Mahakuva 33+1

Voi jösses voinkin olla edustava, tukka ihan sekaisin. Heh! Mutta jokapatauksessa, tästä suttuisesta kuvasta näätte mahan 33+1. Vois se varmaan pienempikin olla!

Lisää mutkia.

Arvoissani on jatkuvasti ollut (pienehköjä) nousuja, kolme-neljä kahdeksasta mitatusta arvosta on ollut korkeita. Soitin tänään diabeteshoitajalle, jonka kanssa niitä pohdittiin. Hän sanoi minun olevan vähän sillä rajalla tarvitsisinko insuliinia tueksi, mutta päätyi kuitenkin jatkamaan vielä näin. Kysyi voisinko vielä vähentää ateriamääriä.

Mutta ihan tosissaan: syön tällä hetkellä aamu-, väli- ja iltapalaksi yhden ruisleivän ja noin 1,5dl maustamatonta jogurttia ja yhden ruokalusikallisen mysliä. Lounaaksi ja päivälliseksi syön 2 tomaattia ja neljäsosan kurkkua, noin 1-1,5dl perunaa/riisiä/pastaa ja jotain sen kanssa kuten lihaa/kalaa/kanaa/kastiketta.  Juon vain vettä. Laskin tuohon menevät kalorit, ja sain alle 1300kcal. Kuitenkin jo peruskulutukseni on tuon verran, ja siihen päälle liikunta, johon ei hirveästi kulu kun en vielä viikkoon saa juuri kävellä, mutta eipä tuon lapsen kanssa aloillaankaan olla. Tietysti myös vauva ottaa osansa, ymmärtääkseni jonkun 300kcal päivässä. Painoa on tullut raskauden aikana huimat 3kg, ja siitä on nyt alkanut tippua.  Ja vielä pitäis vähentää..

No, toisaalta en tahdo niitä insuliineja välttämättä, mutta seitsemän viikkoa tätä kuulostaa vähän kurjalle. Ruoan määrään on tottunut, ettei se ahdista, mutta hedelmät kyllä houkuttaisi. Ehkä vaihdan sen myslin hedelmään kohta, ne on ehkä hiilihydraattimäärältään aika samanlaiset.

33+0

Diabetesmutkia.

Olen nyt pitänyt tarkkaa kirjaa syömisistä ja arvoista. En ole vielä ihan varma jos saisin arvot kohdilleen ruokavaliolla. Vaikeaa se ainakin on, mutta kai tämän lopun ajan syö vaikka rautanauloja jos se siitä on kiinni. Toisaalta mietityttää mitä se minulle tekee, jos ainut mitä ruokavalioon mahtuu on leseet ja vesi, kaipaan niin hedelmiä.. Käypä hoito-suositusten mukaan ruokailu menisi näin:

Aamupala:

1–2 viipaletta täysjyväleipää, 1–2 tl kasvimargariinia
1–2 viipaletta vähärasvaista juustoa tai leikkelettä
kasviksia
1,5 dl kevytjogurttia tai 2 dl marjoja tai hedelmä
kahvia tai teetä

Eilen söin yhden ruisleivän ja 1,5dl maustamatonta jogurttia ruokalusikallisella mysliä (jossa puolet ruishiutaleita) sekä kahvin, ja arvo oli korkea ruokailun jälkeen, ennen sitä kylläkin hyvä.

Välipala:

1 hedelmä

En ole syönyt tässä välissä.

Lounas:

100–120 g broilerinfileetä, 1,5–2 dl täysjyväriisiä
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
runsaasti kasviksia + 1 rkl salaatinkastiketta
2 dl rasvatonta maitoa tai piimää

Söin 1,5perunaa, kalakastiketta ja salaattia, arvo ennen ruokailua hyvä mutta jälkeen rajalla. Mittaus vähän myöhästyi, en ole varma mitä se olisi ollut oikeaan aikaan.

 

Välipala:

1,5 dl kevytjogurttia
kasviksia
kahvia tai teetä

Söin yhden leivän ja desin maustamatonta jogurttia jossa vähän sokeritonta mehukeittoa, kahvi. Välipalalla ei mitata. 

Päivällinen:

2–3 dl lihakeittoa
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
runsaasti kasviksia
2 dl rasvatonta maitoa tai piimää
1 dl marjakiisseliä

Söin juuresvuokaa ja salaattia. Arvo ennen ja jälkeen hyvät.

Iltapala:

1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
1–2 viipaletta vähärasvaista juustoa tai leikkelettä
2 dl rasvatonta maitoa, piimää tai viiliä
kasviksia
teetä

Söin samoin kuin välipalalla. Arvo ennen huiman korkea ja jälkeen hyvä.

