Tänään kävin sitten sillä diabeteslääkärillä. Odotin jotenkin helpotusta tähän kaikkeen hankaluuteen, mutta enpä kyllä sitä oikein saanut. Tai vähän miten sen nyt ottaa.
Lääkäri sanoi, ettei arvot ole niin pahat että uskoo insuliinia tarvittavan tässä raskaudessa. Jos olisi usein yli 8 niin sitä voitaisiin harkita, mutta nyt ei ole montaa kasialkuista arvoa siis ollut. Valittelin miten vähän syön, niin lääkäri siihen että sinähän syöt tosi paljon hiilihydraatteja. Olin ihan :O HÄH?! kun minun ymmärtääkseni tuossa ei ole mitenkään niitä paljon, mutta hän sitten että "syöthän sinä riisiäkin." Niin, desin, sanoin, mutta lääkärin mielestä se oli aika paljon. Ehdotti jos vaihtaisin sen johonkin ei-hiilihydraattiin, kuten vaikka salaattiin tai lihaan tai munaan tai juureksiinkin. Sanoi myös, että en saisi syödä yhdellä istumalla jogurtti ja leipäpalaa, vaan minun pitäisi jakaa ne. Aamulla herätessä ottaa heti leipä ja sitten vasta juuri ulos lähtiessä jogurttia. Ehdotti jos jättäisin sen mysliruokalusikallisen ruisleseineen pois kokonaan. Leivän päälle saisin sitten tunkea hirveästi voita, juustoa, leikkeleitä ja salaattia, jotta kalorit ei vähenisi enää. Iltapäivällä ja illalla sama juttu niiden välipalojen kanssa, eli pitäisi jakaa ne kahtia.
Huoh, sanon minä. Kuulostaa kamalan hankalalta, vaikka ehkä se ei oikeasti ole sitä. Kai minä voin tehdä voileivän mukaan puistoon ja syödä sen erikerralla jogurtin kanssa. Ehkä minä voin laittaa myslin sijaan pähkinöitä jogurttiin. Kai voin jättää riisit, perunat ja pastat..
Tässä jotenkin hämärtyy se miten ihmiset yleensä syövät. Syönkö minä sitten niin väärin. Jäi tosi kurja mieli koko tapaamisesta. Vaikka lääkäri sanoi vauvan voivan varmasti hyvin ja kaiken olevan kohdillaan, silti jäi paha mieli. Semmoinen epäonnistunut olo.. olen niin kovasti pitänyt kiinni ateriarytmistä ja ruokamääristä ja yrittänyt niin paljon, ja sitten siinä silti oli sen lääkärin mielestä niin paljon korjattavaa.. "Ihan hyvä tämä on", sanoi lääkäri, siis miten niin ihan hyvä kun ihan hirveän hyvä ja en minä ole tätä typerää sokeritautia tähän pyytänyt enkä ole sitä hankkinut kuin olemalla minä.
Lääkäri ehdotti myös liikunnan lisäämistä - no joo, ei onnistu. Nyt supistelee ja sitten jos ajattelee että ne ei haittaa niin sattuu ne silti. Vaikkei vauva syntyisi niin vitsi on alkanut särkeä mahanahkaa taas ja pää junttaa kohdunsuuta ja supistelee ja kiristelee ja selkä jumittaa, että herra lääkäri on vain hyvä ja kokeilee itse elää tässä kropassa ja sanoo sitten liikunnan lisäämisesta.
Niin ja sitten se sanoi myös jotenkin kummallisesti, että "kävittekö ennen tätä raskautta missään toimissa?" ...siis missä toimissa, en ymmärrä.. "että teittekö jotain erityistä ennen tätä raskautta" ...eee-i? "no ennen ensi raskautta jo suunnitteluvaiheessa ota yhteys neuvolaan" ...siis miksi, mitä ne siellä sitten tekee, tarkistaa sokeritasapainon vai? "no esimerkiksi ja saat ohjeita."
Luuliko se siis että minä makaan vain laakereilla ja syön karkkia kaiket päivät jos en ole raskausdiabeteksen pakottamana ruokavaliolla vai? Meillä on koko perheellä ihan hyvät elämäntavat jo muutenkin. Ei täydelliset, mutta hyvät. Liikutaan ja syödään normaalin terveesti. Mitähän ohjeita siihen sitten pitäisi enää saada?
En tiedä, kurja mieli jäi. Varmaan paljon siksikin kun olen nyt niin herkkis.
33+3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti