Helistimen tekstit talteen:

Kävin kopioimassa helistimen aikaiset tekstit talteen tänne yhden postauksen taakse. Kamalan pitkä teksti, mutta onpahan samassa osoitteessa jemmassa.

Haikeaa mieltä ja joulua. Ja labraa.

Aion tänään käydä jouluostoksilla, mutten kerro mitä ostan, koska tätä saattaa lukea joku ystävä.

Olen ollut jotenkin sisältä järkyttynyt. Ensinnäkin luin blogia, jonka pitäjä viimeisessä entryssään paljasti suunnitelleensa itsemurhaa puolitoista kuukautta. Kai hän on nyt sitten kuollut. Tuli paha olo.
Toisekseen olen lukenut Riikka Pulkkisen Raja-kirjan. En tiedä mikä siinä kirjassa on, että sekin sai minut vähän ahdistuneeksi. Jotenkin kyllä pidin siitä, vaikka välillä teksti on vähän.. no se kuulostaa siltä niinkuin nuorella iällä kirjoittaisi isoista asioista. Voi se myös olla, että melko nuorella iällä lukee isoista asioista, eikä ihan ymmärrä. Mutta jotenkin se jäi vähän ilmaan osista kohdista.

No kumminkin se on vähän jättänyt mieleen semmoisen ahdistuksen. en tiedä miksi.

Sitten lisäksi on kuukautiset, eikä ne kyllä olleet sittenkään pienet, vaan ihan tavalliset. Eilen koulussa särki vatsaa ihan hirvittävästi, koska ei ollut särkylääkettä. Mutta sekin on tavallista. Mietin siinä samalla, ettei ole ihme jos entisaikoijen nuoret tytöt ovat olleet kuukautisista peloissaan, jos eivät ole tienneet niistä etukäteen. Muistan omatkin ensimmäiset kuukautiseni, kyllä ne särkivät.

Huomenna tai ylihuomenna menen sitten labraan.

virva, kp3/28-39 näköjään viimeksi.

Kirjoitettu: 14.12.2008 klo 14:01 Avainsanat: lapsettomuus, lapsettomuustutkimukset, PCO Vihaako kukaan muu tuota miesanalyysia!! Maailman ärsyttävin pop-up, ja mulla on vielä blocker, miksei se poista sitä. Vastasin kyselyyn, jotta se kammottava ikkuna lakkais aukeamasta joka kerta, muttei auttanut. No, kumminkin. Kuukautiset, tai jotkut sen tapaiset taas, alkoivat viimeinkin eilen. Mietin sitten siinä että kuinka kauan mulla on ollut noita pieniä kuukautisia, ja mietin että pari-kolme vuotta. sitten tajusin, että kolm vuotta sitten käytin pillereitä puolen vuoden ajan, onkohan se sitten jotenkin sekoittanut mun hormoonitoiminnan. Voisiko se vieläkin vaikuttaa? Olen nyt sitten menossa ti tai ke sinne ekaan verikokeeseen väestöliitolle. Se on hyvä. Yksi mun parhaista kavereista on alkanut yrittämään lasta. Se on tietenkin ihanaa, mutta samalla mua pelottaa. tässä käy vielä niin, että kaikki tutut alkaa yrittää ja saavat lapsia ja minä vain en. Vaikka olen yrittänyt ekana, jään vain ilman. Pitäis karistaa tuommoiset ajatukset alkuunsa, ja olla vain iloinen ystävän puolesta. Niinkuin kuitenkin olenkin. Hän oli niin ihanan onnellinen. Niinkuin mekin oltiin, silloin puolitoista vuotta sitten. Olen vähän haikea.

Kirjoitettu: 09.12.2008 klo 20:30 Avainsanat: lapsettomuus, lapsettomuustutkimukset, PCO Ei plussaa-> viimein lapsettomuustutkimuksiin. Päätettiin nyt viimein mennä niihin tutkimuksiin. Toivottavasti niistä löytyy jokin selkeä syy, johon voidaan sitten löytää jokin selkeä apu. Luulen, että olen nyt syksyn aikana ovuloinut huimat kerran. Että jos tämä tahti jatkuu, on lapsen saaminen aika onneton yritys ilman apua. Vanhempamme ovat osoittaneet halunsa osallistua maksuihin. Oltiin mietitty kunnalliselle menoa, mutta kun vanhemmat sanoivat tahtovansa auttaa, ajateltiin sitten käydä nyt ainakin perustutkimukset yksityisellä. Jos ne itsessään auttavat, niin ei sitten tarvitsisi odottaa niin pitkiä aikoja kuin kunnallisella tarvitsisi. Kirjoitin asiasta kysymyksen vauvalehden aihe vapaa- palstalla, ja sain jonkun aivokääpiön kimppuuni. Hänen mielestään olen "reaalimaailmasta irtaantunut" "vanhempien elätti" joka "polkee jalkaansa ja osoittaa nukkea jonka äiti sitten ostaa". Käyn myös "ihmiskauppaa" ja olen "totaalisen kypsymätön". Minusta aika mielenkiintoista. No, sama se mitä joku yksittäinen ajattelee. Muut viestit olivat kiinnostavia ja minusta niissä pohdittiin hyvin mahdollisia asiaan liittyviä ongelmia. Itse mietin vielä sitä, että jos hoitoihin menisi paljon rahaa, ja he antaisivat (lainaisivat) sitä meille, eikä lasta koskaan tulisikaan, mitä sitten? Ja entä jos lasta ei tule, ja se tieto rasittaakin liittoamme niin, että tulee ero? Miltä vanhemmista silloin tuntuu? Varsinkin jos lapsettomuuden syy on minussa. Niitä sietää miettiä. Nyt kuitenkin olen päättänyt, että jos apua tarjotaan, otan sen vastaan ainakin näihin perustutkimuksiin. http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe& p_p_action=1&p_p_state=normal&p_p_mode=view& p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=2& _forum_WAR_perhe_action=viewThread& _forum_WAR_perhe_forumThreadId=111885

Kirjoitettu: 05.12.2008 klo 08:15 Avainsanat: lapsettomuus Ei vahvempaa haamua, Eikä toivoa. Löysin kaapin päältä vielä kaksi mammaksin liuskaa. Tein toisen eilen illalla, koska ahdisti, ja toisen tänään aamulla. Ei niissä ollut yhtään vahvempi viiva, niin että eipä toivoa tämän jatkumisesta. Nojaa, näin on sitten. Rinnat on vielä arat. Eilen tuli ihan järkyttävä migreeni, ja yritin raskaudentoivossa olla ottamatta särkylääkettä. Se meni sitten niin kammottavaksi, että oksentelin illalla. Olin sitä ennen jo antanut periksi ja ottanut lääkettä, mutta se tuli kaaressa ulos. Hyi, hirveä olo. En nyt enää usko mitään raskautta enää tässä kuussa olevan, koska jos se raskaus olisi voinut hyvin, viiva olisi parin päivän välin takia vahvistunut kyllä. Harmi. --- Tulin koulusta kesken pois, kun harmitti liikaa. Itketti ja  harmitti ja vitutti kun kukaan ei kysynyt miten voin. Kerroin äidille, ettei nyt tulekaan taas vauvaa, ja äiti sanoi aijjaa ja kertoi jotain juttua. Soitin siskolle, jolle olen paljon jutellut, ja hän sanoi Aijjaa, okei. Olis tuntunut mukavalta, että joku olis vähän huolentinut minusta nyt. Kai muista tuntuu, ettei tässä mitään, kierto kuin kierto. Äiti sanoo aina, että tehän olette niin vähän aikaa vasta yrittäneet. Vähän ja vähän, ei sen tarttenut ekaansa odottaa kuin pari kuukautta. Tokan sai vuoden päästä ekan syntymästä, siis se alkoi heti tulla kun eka takana, tokalla ja kolmannella 9 kuukautta eroa. Sen jälkeen sen miljoonilla lapsilla on joitain jopa vuosiakin välissä, mutta ei se voi tulla mulle sanomaan, että "niin vähän aikaa". Samperi, ihmiset ei ymmärrä miten paljon se odotus ja toive ja stressi huomaamattaan kasvaa kuukausi kuukaudelta. En ole varma,  olinko edes raskaana. itseasiassa nyt luulen, että siinä tikussa oli vikaa. Rinnat oli kyllä tosi kipeät, ja on ne välillä vieläkin, mutta on ne joskus muutenkin. Haistakoon maailma paskan.

Kirjoitettu: 04.12.2008 klo 16:42 yhäkin, viiva matkassa. Juu, vieläkin raskaana. Päätä kyllä särkee, ja se tekee vähän oksettavan olon, mutta ei se mitään. Otan kohta torkut kylmäpussi otsalla, niin eiköhän se siitä. En ostanut uusia testejä, vaikka mieli teki. Päätin luottaa tuohon yhteen, ja jos ei kuukautiset ala, kaikki on ok. Rintasäryt ovat ennallaan. Tuntuu mukavalta, vaikka on vaikea uskoa todeksi ja luottaa tähän. Mutta olo on rauhallisempi kuin viimeksi, ja otan sillain hetki hetkeltä. Mukavaa.

Kirjoitettu: 03.12.2008 klo 23:34 Jännittämistä. Tulin töistä tässä. Menin heti katsomaan sitä tikkua, ja kyllä siinä vieläkin se sama hento viiva on. Viimeksi plussatessa aloin heti jutella sille alkiolle ja tuntui heti, että on raskaana. Nyt ei ihan semmoiselta tunnu, ei oikein uskalla hihkua mielessään niin paljon. Olen kyllä jo vähän miettinyt, että siellä se kasvaa, mutta vähän, ja varovasti. Pelkään, että se menee kesken, mutta en huonolla tavalla. En ole kauhuissani. Tiedän, että se on mahdollista, mutta tiedän kanssa että siitä selviää. Rintoja kyllä särkee. Se tuntuu aika mukavalta. Toivon kyllä todella kovaa, että tämä raskaus kestäisi. virva, rv 4

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 03.12.2008 klo 13:16 Haamujen haamu. Tänäänkin oli rinnat kipeät, ja tein sitten viimeisen mammaksin testin, ja siinä näkyy maailman hennoin haamu. Voi olla, ettei se sitten vahvistukaan, mutta toivoahan aina saa. Ja mukavaa se on silti. En vielä ajattele odottavani, mutta tarkkailen. No, pitää lähteä töihin kohta, niin suihku kutsuu. Jos ei kuukautiset ala viikkoon, niin ostan uuden testin. Virva, kp 27/28-35

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 2 |

Kirjoitettu: 02.12.2008 klo 22:14 Yhdyn edelliseen: surua muiden puolesta. Kuten Mamma elämää-blogin kirjoittaja, olen myös lukenut surullista blogia. Olen ollut todella suuressa myötätunnossa sen kirjoittajaa kohtaan, monestakin syystä. Ensinnäkin yritämme myös ensimmäistä lastamme, ja yrityksessä on aikaa kulunut puolitoista vuotta, ja siihenhän mahtuu se paljon puhumani keskenmeno. En vertaa niitä toisiinsa, mutta pelkään itse, etten koskaan saa synnyttää elävää lasta.  Toisekseen omaan lapsuuteeni kuului enkeli-isosisko Kerttu, joka kuoli äitini kohtuun raskauden loppuvaiheilla. Kerttu oli äitini neljäs lapsi, ehkä suru oli helpompaa hänelle siksi. Sattumalta kuitenkin vähän ennen blogin alkua olin jutellut äitini kanssa Kertusta, hänen elämästään, kuolemastaan ja hautajaisistaan. Äiti kertoi, että Kertulle oli ostettu pienin arkku joka löytyi, ja äiti oli käärinyt Kertun vilttiin, ettei sen olisi kylmä. Kertun arkku oli laskettu pieneen hautaan naruilla, kun sattumalta ne olivat pettäneet ja arkku oli mennyt jalat edellä kuoppaan. Äiti oli parkaissut isää oikaisemaan arkun, ja isä oli käynyt maahan mahalleen käntääkseen arkun oikein päin. Äiti kertoi tuntuneen pahalta, kun ajatteli Kertun valuneen huonoon asentoon. Minulle Kerttu oli enkelisisko, jolle kertoilin juttuja iltaisin. Hän oli ihana isosisko, aina sopivan ikäinen mielikuvituksessani. Äitini oli maalannut niihin aikoihin kuvan, jossa pieni tyttö seisoi suurien käsien päällä, takaanaan kukkaniitty ja käsissään kimppu. Kuvittelin Kertun sen näköiseksi. Äitini ei yhäkään pidä siitä taulusta, ehkä se tuo mieleen kipeitä muistoja. Lapsettomana toivon, että ne keille lapsia on tullut, muistaisivat miten hieno asia se on. Ja miten korvaamaton.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 01.12.2008 klo 20:06 Avainsanat: vauvakuume, lapsettomuus. rintasärkyä ja negatiivisia tikkuja. Tänään särki rintoja, ihan kuin silloin raskaana ollessa. Tuli myös painava tuntu alavatsaan. Kihertelin vähän salaa, jospa sittenkin. Onneksi kumminkin aika vähän. Nyt tuntuu vain ihan kuukautisilta, selkäpuoltakin särkee, niinkuin kuukautisissa. Siltä ei raskaana ollessa tuntunut. Ja kaiken lisäksi tein testin sitten innossa, ja negatiivinen oli. Eli ei tule vauvaa tässä kuussa. Mutta ei kai se niin haittaa. Joskus toiste sitten. Vähän harmittaa, muttei eniten maailmassa, niinkuin joskus. Toisaalta on hyvä, että kierto on sitten aikalailla ollut taas se 28 päivää. Se saisi jäädäkin sellaiseksi. Phuoh, kurjuutta. rinnat on kyllä tosi kipeät.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 30.11.2008 klo 15:28 Avainsanat: lapsettomuus Mietteitä. Kävin tänään joulumyyjäisissä, ja se oli mukavaa. Ostin posliinisia nappeja (6), hopeiset vanhasta lusikasta tehdyt korvikset ja vinyyli-taulun. Hain myös joulukoristeet kellarista, ja laitoin kranssin oveen. Muut saivat kyllä vielä jäädä laatikoihin. On kuitenkin kiva, että ne ovat läsnä, tuntuu joulummalta. Tekee mieli laittaa kotia nätiksi. Nyt on taas ihan hyvä mieli vauvajuttujenkin kanssa. Hassua miten toivo ja epätoivo aaltoilee. Nyt tuntuu taas, että jaksaa odotellakin.  En usko, että tässä kierrossa tärppäsi. Mutta joku toinen kerta sitten. Mulle hankalimpia aikoja yrittämisessä varmaan ovatkin juuri se yksi viikko oviksen jälkeen. Sen jälkeen taas osaankin sitten jo suhtautua tuleviin kuukautisiin rauhallisemmin. Hauskaa sunnuntaita kaikille!