Ainakaan en ylitä hiilihydraattimääriä, mutta mietin pitäisikö niitä lisätä. Kokeilen tänään syödä vähän enemmän, jospa se olisi siitä kiinni. Tunnen itseni laihtuneeksi, sormukset pyörivät sormessa ja tippuvat aina jos käsi on kostea jos vaikka pesen jotain, ja ulkona ollessa myös. Sekä ruokakaupassa. Ei tuossa ruokavaliossa mitään vikaa, kyllä noin voi syödä ja elää ja ihan hyvinkin niin, mutta se ärsyttää kun arvot ei pysy silti vaikka joutuu oleman noinkin tarkka. Että ei saa sitä hedelmää vaikka mieli tekisi. Olen keksinyt korvikkeeksi tehdä makuvettä: laitan omenalohkoja vesikannuun ja juon sitä. Kerroin siskolle, niin hän huokaisi "voi et tiedä miten ankealta tuo kuulostaa, jotain vettä!"

Samalla olen jossain hormonihuuruissa ja koko ajan meinaa lyödä tunteet yli. Lähinnä rakkaudentunteet Elsiä ja miestä kohtaan, mutta sitten myös itsesääli ja pelko vauvaa kohtaan sekä tunnepitoiset tekstit ja tv-ohjelmat, lapsia käsittelevät siis. En useinkaan oikeasti päädy itkemään, mutta semmoinen tunnetulvahdus saa silmät kosteiksi. 

Niin ja  sain eilen sitten tietää diabeteshoitajan sairastuneen. Soitin kättärin äitipolille ja ne siellä kertoivat niin. Tullee maanantaina taas töihin, eli ehkä asiat selviävät sitten.

No, lähden tästä hoitamaan eräänkin kakkahousun ja miettimään mitäs tänään puuhaisi, mukavaa viikonloppua! 

Köyhälän keittiö satsasi eilen vuohenjuustoon.

Harmi kun en ottanut kuvaa, mutta tehtiin juuresvuokaa vuohenjuustolla. Tehtiin ylimääräinen kauppareissu "ihan vain muutamia tärkeitä hakeaksemme", ja mukaan tarttui vuohenjuustoa. Mutta hyvää se oli, ja toisaalta ei hirveän kalliit annoksetkaan, sillä samasta vuoasta syötiin eilen kolme ja tänään neljä annosta.

Siihen tuli perunoita, porkkanoita, punajuuria ja sipulia. Ne kuorittiin ja pilkottiin (porkkanat ja punajuuret ohuiksi, perunat vähän paksummiksi ja sipulit miten sattui) ja pistettiin vuokaan. Ensin yksi kerros juureksia, sitten vuohenjuustoviipaleita, sitten toinen kerros juureksia. Päälle ihan vähän kermaa. Kuumassa uunissa 275 noin puoli tuntia, ehkä vähän alle. Tuli hyvää.

Raskaus ahdistaa fyysisesti ja henkisesti. Diabetes on tosi vaikea nyt, en saa oikein mitään syödä. Hedelmät ei toimi, moniviljat ei toimi, pienetkin herkut nostaa heti ja iltaisin on korkea vaikka päällään seisoisi. Saan vain syyllistystä diabeteshoitajalta, joka ei usko miten paljon satsaan syömiseen nyt. Olen nyt alkanut pitää kirjaa joka suupalasta, jotta tuo uskoisi minun syövän ohjeen mukaan. Ilmeisesti arvot eivät ole liian pahat jotta niille mitään tehtäisiin, mutta riittävän pahat jotta niistä koko ajan mainitaan. "syöt liian harvoin, syöt liian usein, syöt liikaa, liian vähän, väärin kuitenkin." Tosi tosi tosi ahdistavaa. Viimeisimmässä viestissään hoitaja puhui "mainittavan korkeista arvoista, jotka voivat vahingoittaa vauvaa" ja antoi lääkäriajan kuukauden päähän. Tosi kiva -  nyt tässä sitten kuukausi odotellaan kun vauva vahingoittuu ja ahdistellaan syömisten suhteen. Olen kysynyt moneen kertaan mitä sitten teen jos syömään ruvetessa on korkea. Syönkö, enkö syö, odotanko hetken ja syön sitten, syönkö hiilihydraatittomasti vai mitä ihmettä teen. Kertaakaan ei tuo hoitaja siihen ole vastannut, sanoo vain joka kerta "et syö riittävän usein, ruokailuväli ei saa olla yli 3h". MUTTA KUN SE EI OLE!

Voi ehkä tuntea turhautumisen määrän. :D

Pelkään myös kohtukuolemaa, koska tämä pikkuveli on hiljaisempi liikkeissään kuin Elsi oli. Ehkä johtuu istukasta tai ehkä luonteesta, mutta pelottavaa se silti on.

32+4

Elsi 1v ja 2 päivää päälle.

Synttärit juhlittiin, ja ne meni oikein mukavasti. Elsi ei juurikaan jännittänyt ihmisiä, mitä me etukäteen vähän jännitettiin. Yleensä sillä kuitenkin kestää tovi päästä yli vierasahdistuksesta ja kesken kaiken saattaa yhtäkkiä hyökätä ahdistus. Silloin Elsi istuu maahan ja pistää pään polvien väliin. Tosi liikuttavaa, siinä se sitten odottaa että tullaan pelastamaan.

Lahjoja hän sai vaikka miten paljon. Niistä ensimmäiseksi suosikiksi nousi mummolta saatu pieni rasia jonka sisällä pätkä muovihelminauhaa. Katsos kun sen voi avata, ottaa nauhan ulos, sulkea, avata taas ja laittaa helmet taas sisään ja uudelleen sulkea. Miten jännittävää! Myöhemmin muutkin lahjat ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota. Isältään Elsi sai puisia marakasseja (nalle ja possu) sekä pienen kitaran, ihan oikean. Minä ajattelin, että johan tässä rehkitään muutenkin, kun leivoin ja puuhasin niin. En siis erikseen antanut lahjaa.

Olin niin poikki kaikista valmisteluista (torstain leipomisesta, perjantain siivoamisesta ja kaupassa käymisestä, lauantain leipomisesta), että vieraiden tultua kolotti ja supisteli niin etten juuri nojatuolista noussut.

Meillä on vähän kireä budjetti tässä ja ensikuussa. Siispä meidän Köyhälän Keittiö tarjoaa halparuokia, kuten itsetehtyjä sämpylöitä ja kaalilaatikkoa soijarouheella. Salaattina porkkanaraastetta ja puolukoita. On itseasiassa ihan kiva miettiä miten ruokalaskun saisi pienemmäksi (mikään jätti se ei ole kyllä ollutkaan), ainakin kun tietää ettei tilanne ole loputtoman pitkä. Ongelmana on ehkä ainoastaan se, etten itseasiassa taida pystyä juuri syömään niitä sämpylöitä. Ne on aika vehnäisiä, vaikka niihin kohtuullisesti ruisjauhoa laitankin, ja aiheuttavat korkeita sokereita. Harmillinen vaiva tämä diabetes, aika hankalaa sen kanssa taas on. Hurjan tarkkaa miten syö. Ei riitä, että miettii minkä verran hiilihydraatteja syö vaan niiden laatu on myös tosi tarkkaa. Esimerkiksi yhtenä päivänä söin kasvissosekeiton kanssa pakastimeen unohtuneita täysjyväpaahtoleipiä pari kappaletta, ja oli korkea sokeri sitten kolmenkin tunnin päästä syömisestä.. huoh.

Minua jännittää tämä loppuaika. Väsyn nyt jo tosi helposti ja en jaksa puuhailla entiseen malliin. Elsi taas ei sitten viihdy yhtä hyvin jos en puuhaile asioita, joten semmoista kitisevää loppuraskautta on tiedossa. Nään usein vähän stressisiä unia, viimeyönä esimerkiksi maailman valtamerien pohjalta tuli esiin VALTAVIA kaloja (tai jonkin sortin valaita) jotka söivät ihmisiä kuin planktonia. Muutenkin vaivaa taas pieni nukahtamisvaikeus. Iltaisin ja öisin herättyä on vaikea saada unta ja hyviä asentoja on vaikea löytää. Illalla usein närästää ja pohkeet kramppailee ja muutenkin on usein selässä ja kyljissä lihasjumeja. Elsiä en meinaa millään jaksaa kantaa, jo pyllynpesu saa huohottamaan kun ei happi mahdu kulkemaan.

Noh, 8 viikkoa enää. 32+0

Omenaista

Elsin syntymäpäivät on nyt lauantaina. Aloitettiin tekemään tänään tarjoiluita. Se oli varsin hauskaaa puuhaa ja piti tuon lapsenkin tyytyväisenä. Hän kun oli alkanut aamupäivällä valitella tylsyyttä ilmeisesti, niin ruvettiin sitten puuhastelemaan ettei harmi kasva. Aloin kuorimaan omenoita piirakkaan, istuin lattialle ja kuorin niitä kulhoon. Ajattelin, että Elsi voi siinä vähän sotkea niitä kuoria ja maistella jotain omenaa. Vähään hän ei silti tyytynyt, kuten näette. Tämä oli taas niitä tilanteita, joissa tunneskaala menee "joo ota vain- ai et nyt tollalailla viitsisi- ai vielä enemmän heittelet- et heittelis- nojaa, mitäs se nyt haittaa- pestään lopuksi lattia- taidetaan käydä lopuksi vaikka suihkussa.."

