tiistai 3. helmikuuta 2009

44 tuntia ultraan.

Tuntuu vähän  niinkuin ei olisi enää niin huono olo ja niinkuin ei rintojakaan enää niin särkisi. Pelottaa.

3 kommenttia:

  1. Tsmppiä ultraan, Virva! Hyvin se menee ja sykkivä sydän löytyy! :) Laita sitten heti sähköpostia käynnistäsi, kun minäkin jännään puolestasi torstaita. :)

    Rizza

    VastaaPoista
  2. Olet niin nuori vielä... Ota iisisti ja ajattele positiivisia ajatuksia ja kaikki menee varmasti ihan hyvin. Voi hyvin, tuntematon kanssasisar!

    VastaaPoista
  3. No en minä nyt _niin_ nuori ole. Siis olen nuori ehkä kriiseilemään lapsettomuudesta, kun aikaa kaiken maailman hoitojen tekemiseen on vielä vuosia. Äidiksi ei kai kuitenkaan 26-vuotias ole kovin nuori. Eikäpä se nuoruus poista sitä, ettenkö surisi sydäntäni rikki, jos tämä menisi kesken.

    Mutta ymmärrän mitä tarkoitetaan. :) Pitäisi varmasti osata nauttia elämässä hyvistä seikoista aina, mutta mutta. Suuret on toiveet, panokset, tulokset ja surut.

    VastaaPoista