Vanhat nukenvaunut otettiin esille ja leikkimökki avattiin.
Olen nyt antanut Emilille jopa kolme ateriaa päivässä, yksi niistä hedelmää. Tosi nopeasti poika tuntuu keksineen miten syöminen tapahtuu. Koen pientä luopumisen surua, kun vauvani kasvaa. Imetys jää vähemmälle ja meidän kahden side ohenee. Tietenkin se on vielä tiukka, tietenkin sen kuuluukin hiljalleen elämän mittaan ohentua, mutta silti. Minun pieni - kenties viimeinen - vauva, kasvaa koko ajan ja kohta minulla ei ole enää vauvaa. Se pieni käsi, näen jo melkein miten ison miehen kämmen siitä tulee. Koitan painaa mieleen pienen käden omaa vastaan: kohta tätä pientä vauvaa ei enää ole kuin muistoissa, sen tilalla on joku suurempi, toinen ja sama silti.
vaikka en imettämisestä sillä tavalla pidäkään, kuin ehkä monet äidit, niin siltikin tuli kyllä haikea mieli, kun kiinteät alotettiin.
VastaaPoistatosin ei tuo tissittely oo kyllä ihan hirveesti vielä vähentynyt tai mammariippuvuus. :D
mutta äkkiä ne kasvaa kyllä.
ja työllistyminen! phuuh! kun oliskin edes joskus ollut töissä.. ei hyvältä näytä kyllä sen kannalta, että mä ikinä saisin pötyä pöytään tuotua, mutta koitan olla stressaamatta asiaa vaikka se välillä vaikeaa onkin.
Täällä koetaan samaa luopumisen tuskaa. Meidän poika syö hurjia määriä soseita ja puuroa. Samaan aikaan kiinnostus rinnalla syömiseen vähenee ja välillä tuntuu ettei tiedä miten olisi. Toisaalta poika tuntuu tajunneen äidin ja esim kerhossa jos häviän silmistä, tulee ikävä.
VastaaPoistaOn myös hurjaa kuinka nopeasti nuo pienet kasvavat. Vastahan meillä oli pienen pieni vastasyntynyt ja nyt meillä on vähän päälle 7 kk, joka jo kävelee kun pitää kainaloista kiinni. Kahdeksan kuukautta sitten haikailin töihin ja kovaa. Nyt viihdyn päiväpäivältä paremmin kotona. En olisi ikinä uskonut sitä itsestäni, minä työnarkomaani, raskastan kotona olemista, enkä edes halua ajatella töihin paluuta. Työnantajalleni ilmoitin palaavani syksyllä 2013, jos silloinkaan. Hurjaa.
Elli, se on jännää miten voi kokea hassuistakin asioista haikeutta, kuten välillä katson ylpeänä kun Elsi uskaltaa mennä jonnekin itse, sitten voi perään tulla pieni huokaus "niin tuolla se vaan menee.."
VastaaPoistaTytti, alkuun Elsin synnyttyä en niin osannut nauttia kotona olemisesta, en tiennyt millä päivät täyttäisin ja mitä tekisin. Kuitenkin juuri tytön kasvaessa elämä aukesi toisenlaisena, kun mukaan tuli puistot, kerhot ja liikkuminen.
Olen tosin nyt tajunnut miten palson Elsin vauva-aikaa leimasi uusi raskaus. Vaikka nytkin nukun vähän, en ole lainkaan niin väsynyt kuin silloin.. vai lienenköhän tottunut?