Sydän sykki. <3

jännäsin kyllä päivän, ja sitten viimein kello oli niin paljon, että sai lähteä ultraan. Käveltiin miehen kanssa sinne, ja vitsailtiin kaikkea höhlää ja mautonta koko matka. Odotettiin oven takana ja sitten päästiin sisäänkin, ne odotteluminuutit oli vain aika pitkät.

Ja pianhan se selvisi, heti löytyi pieni kuusimillinen tyyppi ja syke pompotti hienosti. :) Laskettu aika siirtyi vähän, nyt se on 29.9.2009. 

Voi onnea. :)

20 tuntia.

Eilinen oli illalla niin väsynyt. Olin aivan kuollut väsymyksestä, ja väsyneenä aina ahdistun. Silloin maailma tuntuu mustalta, niinkuin kaikki olisi huonosti ja väärin, vaikka oikeasti tarvitsee vain unta. Siksi kaikki ahdistuskin löi yli.

En tiedä miten tänään käy parin tunnun päästä. Nyt väsyttää, muttei yhtä paljon. Kohta ehkä taas ahistaa..  :D Pitäisi varmaan mennä nyt jo suosiolla nukkumaan, mutta se mies pääsee vasta seitsemältä töistä. Jos sitä tahtoo koskaan nähdä, pitää edes vähän valvoa.

Aamulla herätessä vihloi taas alavatsaa ja rintoja, ja tuntui taas luottavaiselta. Nyt ei ole muutamaan päivään kovin suuria maha-vihlontoja tullut, pieniä vain. Pahoja huonovointisuuksiakaan ei ole ollut, vain ihan pientä  heikotusta aina välillä. Väsymys ja arat rinnat on ne ainoat oikeastaan.

Kävin kaupassa, ja hetken mielijohteesta kävin myös apteekista raskaustestin. Tahdoin kokeilla millä tavoin viiva voi tänään. Se on nyt clearbluessa yhtä vahva kuin se pieni kontrolliviiva. Silloin pari viikkoa sitten se oli toisesta reunasta vahva ja toisesta hennompi. Nyt se on samanlainen kuin kontrolli. :) Kivaa.

Nyt päätän olla luottavainen taas. Edes tämän illan. Huomenna varmaan jännittää ihan kauheasti. Aamulla luento alkaa yhdeksältä, teen juttuja yliopistolla varmaan 12 asti, sitten käydään syömässä ja sitten teen taas jotain tunnin ehkä. Miehen kanssa nähdään kahden maissa työpaikallaan, ja sitten mennään ultraan. Aika nopeasti huominen varmaan menee, kun on tekemistä niin paljon.

Olen vähän flunssassa, kurkku on kipeä ja vähän myös toinen korva. On vähän kanssa nuha. Se on pahentanut väsymystä, mutta ei se mitään, kunhan kaikki on hyvin. :)

7+3/6+3, huomenna nähdään mitä lääkäri viikkoihin sanoo.

44 tuntia ultraan.

Tuntuu vähän  niinkuin ei olisi enää niin huono olo ja niinkuin ei rintojakaan enää niin särkisi. Pelottaa.

uni.

Näin viime yönä unta, että mies tuli hulluksi matkalla hiihtokeskukseen. :D Kyllä se siitä toipui silti. päästiin kuitenkin lopulta hiihtokeskukseen, ja menin viellä respan vessaan, ja siellä olikin suihkussa yhdet ystäväni! Kaikstäklee!

Kun olin kuusi, osasin melkein kirjoittaa ja aika hyvin kuunnella mitä kirjaimia sanoissa on. Olin kirjoittamassa päiväkirjaan juttua, johon piti tulla kaikkia hassuja asioita mitä nyt elämässä on. Sen otsikko oli isolla kirjoitettu KAIKKEA SITÄ KUULEE, mutta siitä tulikin kaikstäklee. Huomasin virheen, ja mietin miten ihmeessä niin nolon jutun voisi korjata.. päätin huijata sen olevan tarkoituksellinen juttu, yksi niistä kummista jutuista mitä aukeamalla oli. Kirjoitin viereen "kirjoitus arvoitus", harmi vain, että siitä tuli kirjitus arvitus. :D

Vieläkin tulee aina sanottua kaikstäklee, kun tarkoitan kaikkea sitä kuulee. Muut eivät ihan ymmärrä. Toivoisin, että siitä tulisi uusi slangisana. :) Se olisi mahtavaa.

maija, yrittäen pysyä positiivisella mielellä. kaksi päivää ultraan, rv 6+2/7+2

Minua niin jännittää!

En kestä. Kuolen ehkä jännitykseen. En tajua miten selviän näistä päivistä. 

Kolme päivää ultraan.

Kello on jo seitsemän, kohta voi jo mennä nukkumaan. Huomenna kun herää, on enää kaksi päivää ultraan.

Moni on saanut odottajien palstalla huonoja uutisia. Se on kurjaa, mutta semmoista se on. Toivon kovasti, että tällä kerralla minä en saisi. Että tällä kerralla saisin sen esikoisen pitää. Ensikerralla voin sitten taas suostua muuhunkin, mutta jos nyt edes.. On monilla muilla jo kuitenkin lapsia, eikä minulla yhtään, niin saisinkos nyt sen yhden edes. Huoh. 

Minulla on ihan kaameasti koulua. En todella tiedä miten jaksan sen tehdä, jos raskaus onkin huijausta ja tuulimunaksi todetaan, tai jos se menee kesken. Töistä voi ottaa sairaslomaa. Opiskeluista jos on pois, joutuu korvaamaan joko seuraavana vuonna tai kaamealla määrällä lisätehtäviä.. Eli pakko olisi sitten vain jatkaa koulua heti. En ymmärrä miten sen voisin tehdä. 

Ehkä huonon uutisen osuessa yllätänkin itseni hurjalla määrällä tsemppiä ja voimaa, ja siirrynkin vain eteenpäin kovalla tohinalla. Ehkä.

7+1/6+1

Neljä päivää ultraan.

Nyt aika ei enää tunnu niin valtavalta. Huomenna koulua aika pitkään, samoin ylihuomenna ja keskiviikkona, sittenhän se torstai onkin jo.. 

Luulen peruvani sen keskiviikon lääkäriajan. Nyt on ihan ok. Luulen sen kivun lopulta johtuneen joistain kiinnikkeistä ja irtoilusta kuitenkin. Odotan nyt ainakin maanantain iltaan, että tiistaina sitten perun jos ei maanantaina tule mitään vaivaa.

Kaaaaaamea jano taas. Eikä mitkään rintaliivit ole hyvät, muttei ilmankaan ole hyvä. 

Ihanaa kun on oireita, luulen näkeväni piankin sydämen sykkeen! <3<3 

Toivon niin niin niin kovasti kaiken olevan hyvin.

7+0/6+0