Tiedän, että tämä nyt johtuu väsymyksestä, mutta minulla on koko ajan semmoinen epämääräinen tunne ettei asiat ole hyvin. Ei siis niin että luulisin minkään oikeasti olevan huonosti. Vauva voi varmasti hyvin ja meillä on asiat hyvin muutenkin. Silti jotenkin semmoinen kumma olo, melankolinen ahdistus on päällä koko ajan. Vähän semmoinen kuin joskus jostain unesta jää: jos näkee pahaa unta ja se paha tunne jää päälle päiväksi.
Eilen olin pitkän päivän liikkeellä ja se kostautuu tänään aika ikävinä selkä- ja alavatsasärkyinä. On heikko olo ruumiissa ja tuntuu kuin iho kiristäisi. En ole varma sataako ulkona.. lähdetäänköhän me tänään puistoon ollenkaan Elsin kanssa.
On tosi kahtia jakautunut olo. Toisaalta eihän tämä ruokarajoitusasia nyt niin kamalan paha juttu ole. Eihän siinä ole mitään kummaa, senkus tottelet ohjeita ja siinä se. Silti se tuntuu tosi raskaalta ja tekee mieli kitistä siitä koko ajan. Ehkä juuri siksi kun olo on niin heikko. Sitten tuntuu tosi syylliseltä, koska kaikki on kuitenkin hyvin, ja kun miehelläkin on ykköstyypindiabetes ja ei hänkään vietä päiviään kitisten.. (Toisaalta saahan hän syödä paljon vapaammin..) Pitäisi varmaan vain nähdä tilanteen hyvät puolet ja innostua niistä.
Saako tästä valittaa? Onko tämä vaikeaa oikeasti vai luulenko vain niin? Saako olla kateellinen niille joiden raskaudet sujuvan hankaluuksitta?
P.S: Elsi söi itse lusikalla puuroa. Ja yksi päivä lusikkaan tarttuessaan sanoi "Bhuzika", ihan selvä lusikka!
torstai 14. lokakuuta 2010
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Samperin raskausdiabetes!
Tänään kävin sitten sillä diabeteslääkärillä. Odotin jotenkin helpotusta tähän kaikkeen hankaluuteen, mutta enpä kyllä sitä oikein saanut. Tai vähän miten sen nyt ottaa.
Lääkäri sanoi, ettei arvot ole niin pahat että uskoo insuliinia tarvittavan tässä raskaudessa. Jos olisi usein yli 8 niin sitä voitaisiin harkita, mutta nyt ei ole montaa kasialkuista arvoa siis ollut. Valittelin miten vähän syön, niin lääkäri siihen että sinähän syöt tosi paljon hiilihydraatteja. Olin ihan :O HÄH?! kun minun ymmärtääkseni tuossa ei ole mitenkään niitä paljon, mutta hän sitten että "syöthän sinä riisiäkin." Niin, desin, sanoin, mutta lääkärin mielestä se oli aika paljon. Ehdotti jos vaihtaisin sen johonkin ei-hiilihydraattiin, kuten vaikka salaattiin tai lihaan tai munaan tai juureksiinkin. Sanoi myös, että en saisi syödä yhdellä istumalla jogurtti ja leipäpalaa, vaan minun pitäisi jakaa ne. Aamulla herätessä ottaa heti leipä ja sitten vasta juuri ulos lähtiessä jogurttia. Ehdotti jos jättäisin sen mysliruokalusikallisen ruisleseineen pois kokonaan. Leivän päälle saisin sitten tunkea hirveästi voita, juustoa, leikkeleitä ja salaattia, jotta kalorit ei vähenisi enää. Iltapäivällä ja illalla sama juttu niiden välipalojen kanssa, eli pitäisi jakaa ne kahtia.
Huoh, sanon minä. Kuulostaa kamalan hankalalta, vaikka ehkä se ei oikeasti ole sitä. Kai minä voin tehdä voileivän mukaan puistoon ja syödä sen erikerralla jogurtin kanssa. Ehkä minä voin laittaa myslin sijaan pähkinöitä jogurttiin. Kai voin jättää riisit, perunat ja pastat..
