Elsi haluaa ulos mukaansa käsilaukun, kun minullakin kerran on. Sinne kerääntyvät matkanvarren aarteet: kivet, kukat, kepit, kävyt, tammenterhot ja sulat. Ihmettelemistä riittää, kun asfalttikin kiiltää kuin tähtiä olisi. Emil kokee olonsa manducassa kai kotoisaksi, koska nukahtaa siihen herkästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti