Omenat, ei kummempaa

 Vanhat ja uudet purkit, pidän niistä.

Löysähkö siivouspäivä takana. Mies on vaihtanut työrytmiään entisestä 10-18 tai 11-19 -työajasta ihan perinteiseen "kahdeksasta neljään"-malliin. Se on meistä kaikista ihanaa. Itsestä tuntuu kuin lomalla olisi, kun aamulla saa paljon aikaiseksi, sitten syödään ja nukutaan ja sitten mies jo melkein taas tuleekin.

Välillä tuntui, etten saa kunnolla siivottua, imuroiminen ja lattioiden pesu oli hankalaa. Emil kitisi ja Elsi pelkäsi imuria. Nyt taas onnistuu, kun Emil viihtyy paremmin lattialla loikoillen ja Elsille voi selittää imurin olevan kaveri.

Emil on oppinut liukumaan alas sitteristä. Ei pysy siinä nyt ollenkaan, löytyy jatkuvasti lattialta sen edestä. Huvinsa kullakin!

Hyvä hätäruokaohje kaapinperukoille muuten on tomaattikeitto: pari purkkia tomaattisosetta, kermaa/maitoa ja vaikka juuston loppu. Keitellään tovi ja soseutetaan, maustetaan suolalla. Ei paras kuunaan nähty tomaattikeitto, mutta välttää kiireessä!

Kahvitauko

Rakastan lapsiani, mutta kyllä vaan ihana hetki päivästä on se kun nukkuvat! Kahvi, suklaa, hiljaisuus.

Olen käynyt lasten kanssa jonkin aikaa semmoisessa avoimessa muskarissa. Sinne ei siis ole tarvinnut ilmoittautua, vaan paikalle vaan ilmaantuu ketä ilmaantuu. Kamalan kivasti järjestetty muskari se on, eikä tyhjiä kohtia tule laisinkaan joten kukaan ei ehdi kyllästyä. Välillä kahden pienen kanssa on ollut haastavaa siellä olla: jos kumpikaan ei viihdy muualla kuin äidin sylissä, on aika vaikea leikkiä mukana. Toisinaan muskarisali on todellinen peuhupaikka, kun lapsia on niin paljon. Silloin arkailee Elsi niin, ettei tohdi sylistä irrota laisinkaan. Emil taas on tyytyväinen lähestulkoon missä vain, mutta aina ei hänkään suostu köllöttämään vieressäni patjalla. Käsivoimat on koitoksella.

Kerran lauluhetkeen mennessä Elsi pisti pihalla jarrut päälle, eikä suostunut laisinkaan sisään. Siinä sitten oli noin minuutti aikaa itsellä päättää otanko lapsen väkisellä sisään (muskarissa on kivaa kun äiti niin sanoo!), vai keinutaanko vain pihalla. Vein sitten tiukalla suostuttelulla kuitenkin lapset sisään, ihan kivaa oli kuitenkin. Jäi silti epäilys onko nuo ohjatut jutut kenenkään mielestä mukavia. Heti lähtiessä tyttö lauloi sammakkolauluja, eli ehkä kuitenkin on. Hän nauraa sisäisesti, kenties.

Kotte!

Elsi keksi ulkoillessa kävyt ja kepit. "Kotte!" se jollotti käpy kourassa. Kotimatka kävi hankalasti, koska tyttö oli väsynyt. Sen takia käpy ei meinannut pysyä hanskahyppysissä laisinkaan, eikä  nyt käpyä tietenkään voi taaksekaan jättää!

Emil vain nukkui taas. Nukkuu nytkin. Viikon päästä on neuvola, jännä nähdä miten on kasvanut. Ainakin on vahvistunut jaloista ja oppinut kierähtämään mahalleen! Tekee niin kylläkin erittäin harvoin. Sotkunutturapäivä tänään, mutta sentään vaatteet päällä eikä pelkkä ulkopuku ja pyjama.

Helistimen tekstit talteen:

Kävin kopioimassa helistimen aikaiset tekstit talteen tänne yhden postauksen taakse. Kamalan pitkä teksti, mutta onpahan samassa osoitteessa jemmassa.