Tässä jotenkin hämärtyy se miten ihmiset yleensä syövät. Syönkö minä sitten niin väärin. Jäi tosi kurja mieli koko tapaamisesta. Vaikka lääkäri sanoi vauvan voivan varmasti hyvin ja kaiken olevan kohdillaan, silti jäi paha mieli. Semmoinen epäonnistunut olo.. olen niin kovasti pitänyt kiinni ateriarytmistä ja ruokamääristä ja yrittänyt niin paljon, ja sitten siinä silti oli sen lääkärin mielestä niin paljon korjattavaa.. "Ihan hyvä tämä on", sanoi lääkäri, siis miten niin ihan hyvä kun ihan hirveän hyvä ja en minä ole tätä typerää sokeritautia tähän pyytänyt enkä ole sitä hankkinut kuin olemalla minä.
Lääkäri ehdotti myös liikunnan lisäämistä - no joo, ei onnistu. Nyt supistelee ja sitten jos ajattelee että ne ei haittaa niin sattuu ne silti. Vaikkei vauva syntyisi niin vitsi on alkanut särkeä mahanahkaa taas ja pää junttaa kohdunsuuta ja supistelee ja kiristelee ja selkä jumittaa, että herra lääkäri on vain hyvä ja kokeilee itse elää tässä kropassa ja sanoo sitten liikunnan lisäämisesta.
Niin ja sitten se sanoi myös jotenkin kummallisesti, että "kävittekö ennen tätä raskautta missään toimissa?" ...siis missä toimissa, en ymmärrä.. "että teittekö jotain erityistä ennen tätä raskautta" ...eee-i? "no ennen ensi raskautta jo suunnitteluvaiheessa ota yhteys neuvolaan" ...siis miksi, mitä ne siellä sitten tekee, tarkistaa sokeritasapainon vai? "no esimerkiksi ja saat ohjeita."
Luuliko se siis että minä makaan vain laakereilla ja syön karkkia kaiket päivät jos en ole raskausdiabeteksen pakottamana ruokavaliolla vai? Meillä on koko perheellä ihan hyvät elämäntavat jo muutenkin. Ei täydelliset, mutta hyvät. Liikutaan ja syödään normaalin terveesti. Mitähän ohjeita siihen sitten pitäisi enää saada?
En tiedä, kurja mieli jäi. Varmaan paljon siksikin kun olen nyt niin herkkis.
33+3
Lääkäri sanoi, ettei arvot ole niin pahat että uskoo insuliinia tarvittavan tässä raskaudessa. Jos olisi usein yli 8 niin sitä voitaisiin harkita, mutta nyt ei ole montaa kasialkuista arvoa siis ollut. Valittelin miten vähän syön, niin lääkäri siihen että sinähän syöt tosi paljon hiilihydraatteja. Olin ihan :O HÄH?! kun minun ymmärtääkseni tuossa ei ole mitenkään niitä paljon, mutta hän sitten että "syöthän sinä riisiäkin." Niin, desin, sanoin, mutta lääkärin mielestä se oli aika paljon. Ehdotti jos vaihtaisin sen johonkin ei-hiilihydraattiin, kuten vaikka salaattiin tai lihaan tai munaan tai juureksiinkin. Sanoi myös, että en saisi syödä yhdellä istumalla jogurtti ja leipäpalaa, vaan minun pitäisi jakaa ne. Aamulla herätessä ottaa heti leipä ja sitten vasta juuri ulos lähtiessä jogurttia. Ehdotti jos jättäisin sen mysliruokalusikallisen ruisleseineen pois kokonaan. Leivän päälle saisin sitten tunkea hirveästi voita, juustoa, leikkeleitä ja salaattia, jotta kalorit ei vähenisi enää. Iltapäivällä ja illalla sama juttu niiden välipalojen kanssa, eli pitäisi jakaa ne kahtia.
Huoh, sanon minä. Kuulostaa kamalan hankalalta, vaikka ehkä se ei oikeasti ole sitä. Kai minä voin tehdä voileivän mukaan puistoon ja syödä sen erikerralla jogurtin kanssa. Ehkä minä voin laittaa myslin sijaan pähkinöitä jogurttiin. Kai voin jättää riisit, perunat ja pastat..
Tässä jotenkin hämärtyy se miten ihmiset yleensä syövät. Syönkö minä sitten niin väärin. Jäi tosi kurja mieli koko tapaamisesta. Vaikka lääkäri sanoi vauvan voivan varmasti hyvin ja kaiken olevan kohdillaan, silti jäi paha mieli. Semmoinen epäonnistunut olo.. olen niin kovasti pitänyt kiinni ateriarytmistä ja ruokamääristä ja yrittänyt niin paljon, ja sitten siinä silti oli sen lääkärin mielestä niin paljon korjattavaa.. "Ihan hyvä tämä on", sanoi lääkäri, siis miten niin ihan hyvä kun ihan hirveän hyvä ja en minä ole tätä typerää sokeritautia tähän pyytänyt enkä ole sitä hankkinut kuin olemalla minä.
Lääkäri ehdotti myös liikunnan lisäämistä - no joo, ei onnistu. Nyt supistelee ja sitten jos ajattelee että ne ei haittaa niin sattuu ne silti. Vaikkei vauva syntyisi niin vitsi on alkanut särkeä mahanahkaa taas ja pää junttaa kohdunsuuta ja supistelee ja kiristelee ja selkä jumittaa, että herra lääkäri on vain hyvä ja kokeilee itse elää tässä kropassa ja sanoo sitten liikunnan lisäämisesta.
Niin ja sitten se sanoi myös jotenkin kummallisesti, että "kävittekö ennen tätä raskautta missään toimissa?" ...siis missä toimissa, en ymmärrä.. "että teittekö jotain erityistä ennen tätä raskautta" ...eee-i? "no ennen ensi raskautta jo suunnitteluvaiheessa ota yhteys neuvolaan" ...siis miksi, mitä ne siellä sitten tekee, tarkistaa sokeritasapainon vai? "no esimerkiksi ja saat ohjeita."
Luuliko se siis että minä makaan vain laakereilla ja syön karkkia kaiket päivät jos en ole raskausdiabeteksen pakottamana ruokavaliolla vai? Meillä on koko perheellä ihan hyvät elämäntavat jo muutenkin. Ei täydelliset, mutta hyvät. Liikutaan ja syödään normaalin terveesti. Mitähän ohjeita siihen sitten pitäisi enää saada?
En tiedä, kurja mieli jäi. Varmaan paljon siksikin kun olen nyt niin herkkis.
33+3
tiistai 12. lokakuuta 2010
Mahakuva 33+1
maanantai 11. lokakuuta 2010
Lisää mutkia.
Arvoissani on jatkuvasti ollut (pienehköjä) nousuja, kolme-neljä kahdeksasta mitatusta arvosta on ollut korkeita. Soitin tänään diabeteshoitajalle, jonka kanssa niitä pohdittiin. Hän sanoi minun olevan vähän sillä rajalla tarvitsisinko insuliinia tueksi, mutta päätyi kuitenkin jatkamaan vielä näin. Kysyi voisinko vielä vähentää ateriamääriä.
Mutta ihan tosissaan: syön tällä hetkellä aamu-, väli- ja iltapalaksi yhden ruisleivän ja noin 1,5dl maustamatonta jogurttia ja yhden ruokalusikallisen mysliä. Lounaaksi ja päivälliseksi syön 2 tomaattia ja neljäsosan kurkkua, noin 1-1,5dl perunaa/riisiä/pastaa ja jotain sen kanssa kuten lihaa/kalaa/kanaa/kastiketta. Juon vain vettä. Laskin tuohon menevät kalorit, ja sain alle 1300kcal. Kuitenkin jo peruskulutukseni on tuon verran, ja siihen päälle liikunta, johon ei hirveästi kulu kun en vielä viikkoon saa juuri kävellä, mutta eipä tuon lapsen kanssa aloillaankaan olla. Tietysti myös vauva ottaa osansa, ymmärtääkseni jonkun 300kcal päivässä. Painoa on tullut raskauden aikana huimat 3kg, ja siitä on nyt alkanut tippua. Ja vielä pitäis vähentää..
No, toisaalta en tahdo niitä insuliineja välttämättä, mutta seitsemän viikkoa tätä kuulostaa vähän kurjalle. Ruoan määrään on tottunut, ettei se ahdista, mutta hedelmät kyllä houkuttaisi. Ehkä vaihdan sen myslin hedelmään kohta, ne on ehkä hiilihydraattimäärältään aika samanlaiset.
33+0
lauantai 9. lokakuuta 2010
Diabetesmutkia.
