pohdintoja

Harmi ku ehin tänne nyt niin vähän! Seuraavia asioita on nyt ollut mielessä:
Maito:
Se kait sitten kuitenkin toimii yhäkin ihan hyvin. Ajoittaisten kriisitilanteiden (henkisten siis) jälkeen olen loggautunut maitolaituriin, josta sain keskusteluapua. Epäilivät minun hormonien hetkellisesti vähentäneen maidon tuotantoa, ja kehoittivat juomaan paljon ja olemaan tosi kärsivällinen rintaraivareiden suhteen. Elsi tosiaan hurjan herkästi saa hepulin tissillä, mut sit oon aatellu että kaippa se syö sit nälkäänsä kuitenkin. Oon huomannut, että en kyllä mikään mahtava tuotantolaitos ole kyllä, mutta kyllä tuo riittää kunhan vaan juon tarpeeksi. Ja imetän tarpeeksi.

Nukkuminen:
Elsi nukkuu yhäkin aikalailla samalla rytmillä kuin ennenkin. nukkumaan menee illalla yhdeksän maissa, joskus ennen, joskus jälkeen. Saattaa herätä kerran siinä välissä noin yhdeltätoista. Sen jälkeen herää 02, 04 ja 06. Ylös noustaan 07-09, ja joka tapauksessa jos noustaan seiskalta tyttö käy uudestaan nukkumaan viimeistään tunnin kuluttua ja nukkuu yhdeksään. Päiväunissa ei mitään selkeää rytmiä, mutta yksi pitkä unipätkä 3-4h osuu puolen päivän tienoolle niin, että käy nukkumaan 10-11 ha herää 13-14. NOIN. Yöt on tällä hetkellä tosi vaiheessa, koska kokeillaan miehen kanssa Elsiä nukkumaan omaan huoneeseensa. En tiedä olenko lopulta sitä mieltä että se on hyvä, tuleva yö on toinen kokeiluyö. Nukun vaan itse niin tavattoman huonosti elsi vieressä, herään inahduksiin ja otan tytön tosi herkästi kainaloon. Tänäänkin on koko päivän ollut hermosärkyä olkapäässä kun nukuin niin kummassa rutussa. Mut hirveä haikeus tuli eilen illalla, ja neljän aikaan yöllä tytön herätessä otin sen kuitenkin kainaloon nukkumaan.
Miten sitä onkin samaan aikaan niin väsynyt vierekkäin nukkumiseen, ja toisaalta rakastaa juuri sitä niin kovasti? Toisaalta siinä nukkuu huonosti, mutta toisaalta mikä on ihanampaa kuin oma lapsi tuhisemassa kainalossa.

Joulu:
Vietetään ensimmäinen kotijoulu. Miehen vanhemmat tulee kylään ja minä teen elämäni ensimmäiset laatikot. Ostan varmaan varmuuden vuoksi tehtaan äitien tekemät laatikot pakkaseen, jos onnistun jotenkin emämunaamaan ne. :D En kyllä usko, mutta ei vara venettä kaada. sen lisäksi ajattelin ehkä paistaa ihan pienen kinkun, leipoa pipareita ja jos ehdin niin paistan juustokakun. Mitäs muuta.. anoppi tuo rosollin ja kalat.. sitten tarvitaan glögiä ja hmm suklaata vaikka kuinka. Olen ostanut elsille joululahjaksi harjoitteluastiaston, mutta sitäpä ei tartteta vielä pitkään aikaan. Miehen kanssa sovittiin että ostetaan tosi pienet lahjat.

Kasvu:
Elsi on kasvanut niin, että pidän sillä lähinnä 62-68 vaatteita! Jumpe. Vastahan se oli 50cm.. huomenna on taas neuvola, ja siellä sitten nähdään mitkä on mitat. Elsi hymyilee jo tosi paljon ja juttelee kun sille juttelee. Vaippaa vaihtaessa Elsi rakastaa katsoa saamaansa kuvaa possusta, joka on seinässä hoitopöydän vieressä. Sille jutellaan ja hymyillään kovasti. Ja aina kun isä tulee kotiin saa isä tervetuliaishymyn, vaikka kuinka olis harmittanut.
Kädet on myös löydetty. Näyttää hauskalta, kun Elsi ottaa nyrkin katseen alle ja tuijottaa sitä ja oikein keskittyneesti vie nyrkin suuhun.
Elsi kokee olevansa jo niin iso tyttö, ettei tahdo olla missään vauvan asennoissa pitkällään, vaan pystyssä katsomassa maailmaa.
Itkut on suurimmaksi osaksi itketty, se on ihanaa. Lapsi on ihan toinen kuin kuukausi sitten, juttelee vaan ja istuskelee imeskellen käsiään, ei niinkään itke.

Ompelu:
Olen monina päiväunina ommellut vanhoista vaatteista Elsille mekkoja, odottakaas ni laitan kuvia niistä jahka kerkiän. Se on tosi hauskaa, kun niistä tulee niin nopeasti valmiita kun ne on niin pieniä!

Laihtuminen:
Imetys ei kyllä juurikaan ole minua laihduttanut, samoissa kiloissa ollaan kuin muutama viikko synnytyksen jälkeenkin. Olis kiva vähän saada painoa alas, mutta otan sen mieluummin maltilla varsinkin kun vielä imetän. Sitä vaan niin helposti antais kaikki herkut anteeksi imetyksen vuoksi.

Semmoista vielä, että tavattoman hankala mun on antaa muiden hoitaa Elsiä! Miehenkään. Luotan kyllä että mieskin osaa, mutta en todellakaan meinaa kestää jos elsi itkee jonkun muun sylissä! Mies kanssa ehdotti voivansa nousta jotkut yöitkut, mutta sekin tuntuu ihan kummalta, koska en kuitenkaan voisi nukkua jos lapsi itkee! Ehkä siihen tottuisi. Juuri nyt tuntuu siltä, että tätä juurikin tahdoin, lasta ja lapsen hoitamista, että vaikka se on aika raskasta joskus, teen sen mielelläni. Koska jo tässä parissa kuussa on huomannut miten nopeasti lapsi kasvaa, ja että kohta tämä aika on ohi eikä sitä saa takaisin.