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 29.11.2008 klo 09:57 Unia ja ymmärrystä. Olen oikeastaan jo heittänyt kirveen kaivohon tämän kierron osalta. Rakkautta on kyllä jaettu ahkerasti ja jotain ovistuntemuksiakin on, mutta ei mitään hajua miten kierto toimii. No, olkoon, ehkä ensi kuussa sitten. Näin yöllä unta, jossa riitelin kaverini kanssa. Raivosin ihan hulluna. Ollaan oikeassa elämässäkin joku aika sitten riidelty vähän, mutta se tuntui puhdistavalta. Nyt unessa riitelin taas, ja syytin häntä jostain ihan oudoista asioista, kunnes tajusin, että se on ihan kahjoa. Lakkasin huutamasta, ja ymmärsin, että olen ollut hänelle vihainen vain koska olen vielä ahdistunut ja surullinen keskenmenosta. Unessa asioiden yhteys tuntui kristallinkirkkaalta, "miten en ole sitä aikaisemmin tajunnut", mutta herätessä selkeältä tuntui vaan ajatus siitä, että se tosiaan kyllä painaa. Ja toki voihan se olla, että on helppo ottaa joku hyvä ystävä ja hermostua hänelle ja laittaa energiaa siihen, kuin oikeasti sitten käsitellä niitä asioita jotka todella painavat. Enpä tiedä. Nään aina hassuja unia. Saman unen aikana asuin jotenkin taas vanhemmilla jonun remontin takia, ja oltiin erehdyksessä pantu asuntomme myyntiin, eikä kehdattu sanoa sitä katsomaan tulleille, että kyseessä on erehdys. Näytettiin vaan, että näin tässä on keittiö ja tuolla parveke. Kunnes sitten he olivat oikeasti kiinnostuneita. Halusin sitten unessa kanssa järjestää bileet, ja kutsuin ihmisiä meille. Kaikki kaverit, joihin lukeentui BB-Tero (?) soittelivat toisilleen "tänään Virvaliekille"-puheluita, ja tajusin, että ne ovat menossa siihen asuntoon jossa asuin yksin aikoinaan. Mietin vaan, että siitä on tavattoman kauan kun kävin siellä viimeksi, millainenhan siivo siellä on näinä vuosina tullut. Hahah. Tajusin muuten myös, että tännekin voi laittaa kuvia. Kirjoitan toista blogia, johon laitan aina paljon kuvia, koska ne kuvaavat asioita niin hyvin. En kuitenkaan kerro missä, koska haluan pitää nämä erillään. Plääh, mutta tämä on niin huono kuvalatausohjelma, etten jaksa. :/ Tekisi mieli siirtää tämä blogi johonkin toiseen osoitteeseen, jossa sen saisi järkevämmäksi.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 28.11.2008 klo 00:36 Avainsanat: lapsettomuus Kutsun lasta kotiin, tule jo! Kuules nyt Albert-Kaarina. Sinua on jo odotettu aika kauan, että voitko nyt alkaa saapua? Juttelin tänään Sipoon Mummun ja Papan kanssa, ja kerroin, että sinua on nyt kesän surujen jälkeen taas alettu kutsua kotiin, muttet ole vielä tullut. Mummu ja pappakin toivovat jo. Mummu oli ottanut kuvia leikkimökistä, sen pappa aikoo korjata kun tulet. Mummu varmasti laittaa sinne uudet verhot ja kalusteet. Kerroin heille myös, että jos et vielä tule ja joudumme ottamaan lääkkeitä,  saat ehkä kaksoissisaren. Olisi sekin mukavaa. Mutta toivon, että edes yksi lapsistani tulisi pian kotiin. Tein taas tänään ovulaatiotestin, eikä siinä näkynyt mitään. En tiedä miten on, siinä näkyi vielä entistä haaleampi viiva. Ehkä ovis meni jo, ja sai mennäkin, koska koko kuukauden ajan on sinua Albert-Kaarina kyllä toivottu usein.  Olen nyt vaan huolissani, että miten harvoin se ovis yleensäkään tulee.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 26.11.2008 klo 21:20 Avainsanat: lapsettomuus, PCO, primaspan, omenaviinietikka Syntymäpäivä Tänään tuli täyteen 26. Oli aivan hurjan mukava päivä. Mies oli leiponut niitä muffinsseja, ja herätti minut kahvilla ja muffinssilla. Se oli myös hankkinut minulle lahjaksi fjällrävenin repun, johon liitti kirjeen. Siinä luki, että olisi antanut minulle sen repun jota käytti ekaluokalla, mutta sitä ei enää löytynyt, niin osti samanlaisen. Että voin sitten antaa sen meidän lapselle joskus. Awww... :') Repun sisällä oli myös huovutusvillaa. Äidiltä sain sukkahousut, alushousuja ja villasukat. Ne vakituiset ihanat. --- Kello on nyt taas aika paljon, 23:01. Tein tuossa taas pöhkönä sekä ovistestin että raskaustestin. En välitä niin kauheasti rahanmenosta, olen vaan taas vähän ymmälläni kierroista. Tänäänkin on jomotellut alavatsaa. Mietin tuossa, että jos kierto olisi vaikka viimekertaisen 28 ja yleisen 35 väliltä vaikkapa vaikkapa 32, niin ovis olisi näillä tienoilla. No eipä se tikuissa näkynyt. Mutta jos se on 28, se meni varmaan jo, ja jos se on 35 niin ovis on vasta tulossa. Otapa tästäkin nyt järki ja selko. Mutta vähän se lohuttaa, ehkä se ovis vasta tulee. Se kumminkin pelottaa, että jos ei tulekaan, jos en ovuloikaan koskaan melkein. No, kai siihenkin jotain apua saa. Kuulisin mielellään kokemuksia niiltä, joilla ovikset on kiven takana. Lisäksi päätin tänään alkaa ottaa omenaviinietikkaa. Ja primaspania. Ottaisin varmaan disperiiniä, mutta kun miehelle on ihan määrättynä primaspania diabeteksen takia, niin sitä on näppärästä ja reilusti kotona. Mutta täytyy sanoa, että omenaviinietikka on kyllä pahan olon lähde. Mitenkähän sen saisi jotenkin laimennettua.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 25.11.2008 klo 23:49 Avainsanat: lapsettomuus Lapsettomuustuntemuksia. Olenpas tänään oikea pikakirjoittaja, jo toinen kirjoitus samana päivänä! Mietin tässä vaan sitä, että voisin vielä kirjoittaa siitä millainen tunne minulla on tästä lapsettomuudesta ja keskenmenosta ja kaikesta. Tuntuu jotenkin, että liikun kapealla polulla. Vähän niinkuin tasapainoilisin aidalla. Että niin kauan kuin mietin positiivisesti tulevaa, en niin kauheasti mieti lapsen saantia, pysyn aidalla. Kun taas alan miettimään lapsettomuutta ja vaikeuksia ja pelkoa ja keskenmenoa, alan horjua. Pystyn kumminkin pysymään nyt sillä aidalla, mutta saatan tipahtaa milloin vain. Pelko ja suru lapsettomuudesta on kuin musta kuilu aidan toisella puolella, joka imee minua. En tiedä kuulostaako se pateettiselta ja ylidramaattiselta, mutta se kuvaa minusta hyvin nykyistä oloa. No, mies pakkaa synttärilahjaa tuolla, täytyy lopetella. Se on niin suloinen, on leiponut  muffinsseja.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 25.11.2008 klo 19:46 Avainsanat: lapsettomuus Ahdistusta. Tahdon lasta niin paljon, etten tiedä miten päin olisin. Tein tänään yhtä aikaa raskaustestin ja ovistestin. En tajua kierroistani kumminkaan mitään, siltä se tuntuu. Voi kirosana poikineen, ahdistaa. Eilen luin jonkun kirjoittavan, ettei tahdo lasta joka mahassaan kasvaa. Oikeasti olen sitä mieltä, että kaikki saavat itse päättää tahtovatko lapsensa vai eivät, mutta tuntuu se silti vaan niin pahalta. Miksi se on toisille niin helppoa ja toisille niin vaikeeta. Ja toivoisin myös, että ne jotka helpolla tärppäävät, tajuaisivat olla hihkumatta sitä niin kovaa. Siis siitä on kiva hihkua että lapsi siis tulee, mutta  sen helppoudesta voisi olla hiljempaa. -alavatsaa juilii, enkä ymmärrä miksi, kun kerran ovis ei ole, eikä kai raskaus voisi vielä mitään oireita tehdä. Muutenkin ihan eri säryt kuin silloin raskaudessa. Jota tuntuu nyt ettei voi edes laskea. Tekee mieli mennä peiton alle ja jäädä sinne viikoksi. En tajua miten jaksan tehdä nyt juttuja, kun harmittaa niin. Minkä ihmeen takia en saa vauvaa, vaikka niin kovasti tahdon. En jaksa tätä nyt. Kun se aiempi olisi vain pysynyt siellä mahassa.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 2 |

Kirjoitettu: 25.11.2008 klo 11:26 Avainsanat: esikoinen, lapsettomuus, monirakkulaiset munasarjat, vauvatoive Toiveita, ahistusta ja roskishaamuja. Voi kun olen ollut tyhmä. Taas. Elättelen niin kovaa toivetta raskaudesta, että teen tyhmiä testejä ihan liian aikaisin ja kalastelen tikkuja roskiksista vielä tuntien jälkeen. Eilen siis tunnelmat vaihtelivat toiveikkaasta ja toivottomaan. Lueskelin pitkästä aikaa palstoja, ja välillä innotuin (ehkä meillekin!) välillä ahdistuin (ei varmasti koskaan). Lisäksi kierto on ollut keskenmenon jälkeen ihan omituinen, tässä tarkennus (lähinnä itselle): 1. kierto oli liki 50 päiväinen, jonka jälkeen pienet ja vähäkipuiset kuukautiset. 2. kierto oli 35 päivää, niinkuin minulla tavallisesti. Pienet ja kivuttomat. 3. kierto oli vain 28 päivää, ja oli ovistuntemuksia ja tavalliset ja tavalliset säryt myös. 4. kierto, eli tämä, on nyt päivällä 18, ja minusta maha oli kipeä tuossa viikko sitten tai vähän vähemmän, mutta oli aika kovia särkyjä, menkkamaisia alaselkä-särkyjä eilen.. ovistikun tein (en ole muuten tehnyt) eilen, eikä näkynyt mitään, ja sitten toiveikkaana tein raskaustestinkin, eikä siinä tietty mitään näkynyt. Paitsi ehkä valtavalla toiveella vähän. Olen niin hölmö, ja nyt surullinenkin, ja epätoivoinen. En tiedä mikä auttaa. Toive on niin iso, ettei se mahdu minun sisään.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 24.11.2008 klo 18:25 Avainsanat: keskenmeno, kohtukuolema, osanotto Lämpimiä ajatuksia Enkelitytön äidille ja isälle. Luin äsken Enkelityttö-blogin ensimmäisen merkinnän tällä sivustolla. Liikutuin valtavasti. Oli pakko tulla kaivamaan se runo, jonka sain itse keskenmenon aikaan, ja lähettää se Enkelitytön äidille. En tahdo vähätellä omaa suruani, mutta varmasti on vielä vaikeampaa menettää lapsi, kun se on jo kauan kasvanut kohdussa. Olen ollut aika toiveikas itse viime viikolla. Nyt tällä viikolla se taas karisi vähän.. En oikein uskalla toivoa. Ja jos raskautuisinkin, en tiedä miten sietäisin sitä pelkoa, jonka keskenmeno on aiheuttanut. Mietin myös Enkelitytön äidin sanoja, kuinka hän toivoo saavansa tietää ettei ole maailman huonoin äiti. Luulen tietäväni mitä hän tarkoittaa. Vaikka järjellä ajattelen, ettei keskenmeno ollut oma vikani, tuntuu se silti jotenkin siltä. Että anopin kommentit saunomisesta ja kylmässä järvivedessä uimisesta kyllä satuttavat. Ja omankin äidin kommentit. Ja lisäksi ihan vaan omat epäilykset kaikesta, olisiko jotain voinut tehdä toisin, ja onko omassa kohdussa vaan jotain ihan vikaa, pahimmillaan tuntui kuin olisin mätä omena. Kuitenkin onneksi jokainen suru vähenee ajan kanssa, vaikkei se tuntuisikaan siltä. Asia ei häviä, se ei lakkaa olemasta surullinen, mutta siihen tottuu.  Kun oven avaa tarpeeksi monta kertaa, alkaa helpottaa. Ja oliko se nyt-liitteessä kun lapsen menettämisen surua kuvattiin terävänä kivenä sydämen paikalla, se viilsi jokaisella liikkeellä. Kun on tarpeeksi kauan liikkunut, terät ovat kuluneet pois, mutta paino tuntuu yhä. Kuulosti minusta viisaalta.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 21.11.2008 klo 21:48 Avainsanat: esikoinen, vauvakuume Toivetta ja pettymyksen etukäteissietoa. Luulen, että Ovis oli. Harjoiteltiin vanhemmuutta noin joka toinen päivä. Jatketaan harjoituksia ja jännitetään. Olen positiivisen toiveikas. Toisaalta koitan olla kovasti olematta, etten sitten pettyisi kun kuukautiset tulevat.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 18.11.2008 klo 19:35 Avainsanat: vauvakuume, ovulaatio, monirakkulaiset munasarjat Monirakkulaiset munasarjat? Tosiaan minulla on monirakkulaiset munasarjat. En ihan tarkkaan edes tiiä mitä se meinaa. Oon kyllä lueskellu internetistä, mutta en tiiä niistä mitä ajatella. Kumminkin sen lääkäri sanoi, etten todennäköisesti aina ovuloi, mutta kumminkin joskus, koska keskenmenoa ei voi saada tulematta raskaaksi, ja raskaaksi ei voi tulla ovuloimatta. Netissä luki, että ylipaino voi aiheuttaa sitä. Mun painoindeksi on vähän koholla, taitaa olla 28. Niin vois kai se tehdä.. Tai en tiedä. Luulen, että nyt jälkkikäteen osaan sanoa missä kuukausissa olen ovuloinut noin kuukautisten perusteella. Ne on olleet välillä tosi niukat, mutta välillä tavalliset. En varmaan niukkojen kuukautisten aikaan ole ovuloinut. Nyt keskenmenon jälkeen meni liki 50 päivää ennen kuin kuukautiset tuli, ja ne oli tosi pienet. Sitten seuraavat tuli kp 34 tai jtn ja nekin oli tosi pienet. Ja nyt kolmannet oli tavalliset, ja silloin puolivälissä myös tuntui särkyä, että varmaan silloin ovuloin. Toivon, että tässä kierrossa ovuloin. Se olisi nyt viikon sisällä.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 17.11.2008 klo 22:29 Avainsanat: keskenmeno, toipuminen Pitkästä aikaa. Albert-Kaarina jäi tuossa vähän tauolle. Ei sovittu mitään taukoa erityisesti, mutta tunnelmat oli sellaiset, varmaan lähinnä minun. Ei ne erityisen surulliset keskenmenon jälkeen olleet, tai siis nyt enää, mutta kumminkaan ei uusi yrittäminen vielä oikein ottanut tuulta alleen. Olen ollut tässä koulussa välillä tekemässä niitä asioita, ja hain jopa kevääksi vaihtoon, johon sitten olen menossakin. Lähden ruotsiin opiskelemaan, jotta saisin vahvaksi senkin kielen, kun kumminkin tuo mies on ruotsinkielinen. Käytiin tosiaan väestöliiton lapsettomuusklinikoilla ensikäynnillä. Ensin lääkäri oli tosi rohkaiseva, ja kovasti sitä mieltä, että mitään hätää ei ole. Sitten hän kuitenkin ehdotti ultraa, koska minulla oli menossa kierron 13. päivä ja munasolun kypsyminen näkyisi hyvin. Siinä sitten todettiin monirakkulaiset munasarjat.. En oikein vieläkään tiedä miten pysyvä tai tuomitseva asia se on. Aluksi säikähdin tosi paljon ja itkin päivän-pari, sitten rauhoituin. Jollain tavalla tuntuu mukavalta ajatella, että todennäköisesti pystyy raskautumaan luomusti, mutta se ehkä ottaa aikansa. Että saa rauhassa ottaa. Eikä tartte ehkä joka kuukausi tuskailla, voi ajatella, ettei ehkä ovuloinut, ja seuraavassa ehkä  jo tärppää kun kerran on jo tärpännyt. Jotain surua ja murhetta keskenmenosta selkeesti jäi. Olin tuossa lauantaina siskon syntymäpäivillä, ja sinne tuli raskaana oleva nainen. Ahdistuin kamasti, ja pakenin vessaan. Aloin siellä itkemään. Koitin kovasti rauhoittua, ja sain itkun loppumaan ja ajattelin mennä takaisin ja keskittyä lukemaan vaikka kirjaa. Se ei kyllä onnistunut, tajusin, etten voi olla samassa paikassa ilman itkemistä. Menin takaisin vessaan, ja koitin taas rauhoittua sen verran, että saisin sanottua   jonkun tekosyyn jonka varjolla karata paikalta. Äiti huomasi kaiken, ja karkasi kanssani. Se oli vähän outoa. En tiedä olisinko mieluummin karannut itse. Mutta ehkä sureminen loppui nopeammin äidin seurassa. En usko, että olisin ennen keskenmenoa alkanut noin itkemään. Olisin ehkä ollut vähän haikea tai kateellinen, mutta ei mahakummun näkeminen olisi ollut minusta niin kurjaa. Ei nytkään kyllä ihan vieraat mahat harmita, mutta noin lähellä se teki pahaa. Ja kun se nainen istui ihan minun viereen aluksi, ja sisko alkoi kysellä innoissaan kaikkia raskausjuttuja. Sitten vielä olen miettinyt häitä. Siellä Appi sanoi puheensa lopussa aikovansa alkaa kunnostaa leikkimökkiä. Silloin keskenmenosta oli joku kaksi viikkoa, ja appi tiesi siitä ja oli nähnyt minut ihan kaameassa surussa. Silti hän sanoi noin, jonka päätteeksi kaikki vieraat vuorotelleen tulivat kysymään onko meille tulossa vauva. Sain koko illan toistaa "ei, meille ei ole tulossa vauvaa, en ole raskaana". Ei hän tarkoittanut pahaa, mutten voi käsittää miten hän ei ajatellut asiaa!! Heillä itsellään kesti 16vuotta saada ainut poikansa. Niin luulisi heidän ymmärtäneen. En ole vihainen, olen enemmänkin hämmästynyt, yhä.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 2 |