Olen nyt pitänyt tarkkaa kirjaa syömisistä ja arvoista. En ole vielä ihan varma jos saisin arvot kohdilleen ruokavaliolla. Vaikeaa se ainakin on, mutta kai tämän lopun ajan syö vaikka rautanauloja jos se siitä on kiinni. Toisaalta mietityttää mitä se minulle tekee, jos ainut mitä ruokavalioon mahtuu on leseet ja vesi, kaipaan niin hedelmiä.. Käypä hoito-suositusten mukaan ruokailu menisi näin:
Aamupala:
1–2 viipaletta täysjyväleipää, 1–2 tl kasvimargariinia
1–2 viipaletta vähärasvaista juustoa tai leikkelettä
kasviksia
1,5 dl kevytjogurttia tai 2 dl marjoja tai hedelmä
kahvia tai teetä
1–2 viipaletta vähärasvaista juustoa tai leikkelettä
kasviksia
1,5 dl kevytjogurttia tai 2 dl marjoja tai hedelmä
kahvia tai teetä
Eilen söin yhden ruisleivän ja 1,5dl maustamatonta jogurttia ruokalusikallisella mysliä (jossa puolet ruishiutaleita) sekä kahvin, ja arvo oli korkea ruokailun jälkeen, ennen sitä kylläkin hyvä.
Välipala:
1 hedelmä
En ole syönyt tässä välissä.
Lounas:
100–120 g broilerinfileetä, 1,5–2 dl täysjyväriisiä
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
runsaasti kasviksia + 1 rkl salaatinkastiketta
2 dl rasvatonta maitoa tai piimää
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
runsaasti kasviksia + 1 rkl salaatinkastiketta
2 dl rasvatonta maitoa tai piimää
Söin 1,5perunaa, kalakastiketta ja salaattia, arvo ennen ruokailua hyvä mutta jälkeen rajalla. Mittaus vähän myöhästyi, en ole varma mitä se olisi ollut oikeaan aikaan.
Välipala:
1,5 dl kevytjogurttia
kasviksia
kahvia tai teetä
kasviksia
kahvia tai teetä
Söin yhden leivän ja desin maustamatonta jogurttia jossa vähän sokeritonta mehukeittoa, kahvi. Välipalalla ei mitata.
Päivällinen:
2–3 dl lihakeittoa
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
runsaasti kasviksia
2 dl rasvatonta maitoa tai piimää
1 dl marjakiisseliä
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
runsaasti kasviksia
2 dl rasvatonta maitoa tai piimää
1 dl marjakiisseliä
Söin juuresvuokaa ja salaattia. Arvo ennen ja jälkeen hyvät.
Iltapala:
1–2 viipaletta täysjyväleipää + 1–2 tl kasvimargariinia
1–2 viipaletta vähärasvaista juustoa tai leikkelettä
2 dl rasvatonta maitoa, piimää tai viiliä
kasviksia
teetä
1–2 viipaletta vähärasvaista juustoa tai leikkelettä
2 dl rasvatonta maitoa, piimää tai viiliä
kasviksia
teetä
Söin samoin kuin välipalalla. Arvo ennen huiman korkea ja jälkeen hyvä.
Ainakaan en ylitä hiilihydraattimääriä, mutta mietin pitäisikö niitä lisätä. Kokeilen tänään syödä vähän enemmän, jospa se olisi siitä kiinni. Tunnen itseni laihtuneeksi, sormukset pyörivät sormessa ja tippuvat aina jos käsi on kostea jos vaikka pesen jotain, ja ulkona ollessa myös. Sekä ruokakaupassa. Ei tuossa ruokavaliossa mitään vikaa, kyllä noin voi syödä ja elää ja ihan hyvinkin niin, mutta se ärsyttää kun arvot ei pysy silti vaikka joutuu oleman noinkin tarkka. Että ei saa sitä hedelmää vaikka mieli tekisi. Olen keksinyt korvikkeeksi tehdä makuvettä: laitan omenalohkoja vesikannuun ja juon sitä. Kerroin siskolle, niin hän huokaisi "voi et tiedä miten ankealta tuo kuulostaa, jotain vettä!"
Samalla olen jossain hormonihuuruissa ja koko ajan meinaa lyödä tunteet yli. Lähinnä rakkaudentunteet Elsiä ja miestä kohtaan, mutta sitten myös itsesääli ja pelko vauvaa kohtaan sekä tunnepitoiset tekstit ja tv-ohjelmat, lapsia käsittelevät siis. En useinkaan oikeasti päädy itkemään, mutta semmoinen tunnetulvahdus saa silmät kosteiksi.
Niin ja sain eilen sitten tietää diabeteshoitajan sairastuneen. Soitin kättärin äitipolille ja ne siellä kertoivat niin. Tullee maanantaina taas töihin, eli ehkä asiat selviävät sitten.
No, lähden tästä hoitamaan eräänkin kakkahousun ja miettimään mitäs tänään puuhaisi, mukavaa viikonloppua!
perjantai 8. lokakuuta 2010
Köyhälän keittiö satsasi eilen vuohenjuustoon.
Harmi kun en ottanut kuvaa, mutta tehtiin juuresvuokaa vuohenjuustolla. Tehtiin ylimääräinen kauppareissu "ihan vain muutamia tärkeitä hakeaksemme", ja mukaan tarttui vuohenjuustoa. Mutta hyvää se oli, ja toisaalta ei hirveän kalliit annoksetkaan, sillä samasta vuoasta syötiin eilen kolme ja tänään neljä annosta.
Siihen tuli perunoita, porkkanoita, punajuuria ja sipulia. Ne kuorittiin ja pilkottiin (porkkanat ja punajuuret ohuiksi, perunat vähän paksummiksi ja sipulit miten sattui) ja pistettiin vuokaan. Ensin yksi kerros juureksia, sitten vuohenjuustoviipaleita, sitten toinen kerros juureksia. Päälle ihan vähän kermaa. Kuumassa uunissa 275 noin puoli tuntia, ehkä vähän alle. Tuli hyvää.
Raskaus ahdistaa fyysisesti ja henkisesti. Diabetes on tosi vaikea nyt, en saa oikein mitään syödä. Hedelmät ei toimi, moniviljat ei toimi, pienetkin herkut nostaa heti ja iltaisin on korkea vaikka päällään seisoisi. Saan vain syyllistystä diabeteshoitajalta, joka ei usko miten paljon satsaan syömiseen nyt. Olen nyt alkanut pitää kirjaa joka suupalasta, jotta tuo uskoisi minun syövän ohjeen mukaan. Ilmeisesti arvot eivät ole liian pahat jotta niille mitään tehtäisiin, mutta riittävän pahat jotta niistä koko ajan mainitaan. "syöt liian harvoin, syöt liian usein, syöt liikaa, liian vähän, väärin kuitenkin." Tosi tosi tosi ahdistavaa. Viimeisimmässä viestissään hoitaja puhui "mainittavan korkeista arvoista, jotka voivat vahingoittaa vauvaa" ja antoi lääkäriajan kuukauden päähän. Tosi kiva - nyt tässä sitten kuukausi odotellaan kun vauva vahingoittuu ja ahdistellaan syömisten suhteen. Olen kysynyt moneen kertaan mitä sitten teen jos syömään ruvetessa on korkea. Syönkö, enkö syö, odotanko hetken ja syön sitten, syönkö hiilihydraatittomasti vai mitä ihmettä teen. Kertaakaan ei tuo hoitaja siihen ole vastannut, sanoo vain joka kerta "et syö riittävän usein, ruokailuväli ei saa olla yli 3h". MUTTA KUN SE EI OLE!
Voi ehkä tuntea turhautumisen määrän. :D
Pelkään myös kohtukuolemaa, koska tämä pikkuveli on hiljaisempi liikkeissään kuin Elsi oli. Ehkä johtuu istukasta tai ehkä luonteesta, mutta pelottavaa se silti on.
32+4
Siihen tuli perunoita, porkkanoita, punajuuria ja sipulia. Ne kuorittiin ja pilkottiin (porkkanat ja punajuuret ohuiksi, perunat vähän paksummiksi ja sipulit miten sattui) ja pistettiin vuokaan. Ensin yksi kerros juureksia, sitten vuohenjuustoviipaleita, sitten toinen kerros juureksia. Päälle ihan vähän kermaa. Kuumassa uunissa 275 noin puoli tuntia, ehkä vähän alle. Tuli hyvää.
Raskaus ahdistaa fyysisesti ja henkisesti. Diabetes on tosi vaikea nyt, en saa oikein mitään syödä. Hedelmät ei toimi, moniviljat ei toimi, pienetkin herkut nostaa heti ja iltaisin on korkea vaikka päällään seisoisi. Saan vain syyllistystä diabeteshoitajalta, joka ei usko miten paljon satsaan syömiseen nyt. Olen nyt alkanut pitää kirjaa joka suupalasta, jotta tuo uskoisi minun syövän ohjeen mukaan. Ilmeisesti arvot eivät ole liian pahat jotta niille mitään tehtäisiin, mutta riittävän pahat jotta niistä koko ajan mainitaan. "syöt liian harvoin, syöt liian usein, syöt liikaa, liian vähän, väärin kuitenkin." Tosi tosi tosi ahdistavaa. Viimeisimmässä viestissään hoitaja puhui "mainittavan korkeista arvoista, jotka voivat vahingoittaa vauvaa" ja antoi lääkäriajan kuukauden päähän. Tosi kiva - nyt tässä sitten kuukausi odotellaan kun vauva vahingoittuu ja ahdistellaan syömisten suhteen. Olen kysynyt moneen kertaan mitä sitten teen jos syömään ruvetessa on korkea. Syönkö, enkö syö, odotanko hetken ja syön sitten, syönkö hiilihydraatittomasti vai mitä ihmettä teen. Kertaakaan ei tuo hoitaja siihen ole vastannut, sanoo vain joka kerta "et syö riittävän usein, ruokailuväli ei saa olla yli 3h". MUTTA KUN SE EI OLE!
Voi ehkä tuntea turhautumisen määrän. :D
Pelkään myös kohtukuolemaa, koska tämä pikkuveli on hiljaisempi liikkeissään kuin Elsi oli. Ehkä johtuu istukasta tai ehkä luonteesta, mutta pelottavaa se silti on.
32+4
maanantai 4. lokakuuta 2010
Elsi 1v ja 2 päivää päälle.
Synttärit juhlittiin, ja ne meni oikein mukavasti. Elsi ei juurikaan jännittänyt ihmisiä, mitä me etukäteen vähän jännitettiin. Yleensä sillä kuitenkin kestää tovi päästä yli vierasahdistuksesta ja kesken kaiken saattaa yhtäkkiä hyökätä ahdistus. Silloin Elsi istuu maahan ja pistää pään polvien väliin. Tosi liikuttavaa, siinä se sitten odottaa että tullaan pelastamaan.
Lahjoja hän sai vaikka miten paljon. Niistä ensimmäiseksi suosikiksi nousi mummolta saatu pieni rasia jonka sisällä pätkä muovihelminauhaa. Katsos kun sen voi avata, ottaa nauhan ulos, sulkea, avata taas ja laittaa helmet taas sisään ja uudelleen sulkea. Miten jännittävää! Myöhemmin muutkin lahjat ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota. Isältään Elsi sai puisia marakasseja (nalle ja possu) sekä pienen kitaran, ihan oikean. Minä ajattelin, että johan tässä rehkitään muutenkin, kun leivoin ja puuhasin niin. En siis erikseen antanut lahjaa.
Olin niin poikki kaikista valmisteluista (torstain leipomisesta, perjantain siivoamisesta ja kaupassa käymisestä, lauantain leipomisesta), että vieraiden tultua kolotti ja supisteli niin etten juuri nojatuolista noussut.
Meillä on vähän kireä budjetti tässä ja ensikuussa. Siispä meidän Köyhälän Keittiö tarjoaa halparuokia, kuten itsetehtyjä sämpylöitä ja kaalilaatikkoa soijarouheella. Salaattina porkkanaraastetta ja puolukoita. On itseasiassa ihan kiva miettiä miten ruokalaskun saisi pienemmäksi (mikään jätti se ei ole kyllä ollutkaan), ainakin kun tietää ettei tilanne ole loputtoman pitkä. Ongelmana on ehkä ainoastaan se, etten itseasiassa taida pystyä juuri syömään niitä sämpylöitä. Ne on aika vehnäisiä, vaikka niihin kohtuullisesti ruisjauhoa laitankin, ja aiheuttavat korkeita sokereita. Harmillinen vaiva tämä diabetes, aika hankalaa sen kanssa taas on. Hurjan tarkkaa miten syö. Ei riitä, että miettii minkä verran hiilihydraatteja syö vaan niiden laatu on myös tosi tarkkaa. Esimerkiksi yhtenä päivänä söin kasvissosekeiton kanssa pakastimeen unohtuneita täysjyväpaahtoleipiä pari kappaletta, ja oli korkea sokeri sitten kolmenkin tunnin päästä syömisestä.. huoh.
