin kankaan pois. En vielä tiedä miten sitä käsittelen, mutta jotenkin hauskasti silti. Ehkä laitan siihen roikkumaan paperilintuja ja helmiä, ehkä kiedon sen ympärille kangasta. Katsotaan!

Siemenet tulivat

Ihanissa paketeissa olivatkin. Kunhan lapset nukkuvat, perehdyn tarkemmin istutustapoihin. Hauskaa!

Kartta

Eikös vain ole hieno kartta! En ole ihan varma, mutta luulen sen olevan isoäidin kansakoulusta. Liimasin siinä olleita repaleita ihan askarteluliimalla kiinni, voi olla, että maalaan sen jollain erikeepperillä joku kerta, jos näyttää ettei se kestä noin.

Oijoi, nyt kun vielä saan sen uuden maton, niin on perin hienoa!

(miten niin pinnallisia terveisiä täältä, taas. :D)

K-A-R-T-T-A

Pääsiäinen meni, ja oli ihana. Emme tehneet juuri mitään, olimme kotona vain. Tosin kävin Ikeassa. Siihen olin valmistautunut etukäteen, ja tiesin jo kutakuin mitä ostan, enkä kovin paljon sortunut turhuuksiin.  Haluan vielä sieltä uuden maton, mutta niitä ei ole tällä hetkellä tarjonnassa. 

Lapset olivat niin hauskat koko viikonlopun. Elsi kipitteli mummolaan tämän tästä ja Emil harjoitteli kuivaksi. Mies on niin rakastunut autotallissa sijaitsevaan puuverstaaseensa, ettemme juurikaan iltaisin toisiamme enää näe. Nytkin kuuluu sirkkelin ääni, kuin joku ulvova eläin. Heh, hauskaa miten innoissaan hänkin voi olla! 

Sain tänään viimein kompostin! Sellaisen Biolan tehokompostori 220 -mallisen. Pienestä taas ilahduin, kasailin kompostin heti mielissäni. 

Sitten sain myös vanhan kartan, isoäitini kansakoulusta kai. Se oli seissyt setäni aitassa, josta oli päätynyt siskolleni. Ja nyt minä sain sen, hurraa! Täytyy  vähän korjata sitä ja sitten se pääsee seinälle. Tähän tyyliin: 

Nyt ei ole kyllä mitään hajua mistä kuvat on, mutta halusin ne silti näyttää. Jos joku haluaa ne pois, niin minähän otan het!

Koulutaulut

Huusin tradera.comista koulutauluja, eikös ole hienot! Ja uusi tukka.

Lapsista, ja vähän muustakin

 

Elsi on nyt 2v6kk vanha. Hän on yhä vähän arkatappurajalka, sellainen tietyllä tapaa varovainen ja taas toisaalta kiukkukaarina. Elsi puhuu paljon ja höpöttelee omiaan. Kaikenlaisia hauskoja lausahduksia on viimeaikoina tullut. Nyt hän on varsin rakastunut isäänsä ja kulkee valkoinen mekko päällä tekokukat kourassa sanoen "minä kakastan isää, minä menen isän kanssa naimisiin." Vastapainoksi sitten roikkuu silti minussa aivan hillittömästi välillä: jos yritän olla saunalla tekemässä omiani, huutaa tyttö silläaikaa täällä kurkku suorana perääni. Muut eivät saisi auttaa missään, vaan "minun oma äitini" vaan saa pukea/nostaa housut/käyttää potalla tms.

Tänne hän on kotiutunut mielestäni varsin hyvin. Vähän sellaista kummaa on ollut, kun kuivuuden kanssa on tullut takapakkia muuton jälkeen. Tai itseasiassa ihan vasta nyt viimeaikoina. En tiedä ovatko asiat liitoksissa toisiinsa. Talo on ollut kuitenkin lapsille tuttu jo entuudestaan.

 

Emil on nyt vuoden ja viisi kuukautta. Hän on semmoinen vitsisilmä, aina kujeilemassa jotakin. Siinä mielessä nimi sattui oikealle pojalle: kihara, valkoinen tukka, siniset silmät ja vitsi aina mielessä. Nyt juuri Emil on kiinnostunut autoista ja kirjoista, puhuu myös paljon ja myös kahden sanan putkissa. Emil on ehkä vielä Elsiä vahvemmin alkanut puhua, vaikka siskonsakin oli nopea puheissaan. Emil on imetyssymbioosin katkeamisen jälkeen tarrautunut isäänsä. Öisin huutelee ennemmin isäänsä peittelemään kuin minua. Se on minusta vähän kurjaakin joskus, mutta toisaalta kiva ettei ole niin kiinni minussa kuin Elsi on aina ollut. 

Emil on aika rohkea menijä, hänelle riittää että on tuttuja näköpiirissä. Elsi oli samanikäisenä aina korkeintaan metrin päässä minusta, ja huusi aina jos yritin lähteä luotaan. 

 

Yhdessä lapset ovat jo hyvinkin erottomattomat. Heillä on yhteisiä leikkejä ja vitsejä. Tällä hetkellä hauska juttu on, kun Elsi sanoo: "Minä olen prinsessa Kielo!", räpyttelee käsiään siipinä ja myös ripsiä samaan aikaan, kipittelee ympäri asuntoa. "Pasi!", huutaa silloin Emil, koska hän on Pasi Tonttu. "TUUUT!", kuuluu perään, koska olemme tonttuja. 

Tiedätte varmaan lastenohjelman, ei ehkä tarvitse selittää. 

Ihanat lapset.

 

Rahi

Tekisi mieli tehdä rahi. Joko päälystäen valmis jalallinen, tai sitten ommellen sellainen kuutio.

Jos ostaisi pienen kelim-maton täältä kutakuin neljän kympin hintaan, ja ompelisi siitä.  Tai vaihtoehtoisesti voisi ostaa uuden täältä. Mutta ainakin nuo tokan linkin jutut ovat superkalliita. Eli pääsisi halvemmalla jos ompelisi itse. Löytyisiköhän jostain rahin kuori? Täällä olisi pyöreä, täällä kuutio. Täällä taas puujalallinen ja aika kivan muotoinen.

Lisää mahdollisia täällä ja täällä. Puujalallinen olisi ehkä mukavin.

Näin aina käy, suunnittelen ja suunnittelen sitä ja tätä, mutta harvan asian ehdin toteuttaa. :) Suunnitteleminenkin on tosin mukavaa.