Kirjoitettu: 08.09.2008 klo 21:10 Avainsanat: lapsettomuus Rintasärkyä?!! Jos keskenmenosta lasketaan nyt on kiertopäivä 43. Menkkoja ei kuulu, mutta rintoja särkee. Niitä on kolotellut pikkuisen silloin tällöin keskenmenon jälkeen aina, mutta ei tällä tavalla, nyt särkee samaan tapaan kuin raskaana ollessa. Enpä silti varmastikaan ole raskaana, ainakaan se ei tikussa näy. Mietin tässä olisiko kp 32 ollut särky (jolloin luulin kuukautisten alkavan) kuitenkin ollut ovulaatio tavallista kivuliaampana, ja voisiko toiveikas ihminen nyt siis ajatella olevan mahdollista, että uusi raskaus olisi kumminkin jo alkanut. Kuinkahan aikaisin mammaksin herkät näyttää?Mietin, että kuuluisiko näyttää jo nyt. Oon TAAS maailman tyhmin kun elättelen todennäköisesti turhaa toivetta. Mutta tällaista tää on. Sitä toivoo ja toivoo ja toivoo. Oon ollut nyt aika surullinen näistä asioista. Perjantaina lueskelin tätä blogia ja itkin. Tänään itkeskelin kun katsoin ykköseltä dokumenttia keskenmenon kokeneista pareista, jotka oli hoidoissa jossain erityisklinikalla briteissä. Se oli aika jännä dokumentti, mutta itketti, kun siinä kaksi paria sai keskenmenon kuvauksen aikana. Ne oli kaikki saaneet monta. Yhdet sai kuitenkin vauvan hoitojen avulla. Meillä on nyt 24. päivä aika sinne lapsettomuusklinikalle. Hyvä niin, kaipaankin vähän apua, ja tahtoisin saada ne hormoonimittaukset. Nyt on taas kierto aivan hanurista, mutta se on kait ihan yleistä keskenmenon jälkeen. Mulla on kyllä muutenkin vähän pitkä ja vähän epäsäännöllinen kierto, siihen olis kiva saada apua. Ainakaan ei olisi sitten aina niin pitkä aika odottaa seuraavaa ovista.. Voi kunpa vois jotenkin tietää kaiken käyvän lopulta hyvin, silloin vois oottaa rauhassa. Ei olis niin väliä jos se kestäis, kun vaan tietäis että se lopulta tapahtuu. Mietin tänään, että lapsettomiahan tässä ollaan. Tietty vuoden yrittäminen ei oo mitään verrattuna siihen mitä toiset joutuu yrittämään, mutta kyllä tässäkin on kestämistä.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 04.09.2008 klo 14:41 Keskenmenon pohdintaa ja uutta yritystä. Tein tänään taas raskaustestin, vaikka olin jo vähän sopinut itseni kanssa etten tee ennekuin menee viikkoja eikä kuukautisia kuulu. Arvaahan sitä mitä siinä näkyi, no ei yhtään mitään. On se mälsää. Kyllä se jo näkyisi. Näillä päivillä se viimeksi näkyi haamuisana viivana testissä. Nyt ei mitään. Kyllähän sitä tiirata voi, ja ajatellu "juu, tuossa ehkä voisi kun päätään kääntäisi asteen sivuun ja heiluttaisi tikkua näin, ehkä siinä hennosti.." mutta pakko se on myöntää, ei mittään. On se vaan tylsää. Nyt kun vaan alkais ne kuukautiset edes, niin pääsisi eteenpäin ja tietäisi rytmin menevän jotenkin. nyt on ko kp 37, jos alkaa laskea keskenmenosta. Että sais ne jo kuulua sieltä. Ja mietityttää, että mikähän ihmeen särky se oli se lomanaikainen viikontakainen kipu, ja mistä johtui ne rintasäryt ja tällä hetkellä oleva nipistely ei niinkään kohtuun vaan jotenkin alemmas. Mietityttää, että kai ne tarkisti kunnolla sen poistumisen, ettei siellä nyt ole jotain joka särkee?  No, kai se nyt voi olla vaan kaikki mikä on pielessä kehossa. Häissä muuten miehen isä sanoi puheensa lopuksi, että "tiedän, ettei lapsista saisi mainita, mutta nyt uskallan sanoa alkavani korjata leikkimökkiä". Kaikki tuli sen jälkeen kysymään saako onnitella perheenlisäyksestä. Oli aika kurjan tuntuista sitten sanoa, ettei meille ole tulossa. En tajua mitä se ajatteli.  No, siitä varmaan tuntui, että ollaan jotenkin yhdessä tätä toivomassa, ja halusi siksi sanoa niin. Sitten myöhemmin mun täti tuli sanomaan pienessä vihassa, että "lapsista ei olis saanu sanoa! Ettei kerrassaan! Koska aina niitä ei tule, ja miltä se sitten tuntuu!" Oli siinäkin nieleskelemistä. Voi, oon nyt taas ollu pari päivää vähän surussa keskenmenosta. Olis ollut niin paljon kivempaa saada tuolla kantaa vauvaa, ja sanoa muille että juu, näin on, vauva on matkalla. Ettei tartteis nyt taas olla yrittämässä ja miettimässä oireita ja kaikkia ja tekemässä testejä. Eilen näin opiskelukavereita, ja jotenkin aloin heillekin paasaamaan keskenmenojuttuja, ja pöytä oikein hiljeni. Sanoin kai kaiken taas väärään aikaan ja väärässä paikassa ja liian suoraan ja liian suurella tunteella. En oikein osaa hillitä, asiat purskahtelevat minusta ulos kun niiden tekee mieli tulla. No, lähden nyt kauppaan, ja sitten tulen kotiin siivoamaan yhden kaapin. Se pitää siivota, koska naulakko eteisestä tippui alas, ja tarvitaan joku paikka takeille --> kaappi.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 02.09.2008 klo 12:27 Voihan kökkö! Tänään tuli sitten eilen tilatut raskaustestit, ja tein semmoisen, mutta ei siinä hyvällä tahdollakaan näy minkäänmoista viivaa. Ja taas kaikki sanoo, että  kyllä se siitä,  ensi kuussa sitten, asiat vois olla pahemminkin. No kai vois, kyllä mää sen tiiän! Mutta kai sitä nyt harmittelee. En nyt niin jaksais tätä taas  kuukausi tolkulla, tätä toivomista ja oottamista ja testaamista ja oireita joita muka tuntee. Ja ihmisten ilmeitä ja lauseita ja varsinkin niiden joilla on jo lapsia. "kyllä se siitä, ei lapset niin ihania oo edes, oota vaan kun et sitten saa nukkua koskaan, kyllä meilläkin pari kuukautta itkettiin ja yritettiin".. Vuosi takana. Monta edessä.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 1 |

Kirjoitettu: 01.09.2008 klo 10:29 Syksyintoa ja piinaa! Jos mietteet matkan ajan olikin lähinnä muualla, nyt ne on sitten taas kohteensa löytäneet.. En tiiä miten kierto tietty menee, mutta tältä tuntuu: 1: Matkalla tuli yhdessä vaiheessa semmoinen kova alavatsasärky, jolloin ajattelin kuukautisten alkavan. se alkoi joku kp 30 ehkä, ja ensin vaan vähän vihlo, seuraavana päivänä oikein kunnolla, jolloin otin särkylääkettä. sitten kp 32 se tuntui jossain välissä ihan pikkiriikkisen, ja nyt on poissa kokonaan. Erikoista. Sillai  voisi olla, että se olis ollut kuukautisten alkamisaika, ja ne ei nyt sitten oliskaan alkaneet.. 2: Mulla on ollut välillä aika huono olo. Nyt kyllä tänään ja eilen ei niinkään, kun ollaan oltu suomessa.. ehkä se oli vaan kuumuus. Nyt viimeksi raskaana ollessa mulla tuli tosi aikaisin paha olo. että ehkä se olis sitä. 3: Rintoja ei ole kyllä samalla tavalla särkenyt kuin silloin. Arat ne vähän on, muttei kyllä ihan samaltakaan tunnu. Toisaalta ne ei niin kovin särkeneetkään ennenkuin vähän myöhemmin. Joo-o, kuulostaa taas ettei päähän muuta mahdu, mutta kyllä mahtuu. Tänne vaan vuodattaa nää kaikki niin ei ehkä niin tartte toisaalla. Tänään meen sopimaan sijaisuuskeikat päiväkoteihin, ja eilen ilmoittauduin joogakurssille ja arvatkaas, tänään ajattelin myös mennä painonvartijoihin. :o Tahtoisin vähän hoikistua kyllä. Valtavaa tarvetta ei ole, mutta riittävä. Ehkä se jeesaisi lapsiasioitakin, ehkä pienelläkin liikapainolla on merkityksensä. Emt. En tiedä kirjoitanko tänne niistäkin asioista enemmän, katsotaan. En ole varma onko tämä oikea foorumi sille. Tai tavallaan kiinnostaako ketään lukea niitä juttuja noitten toisten ohessa. Vaikka enpä mä tätä koskaan ole muille kirjoittanut kuin ittelle.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 31.08.2008 klo 03:47 Paluu häämatkalta. Nyt olen sitten taas kotona, ja sepä tuntuu mukavalta. Ainut vain, etten saa unta. Jotenkin olen ollut niin ylikierroksilla tänään, ettei uni tule. Kotiin päästiin jo puolen yön jälkeen, mutta tässä kukun ja kuuntelen kun ukko kuorsaa. Lapsiaatokset unohtuivat matkalla kyllä kokonaan, paitsi sitten juttelin isän kanssa puhelimessa yksi ilta, ja se alkoi leukailemaan että "älä vielä testaa, oota kaksi viikkoa, ei se heti näy" arvaten että yritetty on. Sen jälkeen vähän mietin sitten. Mikä oli kuluttavaa. Kerran tuli semmoinen aika kova kuukautismainen särky mahaan, ja luulin jo kuukautisten alkavan ja otin särkylääkkeen että jaksan matkustamista. Mutta ei ne sitten alkaneetkaan. Lisäksi sen jälkeen oli huono olo aika usein. Varmaan se oli kuumuus vain, koska  rintoja ei särkenyt. Höh, tylsää että se iskä muistutti mieleen ne kaikki asiat.  Onneksi se oli kumminkin matkan lopulla. Paikka oli kyllä uskomattoman kaunis, ja meillä oli tosi mukavaa. Vähän tuli loppuaikana koti-ikävä ja varsinkin kissoja ikävä. Hohhoi, taidan yrittää nukahtaa taas..

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 17.08.2008 klo 22:13 Häiden jälkeinen päivä. Eilen tosiaan mentiin sitten naimisiin. Kaikki meni hienosti, vaikka vähän ehkä kangerteli aluksi. Kaasolla oli maha tosi kipeä, epäiltiin jopa umpparia. Se kumminkin sitten helpotti, ja mentiin hääpaikalle. Sain viimeinkin pukea sen ihanan mekon, ja ne kultaiset kengät. Vihkiminen oli nopeasti ohi, ja otettiin kuvia puun alla, koska sade oli justiin silloin tauolla. Orava tuli moikkaamaan, siitäkin tuli kivoja kuvia. Jotkut musiikit ei toimineet. Äiti ja isä piti kummatkin omat puheensa, ja ne oli ihanat. Miehen isä piti puheen, joka itketti kaikkia. Ilta jatkui jotenkin tosi leppoisissa ja iloisissa merkeissä. Oltiin kotona puolen yön jälkeen, ja yökin oli ihana. Tänään ollaan koko päivä ihmetelty: "arvaa, me ollaan naimisissa!!" "arvaa, sä oot mun aviomies ja mä oon sun vaimo!" "Meillä on sama nimi!!" Availtiin äsken lahjoja, ja ne oli ihania kanssa. Sisko oli tehnyt itse tilkkutäkin, tosi hienon. Sopii meidän sohvaan tosi nappiin. En ole ovismittaillut, enkä ehkä nyt aiokaan, me vaan kumminkin rakastetaan häämatkallakin niin tiiviisti, että ei oo varmaan tarvetta. Eikä se jossain matkalla ole niin helppoa, testailu. Tiistaina lähetään nizzaan!

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 15.08.2008 klo 10:52 huomenna häät, hurjaa. Huomasin juuri, että vatsanpohjassa kipristelee, tuntuu vähän ovulaatiolta ehkä.. Nyt on kp jotain 16 ehkä. emt, täytyy tarkistaa. Eilen ei ainakaan ollut ovista, ehkä tänään sitten. Jos niin, niin se on aika hankalaan aikaan ja aikaisin, mutta minkäs tekee. Huomenna on häät, ja tänään vielä aika paljon tekemistä. Soittolista on tehty, uudet kengät (ihan järkyttävän hienot kullan ja pronssin välistä olevat korkokengät, jotka olis muuten maksaneet 200 mutta oli puoleenhintaan, silti sairaan kalliit, mutta kerranhan sitä, eikö!) ostettu eilen sekä villanuttu illaksi. Kukat haen tänään, ja sidon itse kimpun. kyltit pitää tehä tänään, mutta en aio niihin nyt niin hulluna panostaa. Kävi ilmi, että Helsinki city maraton-reitti kulkee hääpaikan ohitse, ja sinne normaalisti kulkeva bussi ei ehkä sitten kuljekaan siitä.. Toivottavasti kovin moni ei tule bussilla. Illalla mennään paikalle järkkäämään juttuja.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 1 |

Kirjoitettu: 13.08.2008 klo 19:43 Tehtävää! Hääpuku tuli valmiiksi, ja oi kuinka se on kaunis. Se on keijukaisen mekko, vaikkakin semmoisen vähän pyöreän, niinkuin minun esimerkiksi. Nyt on vielä ratkaistavana pari ongelmaa ja tehtävänä pari tehtävää: 1) Kengät: mulla on semmoiset hopean ja kullan välimaastossa liikkuvat piikkokorkosandaletit, jotka olin ostanut häitä varten. Nyt kuitenkin sain miehen äidiltä kultaisen kaulakorut ja korvakorut, jotka aion laittaa, ja ne eivät sovi kenkien  kanssa yhteen. Käyn huomenna katsomassa löytyykö kultaisia kenkiä, jos ei niin menen näillä, mutta jos löytyy niin ostan! 2)  Nuttu: lauantaina ei ole kai hirveän lämmintä, niinpä tarvitsen pitkähihaisen, jonka pitäisi olla aika juhlava. Sen koitan myös löytää huomenna. 3) tienviitat, että ihmiset löytävät perille. 4) musiikki: pitää tehdä soittolistat koneelle ja valita vinyyleistä kappaleet, joita soitetaan. 5) siivota koti!! 6) hakea kukat. ja viedä ne paikanpäälle. ainakin nuo pitää tehhä. Vauvarintamalla ei uutta. sain ystävältä linkin keskenmeno-sururyhmään, mutta en tiedä tarvitsenko sellaista nyt juuri. Silloin tapahtumahetkellä olisin tarvinnut, mutta nyt ehkä en. ja ehkä tulevaisuudessa taas tarvitsen.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 12.08.2008 klo 16:13 Mekon tekoa. Täällä pakerretaan häämekkoa, aika moinen tahti täytyy pitää yllä, kun häät on jo lauantaina. Toisaalta J on niin taitava, että saa kamalaa vauhtia hienoa aikaan. Ei ovista, se onkin varmaan siellä häämatkalla. Rakkaus on vähän hiljaisella liekillä nyt, kun on niin paljon tekemistä. H valitteli tänään aamulla, että on niin kiireinen tällä viikolla. No en tiedä, itse se on itselleen kiireensä järjestänyt pitkälti, mutta toisaalta ne on kaikki asioita joita se tahtoo nimenomaan tehdä.. Kärsiköön/nauttikoon niistä nyt sitten. Meillä pitää tehdä suursiivous tällä viikolla, tai siis MINUN pitää se tehdä, kun H on niin kiireessä ettei ehi. Hotellissa ei hääyötä kumminkaan tahdottu olla, niin on kiva jos on kotona siistiä sitten sunnuntaina, kun saa herätä availemaan lahjoja. Ja pyörimään rakkaudessa. Ajateltiin soittaa häissä vinyylejä, valita niistä kappaleita, jotka on meille jostain syystä tärkeitä, ja sitten yksi kaveri saa niitä soittaa, ja aina kertoa miksi mikäkin kappale soi. Minusta vinyylit on niin ihania, kun ne rahisee niin tunnelmallinen.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 11.08.2008 klo 09:45 Hääjuttuja taas. lähinnä. Eilen unohdin tehdä ovistestin, mutta ei se mitään. Tuskinpa se vielä on toviin kumminkaan. Häihin on enää ihan vähän, viisi yötä. Jösses. Tänään täytyy soitella iskälle, ja tarkennella maksujuttuja, kun Hn iskäkin tahtoisi maksaa osan. Ajattelin jaksaa kirjoittaa, mutten ehkä jaksakaan. Sen vaan sanon, että rintoja särkee vieläkin. Ja se on ärsyttävää. Täytyykin lähteä tästä suihkuun. ja siitä sitten mekon tekoon.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 2 |

Kirjoitettu: 09.08.2008 klo 13:04 ovistikkuja ja loman odotusta Tänään on iltavuoro töissä, jaa viimeinen päivä! sitten alkaa kolmen viikon palkaton loma, jee! ei haittaa palkattomuuskaan, kunhan vaan edes joskus saisi lomailla vähän. Ensin teen viikon kotona juttuja, ja valmistelen häitä, jotka on sitten lauantaina. Sen jälkeen menemmekin Ranskan etelärannikolle häämatkalle kymmeneksi päiväksi. En malta odottaa, vieläpä kun täällä on näin harmaata. Tämän kaiken seassa en meinaa oikein tajuta edes että olen menossa tosiaan naimisiin ja vieläpä matkalle, ja välillä se tulee mieleen ja siitä oikein yllättyy ja ilahtuu. kuulostaa ehkä hassulta, mutta niin se on. Jaa-a, ovista ei vielä ole näkynyt,  mutten kyllä uskonutkaan. lähdin vaan aika aikaisin tikuttamaan, osittain siksi, että kierto voi olla niin sekaisin keskenmenon jälkeen, ja osittain ihan että olisi semmoista positiivista, tulevaisuuteen katsovaa ja uskovaa, vähän aikaa päivästä vievää tekemistä. Että siis olis kerran päivässä semmoinen "me yritetään vauvaa, ja onnistutaan" -olo, ja sitten vois lopun päivää ehkä pitkälti miettiä muita  juttuja. Nyt pitää alkaa valmistautua töitä varten, mutta jos siis on joku, joka tahtoo laittaa sähköpostia, niin virvaliekki@yahoo.com on osoite.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 07.08.2008 klo 20:51 Kohta vuosi täynnä yritystä ja jatkuu vaan. Tällä viikolla olen ollut taas töissä. Maanantain oli täyttä riitaa itseni ja maailman välillä, olin niin niin vihainen. Tiistaina olin taas paremmalla tuulella. Kävin illalla juttelemassa ystävälläni lapsiasioista ja yrittämisestä. Tuli semmoinen olo, että vähän jo väsyttää keskenmenojen ja yrittämisen miettiminen, että tekisi mieli jo hellittää surusta  ja pettymyksestä ja vaihtaa tilalle jotain kehittävämpää. Keskiviikkona taas näin erästä vanhaa ystävää, jolle laitoin keskenmenon jälkeisenä päivänä surullisena ollessani viestiä. hänellä nimittäin on takana useita keskenmenoja ja hoitojaksoja ja nyt kotona ihan pieni adoptiopoika.  Tuntui ihan mukavalta jutella. Hän sanoi muunmuassa joskus miettineensä, että pahinta mitä voisi sattua olisi ettei koskaan saa omia lapsia. Nyt koko lause tuntuu kuulemma ihan oudolta, kun elämä on tosi hyvin oman perheen kanssa. Kieltämättä, jos se on pahinta, niin ei se kamalan pahalta kyllä näyttänyt. No, en tiedä olenko vielä itse valmis miettimään adoptiota, eikä se ole vielä ajankohtaistakaan, mutta eipä sekään mahdoton vaihtoehto ole, sitten tulevaisuudessa. Sain myös lukeakseni runoja lapsettomuudesta, joita hän oli kirjoittanut hoitojaksojen aikana. Ne olivat todella surullisia, mutta monet kyllä voisivat olla minunkin kirjoittamiani. Eilen sitten kotiin tullessani pohdiskelin kaikkea tätä, ja tuumin olevani todella väsynyt koko asiaan. Päätin lopettaa sen miettimisen. Sitten totesin sen olevan vähän liian suuri päätös, niin päätin sitten vähentää asian miettimistä. Se tuntui hyvältä. Ajattelin olla taas iloinen. Niin, että olen samalla kyllä harmissani ja surullinen siitä mitä tapahtui, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa, että olen koko ajan vain surullinen ylipäätään. Elämässä on paljon niin hyvää. Helpotti. Tänään tein ekan ovulaatiotestin pitkään aikaan, eikä siinä tietty vielä ovista näkynyt, mutta mikäs siinä. Olen myös miettinyt enemmän sitä tulevaa avioliittoa ja joskus tulevaa raskautta, johon haluan kyllä nyt uskoa. Ja meille syntyvää vauvaa. Kuitenkin koitan vähentää vauva-ajatukset minimiin tässä ajan saatossa, koska on tosi kuluttavaa miettiä sitä paljon. Pitää elämään muutakin mahtua kuin vielä olematon vauva. Noh, jos kierto lähti keskenmenosta, niin nyt on jo kp9 ja eteenpäin mennään. Yritys aloitettiin joskus 2007 lokakuulla, tai syyskuulla, en ole ihan varma. Kohta vuosi täynnä, mutta sentään yksi raskaus alkaneena, että ehkä se tästä! Puoli vuotta yritellään, nyt joka kerta ovistesteillä, olen päättänyt niin, ja jos ei auta, niin testeihin vaan.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 2 |

Kirjoitettu: 04.08.2008 klo 16:49 Huonosta tuulesta hyvään. Olin tänään tosi huonolla tuulella koko päivän, olisin voinut lyödä jotakuta. Tai no en oikeasti. Mutta oli semmoinen olo. Soitin väestöliiton lapsettomuusneuvontapuhelinajanvarausnumeroon tai mikä se nyt on, ja varasin ajan sinne, että saisin keskustella näistä asioista ja ehkä jotain selvitystäkin. Ei ne nyt niin huolissaan meistä olleet, että ollaan tultu raskaaksi alle vuodessa, vaikka se menikin kesken. Mutta ymmärsivät miten iso asia se on, ja saadaan käydä kyselemässä. Sanoivat kanssa, että mies vois käydä jättämässä näytteen. En tiedä tahtooko se, mutta koitan ehkä vahvasti suositella. Polttarit olivat mukavat, ja itkin siellä kyllä mutta ei se haitannut, ylipäätään oli hyvä mieli. Sain myös tietää lapsenyrittämisasioita lähipiiristä, mutta en aio niistä täällä sen enempää kirjoittaa, kun eivät ole minun asioita kirjoitettavaksi. olin tosi huonolla tuulella, mutta sitten naapurin tytöt tulivat katsomaan meiän kissoja, ja ne oli niin lystikkäitä, että tulin paljon paremmalle tuulelle. --- Ai niin, se aika on kahden kuukauden päähän, 26.9 klo 10:30 että siihen on kyllä aikaa, mutta on kiva tietää sen tulevan ja olevan ja tukevan meitä.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 02.08.2008 klo 18:24 Polttareissa On mukavaa, kerron sen. Tein sormuksen miehelleni.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 02.08.2008 klo 10:13 Avainsanat: keskenmeno Km jälkipuintia ja odottelua. Tänään on sitten minun polttaripäivä. Koko aamun on ollut semmoinen outo olo rinnassa, enkä ole varma onko se jotain haikeutta tai surua, vaiko jännitystä polttareista (joista en muuten tiedä yhtään mitään) vai ehkä molempia. Varmaan molempia. Laitoin eilen papiljotin tapaiset vaahvomuovikukkajutut päähän, ja tänään aamulla avatessa ne olivatkin ihan liian pientä kiharaa.. mutta ei se mitään, mennään näillä. Järjestäjät (en tiedä ketkä kaikki) tulevat yhdeltätoista, ainakin siskoista yksi ja kaaso.. mutta ehkä myös toinen sisko ja veljen tyttöystävä. mutta en ole varma. Toivottavasti ei nyt heti ihan kaikki tule. Hohhoi, olen yhäkin jotenkin vihainen maailmalle. En ole enää musertavasti surullinen. Luulenkin sen olleen niin vahva suurelti myös raskaushormoonien takia. Aika vahvat ne olivat, koska oksentelinkin ja ailahtelin niin hurjan paljon. Tietenkin asiakin on karsea, että sietäähän sitä surra, mutta luulen sen tuntuneen niin kammottavan hirveältä myös hormoonien takia. Nyt siihen ehkä ottaa jo vähän etäisyyttä. Äiti sanoi, että kun olet tarpeeksi monta kertaa oven avannut, alkaa helpottaa. Elämässä on kamalia asioita joille ei mahda mitään. Ne pitää vain elää läpi. Tiistaina keskenmenon käytyä tuntui siltä, että tekisi mieli  käpertyä jonkun syliin nukkumaan. Toivoi, että joku voisi tehdä asiat tekemättömiksi tai tapahtumat tapahtumattomiksi. Vaikka saatiinkin lupa yrittää uutta raskautta heti tästä kierrosta, en tiedä miten meidän kummankaan tunnelmat sen sallii. Ei varmastikaan ehkäistä, mutta en ota käyttöön niitä ovistikkujakaan vielä.. ainakaan varmaan. en kyllä tiedä koska niillä alkaisi tikuttamaankaan, että ehkä seuraava kierto on siinä mielessä parempi. Ja ehkä uusi ottaa alkunsa sitten häämatkalla ihan normaalilla tavalla. Täytyy vaan koittaa jättää nämä asiat nyt hetkeksi, ettei sitten pety jos ei plussaa saakaan. Jaa-a, 50 minuuttia polttarijuttujen alkuun. Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat toivottaneet meille hyvää. Ollaan miehen kanssa luettu kommentteja, ja ne ovat välillä meitä itkettäneet, mutta silti tuntuneet hyvältä. Mahtavaa miten paljon lämpöä ja apua täältä löytyykään.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 01.08.2008 klo 15:51 Avainsanat: keskenmeno Surusta vihaan. Tänään siivosimme kodin, joka oli jäänyt hyvää siivousta vaille aika pitkäksi aikaa. Ensin olin niin väsynyt raskaudesta että vain nukuin illat, ja sitten raskauden mentyä kesken niin tavattoman surullinen, että kukapa siinä mitään siivoisi. Tai ehkä joku, joka käsittelee asiat niin.. no minä en. Oli aika hidasta siivota, kun koko ajan pysähdyin joku tavara kädessä haikeilemaan. Mietin pitkään mihin piiloon laitan vauvan tavarat, siis ne muutamat asiat jotka olimme saaneet tulevilta isovanhemmilta, tungin ne sitten mieheni vaatekaapin perukoille. Silittelin pitkään sitä peittoa, jonka sain mieheni äidiltä, jossa hän oli miestäni vauvana pyöritellyt. Katsoimme myös monta jaksoa frendejä, joiden tuotantokausia ostimme, että olisi jotain muuta tekemistä, ettei tarvitsisi miettiä. Ikäväksi juuri siinä oli Rachelin raskaus, ja tänään itkeskelin sitten Emman syntymälle. Tuntuu niin kurjalta. Olisin itsekin tahtonut saada vauvan, ****kele. Muutenkin on tehnyt mieli olla vihainen tänään. Jossain välissä huomasin oikein yrittäväni keksia jotain syytä miksi suuttua miehelle, mutta onneksi tajusin sen ennenkuin oikeasti tein niin, koska hän on ollut tavattoman ihana koko tämän jutun ajan. Olen koittanu kysellä olenko tarpeeksi huomioinut hänen suruaan, mutta hän sanoo voivansa hyvin.. ehkä niin. Jollain lailla voin jo hyvin, toisaalta olen jotenkin vain kuivunut ja surullinen. Mutta niinkuin sisareni sanoi, ei tämä asia koskaan lakkaa olemasta surullinen, mutta sen kanssa on vain tultava toimeen. Varmasti vuosienkin päästä tätä miettiessä mielen valtaa haikeus, mutta se on vain kestettävä. Vaikka jokainen solu ruumiissa sanoisi, että tämä on liian suuri suru, se ei mahdu minuun, se on vain kestettävä. Että voi paska. Miksi vitussa toiset saa lapsia ja toiset ei. Miksi juuri tänäänkin anoppi soitti miehelle kertoakseen jonkun puolitutun vauvan syntymästä. Ja miksi helvetissä se minullekin kerrottiin. Ja Voi *****na miksi kätilöopiston infossa ei ole ketään kertomassa mihin surulliset keskenmenoihmiset pitäisi laittaa, miksi pitää mennä harhaan ja joutua katsomaan iloisia mahoja ja vastasyntyneitä. Ja ylipäätään: PERKELE. --- Joku kysyi monennellako viikolla olin. En ihan tarkkaan tiedä, koska en ehtinyt käydä ultrassa ennen keskenmenoa. Kuukautisten perusteella viikolla 7+, mutta lääkäri laskeskeli 6+.. no sama se, aikaisessa vaiheessa silti. Luulen kuitenkin viivan olleen elossa vielä sunnuntaina ainakin, ja varmaan maanantaina, koska rintojen särky oli silloin vielä niin selvä.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 3 |

Kirjoitettu: 31.07.2008 klo 21:40 Avainsanat: keskenmeno vauvattomat polttarit. Päivä on mennyt paljon entisiä paremmin. Tuntuu kuitenkin siltä, että vaikka itsellä on oikeus olla iloinen ja voida paremmin, muiden pitäisi silti muistaa miten suuri asia se minulle on. En ole vielä unohtanut asiaa, enkä koskaan unohdakaan. Ystävät ovat jotenkin tuntuneet sivuuttaneen asian jo, eikä kukaan oikein tahdo siitä puhua. toisaalta en ehkä itsekään ennen olisi. Nyt osaisin. Iltaa kohden tunnelma tuli sisälläni taas semmoiseksi savuiseksi, haikeaksi. Lauantaina on minun polttarit, joita on ilmeisesti järjestetty tunteella. Pelkään alkavani itkeä siellä. Mietin alkoholin juomista tänään: olin ollut jo aika iloinen siitä, että polttarini ovatkin odottajan polttarit, mutta nyt siellä juodaan sittenkin. olisin niin paljon mieluummin pitänyt vauvan ja odottajan polttarit.. mutta täytyy yrittää saada siitä innosta kiinni, siitä kuinka ihanaa on mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Jännittää vain alkaako itkettää jos kaverit kyselevät.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 31.07.2008 klo 14:00 Avainsanat: keskenmeno Keskenmenon jälkitarkastus Soitin tänään taas sinne kätilöopistolle. Sieltä lähetettä ei jotenkin löytynytkään enää tänään? ja sain neuvon lähteä sinne ihan vain päivystykseen, koska aikoja ei muutenkaan ole. Päätin mennä sinne itse. Kävelin matkan surullisena ja juttelin samalla Jn kanssa, joka sanoi, ettei minua varmaan kaavita, koska se tehdään vain myöhemmillä viikoilla kun siellä on "ihan oikea vauva". Kivahdin vain että siellä oli jo nyt ihan oikea vauva, kaavitaan tai ei. Aulassa en ensin tiennyt mihin minu piti mennä. Odottelin infolla, mutta siellä ei ollut ketään, ja näin taulussa merkittynä isolla päivystyksen. Lähdin sinne, ja näin matkalla monta isoa iloista mahaa, se oli surullista. Kysyin ilmoittautumisesta mihin minun piti mennä, mutta se olikin väärä päivystys, ja aloin itkemään. Varhaisille keskenmenoille päivystys olikin alakerrassa. Kävelin portaat alas, ja samalla siskoni soitti. Hän on töissä siinä lähellä, ja tuli kanssani odottamaan tarkastusta. Ensin tapasin hoitajan, joka pahoitteli tapahtunutta. Melkein aloin silloinkin itkemään, tuntuu aina niin syvällä kun pahoitellaan. Myöhemmin lääkäri tarkisti kohdun ultraäänellä, eikö mitään lääkettä tai kaavintaa tarvittu. Se on kyllä mahtavaa. Jos näin kurjassa jutussa täytyy jotain positiivista olla, niin sitten tämä. Lääkäri otti myös papakokeen ja klamydianäytteen, vaikka minulta on kyllä klamydiat ja kaikki testattu jokin aika sitten, papanäytteestä on aikaa. Lääkäri sanoi, ettei Hn diabetes todennäköisesti vaikuta ollenkaan, tai ettei sitä ainakaan etukäteen kannata jännittää. Hän sanoi että on todella hyvä asia, että raskaus tuli näin vuoden sisällä yrittämisen aloittamisesta, vaikka se keskeytyikin. Eihän niissä asioissa ollut minulle mitään uutta, mutta kyllä se tuntui hyvältä kuulla. Saimme mys luvan yrittää uutta raskautta heti, mikä myös on mahtavaa, sillä olisi kurjaa ehkäistä häämatkalla. Nyt on olo aika hyvä, itseasiassa miltei onnellinen. Olisin rakastanut sitä lasta, mutta se ei nyt päässyt elämään asti. Meille tulee kyllä toinen vauva ja rakastamme sitäkin. Ja toisiamme. Suru varmasti aaltoilee, mutta nyt on hyvä olla.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 30.07.2008 klo 23:42 Avainsanat: keskenmeno Unenpelko. En tahdo mennä nukkumaan, koska en tahdo odottaa unta ja miettiä. Siksi kukun valveilla ja kirjoitan tänne jatkuvasti. Luin äsken taas tuon runon. Mietin, miten surullista on, että se pieni on yksin, etten koskaan saanut pitää sitä sylissä ja lohduttaa. Tuntuu, että se on jossain kylmyydessä yksin. Ehkä se kaipaa äitiä niinkuin minäkin sitä. Tai ei, ei se ole tyhjyydessä, se on meidän kirjakaapissa, myssyssä. Alan varmaan kuullostaa ihan kahjolta, mutta olen vain niin surullinen. En voi lakata ajattelemasta kuinka kamalaa tämä kaikki on. kuinka paljon mieluummin olisin miettinyt raskausjuttuja ja kirjoitellut tänne niistä ja rattaista ja pinnasängyistä ja ultraäänistä ja potkuista. Tuntuu tavattoman kaukaiselta se aika, kun olin onnellinen. Vaikka se oli toissapäivänä. Juteltiin miehen kanssa kotimatkalla. Hän sanoi, että menään kotiin, meidän omaan yhteiseen kotiin. Jossa meidän perhe asuu. Ja minä sanoin, että niin, siellä asuu meidän perhe, johon kuuluu  meidän melkein syntynyt vauva. Ja me pidimme kädestä. Vaikka tämä on niin haikeaa ja surullista, me olemme ihan valtavassa rakkaudessa toisiimme nyt. Se on sentään hyvä, ettei meidän välit ole tästä kärsineet.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 30.07.2008 klo 23:04 Avainsanat: keskenmeno Tyhjyyttä mahassa ja päässä. Olen tuntenut pitkin päivää särkyjä rinnoissa ja vatsassa ja vähän koko kropassa. Ne eivät tunnu samalta kuin silloin kun pieni vielä eli, mutta hieman sen suuntaisilta kumminkin. Luulen, että se on raskaus joka valuu minusta pois särkien. Vatsaa särkee, kun kohtu tyhjenee, ja rintoja vihloo varmaan maitorauhasten palaaminen entiselleen. On niin paljon surullisempaa tunnustella kipuja ja kolotuksia nyt kun tietää niiden tarkoittavan elämän loppumista eikä alkua. Yksi siskoistani sanoi, että nyt ei vain ollut sen aika, että se syntyy sitten kun on, ja että johdatus vie. En tiedä miksi, mutta jostain syystä en tahdo ajatella johdatusta enkä "ettei ollut sen aika". Varmaan, koska tämä sama lapsi ei synny koskaan. Joku toinen toivottavasti syntyy, mutta tämä ei, tämä kuoli. Jotenkin on lohduttavaa ajatella sen kuolleen, eläneen ja kuolleen. Sen sydän ehti sykkiä, muttei pitkään. Kai se todistaa sen tosiaan olleen, kun ajattelee sen olevan kuollut. Luulen, että istukka tuli ulos kun olin suihkussa tänään, ainakin niin paljon palasia tuli ettei paljoa voi olla enää jäljellä. olin ajatellut palata töihin perjantaina, mutta suru painaa minua välillä vielä niin kovaa, että ehkä haen sairaslomaa. Unohdin pyytää sitä siltä lääkäriltä jolla kävin. Muutenkin jäin miettimään joitain hänen sanojaan. Esimerkiksi hän neuvoi meitä odottamaan yhdet kuukautiset välissä ja yrittämään vasta sitten, mutta ei oikeastaan sanonut miksi. Ja hän epäili kohdun ulkoista raskautta, vaikka istukka oli kohdussa, miksiköhän. Täytyy varmaan pyytää soittoaika. Laitoin viestin myös vanhalle ystävälleni, joka itseasiassa oli lukioaikainen psykologian opettajani.  Muistelin häntä eilen, hän menetti samalla tavalla kauan toivomansa kaksoset. Hän kertoi uskovansa vahvasti siirtymäriitteihin, ja oli pitänyt lapsilleen "hautajaiset". Siksi minäkin pidin mieheni kanssa oman lapsemme hautajaiset.  Kysyin ystävältäni mitä hänelle kuuluu, ja kerroin keskenmenosta ja surusta ja siitä, että kuitenkin elämässä on paljon hyvää. Ja että olisi mukava häntä nähdä. Tapaamme varmaan ensi keskiviikkona.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 30.07.2008 klo 20:57 Avainsanat: keskenmeno Suru. Tämä päivä on ollut parempi. En ole itkenyt yhtä paljon, mutta olo on ollut jotenkin tyhjä. Lähdimme miehen kanssa kaupungille kiertämään kauppoja, koska minusta tuntui, että kaikki vaatteeni ovat äidin vaatteita. Olin ehtinyt ajatella jokaisen vaatteeni äidille, odottavalle tai vauvan kanssa kotona olevalle, eikä mikään niistä oikein käynyt. Mies kiersi jotain kauppaa, ja odotti kassalla, ja minä kuljin kaupassa, kun kamala paino tuntui sydämellä. kun mies tuli, halasin häntä kamalan pitkään. Juotiin aika monta olutta. Kun nyt niitäkin saa juoda. Jossain välissä puristin surussa mieheni kättä, ja hän sanoi "voit puristaa surusi minun käteeni." Minusta se oli valtavan ihanasti sanottu. Sisko halasi minua paljon, se oli myös ihanaa. Kaikki oli niin haikeaa ja surullista. olin ulkopuolinen kaikesta. Muu maailma liikkui, minä olin paikallani. Sain runon toiselta keskenmenon kokeneelta, ja luin sen ääneen miehelleni, ja me molemmat itkimme. Äiti, minun täytyy jatkaa Joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. Siellä missä toisiansa aallot vievät tansseihin siellä veden loiskinassa, siellä olen minäkin. Siellä missä korkealla siintää pilvi sulavin siellä sinipilven alle siellä olen minäkin. Äiti,katso kuinka kasvan kuule kuinka kohisen. minkä kasvoin viimevuonna tänään kasvan ohi sen. Avara on taivaan syli, tuulen tietä purjehdin. Pääsky lentää pääsi yli, siellä olen minäkin. Älä pelkää, tulen kyllä, tulen kyllä takaisin. Iltatuulen hyväilyssä, siinä olen minäkin.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 2 |

Kirjoitettu: 30.07.2008 klo 09:46 Avainsanat: keskenmeno toinen päivä ilman raskautta Eilinen oli kyllä ihan kamala, mutta tänään ajattelin voida paremmin ja olla vähemmän surullinen. Eilen itkin liki koko päivän siihen asti että nukahdin. Illalla nukahdin ensin sohvan eteen, ja yritettiin siitä miehen kanssa siirtyä sänkyyn, mutta kaikki alkoi painaa minua niin kovaa, etten osannut olla. Tuntui että olen mustassa sumussa, ja rintaa painaa suuri kivi, sydämen kohdalla on vain kylmää ja minut on täytetty kuivuneilla lehdillä. Asia tuntui niin suurelta, että se painoi minut kasaan. Uni on kuitenkin auttanut, ja ehkä raskaushormoonit minussa ovat jo vähän hälvenneet, kun nyt tuntuu jo paremmalta. Näyttää siltä, että istukkakin vuotaa itsekseen ulos. Harmitti eilen kaksi kommenttia jotka sain. Ensinnäkin vanhin sisareni kyseli kivuista ja vuodon määrästä, ja kerroin niitten olleen kumpienkin hieman kuukautisia vahvemmat. sitten hän sanoi raskauden olleen niin alussa, että jos en olisi testannut sitä, en edes olisi tiennyt tämän olleen keskenmeno. Minua harmittaa tuo, koska mitä väliä sillä on, minä tiesin, ja minulle se oli keskenmeno. varmasti on maailmassa ihmisiä, jotka eivät olisi huomanneet raskautta vielä, mutta väitän, että kuka tahansa lasta tietoisesti yrittänyt olisi huomannut  myöhässä olleet  kuukautiset, pahan olon ja rintojen kasvun. Ja testaisi. Ja yhäkin, sillä ei ole väliä, minä ehdin jo ajatella omaa kasvavaa lastani kohdussa, ja tietää sen olevan siellä, ja siksi suren sitä nyt. Toinen kommentti tuli mieheni äidiltä, jonka lyhyesti näin eilen. Hän tuli luokseni ja halasi sanoen "Voi sinua, tämä on tätä elämää" ja jatkoi hetken päästä "Eihän se vain nyt ollut se mökillä saunominen ja kylmässä vedessä uiminen". Tuntui tosi pahalta, niinkuin minun olisi pitänyt ymmärtää olla saunomatta, että minä itse sillä tavoin keskeytin raskauden. Sanoin hänelle, että jos sauna ja kylmä vesi tappaisivat sikiöitä, ei suomessa asuisi ketään.  Illalla sanoin miehelleni, että harmitti se lause, ja hän puolusti äitiään. No, ymmärrän, ettei siinä tarkoitettu pahaa, ja sanoinkin miehelle niin, mutta se oli ajattelemattomasti sanottu. Olisin tahtonut, että mies olisi myöntänyt sen. Että äitisä sanoi ajattelemattomasti, vaikka ei varmasti pahaa tarkoittaen. No, tänään ajattelin ehkä mennä ystäväni luo tekemään hääpukua. ehkä siinä piristyy ja muistaa kaikki ne monet hyvät asiat mitä elämässäni nyt on. Aamulla katsoin miehen unisia ilmeitä, hän mutristaa aina suutaan hassusti kun heräilee. Ajattelin miten hirveästi rakastankaan häntä. Samalla mietin, olisiko lapselle tullut tuommoinen uninen ruttuinen naama.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 1 |

