Pohdintaa, sitä riittää!

Olen nyt miettinyt kaikenlaista. Ensinnä keskenmenon mahdollisuutta: Eihän tästä tiedä vielä miten käy. Koitan olla laittamatta kovin suurta ajatuspainoa uuteen lapseen ennen ekaa ultraa. Jos menisi äkisti kesken pystyisin pääsemään siitä yli aika helposti. Tämä tuli niin äkisti ja yllätti meidät niin kovin, ja pystyn näkemään hyviä puolia myös elämässä ilman toista vauvaa. Silti se on niin jännä miten nopeasti sitä alkaa kehittämään rakkauden tunteita sitä alkiota kohtaan, miten sitä miettii tulevaisuutta kahden lapsen äitinä. Marraskuista synnytystä, kesää mahan kanssa, äitiysvaatteita, kahta pientä ihanaa lasta.

Hui, alkaa niin jo pelottaa, rakkauden saa niin nopeasti syttymään. Äitini sanoi hyvin, että eipä sitä yhtäkään alkanutta ihmistä millään antaisi pois. Hän siis viittasi keskenmenoihin, varoitellessaan minua ennenaikaisen synnytyksen riskillä. Se minulla varmaan on kohonnut, kun Elsistäkin oli niitä (liioiteltuja) sairaalajaksoja ja hirveästi supistuksia. Mutta ehkä kaikki menee hyvin, kun oikein varoo. Äiti varoitteli kantamasta liinalla pitkiä aikoja, kauppakassit pitää kuulemma työntää rattailla eikä kantaa jne. Varmaan viisauden sanaa.

Sitten tuota ikäeroa. Lienee tärkeää, että muistaa Elsin olevan liki vauva vielä kun seuraava syntyy. Olen ollut nyt ihan tippa linssissä tytön sängyn vierellä iltaisin - tuossa tuo minun pieni vauva, esikoinen, isosisko.

Varmaa on se, että kyllä minä tämän vauvan tahtoisin. Epävarmaa on saanko sen siltikään. Kohtalaisen varmaa on, että saan toisen lapsen joskus.

(h&m:llä oli muuten kivoja äitiysvaatteita kesäksi, kävin jo kurkkaamassa. :) Tahtoisin äitiyshameen, topin, kahdet legginssit ja tällä kertaa myös ihan pikkuhousuja. Niin ja semmoiset harmaat polvihousut, näyttää supermukavilta!)