Minua jännittää tämä loppuaika. Väsyn nyt jo tosi helposti ja en jaksa puuhailla entiseen malliin. Elsi taas ei sitten viihdy yhtä hyvin jos en puuhaile asioita, joten semmoista kitisevää loppuraskautta on tiedossa. Nään usein vähän stressisiä unia, viimeyönä esimerkiksi maailman valtamerien pohjalta tuli esiin VALTAVIA kaloja (tai jonkin sortin valaita) jotka söivät ihmisiä kuin planktonia. Muutenkin vaivaa taas pieni nukahtamisvaikeus. Iltaisin ja öisin herättyä on vaikea saada unta ja hyviä asentoja on vaikea löytää. Illalla usein närästää ja pohkeet kramppailee ja muutenkin on usein selässä ja kyljissä lihasjumeja. Elsiä en meinaa millään jaksaa kantaa, jo pyllynpesu saa huohottamaan kun ei happi mahdu kulkemaan.
Noh, 8 viikkoa enää. 32+0
Lahjoja hän sai vaikka miten paljon. Niistä ensimmäiseksi suosikiksi nousi mummolta saatu pieni rasia jonka sisällä pätkä muovihelminauhaa. Katsos kun sen voi avata, ottaa nauhan ulos, sulkea, avata taas ja laittaa helmet taas sisään ja uudelleen sulkea. Miten jännittävää! Myöhemmin muutkin lahjat ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota. Isältään Elsi sai puisia marakasseja (nalle ja possu) sekä pienen kitaran, ihan oikean. Minä ajattelin, että johan tässä rehkitään muutenkin, kun leivoin ja puuhasin niin. En siis erikseen antanut lahjaa.
Olin niin poikki kaikista valmisteluista (torstain leipomisesta, perjantain siivoamisesta ja kaupassa käymisestä, lauantain leipomisesta), että vieraiden tultua kolotti ja supisteli niin etten juuri nojatuolista noussut.
Meillä on vähän kireä budjetti tässä ja ensikuussa. Siispä meidän Köyhälän Keittiö tarjoaa halparuokia, kuten itsetehtyjä sämpylöitä ja kaalilaatikkoa soijarouheella. Salaattina porkkanaraastetta ja puolukoita. On itseasiassa ihan kiva miettiä miten ruokalaskun saisi pienemmäksi (mikään jätti se ei ole kyllä ollutkaan), ainakin kun tietää ettei tilanne ole loputtoman pitkä. Ongelmana on ehkä ainoastaan se, etten itseasiassa taida pystyä juuri syömään niitä sämpylöitä. Ne on aika vehnäisiä, vaikka niihin kohtuullisesti ruisjauhoa laitankin, ja aiheuttavat korkeita sokereita. Harmillinen vaiva tämä diabetes, aika hankalaa sen kanssa taas on. Hurjan tarkkaa miten syö. Ei riitä, että miettii minkä verran hiilihydraatteja syö vaan niiden laatu on myös tosi tarkkaa. Esimerkiksi yhtenä päivänä söin kasvissosekeiton kanssa pakastimeen unohtuneita täysjyväpaahtoleipiä pari kappaletta, ja oli korkea sokeri sitten kolmenkin tunnin päästä syömisestä.. huoh.
Minua jännittää tämä loppuaika. Väsyn nyt jo tosi helposti ja en jaksa puuhailla entiseen malliin. Elsi taas ei sitten viihdy yhtä hyvin jos en puuhaile asioita, joten semmoista kitisevää loppuraskautta on tiedossa. Nään usein vähän stressisiä unia, viimeyönä esimerkiksi maailman valtamerien pohjalta tuli esiin VALTAVIA kaloja (tai jonkin sortin valaita) jotka söivät ihmisiä kuin planktonia. Muutenkin vaivaa taas pieni nukahtamisvaikeus. Iltaisin ja öisin herättyä on vaikea saada unta ja hyviä asentoja on vaikea löytää. Illalla usein närästää ja pohkeet kramppailee ja muutenkin on usein selässä ja kyljissä lihasjumeja. Elsiä en meinaa millään jaksaa kantaa, jo pyllynpesu saa huohottamaan kun ei happi mahdu kulkemaan.
Noh, 8 viikkoa enää. 32+0
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)