Mökille ja kotiin.

Oltiin minun perheen mökillä Keski-Suomesta tuossa viime keskiviikosta eiliseen. Tässä kuvassa näkyy vielä ahkeran pakaasinpurkajan työn tulokset tältä päivältä (en ole koskenutkaan laukkuihin), sekä maha rv 19+1, lapsi ja tarkkasilmäiselle jopa mies.  Tyylikkääsee asukokonaisuuteen kuului oikeastaan myös hame, mutta olinpas sen sitten ottanut pois kun se puristaa. AH-kyllä silmä lepää tässä tyyli-ihmeessä! :D Vertailun vuoksi laitoin viereen viimeraskaudelta 19+3 otetun kuvan. Onpa eroa! Ja silti yhä viitisen kiloa eroa painossa.. jännää!

Siellä mökillä on aitta ja mökki poikineen ja usein aikamoista hulinaa, kun sisarusteni perheet asustavat kesäänsä siellä. Oman värin tuo kanssa isäni, jonka mielestä paras päivä on talkoopäivä. Hän sitten järjestääkin jatkuvasti uusia  tarpeellisia tai tarpeettomia rakennusprojekteja ("pitäisikö rakentaa vielä parkkihalli, olisikos hyvä jos tekisin tähän eiffeltornin"), joihin kaikki osallistuvat sen verran kuin ehtivät. Isä itse nauttii eniten työnjohdollisista toimista. 

Kaikki meni oikein mukavasti. Elsi, joka liikkuu takapuolellaan hissaten, sai tikkuja jalkoihin ja toiseen pohkeeseen. Ei se mitään. Taitavaksi tyttö reissussa tuli, kun sai maastoharjoitusta. Taisi silti olla onnellinen päästessään kotiin, kun meni salamavauhtia eestaas lattialla ja kiljui riemusta. Kissat juoksi karkuun minkä ehtivät, ja lapsi meni perässä huutaen  KA KA KA KA  eli ilmeisesti katten.

Tutut paikat lapsi tarkisti heti, ja ei mennyt montaa minuuttia kun lelukori oli jo nurin. Nuo poimin useamman kerran päivässä, en tiedä mikä järki siinä on mutta niin silti teen.

Mahan kanssa eläminen on selvästi jo raskaampaa. En jaksa kantaa Elsiä pitkään ja onkin onni kun tyttö niin mieluusti liikkuu itsekseen. Syömisen jälkeen on helposti hankala hengittää, ja pitäisikin ymmärtää aina lopettaa tarpeeksi aikaisin. Mökillä kärsin kanssa kovasta pahoinvoinnista ja oksentelinkin, en tiedä liittyikö se raskauteen vai olinkö saanut jonkun pöpön vai olinko syönyt jotain huonoa. Ensi maanantaina on puoliväli ja tänä torstaina rakenneultra. Tuntuu aika hurjalta. Toisaalta aika on mennyt tosi nopeaan, toisaalta taas on vielä puolet jäljellä ja olon puolesta se on alamäkeä se.  Noh, eiköhän tämä mene tästä..

Mukavaa kesää, nyt ainakin täällä on pari vähän sateisempaa päivää (tervetullutta!), mutta sitten taas paistaa. Voisi vaikka viikonloppuna mennä Pikkukoskelle uimaan - ehkä!