Kirjoitettu: 29.07.2008 klo 16:49 Avainsanat: keskenmeno Lapseni hautajaiset. Vietin tänään pienen lapseni alkaneelle lyhyelle elämälle hautajaiset. Olin ehtinyt kutoa vatsassani kasvaneelle taimelle myssyn, jonka laitoin pieneen pakettiin, jonka tahdoin rakkaalleni antaa. kirjoitin sisään lapselleni kirjeen, jossa luki: Rakkaalle lapselleni Äidiltä ja isältä. Mies itki kanssani, mutta ei tahtonut, että ainutta lapsestamme jäljellä olevaa asiaa haudataan maan alle. Niin me sitten hautasimme sen kirjakaapin syvimpään nurkkaan. Hyvästi, rakastettu lapsi, tulen aina muistamaan sinut. Kaipaan sinua niin kovaa, että rintaan sattuu. Olen itkenyt vuoksesi koko päivän, eikä se varmasti jää siihen. Toivon, että joskus saat sisaren, joka pääsee elämään asti. Hänelle voin kertoa sinusta, ja siitä kuinka sinua rakastimme.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 29.07.2008 klo 14:04 Avainsanat: keskenmeno Kyllä, keskenhän se meni. Tosiaan tänä aamuna jo sen tiesin, kun särki kuin menkoissa ja rintojen aristus oli tiessään. Itkin täyttä putkea seitsemästä kymmeneen, ja ultrassa 10:40 nähtiin vain lysähtänyt tyhjä istukka. Lääkäri epäili vähän ulkopuoleistakin, vaikka se kohdun sisällä olikin. En oikein ymmärtänyt miksi. Parin päivän päästä kutsuvat kätilöopistolle tarkistukseen, katsovat onko paikat tyhjenneet. Olo on ollut ihan järkyttävä, oksensin ennen lääkärille lähtöä ja vatsa tyhjeni kaaressa kotiin päästyä. Olen itkenyt niin paljon, etten muista koska olisin ollut näin väsynyt itkemiseen, mutten osaa lopettaakaan. Sitä lasta odotettiin niin pitkään, ja toivottiin ja rakastettiin. Olin jo niin onnellinen, ja mies ja isovanhemmat myös. Ajattelin kuinka pieni alku kulkee häissä mahassani, on jo silloin mukana. Ja kuinka ensi kesänä työnnän sitä vaunuissa, ja kuinka H saa kokeilla sen potkuja, ja kuinka minä ensimmäisen kerran saan tuntea sen liikkeet, ja imettää ensimmäistä kertaa, ja haistella sen vauvantuoksuista ihoa. Ja olin jo neulonut sille myssyn ja neuletakkikin oli melkein valmis. Olin kaavaillut sen sängylle paikkaa ja miettinyt mihin laitan sen vaatteet. Olin jo kuvitellut kuinka nään sen ultrassa ja kuulen sen sydämen sykkeen, ja kuinka sen nimi olisi albert tai kaarina. Ja kuinka me vauvan kanssa vilkutettaisiin isälle, kun se lähtee töihin. Ajattelin tehdä sille tilkkupeiton. Ja sain Hn äidiltä Hn vanhan vauvanpeiton. Sen sijaan heitin tänään onnittelukukkaset bioroskikseen, katsoin kuinka veri valui suihkun lattialle, itkin ja oksensin. Pidin kädessä pientä puolisenttistä myttyä, joka ehkä oli se vauvan alku. Olen niin surullinen. Olisin niin rakastanut lasta, ja olen niin pitkään jo kaivannut sitä. Ymmärrän järjellä hyvät asiat, joita tämä myös sisältää, että on ylipäätään mahdollista meille raskautua.mutta nyt juuri en jaksa muuta kuin surra. Tämä on niin lopullista. Ensi viikonloppuna on polttarit. Niiden järjestäjät saavat taas keksiä uudet suunnitelmat.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 1 |

Kirjoitettu: 29.07.2008 klo 08:08 Avainsanat: keskenmeno Keskenmeno. Juu taisi loppua tämän pienen elo näin lyhyeen. Veristä vuotoa tuli eilen ja tänään. Rinnat ei ole enää yhtään kipeät. On se vaan niin järjettömän surullista, etten tiedä miten kestän sen. Olin niin toivonut tätä ja yrittänyt. Nyt tuntuu mahassakin vaan kuukautisilta. Ikävä palata takaisin vauvakuumeilijaksi. Eikä meidän häissä pieni kuljekaan mukana. Tänään ultra 10:40, kerron sitten tarkemmin.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 23.07.2008 klo 20:52 Intoa ja pelkoa Tähän asti oon ollut ihan vaan onnellinen ja päättänyt suhtautua kasvavaan viivaan niin, että kaikki menee kylä hyvin. Nyt on vaan ollut aikaa olla itekseen kotona ja miettiä juttuja, kun H on ollut harjoituksissa joka ilta myöhään asti. Pelottaa, jos tämä onkin niitä kesken meneviä viivoja tämä. Voi kakka, että meninkin lukemaan tilastoja netistä. No, eipä sille mitään mahda. Että täytyy vaan täytellä elämä tekemisellä siihen asti että on selvemmillä vesillä. Ja toisaalta tuossa yhtenä päivänä mietin, että eihän se huoli syntymään lakkaa. --- Tuossa meni vähän aikaa, en ollut koneella, ja olin vaan surullisena tuolla, kävin kaupassa ja ostin kirjan ja ristikkolehden ja kahvia, ajattelin tehdä jotain että tulisin paremmalle tuulelle. Ajoin pyörällä kotiin, ja itkin matkalla, enkä tiennyt miksi. Ja sitten H tuli kotiin ja oltiin ottamassa makaroonilaatikkoa, kun lautanen tippui mun kädestä ja ruuat meni lattialle. Aloin itkemään ihan hulluna, jotenkin vaan suretti niin. Kai ne on ne hormoonit. Huono olo ollut koko päivän.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 23.07.2008 klo 20:52 Intoa ja pelkoa Tähän asti oon ollut ihan vaan onnellinen ja päättänyt suhtautua kasvavaan viivaan niin, että kaikki menee kylä hyvin. Nyt on vaan ollut aikaa olla itekseen kotona ja miettiä juttuja, kun H on ollut harjoituksissa joka ilta myöhään asti. Pelottaa, jos tämä onkin niitä kesken meneviä viivoja tämä. Voi kakka, että meninkin lukemaan tilastoja netistä. No, eipä sille mitään mahda. Että täytyy vaan täytellä elämä tekemisellä siihen asti että on selvemmillä vesillä. Ja toisaalta tuossa yhtenä päivänä mietin, että eihän se huoli syntymään lakkaa. --- Tuossa meni vähän aikaa, en ollut koneella, ja olin vaan surullisena tuolla, kävin kaupassa ja ostin kirjan ja ristikkolehden ja kahvia, ajattelin tehdä jotain että tulisin paremmalle tuulelle. Ajoin pyörällä kotiin, ja itkin matkalla, enkä tiennyt miksi. Ja sitten H tuli kotiin ja oltiin ottamassa makaroonilaatikkoa, kun lautanen tippui mun kädestä ja ruuat meni lattialle. Aloin itkemään ihan hulluna, jotenkin vaan suretti niin. Kai ne on ne hormoonit. Huono olo ollut koko päivän.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 20.07.2008 klo 21:13 Kyllä se eka vauva sieltä tulee! Juu, on se vaan uskottava, että siellä se Albert-Kaarina on. Oon tehnyt tähän mennessä joka päivä raskaustestin, ja aina se viiva siellä on ja vahvempana kuin aiempana päivänä. Tän yrittämisen jälkeen ei sitä meinaa todeksi uskoa. Ollaankin Hn kanssa sanottu sitä viivaksi, ja H soitti sille tänään bassoa. Minä olin ajatellut, etten ala ihan vielä neulomaan mitään vauvajuttuja, mutta minkäs teet kun se on niin mukavaa. Aloitin tekemään ainaoikein-neuleella semmoista pientä valkoista nuttua, kun näin netissä kuvan siitä. Se ohje on kuulemma jostan kirjasta, mutta mää kattelin vaan kuvasta että miten se suurinpiirtein menee ja aloin kokeilemaan. Siitä tulee vähän liian suuri ihan vastasyntyneelle, mutta ehkä sitä sitten voi käyttää vähän pitempään siksi. Ajattelin myös neuloa ruskean myssyn, jossa on karhunkorvat.. On ollut aika paha olo, tänään aamulla ja aamupäivällä olin tosi huonossa olossa, no ilman oksentamista kuitenkin. Se meni ohi, ja ilta on ollut aika hyvä. Rintoja ei ole tänään niin kauhesti särkenyt. eikä muutenkaan ihan hirveästi, ihan vain jomotellut jonkun verran. Alavatsaa juilii sillailla menkkamaisesti aina välillä. Ja sitten joskus ylösnoustessa tai yskiess vihlaisee ikävästi. Eiköhän kaikki oo ihan tavallista. Äiti sanoi ensimmäisenä kuultuaan, että "voi paska, koulus menee pilalle" mutta oli jo seuraavana päivänä innoissaan. Se on vaan semmoinen, ekana miettii hankaluudet ja siten vasta hyvät jutut. Ruokaa ei oikeen tee mieli, ja oonkin syönyt aika vähän, vaikka toisaalta tuntuu että on nälkä koko ajan. Ajattelin soittaa huomenna ja varata ajan neuvolaan, niin ehitään ennen häämatkaa käydä ekan kerran.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 1 |

Kirjoitettu: 16.07.2008 klo 21:05 Voi ONNEA!!! Tein tänään kaksi raskaustestiä, niitä mammaksin herkkiä, ja niissä kummassakin näkyi tosi hento mutta kumminkin nähtävä viiva! On tosi aikaista, mutta ehkä se vahvistuu! Oon niin onnessa etten voi käsittääkään. Laskettu aika on siinä maaliskuun loppupuolella, jos kaikki menee hyvin! Nyt olisin viidellä viikolla.. Voi ei, en kestä tätä! Jännittää ihan hulluna mitä testi huomenna aamulla sanoo! Ja mulla on polttarit kahden viikon kuluttua, sitä ennen täytyy saada selvyys. Tulee kyllä paha mieli jos menee kesken, mutta tahon silti nyt juuri olla iloinen! Ehkä se sittenkin oli enneuni! Löysin tänään kahdeksan nelilehtistä apilaa vieläpä, ja oon löydellyt niitä mitenkään aktiivisesti etsimättä viikon sisällä myös viisi.. hassua!

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 15.07.2008 klo 20:40 hääpuvun sovitusta ja kaikkea muuta. ohho, onpa maha täynnä ruisleivästä nyt! Olen ollut erikoisella tavalla kärttyinen tässä muutaman päivän, oon ärsyyntynyt ihan pienistäkin asioista, jotka ei normaalisti harmittais mua yhtään. Mutta eipä se niin haittaa, tuskin sitä muut on niin huomanneet varsin. Mälsää vaan ittelle, kun yleensä tekee töitäkin ihan hyvällä mielellä, mutta nyt pari päivää on olleet semmoista pakkopullaa että huh. Kävin tänään sovittamassa hääpukua, kiinniteltiin siihen tyllitkin nuppareilla jo, ja voivoivoi kun tulee kaunis! Pitäisi tehdä ehkä tänä viikonloppuna siihen sopiva käsilaukku. Ja pohdin kanssa kimpun kukkia. mutta ehkä otan mitä saan ja sidon itse, kukkakauppiaat tekee usein niin tiukkoja kimppuja, sellaisia epäluonnollisia. Virva

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 14.07.2008 klo 22:53 vähemmän valittamista. HEhee, luin tuon viimeisen kirjoituksen, ja tuumin notta tätä lukiessa saa kyllä musta varmaan aika erilaisen kuvan kuin mitä olen oikeasti. Täällä känätän kaikesta mahdollisesta mitä mieleen pälkähtää ja puran kaikki pienetkin katkeruudet. Oikeassa elämässä olen mielestäni aika positiivinen kuitenkin ylipäänsä. Ja oikeasti olen iloinen muidenkin puolesta, vaikka vähän harmittaisikin. Meillä oli viikonlopun hoidossa kalju kissa, ja vaikka meillä on kaksi omaakin kissaa, H sai kauhean allergian siitä. Piti tänään sitten puunata ja pestä koko koti, että saisi sen kissan hilseen pois. Mutta ihan hyvä, niin tulipa puhdasta.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 12.07.2008 klo 10:54 Pettymys. Tein sitten ennenunen toivossa raskaustestin, ja negaanäytti tietenkin. Eipä se olisi ehkä mitään näyttänyt vielä siltikään, mutta eipä meille sitä vauvaa tule taaskaan taaskaan taaskaan. Perkele. Mennään vielä tänään grillaamaan Hn ensirakkauden luo, siellä on semmonen nelikuinen vauva. Että otettaisko veitsi ja käänneltäis sitä vähän haavassa.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 12.07.2008 klo 10:42 Avainsanat: yritys, uni, vauvahaave Vauvaunia  Näin yöllä, tai oikeastaan aamulla, unta. Asuttiin siinä Hnkanssa jonkun luonnontilaisen niityn keskellä jossain matkavaunun kaltaisessa pienessä  kopperossa. H ajoi nurmikkoa sellaisella vanhanaikaisella ruohonleikkurilla, semmoisella työnneltävällä. Hän leikkasi niittyyn niinkuin polkuja ja kohtia, joissa nurmi oli lyhyt, mutta jätti sen muuten pitkäksi. Siellä oli paljon  kukkia, leinikkejä ja päivänkakkaroita. Ja minä olin raskaana.. voivoi. Sitten se vauva syntyi, ja se oli kuin nukke, mutta tummaihoinen. Ei se sitä yhtään ihmetelty, se oli meidän vauva. Ja se oli tyttö.  Kävin ulkona niityllä, kävelin siellä, ja tulin kotiin taas. Vauva oli pinnasängyssä alasti nukkumassa, ja minä käärin sen tilkkutäkkiin. Lämmitin maitoa, joka oli semmoisessa pussissa missä Hn rakettiglukoosia oikeassa elämässä pidetään. Se jotenkin kuului asiaan, vaikka kyllä aloin sitten imettämään. Se sujui kuin tanssi, eikä ollut mitään ongelmia (unissa tietenkään!)  ja tuntui niin .. mukavalle. Ja katselin itseäni ja vauvaa seinällä olevan peilin kautta, ja ajattelin kuinka ihanaa on saada katsella omaa lasta ja silittää omaa lasta. Jotenkin siinä kohtaa unta vauva ei ollut enää tumma, vaan vaalea ja vaaleahiuksinenkin. Kuiskasin vauvan korvaan "Kerttu". Se oli sen nimi siis. Ja H tuli kotiin, ja lämmitti lisää maitoa. Olin juuri antamassa vauvaa  hänen syliinsä, kun H tuli herättämään kahville. Voi että, olisipa se enneuni. virva

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 11.07.2008 klo 22:26 Avainsanat: lapsettomuus, yritys, häät Häistä ja hermoilusta Tänään olen ollut vapaapäivällä ja se onkin ollut oikein mukavaa. Kävin puolen päivän maissa sovittamassa hääpukuni yläosaa, ja voi, siitä tulee kyllä kaunis. En malta odottaa sen valmistumista. J sanoi tekevänsä sen vetoketjua vaille valmiiksi ennen matkaansa, jonne lähtevät tuossa reilun viikon kuluttua. Häihin on vielä kuukausi. Se tuntuu jotenkin pitkältä mutta silti tosi lyhyeltä ajalta. Kävin myös kysymässä kukkakaupasta saisiko mistään siihen aikaan enää hajuherneitä: töissä yksi mummo kertoi niiden olleen hänen hääkukkiaan, ja ne ovat tosi kauniita. Ajattelin sitten sekoittaa hajuherneitä ja valkeita pieniä neilikoita tai valkeita ruusuja. en ole vielä ihan varma ja paljonlti riippuu siitä mitä siihen aikaan saa. Hajuherneitä saa kuulemma sellaisen vanhan roosan värisinä, ja se sopisi hienosti pukuun, kun sen on kermanvalkea. olen tässä myös yrittänyt ruskettaa jalkoja, ne kun eivät ihan itsekseen rusketu. Aloittelen itseruskettavan lotionin käyttöä nyt jo, hohohhoo. No sitten harmistusta. Juttelin sovituksen lomassa J:n kanssa, ja he kun eivät vielä tahdo lasta, niin hän saa mulle aina vähän semmoisen olon kuin olisin jotenkin hölmömpi kuin hän halutessani lasta. Ja toinen asia: heille on ehkä nyt sitten tulossa vauva. Että höh! Ei se vielä kyllä varma ole, mutta harmitti vähän silti. Toiset sitten lisääntyy vahingossakin, ja toisilla vaan kestää. D: Ja kolmas asia: On kiva kirjottaa tätä blogia, mutta miksi ihmeessä täällä on niin vähän lapsettomien tai lasta yrittävien blogeja?! roarg! No, painun mieluummin häähuumaan kuin vauvavitutukseen. D virva

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 09.07.2008 klo 20:16 Väsymystä Hohhoi, kylläpä tämä päivä oli pitkä! Jäin tuplavuoroon töihin, koska puuttui iltavuorolainen, eli  töitä kahdeksasta aamulla iltakymppiin. Tosin tulin äsken kotiin, kun asun työpaikan lähellä niin voin päivystää kotona. Jännää, kun häihin on enää vähän reilu kuukausi. Polttareitten järjestelijät soittivat äsken ja pyysivät vieraslistaa. Laitoin sen, ja soittivat perään, että eikö niitten puhelinnumeroita ole. hah, onhan niitä, mutta en tiiä miksi ne muuten tarvitsee kun annoin jo aiemmin kontaktityyppien numerot.. Nojaa. Voivoivoivoi tahon jo vauvan. Kamalaa kulkee kättärin ohi aina, kun on niin ihania pyöreitä mahoja ja iloisia vanhempia ja iskiä jotka juoksee synnytykseen. virva

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 08.07.2008 klo 20:01 Lisälisäys Huhhei, kun netti nyt pitkästä aikaa toimii, tuntuu jotenkin hurjalta taas tämä saatavillaolevan vauvahuuhailun määrä! Oon taas viettänyt illan lukean vauva-lehden sivuja ja niitä keskusteluja, tai oikeastaan lähinnä vaan siellä vauvakuumeisten juttuja. En oikein kestä vielä niitä ihan vauvoista kertovia juttuja. Ehkä mun pitäis vähän hellittää, mutta en taho härnätä itteeni katsokaas. Mutta sitä tässä vielä mietin, että aika vähän löytyy ryhmää ekaa lasta yrittävistä, siis sellaisista joilla se olis vähän kestänyt. Tiiänhän mää että monilla kestää vuoden tai yli, mutta jotenkin se tuntuu niin pitkältä kun ei oo ketään muuta ekaa koittavaa lähellä. Hn töissä on yksi pari, jotka oli neljä vuotta koittaneet, ja nyt hoidoilla saaneet ekan alkuun. Niillä jälkikasvu tulee toivottavasti lähellä joulua. Voivoi, kyllä jo toivoisin. Yllättääkö taas ketään, toistan vähän itteeni. D Hei mutta jos tätä lukee kukaan ekaa koittava jolla on kestänyt, niin tahtoisin mielellään juttukaveria tai kirjekaveria.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 08.07.2008 klo 18:39 Pitkän tauon jälkeen. Huh kun tuli pitkä tauko. En ole päässyt tänne kirjoittamaan, kun ostettiin tässä välissä asunto, remontoitiin sitä, muutettiin sinne ja odoteltiin kaksi kuukautta netin kytkemistä. Huh huh. Jepulis, tässä välissä tuli taas yksi katkera pettymys, kun kuukautiset paukkasivat taas. Olin jotenkin taas saanut itselleni salaa keksittyä syyn miksi tällä kertaa juuri tärppäisi. En ollut ehtinyt muuton ja remontin takia kauheasti miettiä vauvoja, niin tuumin jotta en ainakaan ole voinut ressata liikaa siitä, joten vauva voisi sitten tulla siksi.. mutta eihän se sitten tullutkaan. Olin tosi pettynyt ja itkin yhden junamatkan töistä kotiin huivin alla. pari päivää ahistelin itsekseni, joka oli tavallista pitempään, aiemmin yksi ilta on riittänyt. Juttelin iskän kanssa. Isä lohdutteli kovasti, ja puhui semmoiseen takeltevaan iskämäiseen tapaan lehmien hedelmöittämisestä, jota isä eläinlääkärinä on saanut tehdä ilmeisesti paljon..  haha! No, nyt kuitenkin on taas valoisampi katsautuminen. Ollaan yritetty reippaasti vähintään joka kolmas päivä, ja sepä onkin ollut hauskaa. En vaan ole muuton takia ihan kartalla koska viimekuukautiset tarkalleen alkoivat. Kuitenkin nyt ollaan kierron puolivälillä, sen tuntee ja huomaa limoistakin. Ja muistelen, että ne alkoivat kai kesäkuun 17-19 päivä ja kierto on 30-38 päivää tai jotakin semmoista. Työpaikkakin on vaihtunut, ja kuljen liki päivittäin kättärin ohi.. voi että sitä kateutta! Ja myös onnea toisten puolesta. virva

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 27.04.2008 klo 11:23 Mittareita, kissoja ja asuntoja. Olen vähän menettänyt luottamukseni siihen ovulaatiotestiin, eli jos jollain on donna-sylkitesti ja se on ollut hyvä, niin kertokaas mulle. En ehkä sitten vaan osaa käyttää sitä. Noo, nyt on viimeinkin ainakin tuntunut ovulaatiolta, tosin en ole sitä siinä mittarissa osannut nähdä. Rakkautta on jaettu tässä kuussa suhteellisen vähän. Ollaan ehkä hieman väsyneitä yrittämiseen, mutta ei se mitään. Ehkä se juuri auttaakin, kun hellitetään molemmat. Tai sitten ei. Tänään lähdetään kissojen kanssa mummolaan. : DD Hn vanhemmilla on omakotitalo sipoossa, ja mehän ulkoilutetaan siellä kissoja aina joskus. Tosin pienempi menee nyt ekaa kertaa ulos sitten meille tulon. Ostettiin sille valjaat, kun se on niin säikky että painelisi kumminkin vaan talon alle ja jäis sinne. Saa nähdä osaako se nauttia ulkoilusta vai pelkääkö vaan. Ajateltiin tänään ehkä käydä kanssa katsomassa taas yhtä asuntoa. Se olisi tosi kiva, mutta saa nähdä ostetaanko ja riittääkö rahatkaan. virva

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 23.04.2008 klo 22:29 Kirveen nosto kaivosta En sitten vielä heittänyt kirvestä kaivoon, vaikka vähän aamulla sitä siinä reunalla keikautin. Iltapäivällä näin sen sylkitestin pohjalla jotain semmoisiksi viivoiksi kenties laskettavia, ja mikäs siinä sitten kuin peiton alle maalaamaan. (Yksi lapsi kerran vitsaili minulle, että lapset maalataan äitien mahoihin, johon työkaveri sanoi, että hauska ajatus mutta taitaa olla toisenlaiset sudit käytössä.) Limoista päätellen olin ounastellut oviksen olevan vielä edessä, ja niistä päätellen se vois olla nyt lähiaikoina, ehkä huomenna tai ylihuomenna.  Mutta onpahan yritetty, syteen tai saveen. Hohoo, pikkukissa vetää rallia pitkin seiniä, isompi antaa sille aina välillä selkään, kun ei saa olla rauhassa. Niin juu taisin päästä tekemään kuvataiteen sivuainetta.  Sepä perin mukavaa. virva

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 23.04.2008 klo 07:28 Ei ovista, perkele! Jo se nyt on kumma, että sen kerran kun ovistestin hankkii, niin ovista ei nävy eikä kuulu! En tiedä onko niin, että se ei nyt vaan tässä kuussa ole tullut, vai eikö niitä ehkä tule ollenkaan, vai eikö ole vaan vielä tullut, vai enkö vaan osaa käyttää koko samperin sylkitestiä, vai onko se kokonaan huijjausta koko höskä. No, nyt on kp...19? Täytyy vielä tarkistaa. Mutta jok tap ihan liian pitkällä. Näin yöllä unta, että sisko tuli kylään, meillä oli jo sen kaksi tyttöä hoidossa. Ja se oli riisumassa vaatteitaan ja sanoi siinä mulle, että kuule, jos se ovis ei näytä tulleen niin ei se tuu ollenkaan, että et sä saa sitä vauvaas tässä kuussa tiiätkö. Mä suutuin sille hulluna, ja sanoin, että kyllä mä osaan ittekkin nää miettiä, ettei tartte tulla mua masentamaan lisää, että tuossa on ovi, lähe menemään. Unen jälkeen tai aikana olin niin surussa, että rutistin namaa ihan rusinaksi, ja heräsin siihin kun sitä kouristi. DD jepjep, se on töihin lähtö taas!

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 20.04.2008 klo 20:41 Valsseja ja vauvoja ja asuntoja. Onpa ollut pitkä väli kirjoittaa tänne, jopa pari päivää. On ollut melkoisia kiireitä tässä, kun äitillä oli karonkka, se vei aikaa. Oli tosi kiva juhla kyllä, ja mikä myös ihanaa, ostin sinne maailman kauneimman pellavamekon, vanhan roosan värisen. Ollaan haaveiltu omasta asunnosta Hn kanssa tänään. Lueskelin oma koti-lehteä, vai mikä sen nimi nyt onkaan, ja siellä oli niin kaunis asunto kallion kirkon vierestä. Olisipa siellä kiva asustaa, tai siis jossain vastaavassa. Tahtoisin mielellään joko vanhan omakotitalon (ei tule tapahtumaan kun ei rahat riitä) tai jonkun pienen huoneiston vanhassa talossa. Vaikka kaksion kalliosta. Ovulaatio ei näy vieläkään siinä mittarissa.. Plääh. Nyt on joku, kp 14-15, hmm. en tiedä. Tosin tuo kiertokin on vaihdellut 32-37 hujakoilla, että onhan tässä vielä varaa ootellakin. Tylsää vaan. Olen ehkä löytänyt häävalssin meille, Amelie-elokuvassa on monta tosi kaunista valssia. Siskon mies soittaa hienosti bandoneonia ja harmonikkaa vai haitaria, hän voisi hyvinkin soittaa häävalssin meille bandoneonilla. Olen tänään soitellut pianolla niitä kappaleita korvakuulolta. Olisi kiva saada ne nuotillakin. virvis, kpjoku.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 16.04.2008 klo 21:34 Sovittelua, pyöräilyä ja työkavereita. Olipas eilinen päivä, kun en edes kirjoittanut tänne! Mitäs teinkään. No, kumminkin, kinat sovittiin aika pian jo kirjoittamisen jälkeen. J totesi harmistuneensa vaan ja eikä siinä mitään, saahan sitä harmistua. Ja H ja minä sovittiin kanssa hetimiten. Ei me koskaan olla vielä pitkiä riitoja riieltykään. Pyöräilin tänään töihin ja takaisin. Se on aika pitkä maka, yli 13km mutta alle 14. Että joku 28km päivässä, aika mahtavaa. Takakumi on vaan nyt niin tyhjänä, että en taida huomenna polkea. Pitäisi löytää ekana pumppu, enkä nyt taida jaksaa etsiä. Ostin myös H:lle takin, toivottavasti se tykkää! se on niin valittanut ettei sillä ole välikelintakkia. Nyt on sitten. Ovista ei oo vieläkään. Juteltiin töissä lasten hankkimisesta. Työkaveri sanoi, että hänen ystävänsä oli mennyt naimisiin ja jättänyt ehkäisyn pois, ja puolen vuoden päästä oli ollut jo ihan tulisilla hiilillä, että miksei lasta jo kuulu. Työkaveri kertoi sanoneensa kaverilleen (onpa hankala selittää) että "Älä nyt viitti, jokkut yrittää vuosikausia ja sää puhut vaan kuukausista, ettei niistä viitti etes samana päivänä puhua, että eläruppee." Sanoin siihen vaan että minä niin ymmärrän mistä siellä tuulee! Puolessa vuodessa ehtii kyllä ajatella kaiken maailman oireet ja ongelmat, ja on saanu niin monelta kuulla jo tuon. Se on vähän niinkuin sanois kaikkiin ongelmiin, että hei toisilla ei oo ees ruokaa, elä valita. Ettei sais olla huolissaan ja jutella ystävälleen huolistaan, ne tahtoo heti sulkea suun. Sanois mieluummin vaikka että "älä huoli, monilla kestää, kyllä se tulee se lapsi." Sekin on parempi. kp12? niin kai. Tätä jatketaan.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 14.04.2008 klo 19:14 Harmistusta Pläh, on ihan tyhmiä kinoja päällä nyt joka suuntaan. Meiän pieni kissa steriloitiin tänään, ja se on tietenkin vielä ihan toipilas. Noh, samana päivänä olis ollut sitten pilates, jossa käyn kaverini J:n kanssa. Nytpä sitten hälle sanoin päivällä, että mun ehkä tekee mieli jäädä kotiin sairaan kissan kaveriksi illalla, mutta sanoin, että todennäköisesti tulen kuitenkin. Olin sitten päivän mittaan ajatellut asiaa ja päätin lähteä, ja olin siitä jo innoissani, mutta sitten kissaa hakiessa päätä alkoi särkeä. Pääsin kissan kanssa kotiin ja kello oli liki kuusi, ja seiskalta alkaisi sitten pilates. Tiesin, ettei särkylääke ehdi vaikuttaa ennen sitä, ja kanssa että siellä usein päätä alkaakin särkemään. Noh, päätin sitten etten lähde, kun kissakin oli niin reppana. Laitoin kaverille viestiä, johon hän vastasi vaan että Jaa-a. Hermostuin siitä vähän, kun on hän ittekin ollut tulematta pilatekseen, että turha mulle siitä suuttua, kun en itsekään suutu hänelle. Onhan se kumminkin ihan oma päätös jokaisella. No, ei se sen kummempaa. Sitten kanssa miehen H:n kanssa kinaan tässä lämpimikseni. Kysyin, että tehtäiskö uuniperunoita, johon hän vastasi että ihan leipä kelpaa, ymmärtääkseni häntä laiskotti. Sanoin, että minä söisin mielelläni perunaa, ja rupesin laittamaan. Mutta oon niin väsynyt taas (maanantaivero varmaan) ettei hermo riitä, niin kinasin sitten. ihan hölmöä kaikki. Olkoot. Kp10 taitaa olla, eli kohtapuoliin tulis ovis, jee. Tällä tunnelmalla jää vaan peitot heiluttamatta.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 13.04.2008 klo 21:54 Lastenhoitajuutta Olipa mukava hoitaa serkun poikaa. Kaikki meni erinomaisesti. Olin varautunut itkuiseen yöhön ja päivään ja kamalaan äidin kaipuuseen, mutta poika vähän etsiskeli äitiään hetken, mutta tyyntyi sitten ja leikki meidän kanssa. Erityisesti mun miekkosta se rakasti,suukotteli ja halaili. Mua poika vähän vierasti. Tahtoi nukahtaakin miehen kainaloon. Voi ehkä arvata miltä tuntui katsella omaa ihanaa miestä lapsi kainalossa. Se oli niin sydäntä pakahduttavan liikuttavaa, että tekisinpä niin mielelläni useinkin, kernaasti omaa lasta katsellen vieläpä. Miekkonen ei ole järin lapsia aiemmin hoitanut, nytpä istui poika polvella ja lappoi puuroa sen suuhun. Taisi pitää ensimmäistä kertaa pientä lasta sylissäkin. Juteltiin myöhemmin lapsista, ja ihana mies sanoi että "kyllä mä oon jo valmis isäksi." hoh, nyt kun vaan siksi pääsisi. kp9, ei ovista tietenkään.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 12.04.2008 klo 13:16 kp8 Olen tässä viettänyt vapaapäivää tähän mennessä pääsääntöisesti laiskotellen ja telkkaria katsellen. Kohta pitää alkaa siivota, sillä serkun yksivuotias on tulossa kylään yöksi. Ajattelin myös pestä uudet lakanat, niin saisi tärkin niistä pois ja ne käyttöön, ja mietin josko ne veisi ihan ulos kuivamaan. mutta enpä tiedä, tokko sinne viitsii kun ilma on likainen. On tämä tällaista kp8 hiljaiseloa vaan. Kissojen kanssa kotona makoillaan ja mietiskellään elämää. Hoh, pienempi kissa menee maanantaina leikattavaksi, mutten ole kertonut sitä sille. sitä edeltää 12h paasto, ja siitä seuraa mahdoton ravaaminen pitkin maailman sivua kummankin kissan toimesta. Katsotaan jos kerron sitten lähemmin miten lastenhoito sujui.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 11.04.2008 klo 21:58 Avainsanat: vauva, häät, ovis kp 7 Testailin tänään sitten taas ovista, ja nyt siinä mikroskoopissa näkyi semmoinen viiva. Mietin vaan, että mistä tiiän jos se on joku karva tms roska. Mutta kai sen huomaa, jos ne lisääntyy. Mutta nyt on vähän aikaista oviksen tulla, kun kp on ehkä seiska. Jokatapauksessa puuhailtiin vähän, ja mikäs sen hauskempaa. Olen tässä koittanut kanssa vähän laihtua hääpukua varten. Mitenkään hirveesti ei ole tarvetta, mutta jonniin verran olis kiva niin näyttäis solakalta. Ajattelin kuitenkin pitää kaiken hitaassa laskussa, ettei se vaikuta vauvahommiin. Nyt jos tulis alkais vauva tulla, elokuussa tosin maha olisi jo ihan mukavan kokoinen, mutta sellainen koko ei haittaisi sitten pätkääkään. Eilinen ahistus on laantunut, tottakai. Olen aina väsyneenä ahdistunut ja kaikki tuntuu vaikealta. Niin kai kaikki ovat.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 10.04.2008 klo 20:58 Avainsanat: perheen kaipuu Perheen kaipaamista vain Kävin tänään kylässä perheessä, jonka vanhinta lasta hoidin vuoden. Silloin tuo mukula oli semmoinen hoipertava taapertaja, mutta nyt jo syksyllä eskarin aloittava kahden muksun isoveli. Oli mukava perhettä nähdä, mutta tulihan siinä semmoinen perheen ja vauvan kaipuu kovasti esiin. Kysyin perheen äidiltä kestikö heillä kauan saada se ensimmäinen kaveri alulle, mutta kuulemma ihan alusta narahti puolivahingossa. Niinpäniin. Nyt väsyttää aika lailla, työt alkoivat 7:30 ja tulin kotiin vasta vähän vaille kahdeksan illalla. Sitten hoidin syksyllä taas alkavaa yliopistotouhua eteenpäin ja tein semmottisia. Nyt siis väsyttää ja surettaa ja tuntuu ettei se oma perhe sieltä sitten tulekaan. Tiedän, että pitäisi mennä vaan nukkumaan ja olla vaan rennosti miettimättä mitään. Mutta En Vaan Jaksaisi Enää Odottaa. Olisipa kiva, jos olisi joku kaveri samassa tilanteessa, niin voisi puhua sitten tästä. Joku, joka ymmärtäisi miltä tämä odottaminen tuntuu. Ettei olisi aina vain niitä klassisia "tehän olette nuoria vielä, onhan teillä aikaa", "ota vaan rennosti", "jos et stressaisi niin lapsi tulisi" --lauseita. Minä niin tahtoisin jo hautoa omaa vauvaa.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 2 |

Kirjoitettu: 09.04.2008 klo 20:23 Tänään tehtiin ihan huippujuttuja lasten kanssa töissä. Sitä aina itse aikuisena ajattelee, että joku juttu on selvästikin joku, mutta lapsi ajattelee ihan muuta. Tänään askarreltiin semmoista unelmien leikkimökkiä kierrätystavarasta, ja eräs lapsista päätti tehdä sen lisäksi merirosvolaivan. Kiinnitettiin yhdessä ontto talouspaperihylsymasto siihen, jonka jälkeen otin palan hopeista kuplamuovia ja kysyin mitä siitä voisi tulla. Ajattelin itse, että se on tietysti purje, se oli purjeen muotoinenkin. Lapsi otti sen, ja tunki sitä maston sisään. Olin ihan ymmällään, että eihän se sieltä näy, miksi laitat sen sinne. Kehoitin leikkaamaan siitä jotain tai tekemään siitä jotenkin jotain. Lapsi leikkasi sen puoliksi, laittoi rullalle ja tunki sen taas maston sisään. Ihmeissäni kysyin taas mistä on kyse, niin lapsi sai sitten sanottua, että "savu". Niinpä tietenkin! Miten nokkelaa:hopeisen savun voi laittaa piiloon maston/piipun sisään, ja vetää esiin kun niin tahtoo. Hurjan nokkelaa. Nyt on melkoista hiljaiseloa vauvarintamalla, kun ovis ei ole vielä tullut. En ole ihan varma osaanko käyttää ovismittaria.. siinä kun ei näy oikein mitään. Se nähdään, jos näkymät muuttuu ajan kuluessa tai ei.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 08.04.2008 klo 18:28 Avainsanat: ovulaatiotesti Ovulaatiotesti tuli! Tänään se sitten tuli, sylkiovismittari! Onpa kyllä helppo käyttää, toivottavasti näyttää oikein, tai että osaan tulkita oikein. Soitin päivällä miehelle, joka vietti vapaapäivää kotona, ja hänpä sanoi mulle tulleen paketin, ja arvattiin kumpikin mitä siellä on. Ilahdutti! Nyt vaan kun tulisi ne päivät, niin pääsisi kokeilemaan! Viides päivä on ehkä nyt se josta lasken kierron alkaneeksi. Eli nyt on kiertopäivät 4/30-35, yleensä ovis on tuntunut mielestäni siinä kahdennentoista päivän jälkeen. Mutta kahtellaan, koska osuu! Meillä on taas ihan hyvä vauvantekopuhti miehen kanssa. Jossain välissä oltiin jo vähän pettyneitä, ja pidettiin yksi kuukausi ihan taukoa, siis ei ajateltu mahdollisia tuloksia. Onneksi nyt on kiertojen mitat normaalissa luokassa, sillä tuossa aikaisemmin syyskuun jälkeen oli vissiin kolme kiertoa peräkkäin yli 40 päiväisiä.. sekös harmitti, kun joka kerta luuli, että nyt se on sitä! Nyt on niin kova nälkä, että on pakko mennä syömään, kirjoittelen ehkä illemmalla lisää, jos tulee vielä sellainen olo.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 07.04.2008 klo 20:20 Avainsanat: häät, vauvan tavarat, lakanat Lakanat. Ostinkin sitten finlaysonilta Helle ja Pouta-sarjan keltavalkoisia lakanoita. Ja sitten myös pari tyynyä sängylle ja taulunkehyksiä. Kaikenlaista nättiä tekee mieli hankkia nyt kotiin. Kyllä sitä tosiaan voi kaivata omaa lasta aikamalailla paljon. Töissä näkee odottavia äitejä jatkuvasti, tekisi kovasti mieleni itsekin olla niiden joukossa. Toisaalta on jotenkin helpottanutkin nyt taas, ainakin hetkeksi, sillä olen kuullut niin paljon hyviä kokemuksia diabeetikkomiehen kanssa lapsenteosta. Vaikka voihan tietty kaikkea muutakin hankaluutta olla.. mutta se nyt tässä on tällä hetkellä eniten hermostuttanut. Hohoo, kuulostan varmaan ihan hermoheikolta. Ja kai vähän oonkin, mutta en mielestäni liikaa kumminkaan. Ei ollut tullut tänään vielä ovismittari, en kyllä luullutkaan niin. Kiva kun se tulee, niin pääsee mittailemaan. Tilasin kanssa samalla herkkiä raskaustestejä, mutta koitan olla käyttämättä niitä. Ne tuntuu tavallaan turhalta ostokselta, koska oikeestaan niitä ei niin kauheesti tartteis käyttääkään.. ja ehkä sitä jo tässä kuussa tulis tarpeettomiksi testitkin. Toisaalta samalla tavalla ajattelin syksyllä kuukupistakin, että ehkä en sitä pääse kokeilemaankaan ennen kuin vuoden päästä tai niin, vaan toisinpa kävi. Ei oikein voi elää odottaen raskautta vain ja tehdä ostoksia sen mukaan. Olen aika taikauskoinen kylläkin vauva-tavaroiden kanssa. Tai ehkä taikausko on väärä termi. En nimittäin usko, että se erityisesti tuottaisi huonoa onnea että haalii vauvatavaraa. Ajattelen aina vaan sitä itseäni, joka sitten tulevaisuudessa joutuisi luopumaan vauvan vaatteista huomattuaan ettei koskaan saakaan lasta. Se olisi niin kamalan surullista, etten tahdo joutua sitä tekemään. Muuten ompelisin kaiken maailman kestovaipat ja potkarit jo nyt. Mutta en tahdo tosiaan tehdä jotain, ja joutua joskus niitä hypistellen pakkaamaan ne pois, jollekulle toiselle vauvalle. Tänään soitin meidän hääpaikkaan ja varmistin päivämäärän, siinä oli jotain epäselvää ollut, mutta nyt on sitten 16.8. varmasti. Sovittiin samalla, että touko-kesäkuun vaihteessa istutaan isän ja miehen ja häämiehen kanssa alas ja sovitaan yksityiskohdat. Tänään käydään varmaan läpi vähän vieraslistaa.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 06.04.2008 klo 21:42 Avainsanat: perhe, isovanhemmat, veljet, ovismittari Omat ja toiset vanhemmat. Tänään on ollut aika mukava päivä. Ajelin pyörällä äidin ja isän luokse kylään, ja ilmeisesti äiti oli jutellut kotona asuvan isoveljeni kanssa, koska tiesi enemmän meidän lapsitoiveista kuin luulinkaan. Juttelin eilen siis koneella hieman suruissani veljen kanssa, hän kai laverteli, mikä ei toki haittaa. Äiti oli varsin ymmärtäväinen, mutta ihmetteli hieman miksei vauvaa jo kuulu. meidän perheen naiset ovat olleet varsin hedelmällisiä, ainakin ensimmäistä tehdessään, mutta toisaalta ovat saattaneet välillä vuosiakin joutua odottamaan seuraavia. Äiti puheli kaikenmoista jo mieheni isän sperman talteen laittamisesta lähtien, piti vähän äiskää toppuutella. Oli tavallaan hauskaa olla vaihteeksi itse jalat maassa. Näin kanssa toista isoaveljeä ja hänen tyttöystäväänsä tai avopuolisoaan siis. He olivat laittaneet kasvislasagnea, käytiin sitä porukalla syömässä, kun asuvat vanhempien naapurissa. Kyselin heiltäkin lapsista, kun niistä kerran oltiin muutenkin juteltu. Eivät kai vielä aio. Tavallaan harmi, ehkä tulisi serkukset samaan aikaan.. Vaikka eihän sitä tiedä kuinka kauan tässä menee. Illemmalla tuli miehen vanhemmat sitten kahville meille juhlimaan miehen valmistumista. Heille ei olla kerrottu lapsitoiveista, koska mies tahtoo, että lapsen tulemisen ilmoittaminen olisi mahdollisimman merkityksellinen hetki isovanhemmille. Mies on ainut lapsi, joten ainoat lapsenlapset tulisivat siis meiltä. Juu, huomenna alkaa taas työviikko. Illalla on sitten pilatesta, jota ennen käyn ostamassa finlaysonin lakanat, jos sitä kuosia on parisängynpeittoon. Olisi tosi nätti ja keväinen. Aika tiivis vaan on aikataulu, kun pitää ehtiä espoosta ruoholahteen töitten loputtua viideltä ja pilateksen alettua seiskalta. Vaikea lause jotenkin. Uu, ja ensi viikolla tulee varmaan sen ovismittari! Jännää päästä sitäkin kokeilemaan, näkeepähän onko omat ovistuntemukset olleet oikeessa ajassa. Hei kiitokset vielä kommentoijille, on kiva saada kannustusta.

Alkuun | Sisällysluettelo | Kommentteja 0 |

Kirjoitettu: 05.04.2008 klo 11:41 Avainsanat: ensimmäinen lapsi, diabetes, yrityskerta 6 Yrityskerta 6 alkakoon! Ensimmäisen yrityksen kuudes yrityskerta alkaa siis kai virallisesti tänään/eilen. Kierron ensimmäinen päivä on siis varmaankin nyt, hieman vaikea vetää rajaa kuukautisten alulle tässä kuussa. Olivat tosi ärsyttävästi pitkään kuivat ja kipeät ennen alkuaan, mikä tietenkin viritti kaiken maailman toiveet melko korkealle. Tuossa yrittämisen alussa oli vissiin kolme kiertoa tavallista pitempänä, jolloin olin joka kerta varma raskauden alusta ja pudotus menkkasärkyihin oli rankka. En tiedä mistä nuo lienevät johtuneen, kai jännityksestä tai jostain. Onneksi pituus on nyt taas normaali, 31-35 päivää. Muutenkin odotukset kuun lopussa ovat hieman normalisoituneet, mutta kyllä silti on joka kuukausi pitänyt itkeä yksi päivä, jotta pettymyksen on saanut purtua pois. Sitten on taas pystynyt hyvillä mielin siirtymään eteenpäin. Olen mielestäni tuntenut ovulaation, mutta tilasin äsken sylkitestimittarikoneen, koska tärppäystä ei ole tullut. Aika jännää, toivottavasti se saapuu pian! En oikein ole löytänyt ketään, kenen kanssa näistä asioista voisi puhua niin, että tuntisi tulleensa ymmärretyksi. Minulla on kaikkiaan neljä siskoa (ja kaksi veljeä), joista kahdella on lapsia, mutta he kumpikin tulivat ensimmäisestä kierrosta raskaaksi. Äidillä on taas seitsemän lasta.. ei tarvinne sanoa enempää. Ystävistäni kenelläkään ei ole lapsia.. oi paitsi kahdella kaverilla suunnittelemattomat. He eivät ole niin läheiset, eivätkä ole joutuneet yrittämään, joten tilanne ei ole ihan sama. Paras ystäväni J (ihana) on mahtava ja rakas, mutta ei ole itse tahtomassa vielä lasta, eikä oikein ymmärrä miksi nämä asiat tuntuvat minusta niin suurilta. Hän kommentoi usein, jos kerron piinailevani kuukautisten alkua, että joko olet raskaana, tai elämä jatkuu samana, eli mikä kumma siinä siis on. Mies on ihana, ja tahtoo kovasti lasta. Hänellä on 1.tyypin diabetes, mikä ehkä vaikeuttaa asiaa. Saa nähdä. Mutta eipä nämä asiat hänen kehossaan tapahdu, niin ei hän sillä tavalla aivan tajua tietenkään. Aijuu, mukavia asioita on tietenkin elämässä paljon. Esimerkiksi meidän häät, jotka tulevat tuossa elokuussa. Ostin tällä viikolla kankaan hääpukuun, jonka ihana J ompelee! Maailman paras ystävä. Ehkä avauduin jo tarpeeksi, ja teen niin toiste lisää.