maanantai 2. helmikuuta 2009

Kolme päivää ultraan.

Kello on jo seitsemän, kohta voi jo mennä nukkumaan. Huomenna kun herää, on enää kaksi päivää ultraan.

Moni on saanut odottajien palstalla huonoja uutisia. Se on kurjaa, mutta semmoista se on. Toivon kovasti, että tällä kerralla minä en saisi. Että tällä kerralla saisin sen esikoisen pitää. Ensikerralla voin sitten taas suostua muuhunkin, mutta jos nyt edes.. On monilla muilla jo kuitenkin lapsia, eikä minulla yhtään, niin saisinkos nyt sen yhden edes. Huoh. 

Minulla on ihan kaameasti koulua. En todella tiedä miten jaksan sen tehdä, jos raskaus onkin huijausta ja tuulimunaksi todetaan, tai jos se menee kesken. Töistä voi ottaa sairaslomaa. Opiskeluista jos on pois, joutuu korvaamaan joko seuraavana vuonna tai kaamealla määrällä lisätehtäviä.. Eli pakko olisi sitten vain jatkaa koulua heti. En ymmärrä miten sen voisin tehdä. 

Ehkä huonon uutisen osuessa yllätänkin itseni hurjalla määrällä tsemppiä ja voimaa, ja siirrynkin vain eteenpäin kovalla tohinalla. Ehkä.

7+1/6+1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti