Lapsista, ja vähän muustakin

 

Elsi on nyt 2v6kk vanha. Hän on yhä vähän arkatappurajalka, sellainen tietyllä tapaa varovainen ja taas toisaalta kiukkukaarina. Elsi puhuu paljon ja höpöttelee omiaan. Kaikenlaisia hauskoja lausahduksia on viimeaikoina tullut. Nyt hän on varsin rakastunut isäänsä ja kulkee valkoinen mekko päällä tekokukat kourassa sanoen "minä kakastan isää, minä menen isän kanssa naimisiin." Vastapainoksi sitten roikkuu silti minussa aivan hillittömästi välillä: jos yritän olla saunalla tekemässä omiani, huutaa tyttö silläaikaa täällä kurkku suorana perääni. Muut eivät saisi auttaa missään, vaan "minun oma äitini" vaan saa pukea/nostaa housut/käyttää potalla tms.

Tänne hän on kotiutunut mielestäni varsin hyvin. Vähän sellaista kummaa on ollut, kun kuivuuden kanssa on tullut takapakkia muuton jälkeen. Tai itseasiassa ihan vasta nyt viimeaikoina. En tiedä ovatko asiat liitoksissa toisiinsa. Talo on ollut kuitenkin lapsille tuttu jo entuudestaan.

 

Emil on nyt vuoden ja viisi kuukautta. Hän on semmoinen vitsisilmä, aina kujeilemassa jotakin. Siinä mielessä nimi sattui oikealle pojalle: kihara, valkoinen tukka, siniset silmät ja vitsi aina mielessä. Nyt juuri Emil on kiinnostunut autoista ja kirjoista, puhuu myös paljon ja myös kahden sanan putkissa. Emil on ehkä vielä Elsiä vahvemmin alkanut puhua, vaikka siskonsakin oli nopea puheissaan. Emil on imetyssymbioosin katkeamisen jälkeen tarrautunut isäänsä. Öisin huutelee ennemmin isäänsä peittelemään kuin minua. Se on minusta vähän kurjaakin joskus, mutta toisaalta kiva ettei ole niin kiinni minussa kuin Elsi on aina ollut. 

Emil on aika rohkea menijä, hänelle riittää että on tuttuja näköpiirissä. Elsi oli samanikäisenä aina korkeintaan metrin päässä minusta, ja huusi aina jos yritin lähteä luotaan. 

 

Yhdessä lapset ovat jo hyvinkin erottomattomat. Heillä on yhteisiä leikkejä ja vitsejä. Tällä hetkellä hauska juttu on, kun Elsi sanoo: "Minä olen prinsessa Kielo!", räpyttelee käsiään siipinä ja myös ripsiä samaan aikaan, kipittelee ympäri asuntoa. "Pasi!", huutaa silloin Emil, koska hän on Pasi Tonttu. "TUUUT!", kuuluu perään, koska olemme tonttuja. 

Tiedätte varmaan lastenohjelman, ei ehkä tarvitse selittää. 

Ihanat lapset.