keskiviikko 18. elokuuta 2010

Maalauspäivä

Mietin tuossa mitä ihmettä sitä sadepäivänä tekisi, ja yhtäkkiä tajusin: en ole koskaan vielä maalannut Elsin kanssa mitään! Otettiin sitten iso paperi ja myrkyttömät vesivärit. Elsi sai aina osoittaa sormella paletista mitä väriä halusi (taisi mennä umpimähkään, mutta sama se) ja mikä läpsyttelin sitä paperille. Elsi sitten sormin ja siveltimin levitteli väriä. Enemmän olisi kiinnostanut tiputella pensseli lattialle tai syödä sitä, mutta tuli tuohon paperillekin jälkiä. Minäkin maalasin toisella pensselillä, niin tuosta uli sitten yhteistyö. Oli mukavaa puuhaa ja  varsin hienoa jälkeä minusta. Taidanpa kehystää tuon ensimmäisen yhteisen maalauksen Elsin huoneen seinälle! Ehkä jatketaan sitä joskus muilla väreillä, kunhan Elsin tarttumaote tulee vahvemmaksi.

Ostettiin muuten tuplarattaat. Se oli ihan älyttömän vaikeaa, koska aina tuntui että jotain saadessaan pitää luopua jostain muusta. Päädyttiin pitkän ja piinallisen harkinnan jälkeen Phil&Teds sport-vaunuihin, mustaharmaisiin. Niissä on monta hyvää ja monta huonoa puolta, mutta ehkä ne hyvät kattaa ne huonot.

Tähän asti Elsi on nukahtanut päiväunille minun viereen meidän parisänkyyn. Ollaan köllötelty siinä yhdessä, ja minä olen lukenut jotain kirjaa. Nyt viimeaikoina se on käynyt hankalammaksi, kun Elsi on keksinyt ihanan tavan saada huomiota: se raapii minun naamaa ja vetää tukasta. Todella, todella ärsyttävää. Muutenkin olen ajatellut olevan parempi saada Elsi nukahtamaan omaan sänkyyn myös päivällä, koska kun pikkuveli syntyy ei minulla ole aina aikaa nukuttaa Elsiä pitkään.

Nyt olen sitten juurikin nukutuspuuhissa. :D Tämän viikon ajan olen nukuttanut tytön omaan sänkyynsä. Kippaan sinne vain ja odottelen nojatuolissa että nukahtaa. Jonkin ajan päästä alan tehdä niin, että en enää odota samassa huoneessa, vaan teen samoin kuin iltaisin eli jätän vain oven raolleen ja saa sitten nukahtaa itsekseen omia aikojaan. Yllättävän kivuttomasti on mennyt, ei tuo nytkään lainkaan itke, köllöttelee vain, katselee koiraleluaan ja odottaa unta.

Semmoista vielä, että on ihan älyttömän vaikea lukea tenttiin! Minulla on tulossa todennäköisesti viimeinen kirjatentti 13.9. ja koitan lukea aina kun aikaa on. Se vaan on niin kamalan vaikeaa, kun tuntuu etten ymmärrä lukemaani ja meinaan niin helposti nukahtaa.

2 kommenttia:

  1. Niinä hetkinä kun ajatus tuntuu karkaavan omille teilleen, ala lukea ääneen itsellesi selittäen. Toimii varmasti, pitää hereillä ja ymmärrät. On kyllä hitaampaa, mutta silti parempi kuin tajuttomuus.

    VastaaPoista
  2. Tiiän taktiikan, mutta oon tosi taitava lukemaan ääneen ilman että ymmärrän silti mitään.

    VastaaPoista