Tässä sitten valmis piirakka. Siitä tuli hirveän hyvää, maistoin nurkasta vähän. 

Kun nyt kerran aloitin jakamaan nolon yksinkertaisia reseptejäni, niin aattelin jatkaa samaa linjaa. :) Jospa niistä olisi iloa muillekin. Tuota kuvan piirakkaa varten tein kaksinkertaisena ohjeen, kun piti saada niin monelle syöjälle. En tiedä varmaksi mistä resepti on ja se on minun muuttelema, olen saanut sen siskolta joka on saanut sen jostain.


200g  voita tai margariinia
1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1 muna
0,75dl maitoa
kanelia
1tl leivinjauhetta
vaniljasokeria
omenoita
mantelilastuja
sitruunamehua


Kuori ensin omenat ja lohko, kaada lohkojen päälle vähän sitruunamehua antamaan makua ja pitämään lohkot kirkkaina. 
Sekoita keskenään voi ja sokeri ja lisää seokseen hiljalleen jauhot. Ota erilleen osa taikinasta (ehkä vajaa kolmannes), se tulee myöhemmin piirakan päälle. Isompaan osaan taikinaa lisää maito ja muna sekä muut mausteet ja leivinjauhe.  Laita taikina vuoan pohjalle.
Laita yksi kerros omenalohkoja taikinan päälle, ripottele siihen mantelilastuja ja kanelia. Sitten toinen kerros omenoita ja vähän kanelia. Sitten ripottele erilleen laitettu taikinan osa pinnalle muruiksi. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia, meidän uuni vaatii lähemmäs 45min. 


Syö mielellään jäätelön kanssa.

Porkkanasämpylät.

Tein porkkanasämpylöitä. En ole missään nimessä superkokki tai -leipuri, päinvastoin sählään keittiössä ja saan aikaan mitä sattuu. Näistä tuli silti aika hyviä, niin ajattelin pistää tänne (uraa uurtavan :D) ohjeen:

5dl käteen vähän kuumaa vettä

1pss kuivahiivaa (11g)

noin teelusikka suolaa

noin ruokalusikka sokeria

7dl vehnäjauhoja

3dl ruisjauhoja

noin 25g voita, tai loraus öljyä

porkkanaraastetta

pähkinöitä tai siemeniä

Laita vesi ja kuivahiiva kulhoon, vesi saa siis tuntua käteen aika kuumalta mutta ei polttavalta. Tarkasti ottaen saa olla siis 42asteista. Laita sekaan mausteet. Tässä vaiheessa sulata voi, jos käytät sitä etkä öljyä. Alusta käsin jauhot sekaisin taikinaan, eli siis vaivailemaan! Kaada sekaan voi tai öljy, ja jatka tovi. Sitten porkkanaraaste ja pähkinät tai siemenet tai sekä että jos olet villillä tuulella. Alusta sen aikaa kuin mieli tekee. Sitkeimmät sissit jatkaa siihen asti että taikina irtoaa kädestä, mutta itse vuolen taikinat voiveitsellä irti sormista sitten kun kyllästyn. Jätä taikina kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan, saa kohota kutakuin kaksinkertaiseksi. 

Laita jauhoja leivinalustalle, aika runsaasti saa laittaa. Kaada taikina jauhojen päälle, ja pyörittele vähän, ikäänkuin liiat ilmat pois. Jaa taikina sopiviin osioihin (itse tykkään aika pienistä sämpylöistä ja sämpylät kohoavat vielä tämän jälkeen jonkin verran, eli saavat olla vähän haluttua pienempiä), pyörittele jauhoisin käsin jauhoissa ja käsissä. Jätä toviksi nousemaan liinan alle, vaikka siksi aikaa kun uuni lämpiää 225asteeseen. Tällä ohjeella tulee noin kaksi pellillistä sämpylöitä. Kun sämpylät ovat kohonneet, paista noin 12 min. Riippuu uunista, eli tarkkaile! Ne eivät juuri tummu, mutta saavat vähän kuorta.

Muutenkin olen ollut semmoinen äiskä tänään kuulkaas! Olen pyykännyt, siivonnut, tehnyt sämpylöitä, käynyt kaupassa, laittanut ruokaa, siivonnut vaippakaapin.. No, aika tavallista puuhaa siis mutta tuntuu ettei paljon ole istunut vielä. Kiva päivä!

maija, elsi ja pikkuveli 31+2