Kahvimuki ja laihahousut

Eilen ostin lapsille astioita. Nyt on niin paljon puhuttu niistä muoveissa olevista haitallisista asioista (joista en sen enempää tiedä), että ostin sitten ihan posliiniset. Pistän ehkä niistä kuvaa joku päivä, mutta tässä arvatkaas ihana lempparikahvimuki! Senkin ostin siis eilen, ja voi kun se on hyvä. Juur sopivan kokoinen ja kaunis.. Aamukahvimuki on niin tärkeä asia ihmiselle.

Tilasin taannoin h&m:n verkkokaupasta korkeavyötäröiset strechfarkut. Pakko kehua niitä vähän: ei ne ole mukavimmat housut ikinä, mutta ne kiristää raskauksista löysän mahan aika hyvin aloilleen. Lisäksi ne pysyvät hyvin ylhäällä, mitä esimerkiksi monet farkkulegginssit ei tee.

Ollako vai eikö

Kuvan koira on Elsin unilelu. Se on perin tärkeä, se pitää aina ottaa mukaan sängystä herätessä. Kun käsi oli kipeä taannoin, Elsi kantoi sillä kipeällä kädellä koiraa koko ajan.

Olen miettinyt tätä blogiasiaa. Minusta tätä on mukava pitää, kirjoittelen eniten pitääkseni päiväkirjaa. Kuitenkin välillä käy mielessä epäilys: miksi ihmeessä jaarittelen vieraille ihmisille omasta arjesta näin? Onko siitä ehkä jotenkin haittaa? Ei kai nämä nyt ketään kiinnosta, nämä minun hassuttelut ja lasten kuulumiset. Ihmisiä kiinnostaa ne omat lapset, ei niin vieraat. Ei tässä blogissa ole mitään erityistä sisältöä, päiväkirja tämä on.  Ei hienoa tyyliä, ei mahtavia lastenvaatteita, ei upeita käsitöitä, ei ihania ruokia. Kaikki semmoista tavallista - arkea.

Eikä siinä mitään. Mietin vain välillä pitäisikö lasten takia lakata kertomasta asioita. Eihän nämä nyt mitään ihmeellisyyksiä ole, mutta silti. Kuulisin mielelläni mielipiteitä tutuilta ja tuntemattomilta.

Pitkälliset kuulumiset

Kaikkea on ehtinyt sattua ja tapahtua! Elsi on ollut tosi kovassa mahataudissa, kesti viikon ennenkuin tyttö söi oikeaa ruokaa (tänään siis). Olin tosi huolissani kun oli menossa viides oksentelupäivä, mutta ohi tuo näyttää menevän. Tosi voimaton hän silti on, ja voi jysäys sentään pyykin määrää! Kaikki talon lakanat on käytetty ja useampi peitto pyykätty.

Sitä ennen kuitenkin on tapahtunut kaikkea mukavaa:

Ulkoiltiin tosi kylmässä säässä, käveltiin kaikki jäällä. Mies sanoi: "Ollaan vaan vähän aikaa, ehkä tunti tai noin", mutta varmasti jo vartissa kipitettiin kiireenvilkkaa sisään.

Olen ommellut kaikenlaista. Nyt tuntuu taas jotain aikaa löytyvän puuhastelulle, en tiedä mistä oikeastaan. Tein Elsille ison tytön tuolityynyn: leikkasin äitiyspakkauksen patjasta kaksi ympyrää ja vanhasta verhosta ompelin siihen pestävän päälisen. Tuli aika prinsessaisa.

Kokosin myös viimein sitä tilkkupeittoa, josta olen jo pitempään haaveillut. Siihen tuli muutamaa uutta kangasta, vanhoja tyynyliinoja ja lakanoita sekä yksi keittiöpyyhe. Siitä tulee kyllä kaunis, jahka saan sen valmiiksi! Sisävanuksi aion laittaa vanhan ikean viltin ja alle tulevan kankaan aion ottaa vanhoista lakanoista. Koitan vain keksiä mihin kohtaan pistän ne pitsit.

Tilasin myös kankaita lasten metsolalta. Ne on räikeämpiä kuin olin luullut, mutta ompelin niistä lapsille vaatteita. Olen vasta harjoittelemassa tuolla ompelukoneella joustavan kankaan ompelemista, mutta ihan hyvin meni. Painoin vaatteisiin seulalla lintuja. Ne eivät tulleet ihan niin hienoiksi kuin olin toivonut, mutta aika hienoja ne silti on. Katsotaan jos jotenkin muutan niitä.

Kamala sotku tulee aina ommellessa, niinkuin tässä Elsin ottamassa kuvassa näkyy.